Mä en ymmärrä lapsettomia häitä

[QUOTE="vieras";28327474]MLL:n taksa ainakin täällä on 8e/tunti. Onko teillä todellakin niin huonot tulot, että se on teille liikaa? Ja meille tulee myös lapsettomat häät, tottakai! Haluan häihini myös alkoholitarjoilun, eikä lasten paikka ole sellaisissa juhlissa.[/QUOTE]

Kyllä se voi olla liikaa. Ennen kuopuksen syntymää tienasin 8 euroa tunti.

 

[QUOTE="vieras";28331089]Anteeksi nyt, mutta jos joku tässä vaikuttaa itsekkäältä minäminä-ihmiseltä, niin sinä. "Kun me ei nyt saada ottaa lapsia ja miten se vois hääparia haitata ja eihän ne lihapullat paljoa maksais ja minä haluaisin nähdä sukulaisia lapsineen ja minä en halua ilman miestä mennä ja minä en halua yksin ajella pitkä matkaa ja meidän perhe ei nyt pääse minilomalle häiden siivellä ja minä haluaisin miehen kanssa romanttiselle kävelylle muistelemaan omia häitä". Oikeasti? Ne on häät. Hääparin järjestämä juhla oman tärkeän päivän kunniaksi. Ei sinun perheellesi järjestettävä miniloma tai suhteenpiristämisilta.[/QUOTE]

Jaa. Meidän häihin kun oikeasti haluttiin, ei pelkästään meidän takia. Vaan se oli monille rattoisa jälleennäkeminen tuttujen ja sukulaisten seurassa. Ihmiset olivat iloisia toisensa nähdessään, ja, ylipäätään päästessään häihin.

Voihan sitä aina ajatella että töiden ja perhe-elämän ulkopuolella ei tarvitse antaa itsestään piiruakaan omasta ajasta tai resursseista semmoisille tai piristää semmoisia, joista ei ihan niin hirveästi välitä. Se voi olla jonkun valinta. Mutta mä en semmoista esimerkkiä omille lapsilleni halua antaa.

 

Oletteko molemmat jotain läheisriippuvaisia? Vai miksi ette olevinaan pärjää yhtä päivää ja iltaa toisistanne erossa. On sullakin parhaat ystävät jos ne ei kuitenkaan ole edes sen arvoisia sulle ettäkö voisit heidän häihinsä osallistuaksesi olla alle vuorokauden erossa perheestäsi?

Siis mulle ei tuottaisi tuskaa olla erossa lapsistani tai miehestäni vaikkapa kokonaista viikonloppua. Mutta onko niin vaikeaa tajuta, että jos meillä on vaikka ystäväpariskunta joiden kanssa ollaan oltu, että mun miestä hieman harmittaa jäädä heidän ainutkertaisesta juhlasta pois? Kyse kun ei ole mistään grillijuhlasta tai tavallisesta kyläilystä.

 

Jaa. Meidän häihin kun oikeasti haluttiin, ei pelkästään meidän takia. Vaan se oli monille rattoisa jälleennäkeminen tuttujen ja sukulaisten seurassa. Ihmiset olivat iloisia toisensa nähdessään, ja, ylipäätään päästessään häihin.

Voihan sitä aina ajatella että töiden ja perhe-elämän ulkopuolella ei tarvitse antaa itsestään piiruakaan omasta ajasta tai resursseista semmoisille tai piristää semmoisia, joista ei ihan niin hirveästi välitä. Se voi olla jonkun valinta. Mutta mä en semmoista esimerkkiä omille lapsilleni halua antaa.

Minäminämeidän niin muidenkin pitää kun minäminä.

Piirun ajastaan ja resursseistaan voi antaa muulloin, kuin sinä yhtenä päivänä elämässä. Itsekästä vaatia hääparilta juuri hääpäivänä itselleen piristystä. Eikö joku toinen päivä käy? Tai joku toinen ystävä? Edes sinä yhtenä päivänä.

 

Siis mulle ei tuottaisi tuskaa olla erossa lapsistani tai miehestäni vaikkapa kokonaista viikonloppua. Mutta onko niin vaikeaa tajuta, että jos meillä on vaikka ystäväpariskunta joiden kanssa ollaan oltu, että mun miestä hieman harmittaa jäädä heidän ainutkertaisesta juhlasta pois? Kyse kun ei ole mistään grillijuhlasta tai tavallisesta kyläilystä.

Jos kyseessä oleva hääpari on todella ystäviänne, he varmaankin ovat kaltaisianne tai ymmärtävät tilanteenne, ja kutsuvat teidät laumoinenne päivinenne.

Mutta ehkä ne tuttavat (jos sellaisia teillä on), jotka kutsuvat teidätkin häihinsä, mutta ilman lapsia, eivät joko tunne teitä niin hyvin, tai jos tuntevat, eivät tosiaan välitä nähdä teitä lapsinenne päivinenne.

Ollos luottavainen sen suhteen, että ihan vahingossa niin ei pääse käymään. Aloituksessa viittasit että "he eivät yhtään ajattele millaisia hankaluuksia..." - enpä usko että noinkaan on. Kyllä ne omat häät ovat kullekin tärkeät, ja niistä halutaan sellaiset kuin niistä halutaan. Ja siihen on sitten sopeutuminen toistenkin.

 

Siis mulle ei tuottaisi tuskaa olla erossa lapsistani tai miehestäni vaikkapa kokonaista viikonloppua. Mutta onko niin vaikeaa tajuta, että jos meillä on vaikka ystäväpariskunta joiden kanssa ollaan oltu, että mun miestä hieman harmittaa jäädä heidän ainutkertaisesta juhlasta pois? Kyse kun ei ole mistään grillijuhlasta tai tavallisesta kyläilystä.

Ja kun minäminä meidän minun miestä harmittaa hieman, niin hääparin täytyy muuttaa häissään paljon asioita, että minäminä minun miestä ei pikkaisen harmittaisi.

 

[QUOTE="vieras";28331202]Minäminämeidän niin muidenkin pitää kun minäminä.

Piirun ajastaan ja resursseistaan voi antaa muulloin, kuin sinä yhtenä päivänä elämässä. Itsekästä vaatia hääparilta juuri hääpäivänä itselleen piristystä. Eikö joku toinen päivä käy? Tai joku toinen ystävä? Edes sinä yhtenä päivänä.[/QUOTE]

Mutta kun ne elämän muut päivät eivät ole yhtä tärkeitä kuin se hääpäivä. Voidaanhan me kaveripariskunnan kanssa istua iltaa vaikka sata kertaa, mutta hääpäivä tulee vain kerran.
Se jos vieraita on kaiken kaikkiaan kutsuttu vain 20 on varmasti hyvä rajaus, samoin joku 40 on pieni määrä, ja moni sen ymmärtää varmasti budjetinkin takia. Mutta jos aikuisia on kutsuttu joku 100 niin ihmettelen jos hääparia ne 20-30 lasta siihen lisäksi kirpaisee.

 

Jos kyseessä oleva hääpari on todella ystäviänne, he varmaankin ovat kaltaisianne tai ymmärtävät tilanteenne, ja kutsuvat teidät laumoinenne päivinenne.

Mutta ehkä ne tuttavat (jos sellaisia teillä on), jotka kutsuvat teidätkin häihinsä, mutta ilman lapsia, eivät joko tunne teitä niin hyvin, tai jos tuntevat, eivät tosiaan välitä nähdä teitä lapsinenne päivinenne.

Ollos luottavainen sen suhteen, että ihan vahingossa niin ei pääse käymään. Aloituksessa viittasit että "he eivät yhtään ajattele millaisia hankaluuksia..." - enpä usko että noinkaan on. Kyllä ne omat häät ovat kullekin tärkeät, ja niistä halutaan sellaiset kuin niistä halutaan. Ja siihen on sitten sopeutuminen toistenkin.

Niin, kaipa se menee näin. Ei ole lapsettomia hääkutsuja tullut.


Repesin tuolle "jäitä hattuun E..."

 

Kyllä mä sanon että mulla nousee oma viihtyvyys häissä noin 150 prosenttia jos mun mies pääsee niihin kanssa. Ei niin että mulla olisi yksin mennessäni siellä mitenkään yksinäistä, kyllähän sukulaisten ja kaverien häissä on mulle tuttuja ihmisiä ja juttuseuraa. Mutta ei viitsi jatkuvasti roikkua jossain muussa vieraassa kiinni, kun miehen kanssa voisi välillä käydä ulkona kävelemässä ja vähän muistella omaakin hääpäivää...:heart:
Olen ehkä, kuten sanoin, rajoittunut yksilö, itsekäskin ehkä, mutta kyllä se vähän ankeampi päivä olisi kun mä mekkoineni ja helyineni ajelisin ensin yksin häihin, sitten lyöttäytyisin yksin jokasen seuraan ja sitten taas iltahämärissä ajaisin takas. Miehen kanssa se ois romanttisempaa, ja jos olisi lapsetkin mukana niin siinä olisi melkein kuin perheen yhteinen pieni lomareissu (vaikka meillä se aamulla valmistautuminen ja lähtö on kamalaa sähellystä eli kaukana lomafiiliksistä).

Ja ei, en vaadi miestäni yleensä joka paikkaan mukaan. Olen käynyt lasten kanssa pitkiä reissuja ja lapsuudenkodissani (toisella puolen Suomea) yksinkin ja ollut siellä monta päivää ilman miestäni, kun ei ole töiden takia päässyt mukaan. Mutta ankeampaa se ilman miestäni on...

Mitäpä jos kuitenkin järjestäisit ne romanttiset retket ja perhelomat ihan omalla budjetillasi etkä väkisin yhdistäis niitä toisten ihmisten häihin? Ainakin se on nyt havaittu että aloittaja on harvinaisen itsekeskeinen ihminen. :O

Mitä muuten miehesi on mieltä siitä että haluat jatkuvasti roikkua hänessä? Jos kerran niin tekisit kavereille ja sukulaisillekin häissä, niin etkö miehelleskin tekis samoin jos ois mukana?

 

Mutta kun ne elämän muut päivät eivät ole yhtä tärkeitä kuin se hääpäivä. Voidaanhan me kaveripariskunnan kanssa istua iltaa vaikka sata kertaa, mutta hääpäivä tulee vain kerran.
Se jos vieraita on kaiken kaikkiaan kutsuttu vain 20 on varmasti hyvä rajaus, samoin joku 40 on pieni määrä, ja moni sen ymmärtää varmasti budjetinkin takia. Mutta jos aikuisia on kutsuttu joku 100 niin ihmettelen jos hääparia ne 20-30 lasta siihen lisäksi kirpaisee.

Nimenomaan. Se on hääparille se tärkeä päivä. He voivat nähdä teitä muulloinkin, mutta tärkeän päivänsä, sen yhden ainutkertaisen, he haluavat viettää itse valitsemallaan tavalla itse valitsemassaan seurassa. Jos siinä sinun miehellesi tulee vähän paha mieli, niin ehkä hän voi sen ohittaa ja antaa muita huomioonottavana ihmisenä anteeksi?

Sinähän voit tarjoutua maksamaan ne 20-30 ylimääräistä kattausta, leikkinurkkauksen, hoitajat ja muut kulut? Eihän se paljoa kirpaise.

 

Mutta kun ne elämän muut päivät eivät ole yhtä tärkeitä kuin se hääpäivä. Voidaanhan me kaveripariskunnan kanssa istua iltaa vaikka sata kertaa, mutta hääpäivä tulee vain kerran.
Se jos vieraita on kaiken kaikkiaan kutsuttu vain 20 on varmasti hyvä rajaus, samoin joku 40 on pieni määrä, ja moni sen ymmärtää varmasti budjetinkin takia. Mutta jos aikuisia on kutsuttu joku 100 niin ihmettelen jos hääparia ne 20-30 lasta siihen lisäksi kirpaisee.

Kuten kaikista sun kommenteista, tästäkin paistaa läpi se, että sun mielestä hääparin pitäisi järjestää juhlat sun perhettä & muita lapsiperheitä ajatellen. Yllättävä kyllä useimmat kuitenkin lähtee siitä, että hääpari ajattelee ja saa ajatella itseään ja sitä, millaisena haluavat oman hääpäivänsä muistaa.

 

Ei siinä ole mitään itsekästä ajattelua meillä, jos me ei lapsikiellon takia päästä joihinkin häihin. Jos me ei saada lastenhoitoa järjestymään niin me ei vaan päästä, piste. Vaikka haluttaisiinkin mennä niihin, eli ei siinä ole edes mitään suuttumisia ja mielensäpahoittamista, vaan ihan että ei vaan yksinkertaisesti pääse.

"Me emme halua lapsia häihimme, mutta omat ja sisarusten häät tulevat kuitenkin ja ovat ruokailuun asti, jonka jälkeen lähtevät nukkumaan."
Siis häät-sana=lapset, kirjoitusvirhe?

No juu, tuo onkin uutta taas mulle. Eli rajataan jotkut lapset häihin pääseviksi ja jotkut ei. Okei. Voi olla taas joku uusi suuntaus enkä ole vielä tuosta tietoinen.

Mitäs luulet, jos miehesi paras kaveri kutsuis teidät lapsettomiin häihin (tähän ei saa vastata "ei tule tapahtumaan", tämä on hypoteettinen tilanne), niin jäiskö miehesi samasta syystä sitten kotiin eikä menis "kun kerta lapset ei saa tulla ja vaimo joutuu niitä jäädä hoitamaan, niin enmäkään sit tule"? Vai voiskohan olla mahdollista että sun miehes ei olekaan yhtä ehdoton ja läheisriippuvainen kuin sinä, vaan paras kaveri menisi yhtenä päivänä vuodessa muun perheen edelle? Entä mitä sitten tapahtuis, nostaisitko sinä metelin? Ihan vaan siksi kysyn kun koitan herätellä sua tajuamaan omien juttujesi typeryyden.

 

Jos jokin niin lasten raahaaminen häihin on itsekästä.

Ensin kököttää kovalla kirkon penkillä tylsyyskuolemaan asti kuuntelemassa kun yksi jauhaa suu vaahdossa jostain rakkaus- liibalaabasta, sitten saa jonotella ikuisuuksia kättelemään sitä kermakakun näköistä hääparia, sitten jonotetaan ruokaa, sitten jonotetaan pahaa kakkua.
Kaikki istuu kuin sillit purkissa kiinni toisissaan ja kymmenen suvun tylsintä pitää vuoron perään puolen tunnin puheita ja sitten katsellaan muka hauskoja leikkejä hääparille. Ei voi olla varma että siellä muiden häissä olisi kavereita juuri sille omalle lapselle ja luultavasti sen ainoan mahdollisen leikkikaverin ja sinun välissä istuu se kymmennen mummoa joiden ohi ei pääse ilman poskien nipistelyä.
Juosta ei saa ettei ihkut Tiimarin koristeet tippuisi ja jos ulos pääsisikin karkaamaan niin kiva siellä on juosta autojen ja piilopullojensa kanssa tenuttavien välissä.
Kun on monta tuntia kuunnellut vanhempien hyssytyksiä hiljaa olosta ja käytöstavoista, puoli tuntia yritellyt nieleskellä sitä pahaa graavilohen palasta ja juonut lämmintä maitoa niin kaiken kruunaakin viisi tuntinen kotimatka kotiin ja odotus seuraavista "koko suvun yhdistävästä hääjuhlasta joissa lapset tekevät sen juhlan!.

 

Mitäpä jos kuitenkin järjestäisit ne romanttiset retket ja perhelomat ihan omalla budjetillasi etkä väkisin yhdistäis niitä toisten ihmisten häihin? Ainakin se on nyt havaittu että aloittaja on harvinaisen itsekeskeinen ihminen. :O

Mitä muuten miehesi on mieltä siitä että haluat jatkuvasti roikkua hänessä? Jos kerran niin tekisit kavereille ja sukulaisillekin häissä, niin etkö miehelleskin tekis samoin jos ois mukana?

Sä kun tietäisitkin miten paljon mä viipotan arkena ilman miestäni.

No, voin kysyä sulta: haluaisitko häihin mennä mieluummin yksin, vai puolison kanssa?

 

Jos jokin niin lasten raahaaminen häihin on itsekästä.

Ensin kököttää kovalla kirkon penkillä tylsyyskuolemaan asti kuuntelemassa kun yksi jauhaa suu vaahdossa jostain rakkaus- liibalaabasta, sitten saa jonotella ikuisuuksia kättelemään sitä kermakakun näköistä hääparia, sitten jonotetaan ruokaa, sitten jonotetaan pahaa kakkua.
Kaikki istuu kuin sillit purkissa kiinni toisissaan ja kymmenen suvun tylsintä pitää vuoron perään puolen tunnin puheita ja sitten katsellaan muka hauskoja leikkejä hääparille. Ei voi olla varma että siellä muiden häissä olisi kavereita juuri sille omalle lapselle ja luultavasti sen ainoan mahdollisen leikkikaverin ja sinun välissä istuu se kymmennen mummoa joiden ohi ei pääse ilman poskien nipistelyä.
Juosta ei saa ettei ihkut Tiimarin koristeet tippuisi ja jos ulos pääsisikin karkaamaan niin kiva siellä on juosta autojen ja piilopullojensa kanssa tenuttavien välissä.
Kun on monta tuntia kuunnellut vanhempien hyssytyksiä hiljaa olosta ja käytöstavoista, puoli tuntia yritellyt nieleskellä sitä pahaa graavilohen palasta ja juonut lämmintä maitoa niin kaiken kruunaakin viisi tuntinen kotimatka kotiin ja odotus seuraavista "koko suvun yhdistävästä hääjuhlasta joissa lapset tekevät sen juhlan!.

Mitä kidutusjuhlia teidän suvussa on? Meillä lapset saavat olla häissä aika vapaasti, ja on rento tunnelma. Ruokaa pitää maistaa mutta sen jälkeen lapsia ei suunnilleen näy pöydässä. Toki joku käy aina välillä niitä katsomassa etteivät ole päällänsä jossain jorpakossa.

 

Mitäs luulet, jos miehesi paras kaveri kutsuis teidät lapsettomiin häihin (tähän ei saa vastata "ei tule tapahtumaan", tämä on hypoteettinen tilanne), niin jäiskö miehesi samasta syystä sitten kotiin eikä menis "kun kerta lapset ei saa tulla ja vaimo joutuu niitä jäädä hoitamaan, niin enmäkään sit tule"? Vai voiskohan olla mahdollista että sun miehes ei olekaan yhtä ehdoton ja läheisriippuvainen kuin sinä, vaan paras kaveri menisi yhtenä päivänä vuodessa muun perheen edelle? Entä mitä sitten tapahtuis, nostaisitko sinä metelin? Ihan vaan siksi kysyn kun koitan herätellä sua tajuamaan omien juttujesi typeryyden.

Tietysti meiltä mies lähtisi niihin juhliin.
Eikä siinä mitään läheisriippuvaisuutta ole, jos haluaa mennä häihin mieluummin siipan kanssa kuin yksin. Meillä on hyvin paljon omiakin menoja, tänään ei miestä ole näkynyt kuin vilaukselta, eilen taas minä olin iltaa istumassa kaverini luona.

 

Sä kun tietäisitkin miten paljon mä viipotan arkena ilman miestäni.

No, voin kysyä sulta: haluaisitko häihin mennä mieluummin yksin, vai puolison kanssa?

No jos kysytään realistista tilannetta, niin itse jätän lapseni hoitajalle häiden ajaksi, luki kutsussa sitten mitä hyvänsä. Puolison kanssa tietenkin meen mielummin, tai oikeastaan sekin riippuu pitkälti häistä. Mulla on kavereita joiden häissä mies tuntisi olonsa täysin ulkopuoliseksi, ja samoin mun miehellä on kavereita joista mä en oikein innostu. Jos kyseessä ois yhteisen ystävän häät niin mentäis molemmat, ja lapsi siis menis isovanhemmilleen. Sinä et vastannut muuten mun kysymyksiin ollenkaan?

 

Mitä kidutusjuhlia teidän suvussa on? Meillä lapset saavat olla häissä aika vapaasti, ja on rento tunnelma. Ruokaa pitää maistaa mutta sen jälkeen lapsia ei suunnilleen näy pöydässä. Toki joku käy aina välillä niitä katsomassa etteivät ole päällänsä jossain jorpakossa.

Tätä ketjua lueskellessa tulee kyllä ajatus, että kovin on pieni vielä sinun maailma ja kokemuspiiri. Meidän suku, meidän suvun häät, meidän sitä ja meidän tätä, ja näin sen kuuluu aina mennä, kirottuja olkoon nuo muut ja muunlaiset.

Elämä on monenlaista, rakkaus myös, kulttuurit, tavat ja ihmiset. Olen ollut homohäissä, jotka olivat ihan aikuisten pieni juhla, kivat olivat. Ja lesbohäissä, joissa oli paljon lapsia ja naisia... aika vähän miehiä. Olen ollut erilaisissa mökki- saari- seuraintalo- ynnä muissa häissä, joissa on ollut ties mitä tanssia tai suunnistusta tai purjehdusta, lapsia joukossa osan aikaa tai sitten ei ole ollut. Olen ollut aikuisen pariskunnan hyvin pienissä ja intiimeissä vihkimisissä. Ja niissä perinteisissä maalaishäissäkin olen ollut - mm. omat ensimmäiset oli juuri semmoiset. Olen ollut häissä lasteni kanssa, puolisoni kanssa ja olenpa ollut myös yksin vieraana häissä. Jokaiset häät ovat olleet tärkeä juhla, ja olen kunnioittanut aina juhlan järjestäjän ajatusta juhlan muodosta.

Kyllä minä ymmärrän monenlaisia häitä. Pääasia on kuitenkin se pariskunta itse, ja heidän sitoumuksensa. He itse päättävät miten sitä haluavat juhlistaa ja keiden kanssa.

 

Mitä kidutusjuhlia teidän suvussa on? Meillä lapset saavat olla häissä aika vapaasti, ja on rento tunnelma. Ruokaa pitää maistaa mutta sen jälkeen lapsia ei suunnilleen näy pöydässä. Toki joku käy aina välillä niitä katsomassa etteivät ole päällänsä jossain jorpakossa.

kyllä näitä "meillä lapset saavat olla häissä aika vapaasti"-häitä on nähty. Kauhistuttavia.

 

Mitäpä jos kuitenkin järjestäisit ne romanttiset retket ja perhelomat ihan omalla budjetillasi etkä väkisin yhdistäis niitä toisten ihmisten häihin? Ainakin se on nyt havaittu että aloittaja on harvinaisen itsekeskeinen ihminen. :O

Mitä muuten miehesi on mieltä siitä että haluat jatkuvasti roikkua hänessä? Jos kerran niin tekisit kavereille ja sukulaisillekin häissä, niin etkö miehelleskin tekis samoin jos ois mukana?

Ja tässä keskustelussa olen jo aikoja sitten rajannut budjettiongelmat pois. Kyse on heistä, joilla olisi varaa, ja jotka kutsuvat sitten 100 aikuista.

Lasten annoksen hinta tosin on järkyttävä...

 

Mitä kidutusjuhlia teidän suvussa on? Meillä lapset saavat olla häissä aika vapaasti, ja on rento tunnelma. Ruokaa pitää maistaa mutta sen jälkeen lapsia ei suunnilleen näy pöydässä. Toki joku käy aina välillä niitä katsomassa etteivät ole päällänsä jossain jorpakossa.

ja tadaa, tässä on se syy miksi monet ei halua niitä lapsia sinne häihin. Koska vanhemmat ei katso niiden perään, vaan antavat olla "aika vapaasti". Teidänkinkolme lasta ominnokkinensa härväämässä siellä sun täällä kuulostaa varmasti meistä muista paljon ärsyttävämmälle kun teidän vanhempien mielestä. Tajuatko ollenkaan ettei kaikki katso sun tai muidenkaanlasten sekoilua sormien välistä vaan koska ne on "aah niin suloisia"?

 

Tietysti meiltä mies lähtisi niihin juhliin.
Eikä siinä mitään läheisriippuvaisuutta ole, jos haluaa mennä häihin mieluummin siipan kanssa kuin yksin. Meillä on hyvin paljon omiakin menoja, tänään ei miestä ole näkynyt kuin vilaukselta, eilen taas minä olin iltaa istumassa kaverini luona.

joko sä olet vähän hidasälyinen, tai sitten vaan esität sellaista välttääksesi kysymykset joihin et halua vastata. Miksi sitten sä et voisi samassa tilanteessa lähteä yksin juhliin? Mikä ero teillä on sen suhteen miehes kanssa? Ja tajuatko tuota ajatellessasi oman näkemyksesi kieroutuneisuuden?

 

kyllä näitä "meillä lapset saavat olla häissä aika vapaasti"-häitä on nähty. Kauhistuttavia.

Silloin kun ne lapset saavat olla vapaasti, niin ovatko he siinä hääparin silmien alla, kun ne kököttävät siinä juhlapaikassaan? Ei, niitä ei näy kuin pihoilla tai taemmissa huoneissa, ja hääpari saa jutella ihan vapaasti aikuisten kanssa.

 

Nyt en jaksanut lukea ihan kaikkia vastauksia, mutta jos meidän häihin olisi kutsuttu lapset, olisi alle kouluikäisiä ollut 36. Aikuisia oli 98 eli aika paljon olisi tuoleja+tarjoilua tarvittu enemmän, jos lapset olisivat olleet paikalla.

 

Ja tässä keskustelussa olen jo aikoja sitten rajannut budjettiongelmat pois. Kyse on heistä, joilla olisi varaa, ja jotka kutsuvat sitten 100 aikuista.

Lasten annoksen hinta tosin on järkyttävä...

Jos olisi pakko rajata rahan takia, kutsuisitko mielummin teille läheisen ystäväpariskunnan vai serkun (jota näet joskus ja ette pidä yhteyttä muuten) neljä lasta?