Mä en jaksa enää elää

Täälläkin on kova huoli ap:n puolesta. :,(
Ihan yökin meni miettiessä mitä voisin sanoa ap:lle, että ymmärtäisi hylätä nuo kauheat aikeensa. Mutta eipä niitä oikeita sanoja taida olla.

Masennus on sairaus ja siihen kuuluu olennaisesti se, että tilanne vaikuttaa toivottomalta. Siis ap, se vaikuttaa siltä mutta ei TODELLAKAAN ole sitä !! Mitä jos näyttäisit tämän keskusteluketjun siskollesi? Ei varmasti ole kokonaisuudessaan tajunnut mssä mennään. Hän auttaa sinua varmasti eteenpäin.

Minkä ikäinen lapsi sinulla on?
Ajattele ihanaa tyttöäsi, hänelle olet ainoa äiti ja varmasti tärkeä. Ei pieni ymmärrä tai välitä rahasta tai maallisesta mammonasta, hän haluaa SINUT elämäänsä, sellaisena kuin olet. Älä siis anna hänen joutua pohtimaan miksi hänet hylkäsit ja poistuit kokonaan tästä maailmasta oman käden kautta.

Älä nyt luovuta !! :,(

 

Ketjusta on aikaa, mutta onkohan Ap vielä linjoilla?
Jos olet täällä vielä pyörinyt niin miten teillä nykyään menee?

 

Mitä varten pitää nosraa nätä ikävanhaaa

 

Jos elämä on vuodesta toiseen sontaa, miksi jatkaa sitä? Ei lapsille ole iloa kärsivästä äidistä. Parempi elämä heillä on ilman huonoa äitiä, jolle elämä ei maistu. Jos ei ole voimia huolehtia itseään kuntoon ja alkaa kunnon elämään, on aivan sama kuin kuukahtaisi pois.
Itselläni elämän arvottomuuden antaa mielettömät päivittäiset kivut, joihin ei lekureilta saa apua. Kaikille lässyttelijöille voin sanoa, kokeilkaa elämääni edes viikko, eiköhän hymy hyydy teiltäkin.!!!!!

 

mutta kun luin viestiäsi tuli suunnaton myötätunto sinua kohtaan. En lukenut kaikkia viestejä, enkä tiedä joko sinulle ehdotettiin käyntiä lääkärillä. Saisit mahdollisesti "luvan kanssa" eli sairaslomalla ollessa koettaa kerätä voimia tulevaan.
Tulona olisi kuitenkin tuo sairaspäiväraha, ei varmaan kummoinen mutta edes jotakin. Kotipaikkakunnallasi on varmaan jotakin mielenterveystoimintaa, vapaaehtoista-josta voisi löytyä sinulle tukihenkilö. Olisi tärkeää,, saada uskoa ja edes pieni valonpilkahdus jossain.
Elän itsekin vaikeaa vaihetta ja osittain voin myös omasta kokemuksesta ymmärtää sinun elämääsi.
KOeta ystävä kallis päästä eteenpäin tuossa tunteessa, pienin askelin ja hae apua vaikka ihan ensin sieltä lääkäriltä. Paljon voimia ja jaksamista sinulle, olet tärkeä ja arvokas ihminen-juuri tuollaisena kuin olet. Älä koskaan unohda sitä.

 

mee töihin vitun pummi

 

Ap, miten menee?

 

Miten tällä alottajalla menee???