Masuasukki täyttää tänään pyöreitä ja sen kunniaksi kuva!
Kummun muoto ja koko tosin vaihtelee aika rutkasti päivän mittaan; riippuu ihan siitä, missä asennossa pienokainen on päättänyt sillä hetkellä viihtyä.
Kovasti ovat maalismammat olleet vaunuostoksilla. Me hankittiin omat kulkupelimme jo syksyllä ja haettiin joulukuussa. Ne ovat Teutonian Lambdat
http://www.teutonia.de/index.php?id=643 mutta pehmeällä kantokassilla (toinen pieni alakuva ison kuvan alla) ja kokonaan tummanruskeina, piristyksenä vain minun äitini ostama hoitolaukku kirkkaanpunaisena (lempivärini!!!). Pinnasänky patjoineen, lakanoineen ja unipusseineen on jo hankittu ja vanhemmat ostaa turvakaukalon kunhan muistetaan katsoa, onko meidän Golfissa Isofix-kiinnittimiä. Eli kaikki isoimmat hankinnat on tehty, mutta paljon pientä puuttuu vielä: lämpimämpiä vaatteita vauvalle, julisteita nukkumisnurkkaukseen, vuodekatos, rintapumppu yms. Talous on hetken vähän tiukilla, kun byrokratia viivyttää miehen palkanmaksua. Onneksi tammikuussa senkin pitäisi selvitä ja minä saan lisäksi vuoden lomarahat, joista osa käytetään ainakin vaavihankintoihin. Äitiysloman tilanne on ihan ok: me asutaan edullisesti, ahtaasti mutta mukavasti vuokralla, eli asumismenot on pienet, minä saan kolmelta ekalta kuukaudelta täyden palkan ja sitten hyvät vanhempainrahat. Vuoden kuluttua pitäisi sitten alkaa etsiä uutta duunia, kun en oikein usko pääseväni ja ennen kaikkea haluavani nykyiseen paikkaani takaisin. Toivottavasti yleinen taloustilanne on silloin vähän parempi; media-alalla on muutenkin hirveä kilpailu duunipaikoista. Noh, niin kauan kuin tässä asutaan, selvitään hyvin kotihoidontuellakin, ja sitten joskus kun palaan työelämään olisi tarkoitus alkaa rakentaa omaa kotia.
Vointi on ollut hyvä, vaikka piikitys ottaakin välillä päähän. Pientä alkuraskauden väsymystä muistuttavaa uneliaisuutta on kyllä ollut havaittavissa, muttei mitään uusia kipuja. Olen tehnyt pieniä kävelyreissuja hiljaiseen tahtiin, koska maha vetää pienestäkin spurtista kovaksi, enkä saa joulukuisen laskimotukoksen takia muutenkaan mitään himourheilua harrastaa. Ensi viikolla on tarkoitus jutella sisätautilääkärin kanssa lääkityksen vähentämisestä ja sen vaikutuksesta synnytyksessä käytettäviin kivunlievityskeinoihin. Olisi kivaa, jos minulla olisi edes mahdollisuus epiduraaliin, vaikken sitä lopulta päätyisikään ottamaan.
Narulla kuivuu hirveä määrä vaaleanpunaisia bodyja ja muita ihanuuksia, joita miehen sukulaiset lähettivät Espanjasta uudelle perheenjäsenelle. Unisex-tyyli ei siellä ole oikein lyönyt läpi... Toivottavasti ultran sukupuoliveikkaus pitää paikkansa!