Mä en jaksa enää elää

Mulla on kyllä todettu masennus, mutta paikkakunnan vaihdon jälkeen viime kesänä jäi terapiakin, vaikka ei sillä väliä kun se ei pahemmin edes auttanut. Oon voinut tässä välillä niin hyvinkin että ajattelin sen olevan ohi...En tiedä, onko tää nyt masennusta vai ihan vaan sitä etten vaan jaksa enää. Joka tapauksessa viesti on selvä; jopa yhteiskunta on sitä mieltä että oon turha. Aika pitkälti vien vaan tilaa ja hengitän ilmaa jonka joku toinen ansaitsee. Turha taakka kaikille.

pistin sulle yv:tä

 

Mulla on kyllä todettu masennus, mutta paikkakunnan vaihdon jälkeen viime kesänä jäi terapiakin, vaikka ei sillä väliä kun se ei pahemmin edes auttanut. Oon voinut tässä välillä niin hyvinkin että ajattelin sen olevan ohi...En tiedä, onko tää nyt masennusta vai ihan vaan sitä etten vaan jaksa enää. Joka tapauksessa viesti on selvä; jopa yhteiskunta on sitä mieltä että oon turha. Aika pitkälti vien vaan tilaa ja hengitän ilmaa jonka joku toinen ansaitsee. Turha taakka kaikille.

laitoin yv:tä

 

Kiitos teille, mutta en voi muiden kustannuksella elää. Jos edes se viimeinen mahdollisuus, sossu, ei halua mua auttaa niin eikö se kerro minusta jo jotain?! En ole avun arvoinen.

Eniten harmittaa se, että hyvin hoidetut asiakkuudet menee nyt myös ulosottoon. Kun kerrankin oon jotain hoitanut oikein, elänyt siihen malliin viime vuodet että hoidan asiani, talouteni ym niin tässä lopputulos.

Ajattelin että tolla sossun myöntämällä 140 eurolla haen tytön nyt kahdeksi viikoksi, ruokin hänet ja vien sitten isälleen. Sitten tapan itteni. Sisko ei tosin välttämättä anna mun lasta hakea...sanoi että nyt on huono aika, maksa sillä rahalla laskut ja kyllä tässä jostain ruokaa keksitään. Ai mistä? Ei tuo raha edes riitä laskuihin.

Onneksi mulla ei ole enää edes nälkä. Kummallinen tunne, ei ole ikinä tällaista ollut.

 

Tiedän, miltä tuntuu, kun kaikki seinät näyttävät kaatuvan päälle. Älä kuitenkaan luovuta. Itse olen käynyt mahahuuhtelun kautta, aikaa siitä on jo kohta kaksikymmentä vuotta. Ja muistan, että vielä vuosi tai kaksi tuon tapahtuman jälkeenkin minä todella halusin kuolla.

Paraneminen oli rankka prosessi, mutta luojalle kiitos olen sen käynyt läpi. Jos olisin silloin luovuttanut, ei minulla nyt olisi kolmea maailman ihaninta lasta. Elämä myöskin on suurin piirtein kohdallaan.

Kehotan, että haet apua, juttelet psykologille, menet vaikka psykiatrisen päivystykseen, jotta ottavat sinut sisälle, ja katsoisitte siellä yhdessä, löytyisikö sinulle henkilöä, joka osaisi auttaa ihan noita käytännön asioita kuntoon pääsi lisäksi.

Ikinä ei kannata luovuttaa, koska silloin sinulta jää näkemättä kaikki ne positiiviset asiat, joita elämällä on sinulle vielä tulevaisuudessa tarjottavana. Vaikka tällä hetkellä tuntuisikin, että tunnelin päässä ei näkyisikään valoa, usko minua, sitä on siellä.

 

Kiitos teille, mutta en voi muiden kustannuksella elää. Jos edes se viimeinen mahdollisuus, sossu, ei halua mua auttaa niin eikö se kerro minusta jo jotain?! En ole avun arvoinen.

Eniten harmittaa se, että hyvin hoidetut asiakkuudet menee nyt myös ulosottoon. Kun kerrankin oon jotain hoitanut oikein, elänyt siihen malliin viime vuodet että hoidan asiani, talouteni ym niin tässä lopputulos.

Ajattelin että tolla sossun myöntämällä 140 eurolla haen tytön nyt kahdeksi viikoksi, ruokin hänet ja vien sitten isälleen. Sitten tapan itteni. Sisko ei tosin välttämättä anna mun lasta hakea...sanoi että nyt on huono aika, maksa sillä rahalla laskut ja kyllä tässä jostain ruokaa keksitään. Ai mistä? Ei tuo raha edes riitä laskuihin.

Onneksi mulla ei ole enää edes nälkä. Kummallinen tunne, ei ole ikinä tällaista ollut.

Älähän nyt, ihan oikeasti. Sä et ole vielä lopullisesti menettänyt mitään. Sun täytyy vain uskoa . Missä sä asut?

 

Ei se auta enää vaikka kuka mun puolesta soittelisi sossuihin sun muihin. Ne on tehneet päätöksensä, en ansaitse apua.

Tottahan se on.

 

Miksi sinä vaihdoit paikkakuntaa? Jos siis sulla oli terapiat sun muut siellä edellisellä paikkakunnalla? Asuuko se sun lapsi ja sen isä sillä vanhalla vai tällä uudella paikkakunnalla?

 

Älä anna periksi!
Sinä olet ihan varmasti tärkeä ja arvokas ihminen. Lapsesi tarvitsee sinua vielä monta vuotta ja siskosi tarvitsee myös sinua; olettehan samaa perhettä. Jos hänelläkin on nyt vaikeaa, ajattele mille hänestä tuntuu jos sinä annat periksi. Tukekaa toinen toisianne, tapelkaa yhdessä yhteiskuntaa vastaan, vaikka se nyt niin vaikealta tuntuukin. Älä anna periksi! Näytä niille sossun tädeille, että sua ei niin vaan paineta maahan... Älä anna periksi!

Voimia sinulle taisteluusi ja halauksia ja enkeleitä elämääsi!

 

Ei se auta enää vaikka kuka mun puolesta soittelisi sossuihin sun muihin. Ne on tehneet päätöksensä, en ansaitse apua.

Tottahan se on.

et voi antaa heidän voittaa, näytä niille

 

Ei se auta enää vaikka kuka mun puolesta soittelisi sossuihin sun muihin. Ne on tehneet päätöksensä, en ansaitse apua.

Tottahan se on.

pistin sulle yv:n.

kuule sä oot nyt väärässä,isä just sanoi että pitää valittaa perusturva jaostoon! ja sen jälkeen lääninhallitukseen! niin sossutäti ei pääse kun koira veräjästä vaan joutuu vastuuseen!

 

Toivottavasti tää ei oo taas näitä provoja vasta oli se yksi joka lateli just tällasta ja sitte tuli naureskelemaan et sainpa teidät lankaa.

 

Ei se auta enää vaikka kuka mun puolesta soittelisi sossuihin sun muihin. Ne on tehneet päätöksensä, en ansaitse apua.

Tottahan se on.

pistin sulle yv:n.

kuule sä oot nyt väärässä,isä just sanoi että pitää valittaa perusturva jaostoon! ja sen jälkeen lääninhallitukseen! niin sossutäti ei pääse kun koira veräjästä vaan joutuu vastuuseen!

Mitä oot tuolla ketjussa jo aikasemmin sanonu niin se on niin helppo kyykyttää sellasia ihmisiä jotka ei itse jaksa pitää puoliaan :/ nähty on.

 

Kuulehan, hae ihmeessä työvoimatoimiston järjestämiin koulutuksiin joista maksetaan päivärahaa niin ei tarvitse opintolainaa ottaa. Tarjolla on esim. lähihoitaja- ja laitoshuoltajakoulutusta joissa työllistyminen on todennäköistä näin lama-aikanakin. Ei ne työnantajat halua nähdä kuin todistukset alan työkokemuksesta eli koulutuksen jälkeen kun haet töitä katsovat koulutodistukset ja siitä eteenpäin alan työkokemuksen. Hoitoalan töihin pääsee yleensä keikkailun ja sijaisuuksien kautta. Esim. vanhustyössä on jo pulaa hoitajista ja jatkossa vielä enemmän kun suuri ikäluokka jää eläkkeelle. Rohkeasti vain hakemaan koulutukseen!

 

Mun terapia on siis loppunut jo viime kesänä, ei ollut edellisellä paikkakunnalla. Lapsen isä on asunut koko ajan eri kaupungissa, mutta on muuttamassa takaisin tälle seudulle ja osittain siksi mäkin tulin, valmiiksi tänne. Nyt meillä on pitkä välimatka, oltiin sovittu että olisin saanut siskon autoa lainaan ja ajeltu aina toisiamme puolitiehen vastaan.

Sossun päätös tuli postissa, ne on laskeneet tuloksi mulle 10pv työmarkkinatukea, joka siis edelleen näkyy kelan sivuilla vain saapuneena asiakirjana. Ei mua sossukaan siis halua auttaa.

Tasan tarkkaan mulla oli ihmisarvoa vain lapseni kautta, nyt ei ole sitäkään. Edes sossua ei kiinnosta miten pärjään, kun lapsi ei asu mun luona. Me ei koskaan edes muutettu sitä alkuperäistä yhteishuoltajuussopimusta, kun pystyttiin puhumalla sopimaan asiat eli mulla ei ole edes todisteita näyttää sossulle siitä että lapsi on yhtälailla mulla.

Asuntoa en tule saamaan, lastani en varmasti myöskään virallisesti takaisin. Laskut menee ulosottoon mihin en koskaan enää halunnut lisää, juuri kun luulin että entisetkin on ihan pian hoidettu. Mä en kestä enää sitä, että niiden takia mä olen murhamiestä huonompi ihminen. Mulle on kerran jopa kunnan vuokra-asuntotoimistosta huudettu puhelimeen ettei mulle mitään asuntoa anneta, kun luottotiedot on menneet.

Tätä kohtelua mun koko elämä on ollut, enkä vaan jaksa enää.

 

Mun terapia on siis loppunut jo viime kesänä, ei ollut edellisellä paikkakunnalla. Lapsen isä on asunut koko ajan eri kaupungissa, mutta on muuttamassa takaisin tälle seudulle ja osittain siksi mäkin tulin, valmiiksi tänne. Nyt meillä on pitkä välimatka, oltiin sovittu että olisin saanut siskon autoa lainaan ja ajeltu aina toisiamme puolitiehen vastaan.

Sossun päätös tuli postissa, ne on laskeneet tuloksi mulle 10pv työmarkkinatukea, joka siis edelleen näkyy kelan sivuilla vain saapuneena asiakirjana. Ei mua sossukaan siis halua auttaa.

Tasan tarkkaan mulla oli ihmisarvoa vain lapseni kautta, nyt ei ole sitäkään. Edes sossua ei kiinnosta miten pärjään, kun lapsi ei asu mun luona. Me ei koskaan edes muutettu sitä alkuperäistä yhteishuoltajuussopimusta, kun pystyttiin puhumalla sopimaan asiat eli mulla ei ole edes todisteita näyttää sossulle siitä että lapsi on yhtälailla mulla.



Asuntoa en tule saamaan, lastani en varmasti myöskään virallisesti takaisin. Laskut menee ulosottoon mihin en koskaan enää halunnut lisää, juuri kun luulin että entisetkin on ihan pian hoidettu. Mä en kestä enää sitä, että niiden takia mä olen murhamiestä huonompi ihminen. Mulle on kerran jopa kunnan vuokra-asuntotoimistosta huudettu puhelimeen ettei mulle mitään asuntoa anneta, kun luottotiedot on menneet.

Tätä kohtelua mun koko elämä on ollut, enkä vaan jaksa enää.

miksi et saisi koskaan virallisesti lasta luoksesi? ei ihmisarvo ole kiinni mistään luottotiedoista! ja kyllä ihmisen on pakko asunto saada(onhan mullakin vaikka luottotiedot meni yhden kohtalonoikun vuoksi) kyllä sillä on mulle väliä. mut ei se elämä nyt siihen lopu.

 

Isä ei anna. Hänellä ja perheellään on tosin aina ollut asenne että he ovat oikeita kasvattajia lapselle, minä vain hoitaja. Onneksi nyt nämä tapaamiset on näin reilusti hänen kanssaan sovittavissa, vaikkakaan tulojen puutteen takia ei nyt ole toteutuneet. Enkä mä kestä edes elää ilman lastani...

Ja kyllä on niin että edes kunta-asuntoa en saa, työttömänä luottotiedottomana. Siitäkin huolimatta että mulla on todistus viimesimmältä vuokranantajalta että kaikki on hoidettu ajallaan. Ja huonekalujahan mulla ei ole. Vähäiset tavarat, pahvilaatikot ja jätesäkit jäivät säilöön sukulaisen luo joka ei niitä pysty kauaa pitämään. Saa myydä pois kun mä olen mennyt, on siellä ainakin mun tietokone josta saa vähän rahaa, toivottavasti se korvaa mun aiheuttaman vaivan.

Ei tästä ole enää ulospääsyä, en vaan jaksa.

 

Voi herranen aika, pakko sitä apua on jostain saada. Tuntuu kauhealta toisten puolesta.

 

Ensinnäkin: NYT HAET SAIRASLOMAA! Et ole työkuntoinen työnhakija!
Tilaat vaikka ambulanssin itsellesi ja sanot ettet jaksa. Sitäkautta auttavat alkuu, myös raha-asioissa.

 

Isä ei anna. Hänellä ja perheellään on tosin aina ollut asenne että he ovat oikeita kasvattajia lapselle, minä vain hoitaja. Onneksi nyt nämä tapaamiset on näin reilusti hänen kanssaan sovittavissa, vaikkakaan tulojen puutteen takia ei nyt ole toteutuneet. Enkä mä kestä edes elää ilman lastani...

Ja kyllä on niin että edes kunta-asuntoa en saa, työttömänä luottotiedottomana. Siitäkin huolimatta että mulla on todistus viimesimmältä vuokranantajalta että kaikki on hoidettu ajallaan. Ja huonekalujahan mulla ei ole. Vähäiset tavarat, pahvilaatikot ja jätesäkit jäivät säilöön sukulaisen luo joka ei niitä pysty kauaa pitämään. Saa myydä pois kun mä olen mennyt, on siellä ainakin mun tietokone josta saa vähän rahaa, toivottavasti se korvaa mun aiheuttaman vaivan.

Ei tästä ole enää ulospääsyä, en vaan jaksa.

ymmärrän että tunnet nyt niin. entä jos saisit lapsen luoksesi, jos siihen olisi pienikin mahdollisuus(muuttaisiko se jotain), sinun olotilassa kaikki näyttä ätoivottomalta,mutta kaikki ei välttämättä ole niin toivotonta miten masennuksen läpi näet asiat. taistele lapsesi takia, saatathan saada hänet joku päivä luoksesi(isä kun ei sitä päätä vaan käsittääkseni ihan muut tahot).

 

ota ny ihmeessä apu vastaan,ku sitä täälläkin tarjotaan!

 

Ensinnäkin: NYT HAET SAIRASLOMAA! Et ole työkuntoinen työnhakija!
Tilaat vaikka ambulanssin itsellesi ja sanot ettet jaksa. Sitäkautta auttavat alkuu, myös raha-asioissa.

aa totta tämänkin unohdin, tuossa kunnossa tosiaan olet oikeutettu sairauspäivärahaan!! tarvitsen vaan lääkärin todistuksen. kyllä se siitä,tarvitset vain halun haluta muutoksia.

 

ja kerrot, että suunnittelet itsemurhaa. Pääset osastolle lepäämään muutamaksi viikoksi ja sillä aikaa siellä he laittavat sun hoidon kuntoon ja toimeentulon! Et ole työkuntoinen todellakaan!

T. saman kokenut

 

ja kerrot, että suunnittelet itsemurhaa. Pääset osastolle lepäämään muutamaksi viikoksi ja sillä aikaa siellä he laittavat sun hoidon kuntoon ja toimeentulon! Et ole työkuntoinen todellakaan!

T. saman kokenut

Eiks sairaalassa ole myös sosiaalihoitaja, jonka ihan tehtäviin kuuluu tuo toimeentulon ja muiden sosiaalisten asioiden huolehtiminen potilaan kanssa?

 

ja kerrot, että suunnittelet itsemurhaa. Pääset osastolle lepäämään muutamaksi viikoksi ja sillä aikaa siellä he laittavat sun hoidon kuntoon ja toimeentulon! Et ole työkuntoinen todellakaan!

T. saman kokenut

Eiks sairaalassa ole myös sosiaalihoitaja, jonka ihan tehtäviin kuuluu tuo toimeentulon ja muiden sosiaalisten asioiden huolehtiminen potilaan kanssa?

Siellä olosi aikana asiasi laitetaan kuntoon, niin lääkket, terapiat kuin talousasiatkin. Sinä keskityt siellä vain lepäämiseen ja toipumiseen!

 

siis eikö se diakoniatyöntekijä auta sua jos ei sossu?