Hei pitkästä aikaa :flower:
Pääsin tosiaan muuttamaan eikä nettiin päässyt vähään aikaan. Mutta asiat alkaa olla paremmalla mallilla, raha-asiat lähti vihdoin rullaamaan ja kun monta kuukautta kärvisteltiin, tulikin sitten kerralla niin että sain laitettua asunnon asuttavaan kuntoon. Myös entisen paikkakunnan sossu oli korjannut kielteisen päätöksen tammikuulta eilen, sieltä siis erittäin iloinen yllätys.
Aloitin työvoimatoimiston kurssin ja nyt alkaa olla selvillä mitä haluan elämässä tehdä, kun vaan alkuun pääsisi. Masennus painaa vielä hetkittäin todella pahasti päälle ja raivokohtauksia saavan uhmaikäisen kanssa se on todella paha yhdistelmä, mutta ensi viikolla pääsen lääkäriin ja toivon että siitä lähtee taas parempaan suuntaan. Mietin vieläkin hetkittäin kaikesta huolimatta etten jaksa tätä elämää, mutta yritän mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Ja ne suuret suunnitelmat tietysti aina vähän piristää...
Kiitos vielä kerran kaikille auttaneille ja teille jolta sain edullisesti huonekalut
:flower: Ei pääse enää ex huutamaan ettei anna lasta tänne kun ei ole kunnon kotia, nyt hän on mulla 2 viikkoa kuukaudesta. Siskon kanssa en ole tekemisissä ollut, satuttaa liikaa...en voi kertoa kaikkea mitä teki täällä, en nyt halua että mut tunnistetaan, mutta ilkeitä asioita. Tukihenkilöksi mulle on täällä nyt muodostunut yksi päiväkodin täti, jolle voin puhua ongelmista lapsen kanssa ja jolta saan muutenkin neuvoja omaan jaksamiseen. Ystäviä ei täältä vielä ole, oon huomannut että tän masiskohtauksen myötä oon muuttunut yhtäkkiä jotenkin varovaiseksi ja vältä kontaktia muihin.
Mutta kaikenkaikkiaan siis tilanne on parempi nyt, kiitos teille huolenpidosta! On tässä vielä matkaa siihen että saa pään kuntoon, mutta pikkuhiljaa.