Olen mä täällä...
Viinkonloppuna oli hetken jo parempi olo, kun selvisin pakettijärkytyksestä ja sain tietää että sain tämän paikkakunnan hintatason mukaan edullisen asunnon. Todella mukavan oloinen vuokranantaja...mutta tänään jotenkin ratkesin taas, kun aloin miettimään miten selviän kaikesta. Sossuun toimitin tietysti hakemukset takuuvuokrasta ja ekasta kuusta, mutta sieltä alettiin vaatimaan vuokrasopimusta jonka vuokranantaja tekee vasta kun takuu on maksettu! Eli miten tahansa päin, ei mikään onnistu. Omien tavaroiden hakua en pysty maksamaan mitenkään ja huonekalut - millä rahalla?! Jotenkin musta tuntuu etten pääse alkuun, kaikki on aina vaan rahasta kiinni.
Työpaikan sain, puhelinmyynnistä. Katsotaan kauanko selviän. Palkkaa ei tule jos ei tulostakaan ja eka palkka vasta 2 kk aloittamisesta...
Lapsi on vielä viikon täällä ja kipeänä. Kai mun olo on siksikin taas pahempi, kun ei ole tullut nukuttua, pieni yskii ja oksentaa yöt...
Mutta en nyt tähän hätään mieti tekeväni enää mitään radikaalia. Odotan ensin saanko tuon asuntoasian järjestymään ja kokeilen tuota työtä. Mutta en jaksa tapella enää sossun kanssa....Ainakin se on vähän valoa tunnelin päässä että pääsisi tästä tukikierteestä pois. Tai no, mistä tukikierteestä - ruokaankaan ei ole rahaa, kun ei mistään meinata mitään myöntää.
Psykiatrin kanssa mun on pakko päästä juttelemaan, oon ihan sekaisin. Yhtenä päivänä oon iloinen ja toiveikas, toisena teen kaikki konemaisesti ja mietin että haluaisin kuolla, mutta en enää siis itse sitä tekeväni. Ehkä edesauttavani, korkeintaan. Mutta katsotaan nyt mihin tämä menee.
Kiitos teille välittämisestä ja viesteistänne. Täällä on vielä ihania ihmisiä olemassa :flower: