Tiedän, miltä tuntuu, kun kaikki seinät näyttävät kaatuvan päälle. Älä kuitenkaan luovuta. Itse olen käynyt mahahuuhtelun kautta, aikaa siitä on jo kohta kaksikymmentä vuotta. Ja muistan, että vielä vuosi tai kaksi tuon tapahtuman jälkeenkin minä todella halusin kuolla.
Paraneminen oli rankka prosessi, mutta luojalle kiitos olen sen käynyt läpi. Jos olisin silloin luovuttanut, ei minulla nyt olisi kolmea maailman ihaninta lasta. Elämä myöskin on suurin piirtein kohdallaan.
Kehotan, että haet apua, juttelet psykologille, menet vaikka psykiatrisen päivystykseen, jotta ottavat sinut sisälle, ja katsoisitte siellä yhdessä, löytyisikö sinulle henkilöä, joka osaisi auttaa ihan noita käytännön asioita kuntoon pääsi lisäksi.
Ikinä ei kannata luovuttaa, koska silloin sinulta jää näkemättä kaikki ne positiiviset asiat, joita elämällä on sinulle vielä tulevaisuudessa tarjottavana. Vaikka tällä hetkellä tuntuisikin, että tunnelin päässä ei näkyisikään valoa, usko minua, sitä on siellä.