MAALISKUUN MUSSUKAT 2015 *Marraskuu*

Hei kaikille!

Täällä on myös ollut hyvin kiireistä. Nyt mies on töissä ja poika katsoo muumeja niin voi nopeasti kirjoitella.

Teidän jutut oon lukenut melko hätäsesti läpi, en tiedä mitä kaikke kommentoitavaa oikeesti olisi ollutkaan...

Meillä oli reilu viikko sitten ru ja siellä vielä kerran vahvistettiin, että poika totta tosiaan on tulossa. Kyllä sen varmasti nyt jo uskaltaa uskoa, kun kaksi lääkäriä on jo sen todennut =) Kaikki oli hyvin. Lääkäri ultrasi erittäin tarkasti. Meistä ainakin tuntui, ettei esikoisen aikaan ihan niin tarkasti ultrattu. Täällähän ru ei ole ilmainen vaan siitä saatiin pulittaa lähes 150 €. Jalat ja kädet oli vauvalla niin pitkät, että olivat ihan hilkulla tippua siltä janalta. Oli tuolla esikoisellakin ne yli keskiarvon, mutta nyt oli kyllä vielä pidemmät. En tiedä sitten kuinka paljon riippuu mittaajasta, että uskaltaako niihin luottaa. Painoarvio oli joku reilu 300g ja koko pituuskin vissiin noin 30 cm! Mehän ollaan kyllä itse molemmat pitkiä, että ei tietty sinäänsä olisi mikään yllätys jo vauvakin olisi vähän yli keskiarvon.

Täällä vietetään isänpäivää kesäkuussa, joten ei sitä tänään juhlita mitenkään. Isälleni skypetettiin pikaisesti ja onniteltiin, mutta muuten meille ihan normaali päivä.

Raskausravista oli aikaa sitten jo puhetta. Mulle kävi edellisessä myös niin, että jossain vaiheessa tuli turvotusta ja sen seurauksena reidet meni ihan arville. Sisäreisiin ilmestyi mulla ensimmäiset raskausarvet. Mahassa ei raskausaikana näkynyt kuin muutamia arpia, mutta sen jälkeen kun vauva oli ulkona ja maha lysähti kasaan olikin vatsani täynnä pieniä valkoisia viiruja, jotka ei siis lainkaan näkynyt niin kauan kun nahka oli venyneenä. Rintoihin ei tullut mitään, mikä on kyllä suoranainen ihme, kun ajattelee minkälaiset jalkapallot mun rinnassani roikkui maidonnousun alettua. Se oli kyllä hyvin hämmentävä kokemus

Liikkeet on muuttuneet jo jokapäiväisiksi tuntemuksiksi, vaikka jos oikeen on tekemistä niin saattaa helposti jäädä liikkeet tuntematta.

Synnytystä en nyt ole kerinnyt miettimään, kun on ollut niin kiirettä. Sillon aika alussahan jo avauduin täällä ekasta synnytyksestäni ja erityisesti siitä, kuinka epiduraali vei täysin jalkojen hallinnan. Haluaisin välttää kipulääkityksen, mutta luulen, että oksitosiini joudutaan taas laittamaan ja silloinhan yleensä laitetaan myös se epiduraali. Tosi taisin viime yönä nähdä sellaista unta, että vauva syntyikin yllättäen ihan spontaanisti viikolla 37. Parin viikon päästä ollaan menossa tutustumaan siihen meidän synnytyssairaalaan. Siellä on aina kerran kuussa sellainen tutustumisilta. Meillähän olisi tässä ympärillä useampikin sairaala mistä valita, mutta tämä mihin ollaan menossa on hiukan pienempi kooltaa ja myös kaikkein lähinnä meitä. Matkaa on vaan 5 km.

Polikliininen synnytys Esikoisen kanssa valittiin polikliininen synnytys ja lähdettiin kotiin muutama tunti pojan syntymisen jälkeen. Nyt en ole vielä päättänyt, että haluanko tulla heti kotiin vai jäädä lepäämään sairaalaan. Ehkä päätän tämän vasta sitten kun olen ensin käynyt tutustumassa sairaalaan ja nähnyt ne tilat. Onko muilla kokemusta polikliinisestä synnytyksestä? Itseä lähinnä mietityttää, että onko esikoinen kotona liikaa tiellä, jos tullaankin vauvan kanssa heti kotiin. Sairaalassa saisi ainakin varmasti levätä, mutta olisihan oma sänky mukavampi kuin sairaalan vuode.

Olin melkeen koko viikon työmatkalla ja tällä hetkellä sekä minä, että poika molemmat nuhaisina. Päätin jo, että jään huomenna kotiin lepäämään enkä edes yritä raahautua töihin. Oli jotenkin niin raskaus viikko kun jo heti maanantaina alkoi tuntua flunssan oireita ja torstaina vasta pääsin kotiin sieltä työmatkalta. Sielläkin tietty joka päivä ohjelmaa aamusta iltaan. Ei hirveästi ollut mahdollisuutta levätä.

efi 21+3

 

Pikaiset terkut rakenneultrasta! Kaikki oli niinkuin pitää ja vauva oli kovasti liikkeessä <3

Tyttöolo muuttui tyttölupaukseksi <3

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

 

Huomenta masuille! :wave:

Täällähan on ollut monella kiire ja hässäkkä toivottavasti itse kullakin vähän helpottaisi tällä viikolla Mulla onneksi nyt vähän rauhoittuu nyt töissäkin kun tiimissä aloitti uusia ja työt jakautuu vähän tasaisemmin. Mieskin on taas kotona (ihanaa!) reissusta niin ei ole itse koko paketista vastuussa. Nostan niin hattua yksinhuoltajille, että miten pitävät tämän paketin kasassa :heart: Yritetään lepäillä ja mennä välillä siitä, mistä aita on matalin niin maha-asukkaat kiittää

efi kiva kuulla vähän kuulumisia muualta maailmalta, onnea sinnekin hyvistä ru-uutisista! Poliklininen synnytys ei Suomessa mun käsittääkseni ole esikoisesta mahdollista ollenkaan.. Vaan jos on vähäriskinen uudelleensynnyttäjä, jolla ei ole ollut aiemmissa synnytyksissä tai ensipäivissä vauvan kanssa ongelmia ja kyseinenkin synnytys on mennuyt oppikirjan mukaan niin se on mahdollinen. Mutta siis jos kaikki menee nappiin niin on moni siihen ollut tyytyväinen ja teilläkin efi se oli ollut hieno kokemus päästä nopeasti kotiin

Me oltiin esikoisen kanssa 2 yötä sairaalassa, eka normaalihuoneessa ja toinen perhehuoneessa ja nukkumattomuus ei ollut sängystä kiinni vaan erittäin nälkäisestä vauvasta johtuvaa Näin jälkikäteen ajateltuna lähdettiin silti liian aikaisin kotiin, sillä mun maito ei noussut ja vauva huusi nälkäänsä koko ensimmäisen kotiyön.. Olisin tarvinnut vielä enemmän imeysohjausta/lisämaitoa tms. ja aikaa toipua synnytyksestä, hyvä kun jaloillani pysyin, mies hoiti kaikki vaipanvaihdot ym. sairaalassa ja kotona ensipäivinä. Itse en nyt toisenkaan kanssa ole ajatellut nopeaa kotiutumista. Menin niin heikkoon kuntoon synnytyksessä (verenhukka, kuume, tulehdusarvot taivaissa ym.) että otan vastaan sen ajan sairaalassa mitä suositellaan. Mulla siis oli antibioottitippa 6h välein ensimmäiset 2 vuorokautta synnytyksestä, ja vauvakin aluksi tunnin synnytyksestä "heräteltävänä" lääkärin luona, ja vauvan happisaturaatiota seurattiin vielä jonkin aikaa vierihoidossakin. Oltiin siis molemmat sen verran kovilla siinä touhussa, että hyvä kun saatiin aikaa osastolla toipumiseen.

Synnytys on täällä monia mietityttänyt eri syistä. Tsemppiä ja voimia kaikille synntyksen ajatteluun! Vaikka ensimmäinen synnytys on mennyt jollain lailla "pieleen" niin ei se tarkoita että toinenkin menisi : ) Itse uskon niin! Meillä ensimmäinen oli kans kaikkea muuta kuin "helppo, luonnonmukainen ja nopea", mutta uskon että nyt toisella kerralla kun tietää mitä odottaa ja on itsekin valmistautuneempi sekä tietää kertoa/vaatia omia toiveitaan paremmin niin synnytys ei voi muuta kuin mennä paremmin. Ja onhan nyt jo tienkin yksi raivannut tuolta, että kai se toinen synnytys kuitenkin on yleensä edes vähän nopeampi jos ei muuta.. Ja vaikka ensimmäinen synnytys oli haastava, niin silti siitä jäi mulle jonkinlainen onnistumisen tunne, että kaikista käänteistä huolimatta vauva tuli ulos ja mä synnytin!!

Ja onnea hyvistä neuvolakuulumisista myös kaikille, niin ne vauvat kasvaa :heart: Seuraavaksi pitäisi varailla aikaa sokerirasitukseen, terkkari teki jo siihen lähetteen ja ennen joulua pitäisi käydä. Kuulemma yleisimmin 26-28 viikoilla puhkeaa jos on puhjetakseen, niin joulukuun alkupuolella voisi mennä sinnekin.


Ihanaa kun täällä niin moni jo sisustaa kotia vauvaa varten! Kateellinen olen jälleen kun meillä se muutto on vasta vuodenvaihteessa.. Pohjapiirros kädessä kyllä suunnittelen, mitä mihinkin menee ja eskoiselle on myös jo puhuttuu "uudesta talosta". Harmittaa pienen puolesta kun tulee puolen vuoden sisään jo toinen muutto, mutta ei auta.. Muutettiin siis omasta vanhasta kodista tähän väliaikaiseen asuntoon vuokralle ja nyt sitten omaan taloon, vihdoin :xmas:

Väsymystä ei täällä ole yhtään normaalia enempää ainakaa Eniten tuo alentunut hemoglobiini vaikuttaa siihen, että puuskutan kuin veturi jos on pienikin ylämäki tai portaita :O Kyllähän raskaus vaikuttaa siihen, että happeakin tarvitsee enemmän, mutta ei mulla nyt näin huono kunto ole, ettei portaita jaksa kävellä ilman puuskutusta. Otin nyt synntyksestä jääneen levyn Obsidania käyttöön ja syön 10 päivän rautakuurin tähän kohtaan, katsotaan sitten joulun jälkeen neuvolassa, mihin HB on asettunut.

Muutakin piti kommentoida, mutta unohdus iski jo

Nautitaan joulunodotuksesta, nythän saa jo hehkuttaa joulua kun on enää 5 viikkoa jouluun!

Vappuvaavi ja tulokas 22+6

 

Nyt alkaa tuntua siltä että pitäisi saada paikat järjestykseen ja tarvikkeet ostettua.
Söpö hoitoalusta lähti nyt tilaukseen

Ajattelin ostaa hoitolaukuksi jonkun isomman naisten laukun. Vanha hoitolaukku tuli heitettyä pois, kun sen kankaat ja sisämuovit alkoivat hajoamaan. Minusta viralliset hoitolaukuksi kutsutut laukut hinnoiteltu aivan yli. Pitääkö ”hoitolaukun” sopia myös miehelle? Tilaa siinä pitää ainakin olla ja taskuja, jotta saa pullon, korviketta, vaippoja, pyyhkeen, putsausliinoja, vaihtovaatteita, puklurättejä ja alustan mukaan. Ei ainakaan leobardi kuosia… Mutta jokin printti siinä olisi kiva olla ja kunnon olkahihna. Jatkan etsintää huomenna.

Synnytys: Olin esikoisen kanssa 4 päivää laitoksella, ja toisen kanssa 3 päivää. Esikoinen meni keltaiseksi ja tuntui turvallisemmalta olla hänen kanssaan yhden extra päivän seurannassa. Vaikka mitää hätää ei ollutkaan, ei tarvinnut kutenkaan sinuvalo hoitoa. Toisen kanssa verenhukka oli sen verran iso että mieluummun oli sen koko 3 päivää jota suosittelevat olemaan. Sittenkin oli vielä hiukka hutera olo kotosalla.

Porvoossa perhehuoneessa saa käsitteekseni olla isä ja isompikin lapsi mukana jos tarpeen.

Mariia ja Nappula

 

Tervehdys!

Hoitolaukusta: Vauva-lehden tarjouslappu kolahti viime viikolla luukusta ja siinä tulis kylkiäisenä Finlaysonin mustavalkoinen hoitolaukku! Sen vois saada varmaan muutkin kun mainosten saajat, se oli ihan kiva ja lehtitarjouskin kohtuullinen.

Ru huomenna. Pelottaa kovasti ja hirvittää. Onneks täällä on kaikilla mennyt kaikki hyvin sen suhteen vaikka ei se poista mun pelkoa. Tänään vasta aloin jännittää ja nyt oon jo aika hysteerinen. Kun kukaan ei voi luvata mulle et kaikki oikeesti olis hyvin. Täytyisi osata malttaa nyt.

Apua, mulla ei liiku nyt mitään muuta päässä kun toi huominen. :O

 

RU käyty, johan oli jännittävää! Onneksi unen lahjat on näemmä tallella ja yö meni nukkuessa eikä valvoessa kuten illalla vahvasti näytti.

Kaikki rakenteet kunnossa! painoa tällä hetkellä arviolta 434g ja tyttölupausta saa päivitellä!

Liikkeitä taas ++. Kuvia ei juuri saatu kun tyttö liikkui käytännössä koko 30 min jonka kätilö ultrasi... Jokunen hassu kuva mutta niihin paneudun sitten illalla haaveilemaan....

Kuka muuten tietää mitä eroa noilla liikkeet + ja liikkeet ++ on? onko niillä oikeesti mitään eroa.....? sehän on suhteellisen lyhyt aika kun vauvaa vuorokaudesta tarkkaillaan niin eihän siitä pysty aktiivisuutta ainakaan mittaamaan?

Meikäläisen sf-mittaa ei ole otettu vielä kertaakaan! Täällä monella on jo mittoja jos vaikka mitä! niin ne vaihtelee näemmä paikkakunnittain!

Asiasta kukkaruukkuun, Kotkassa syntyy maaliskuussa tasaisesti ihan koko kuukauden ajan, tällä hetkellä näyttää siltä että puolen kuun aikaan on useammalla laskettu aika mutta meidän 23.3.15 sai kohdalleen viidennen merkin (tekivät sellaista tikkukirjanpitoa aiheesta). Veikkas että synnärillä on sitten porukkaa ja kiirettä.....opcorn:

Nyt lunttaan äitiyskortista oliko vielä jotain.
Istukka on takaseinässä, ei tule sieltä kohdunsuulle (tää mua jostain syystä jännitti tosi paljon!) ja koko vastaa täysin viikkoja 21+1.
Tarjonta RT (?esikoistaan odottava tässä ihmettelee vaan että tällainenkin tänne oli laitettu, mikä lie). :attn:

Että tällainen aamu!! IHANA AAMU! :flower:

 

Onnea Maaliskuu 2015 hyvistä ultrakuulumisista ja tyttölupauksesta! :flower:

Ruuhkasta miellä taas terkkari kertoi perjantaina että niillä ollut kaikkien aikojen syysruuhka neuvolassa, kuulemma jokaisella th:lla 10 laskettua aikaa lokakuussa, yleensä paljon vähemmän Maaliskuu taitaa olla ainakin meidän kunnassa sitten taas ihan normikuu. Ja sairaaloista meilläkin saa HUS:in alueella valita mihin menee, miellä mennään yleensä Hyvinkään Sairaalaan, mutta me taas Kätilöopistolle kun oon täällä ytimessä töissä niin on ultrien kanssa helpompaa. Kättärillä on aina hulinaa, mutta siellä on niin iso kapasiteetti, että eiköhän sinne sekaa sovi, Suomen suurimpaan synnytysyksikköön jonon jatkoksi Harvemmin siellä sulkuja on ollut ilmeisesti.

SF-mitta otettiin meillä esikoisestakin mun mielestä ekan kerran vasta siinä KELA-neuvolassa eli noin rv22, ja nyt samoin. Tarjontaa arvottiin esikoisesta vasta rv28 ekan kerran, mutta silloinhan se voi vielä olla mitä vaan. Meillä ensimmäisen tunnustelun perätila kyllä pysyi joka kerta samana ulkokäännökseen asti, eli hyvä vaan jos on jo ajoissa pää alaspäin niin osaa sitten uudelleen samaan asentoon hakeutua Ja liikkeistä mun mielestä merkattiin korttiin + silloin kun itse niitä tunsin ihan alussa, ja sitten kun näkyivät/tuntuivat myöhemmin voimakkaampina niin ++, mutta ei sillä varmasti mitään väliä ole.

Vakuutus pitäisi torstaina ottaa vauvalle kun muutenkin mennään talokauppoihin liittyen vakuutusneuvojan puheille. On sitten sekin hoidettu.

Ihanaa viikonjatkoa

Vappuvaavi ja tulokas 23+0 (POKS!) Jos esikoisen tahtiin mennään niin enää 19+0 jäljellä

 

VAKUUTUS: joissain yhtiöissä vakuutuksen saa rakenneultran jälkeen, niin meilläkin. Otetiin siis heti tänään ja vastauskin saatiin. Vakuutus myönnetty normaalina alun hematooma-ongelmista huolimatta :heart:
Onhan noi tyyriitä mut autovakuutukset on tyyriimpiä

 

Marraskuuta mennään ja kohta siitäkin jo puoliväli ylitetty. Hui miten tuo aika juokseekaan näin loppuvuodesta! Ja toisaalta se tuntuu myös pitkältä koska täällä Lapissakaan ei juuri lunta ole näkynyt lukuunottamatta ihan pohjoisia seutuja.

Itsellä edelleen tuntuu että tämä aika vuodesta on se työläin edelleen. Juuri tuo pimeys ja itselläkin on patistamista että saa jotain päivän aikana tehtyä :stick:. Väsyttää varsinkin iltapäivisin mutta olen yrittänyt olla nukkumatta ettei unirytmit mene sekaisin. Nukun kuitenkin n. 9-10h/yö kun nyt kotonakin olen.

Toki perusasiat vielä sentään jaksan hoitaa ja tytön seurana puuhastellaan milloin mitäkin. Tänään pelattiin yhtä peliä, tehtiin yhdessä tehtäväkirjaa ja väriteltiin. Lisäksi hän sai inspiraation leikellä lasten leluvihkosta lelujen kuvia. Niitä sitten leikkeli meille kaikille ja samalla saksien käyttöä taas kummasti vahingossakin harjoitteli .
Tytöstä ainakin huomaa sen ettei hänellä vielä vuodenajat vaikuta. Oma touhukas itsensä kyllä on. Sellaisia nuo terveet lapset vaan on.

Ja nostan kyllä hattua myös niille odottajille joilla ei edellinenkään ole vielä kovin iso (n.1-3-vuotias) :flower:. Huomiota tarvitsevat eri tavalla kuin esim. minun 5-vuotias. Yksinhuoltajista nyt puhumattakaan. Mutta kukin tekee omat ratkaisunsa ja itse olen vanhempi, ehkä nuorempana olisi vielä mennytkin .

Itsellä tuntui varsinkin tuo viime viikko raskaammalta kun yksi kaukaisempi sukulainen järjesti ohjelmaa taholtaan :vampire:. Se oli sellaista että henkisesti joutui kovemmalle, mutta ajattelinkin että ne murheet joita hänellä oli ovat pois minusta enkä tässä tilassa ala turhista liikaa stressaamaan. Autoin minkä jaksoin ja sitten ajattelin että olen osuuteni tehnyt nyt on jonkun muun vuoro ja niinhän siinä sitten kävikin.

Jotenkin mulla kun on niin suuri tämä vatsa jo nyt (ympärys n. 113 cm), niin se edelleen tuntuu välillä raskaalta tai tukalalta. Varsinkin kun tuntee sen että nyt alkaa pingottaa eri tavalla. Supistuksia tunnen aika usein siten että vatsa juurikin on kovan tuntuinen. En muista olisiko esikoiselta näin usein supistanut?? Tai sitten aika kultaa muistot. Toki miettinyt tai valmistautunut siihenkin ajatukseen että tällä menolla ollaan jo helmikuussa synnärillä mutta sitten ollaan.

Kipeitähän nuo supistukset ei toki ole ja olotilojen mukaan kyllä hellitän ja pidän taukoa jos vaikuttaa että supistaa paljon ja isommasti. Huomasi kyllä että viime viikolla juurikin se henkinen stressi vaikutti siihen että supistikin enemmän.
Niin ja seksi, sitäkin mielellään harrastaisi mutta vatsa on siinäkin jo suuri este. Vaikeaa on löytää sellaista asentoa että ei olisi tiellä mutta sitä se vaan nyt väliaikaisesti on. Kerrat on siis selvästi harventuneet mutta eipä se nyt niin ole ongelmakaan meille ollut.

Vauvan sukupuolen tietää nyt jo monet. Melkein käy jo niin ettei muista kaikille kertoa kun itselle jo niin selvä asia. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sitä enää salata vaan päinvastoin.
Vauvalla on liikkeitä entistä enemmän päivittäin ja jo ehkä about 2 viikkoa on hän vastannut siihen jos olen painanut kohtaan jossa on potku tai vastaava tuntunut :heart:.

Flunssapiikkiä en aio ottaa. En ole normitilassa ottanut ja niin teen nytkin silläkin uhalla että allergian vuoksi saattaa pitkittyä. Flunssa tulee jos on tullakseen.

Hui, mullakin on sitten edessä se sokerirasitus torstaina.. kyllähän tuo hieman jännittää mitä siitä kuuluu :x. Sen mukaan elellään sitten mitä tulokset tuovat. Nytkin tämän kaamoksen vuoksi aika isot makean himot ja tuo suklaa se mulla suurin houkutin kyllä on. Olen kyllä pyrkinyt syömään ruoan päälle suurimmaksi osaksi sen makean. Luotan siihen että sekin on verensokerille hyväksi kun ei erikseen tule sitä sokeripiikkiä vaan se tulee sen syönnin perään.

Tuo oli muuten mielenkiintoista kun Vappuvaavi totesi että sokerirasitus olisi hyvä ottaa viikoilla 26-28. Mullahan se tulee jo viikolla 24+4... Saas nähdä antaako edes oikeaa tulosta?? Näinköhän se minun terkkari laski väärin tuon testin ajankohdan...sekin on kyllä todella mahdollista.

Olipa jännä kuulla Maaliskuu2015 että joillain synnäreillä laitetaan esille jo lasketun ajan perusteella syntyvät. Tuohan olisi tosi hyvä käytäntö muissakin sairaaloissa tai neuvoloissakin? Kyllä sillä vaan on merkitystä sattuuko LA ruuhkaan vai ei.

Minä olin esikoisesta 4,5 vrk sairaalassa. Menin arki-iltana sinne kun oli mietoja supistuksia ja pelkäsin ettei kotilääkitys yöllä niihin enää auttaisi. Sain sairaalalle jopa yöksi jäädä. No seuraavana aamupäivänä 9:40 säännölliset supistukset sitten jo alkoivatkin. Siitä 9 tunnin kuluttua oli nyytti sylissä :heart:.

Minulla ei ole aavistustakaan miten epiduraali tai muut kivunlievitykset vaikuttaisivat?? Silloin oli juuri ruuhkaa ja ilokaasu oli minun pelastus. Minulle ei jostain syystä "ehditty" antaa epiduraalia ja suurimman osan ajasta olin miehen kanssa kahden... Sen muistan että ilokaasun lisäksi sain toiseen reiteen jonkin kait kipupiikin ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaihe minulla kesti tunnin, mutta olisin jaksanut ponnistaa kauemminkin koska en ollut valvonut ja tyttö syntyi iltakuuden maissa eikä esim. yöllä.

Tuntui pari viimeistä päivää jo siltä että eikö täältä voisi jo lähteä. Mutta toisaalta kun ei minullakaan heti maitoa alkanut tulla, ehkä pari päivää synnytyksestä paremmin niin sen puoleen oli sama olla siellä.
Toisaalta satuin vielä "pääsemään" kolmen hengen huoneeseen joten ei se mikään stressitön huonekaan ollut. Eipä siis ihme jos senkin vuoksi maitoa ei meinannut alkaa herumaan.
Yksi tosi paha juttu oli vielä se että sain kutisevan ihottuman koko kroppaan siitä sairaalasängystä...! Liekö sellaiset myrkyt pesuaineissa jotka minun ihoa ärsyttivät? Vai johtuiko muovista jota siellä lakanan alla käytetään? Oli nimittäin kamala se kutina :ashamed:. Aion EHKÄ salakuljettaa oman lakanan sinne tällä kertaa ja jos sitä ei saa käyttää lähden sieltä sitten aiemmin pois. Uskon että pääsenkin varmaan aiemmin tällä kertaa tokakertalaisena .

Kun oli vielä esikoinen kyseessä niin se virhe tehtiin että mies otti heti isyysloman ja kun olin noin kauan sairaalassa niin ei siinä mitään järkeä ollut kun hän yksin kotona oleskeli ja päivittäin kyllä kävi sairaalassa mutta hukkaan se aika kyllä meni siitä yhteisestä ajasta kotona... Nyt taas on miehen pakkokin ottaa loma heti kun synnytys alkaa koska on jo yksi lapsi olemassa niin että isä saa sitten hänen kanssaan kotona olla. Että vink vink vaan ensisynnyttäjille .

Hyviä oloja kaikille ja joulun lähestyvää tunnelmaa :xmas:

Daria09 ja tytteli RV 24+2

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista Maaliskuu2015! Nyt ilmeisesti alkaa loppukuun odottajillakin olla rakenneultrat käsillä, seuraavaksi siten siirrytään jännittämään synnytystapa-arvioita ja muita loppuodotuksen juttuja

Hoitolaukusta: hoitolaukkuna käytän ihan tavallista kangaskassia, jota pidän aina mukana vaunujen korissa. Siellä on perustavarat vaihtovaatteista vaippoihin. Mahdollisen tuttipullon ja tarvittavat vauvanruoat heitän vain omaan käsilaukkuuni kaupungille tai kyläpaikkaan lähtiessä. Toimii meillä!

Flunssarokotetta en minäkään aio ottaa. Sairastelen muutenkin ihan käsittämättömän vähän, hyvä jos kerran kolmessa vuodessa saan kuumeisen flunssan. Onneksi myös tenavat ovat ilmeisesti perineet saman ja meillä kyllä sairastellaan ihan käsittämättömän vähän. Eihän se toki mitään takaa, influenssa tulee sitten jos on tullakseen.

Vakutuksesta: en ole ottanut vakuutusta koskaan enkä ota sitä nytkään. Hyvin on pärjätty terveyskeskuksen palveluilla, vaikka niitäkin on hyvin vähän jouduttu käyttämään. Ymmärrän että vakuutus on ihan järkevä, jos lapsi sairastelee paljon, mutta meillä ne rahat olisivat olleet ihan hukkaan heitettyä valuuttaa.

Sairaalassa olosta: ekasta ja tokasta olin sairaalassa muistaakseni sen 3 yötä, kolmannesta pyysin nopeaa kotiutusta samalle päivälle tai seuraavalle, mutta sitä ei myönnetty, koska vauva oli syntynyt ennen raskausviikkoa 38. Kolme yötä siis taas oltiin sairaalassa. Nyt ehkä olisinkin mielelläni sairaalassa sen kolme päivää, koska kuopus on vasta sen reilun vuoden ikäinen vauvan syntyessä, joten kotona odottaa kyllä loppumaton tohina ja kaaos Että ehkä ihan hyvä levähtää rauhassa ja nukkua sairaalassa ainakin se pari yötä ennen arkeen palaamista.

Marrastuuli ja vauveli 22+3 (jäljellä enää 14+6, jos syntyy kuten edellinen. Hui! )

 

Heips! Täällä taas äänessä Heti huomaa että pahin kiire on helpottanut töissä kun kerkiää päivittäin kurkkimaan tännekin

Marrastuuli hui miten vähän viikkoja jälkellä jos noin laskee! On toi niin jännä miten raskauden kestot tosiaan poikkeaa luonnollisesti naisilla toisistaan. Kälyn kanssa oltiin esikoisista yhtä aikaa raskaana ja hän oli 5 viikkoa vähemmän raskaana verrattuna meikäläiseen joka haudoin sinne 42+0 viikolle asti. Saas nähdä kuinka moni täälläkin syntyy jo helmikuussa! Toivottavasti ei kovin paljon ennen sitä kuitenkaan.

Vakuutus on eskoisen kohdalla maksanut suunnilleen itsensä takaisin, vaikka tosi vähän meilläkin on sairastettu. Eniten siitä on iloa ollut nyt kun lapsi on päiväkodissa vanhemmat töissä; yksityiselle on niin paljon helpompi saada aikoja muulloinkin kuin ma-pe 8-15 kun illat ja viikonloput onnistuu myös. Me ollaan käytetty lääkäriasema Pikkujättiä, joka on omalla paikkakunnalla ja siellä on ihan huippulääkärit! Luotan kyllä julkiseenkin, eli ollaan käyty sielläkin jos on aikataulut mennyt yksiin. Eniten siis meillä painaa vakuutuksen puolesta tuo aikojen saannin helppous, terveyskeskuksen puhelinjonoissa saa roikkua aina tunnin ennen kuin pääsee läpi ja ajat on kiven alla samalle päivälle, mikä on lasten kanssa aika hankalaa. Kotona ollessa se vielä onnistuu, mutta töissä menee vaikeaksi.. Taidetaan olla muutenkin aika vakuuttajia, koirallakin omansa

Hoitolaukusta Meillä on esikoisella ollut Gollan tietokonelaukuksi tarkoitettu laukku, missä on paljon lokeroita ja on toiminut hyvin. Saa nähdä nyt kun pitää kahden lapsen varusteet ängetä yhteen laukkuun, että miten ne sinne sopii. Meillä esikoinen harjoittelee kuivaksi ja varavaatteita saa olla pissavahinkojen varalle ainakin aina mukana.. Joku tilavampi pitäisi ehkä keksiä. Musta tulee varmaan just sellainen äiti, jolla on kaikki mahdollinen mukana yhdessä tavaraa pursuavassa laukussa, vaikka juututtaisiin viikoksi hissiin niin pärjättäisiin hyvin hengissä

Influenssarokotus on nyt otettu, ja esikoiselle tällä viikolla. Lähinnä se oma lähikokemus tosta influenssasta vaikutti päätökseen, kyseessä kun ei ole "tavallinen" pieni flunssa lämpöineen vaan mulla ainakin kesti korkea kuume ja kovat lihaskivut yli viikon ja en kolmeen viikkoon sen jälkeen meinannut jaksaa edes portaita kävellä ja olin ihan harmaa haamu. Mies sai saman taudin eli tarttui vielä tosi herkästi.. Nyt kun muksujen kanssa sairastaminenkin on niin erilaista kuin silloin ennen niin tuntuu että jos voin säästyä toista kertaa sitä saamasta niin hyvä Ja eihän se tarkoita, että ei kipeäksi tule vaikka sen ottikin, mutta ainakin vähän pienempi mahdollisuus..

Daria09 eiköhän se sokerirasitus anna ihan oikean tuloksen, käypähoito suosittelee sitä 24-28 viikoilla

Palaillaan taas ja kertoilkaa muutkin kuulumisia!

Vappuvaavi ja tulokas 23+1

 

Heippa kaikille!

Välillä minäkin eksyn tänne päivittelemään. Muuttohässäkän keskellä tässä elellään, mutta nyt flunssa pisti vähän hellittämään ja sairaslomaakin määrättiin loppuviikoksi.

Vauva on alkanut ilmoitella itsestään melkeinpä päivittäin. Ei niinkään selkeitä potkuja tunnu, mutta sellaista ihanaa mylläämistä. Kovasti lähtee kyllä aina karkuun, kun yrittää kättä laittaa vatsalle. Muutaman kerran tökkäissyt jo isiäkin, mutta vaihtaa heti sen jälkeen paikkaa. Isänsä mielestä samanlainen tuittupää kuin äitinsä

Synnytyksestä olen jonkunverran asiaa jo miettinyt. Olen nyt tullut siihen tuloksen et haluaisin ilman epiduraalipuudutusta synnyttää. Joku varmaan ajattelee, että höpsö ensisynnyttäjä tiedä mistä puhuu Mutta toki tilanteen mukaan sitten mennään, mutta ainakin näin lähtökohtaisesti haluaisin pystyä synnyttämään ilman. Onneksi tätä on kuitenkin aikaa vielä miettiä

Influenssarokotetta en aijo ottaa.

Vakuutus meinataan vauvalle ottaa, mutta ei olla kyllä asiaa sen enempää vielä tutkittu. Kaipa sitä voisi ihan eri yhtiöissä käydä kyselemässä vaihtoehtoja?

Hoitolaukku ostettiin jonkun aikaa sitten. Merkkiä en nyt muista, mut tumma väriltään, sopii sitten miehenkin käyttää Oli niitäkin kyllä monta erilaista ja JESTAS mitä hintoja osassa! Kaikenmaailman luukkua ja lokeroa joissain malleissa, itse hukkaisin sinne varmaan puolet tavaroista Mutta jokainen tietysti hommaa sellaisen laukun kun itse kokee hyväksi.

Muutenkin tavarat ja ensimmäiset vaatteet alkavat olla aika hyvin valmiina Pinnasänkyyn täytyy vielä patja ja reunasuojat ostaa. Sängyn meinaan koota heti uuden asunnon makkariin valmiiksi. Onhan tässä vielä maaliskuuhun aikaa, mutten viitsi kantaa varastoon ja hakea taas muutaman kuukauden päästä. Ja tekeehän se asian jotenkin vielä todellisemmaksi

Tuleva isovelikin on nyt alkanut höpöttää vauvasta paljon enemmän. Ei hän vieläkään taida juttua oikein ymmärtää, mutta ainakin selittää että uuteen kotiin muuttaa hän, isi, mami ja vauva :heart: Ja vauva ei saa kuulemma tulla hänen uuteen omaan huoneeseen

Huomenna pääsenkin sitten VIHDOIN kirjoittelemaan rakenneultrakuulumisia.
Palataan siis huomenna!

Tarrasukka 20+6

 

epiduraalista OMAKOHTAINEN kokemus on, etten ikinä millonka sitä ota. Esikoisesta sen otin kun kipua pelkäsin kamalasti. Synnytys meni aika päin mäntyä, en osannut ponnistaa jne. Sitten kun se loppui kesken niin tuska oli aivan järkyttävä. Siinä kohtaa sitä ei enää ehditty lisätä kun oli jo aika paniikki päällä. Pojalla oli napanuora 2 kertaa kaulan ympärillä ja sydänäänet laski monta kertaa. Kyllähän se kivun vie eikä mikään varmaan ollut puudutteen syytä, mutta haluan mieluummin tuntea mitä keho kertoo. Ilokaasu on mun juttu.

hoitolaukku en oo tarvinnu. Fjell rävenin reppu on minusta parempi kuin olalla kannettava

sairaalassa olo ei, ei oo sekään mun juttuni. Esikoisesta olin 4 päivää ja muista yön ja seuraavana kotiin. Jos tays:ssa ei päästä potilashotelliin ja omaan huoneeseen niin polikliininen vois vauvan voinnin mukaan olla harkinnassa. En mä saa sairaalassa nukuttua kun aina joku kuorsaa tai vauva itkee. Ja kun oma vauva itkee, niin tulee olo, et häiritsee nyt muita. Ei, ei ei. Aina myös oon ollu niin hyvävointinen, et koen vaan olevani vaivaksi ja tiellä. Kotiin kiitos, tai hetken voi levähtää jos sinne hotelliin pääsisi.

Mitähän sitten muuta, eipä kai mitään kun ei valittamisen aiheitakaan ole

Rk & Touho 22+2

 

Pinniksestä: meille tuli ystäväperheen sänky joka on siis kasattuna meidän vierashuoneessa. Sinne tulee viikonloppuna asustamaan ihan pieni vauva! heinäkuussa syntynyt vauva-vieras nimittäin tulee kylään! OIH! SULOISUUTTA! :heart:

Synnytyksestä: Kaikki on ihan uutta....esikoista kun tässä tosiaan ootellaan. Oon vähän ajatellut että fiiliksen mukaan mennään. En toisaaltaan haluis niitä kaameita kutinoita ja tunnottomuuksia mut sit toisaalta oon ollut sitä mieltä et sairaalahenkilökunta on ammattilaisia myös kivunlievityksen suhteen ja osaavat mua parhaiten neuvoa sitten siellä mikä siihen kyseiseen tilanteeseen kävisi parhaiten? Hope so...
Ja sairaalassa viivyn just niin pitkään kun käskevät, kotona kuitenkin odottaa koirat ja kaikki tohinat ja sinne ehtii kyllä. Toivon että saan apua sairaalassa ihan niihin perusasioihin kuten imettämisen ensi-askeleet, tai syöminen pullosta(?), vaippojen vaihto, kylvetys jne jne.
Meillä on kotiin matkaa tunnin verran joten yksin mä siellä sairaalassa joudun olemaan tai siis KAKSIN! :flower: joten voi olla että ikävä kotiin tuleekin pikemmin kuin arvaan. Joku vinkkasikin ettei isän heti kannata jäädä vapaille! KIITOS vinkistä! Ihan totta tuo! Meillä tosiaan ei isä voi olla koko päivää sairaalassa kun on koirat kotona eikä moneen kertaan päivässä ala varmastikaan ajelemaan tuota väliä.

Liikkeistä: meillä tosiaan pyöritään ja hyöritään päivittäin mutta isä ei ole vielä malttanut odotella käsi masulla niin kauan että vauva olis osunut liikkumaan silloin...Mieheni tuskailee sitä että "mistä mä voin erottaa sun sydämen sykkeen vauvan liikkeestä?" =) Kyllä se vielä ehtii ne tuntea.

Maaliskuu2015+tyttö 21+2

 

Täällä taas!

Ollaan oltu pojan kanssa nyt koko päivä kotosalla, koska rassukalla on kuumetta. Huomisestakin taitaa tulla meille ihan kotipäivä.

Maaliskuu Kyllähän se hoitohenkilökunta osaa varmasti kertoa sulle vaihtoehdoista, mutta ei ne sun puolesta päätä, että tarviitko nyt epiduraalin tai jonkun muun vai et. Se tässä ehkä se ongelma onkin, kun on eri vaihtoehtoja. Niitä voidaan siis tarjota, mutta itse joudut kuitenkin päättämään, että otatko vai et ja millon sattuu niin paljon, että jotain lievitystä tarvitset. Siinä mielessä kyllä suosittelen jo vähän miettimään etukäteen, että mikä kuullostaa hyvälle ja mikä ei.

Synnytys Mukavaa, että tosta synnytyksen jälkeisestä ajasta sairaalassa on tullut noin paljon keskustelua. Itte ainakin koen sen sairaalassa oleilun jotenki epämiellyttäväksi. Raidallisella kissalla oli aika saman tyyppisiä ajatuksia mitä itelläniki on tässä asiassa. Varsinkin just se, jos vauva yöllä itkee. Meillä esikoinen syntyi aamuyöllä ja mun piti jäädä osastolle odottamaan aamua, koska ennen lähtöä piti tehdä lääkärintarkastus. Mut vietiin klo 4 yöllä huoneeseen, missä yksi nainen nukkui vauvansa kanssa. Miehen piti lähteä kotiin, koska ei ollut mahdollisuutta perhehuoneeseen. Kätilö kysyi vielä, että tarviinko apua imetyksessä, mutta koska synnytyssalissa imetys onnistui heti ekalla yrityksellä en kokenut apua tarvitsevani. Sitten lähti mies ja kätilö. Minä, vielä pari tuntia sitten lapseton nainen, jäin vauvan kanssa huoneeseen. Kyllä mä jonkun aikaa ihmettelin, että mitähän mun nyt oikeen pitäisi tehdä. Päätin sitten kokeilla sitä imetystä ihan vaan siksi, koska kätilö oli siitä vielä puhunut. Imetyksen aikaisten jälkisupistusten takia sotkin heti sängyn vereen ja pompin huoneen vessaan vaihtamaan kuivan siteen. Sen jälkeen luuttusin pimeässä huoneen lattioita verivanasta ja yritin käydä nukkumaan. Oli se vaan aika kokemus. Yöllä, jos vauva itki, kipitin heti vauvan kanssa käytävälle, etten vaan häiritsisi toista huoneessa nukkuvaa naista ja hänen vauvaansa. Olin sitten jo ennen kahdeksaa hereillä ja soitin miehen hakemaan. Noin 8 tuntia synnytyksen jälkeen lähdettiin sairaalasta. Ei siinä kyllä hirveesti tullu nukuttua.

Polikliininen synnytys toimii täällä aika hyvin. Kätilö tulee käymään perheen luona alkuun joka päivä. Meillä taisi kätilö käydä kolmena ensimmäisenä päivänä ja sitten vielä pari kertaa vähän myöhemmin. Kätilö aina tarkasti vauvan ja punnitsi painon. Muistaakseni myös kokeili onko kohtu lähtenyt palautumaan ja tarkisti imetysotteen jne. Kätilö myös neuvoi eri imetysasentoja ja otti vauvasta jonkun verikokeenkin. Nyt kun oon tätä asiaa tässä muutaman päivän miettinyt niin oon kyllä taas kallistumassa tämän polikliinisen synnytyksen puoleen. Meillä asuu miehen perhettäkin niin lähellä, että saadaan varmaa esikoista vähän hoitoon. Onnistuu lepääminen kotona sitten paremmin. Esikoisen ollessa vauva me ihan tylsistyttiin kotona, kun vauva vaan nukkui kaiken aikaa.

Hoitolaukkuna meillä on joku minkä kaverit osti mulle sillon lahjaksi kun odotin esikoista. Ihan oikea hoitolaukku siis. Täällä ainakin ihmiset käyttää paljon ihan sellasia olkalaukkuja, jotka vaan nostetaan siihen rattaitten työntöaisan (?) päälle. Itteä vähän hirvittää, että joku nappais sen siitä niin helposti mukaansa jos vaikka leikkipuistossa jättää rattaat sivuun. Meijän omassa on sellanen hakakiinnitys (?), mitä ei kyllä yhdellä kädellä saa kiinni eikä auki.

Efi 21+6

 

Täällä ollaan myös flunssaisten lasten kanssa kotona. Huomenna ollaan ainakin vielä kotosalla sairastamassa. Ihan kamala yskä on molemmilla ja pientä kuumetta kokoajan. Käytiin lääkärissäkin, mutta korvista eikä keuhkoista tai tulehdusarvoista löytynyt mitään.

Sairaalassaolo: Taas hiukan pitää ajatella tuota huoneasiaa koska toisen pojan kanssa samassa huoneessa oli toinen äiti hyvin kova äänisen vauvan kanssa ja nukuin todella huonosti. Hiukan esikoisen jälkeen toivoin että kävisi niin hyvä tuuri että olisin toisenkin kanssa yksin huoneessa. Ja olin jo valmiiksi väsynyt esikoisen hoitamisesta raskaana, ja huonosti nukutuista öistä. Katsotaan jos ottaisi perhehuoneen, se on vaan tuplasti kalliimpi. Potilashotelli olisi hieno ratkaisu, varmasti käyttäisin, mutta Porvoossa ei sitä ole tarjolla. Ja osastolla olen taas niin kauan kuin tarpeen. Koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja jos onkin jokin ongelma, niin asennoidun mielummin "päivättömästi" sairaalassaoloaikaan, kuin että suunnittelen pääseväni 2 päivässä kotiin. Muuten vaan petyn että "vieläkö täällä joutuu venymään...".

Hus:sin sivuilla on hyvin esiteltynä kivunlievitysvaihtoehtoja ja asioita joita on hyvä miettiä ennen synnytystä: HUS - Synnytys

Kannatta tuota kivunlievitystäkin jo etukäteen miettiä. Alussa liikkuminen ja huojuttaminen auttoi. Hieronnasta ei ollut apua, se vaan siirsi kivun selkään hierontakohtaan ja tuntui vielä ikävämmältä. Esikoisen kanssa oli ilokaasua, joka teki mut todella huonovointiseksi, eli oksentelin vielä kaiken keskellä useaan otteeseen, ei kiva yhdistelmä synnytyksen kanssa. Toisen kanssa kieltäydyin ilokaasusta, kävin suihkussa ja pyysin epiduraalin ja sitten jo ponnistettiinkin. Ponnistusvaihessa taisi olla kohdunkaulanpuudutus molemmissa. Nyt en oli vielä miettinyt mitään, ehkä suihku ja epiduraali taas, niin saa hetken huohahtaa synnytyskipujen keskellä.. oli se vaan hyvä vaihtoehto mulle.

Mariia ja Napppula

 

Moikkamoi!

Monella täällä lapset sairaana, pikaista paranemista!

Kivunlievityksestä kannattaa miettiä etukätteen, mutta toisaalta ainakin ensimmäisellä kerralla kun tilanteessa on niin ei sitä osaa etukäteen kuvitella, ainakaan en itse osannut Eli kuten efi sanoin niin henkilökuntaan kannattaa luottaa, että tarjoavat kuhunkin tilanteeseen hyvää keinoa. Mulla siis oli puoliksi käynnistetty pitkän avautumisen, laskeutumisen ja ponnistuksen synnytys, ja voin sanoa, että ilman niitä mun neljää epiduraalia ei olisi tullut hommasta mitään. Oksitosiinia jouduttiin laittamaan tarjontavirheen takia sen verran paljon koko ajan vauhdittamaan omia supistuksia, että se oli yhtä suurta supistusta, enkä olisi selvinnyt ilman. Mulla epiduraali toimi tosi hyvin. Ei puutunut paikat mitenkään, vaan kipu lientyi. Tunsin myös koko ajan supistukset. Kutinaakin tuli tosi vähän, se tärinä oli suurin sivuoire. Ilokaasusta oli myös mulle iso apu, sitä aion tälläkin kerralla hengitellä oikein antaumuksella Viimeksikin suurin pelko oli että koska se maski pitää antaa pois kun siitä oli niin hyvin apua! Vetelin vielä eppariompeleidenkin aikana kaasua itse synnytyksen jälkeen

Mua on kivunlievityksessä jäänyt harmittamaan juuri se esikoisen synnytyksen "sairaalamaisuus". En saanut liikkua kun vauvan sydänäänet laski ja niitä seurattiin koko ajan ja sain maata vuorotellen jommallakummalla kyljellä, ja sitten kun vauvan hapetusarvoja seurattiin mikroverinäytteillä ja "pinnillä" niin olin koko ajan joissain piuhoissa kiinni, ei ollut toivoakaan että olisin päässyt suihkuun tai kävelemään. Siksi toivon "normaalimpaa" synnytys ensi kerralla, että vähän isompi osa asioista olisi ollut oikeasti oman valinnan asioita, nyt lähinnä tein just niinkun kätilöt ja synntyslääkärit sanoi, olin kuin broileri siinä synnytyssängyssä, jota käänneltiin koko ajan johonkin suuntaan Mun pointti on siis se, että kannattaa miettiä etukäteen kyllä mitä haluaa ja mitä ei. Mutta se, että toteutuuko toiveista yksikään niin siitä ei ole mitään takeita vaan synnytystä hoidetaan vauvan tarpeet edellä

Vappuvaavi ja tulokas 23+2

 

Tulipa tänään käytyä siellä sokerirasituksessa.

Huonosti vielä nukuin viime yönä joten olin siellä lähes unessa :x.

Paastosokeri oli ihan hyvä 4.9.
Mulla tuli kyllä eka vartiksi huono olo siitä litkusta mutta vaikea sanoa johtuiko huonosti nukutusta yöstä...?

Muutenkin totesin mielessäni että tosi tympeä testi johon en kyllä ihan heti ole uudestaan menossa.

Jotenkin pelko päällä siitä millaiset tulokset sieltä nyt saa. Aion huomenna soittaa ja kysyä miten kävi.

Luin pelottavan artikkelin jostain hyvä terveys lehdestä (ehkä suht tuore numero) että jos on ollut raskausaikana diabetes niin hyvin usein se puhkeaa sitten myöhemmin aikuisiän diabeteksena .

No nyt ei auta kuin toivoa hyviä tuloksia ja niitä ei onneksi tarvitse kauaa odotella.

 

Pikaiset rakenneultrakuulumiset

Pikkumurulla kaikki rakenteet kunnossa! Painoa oli kertynyt 370g ja sydän jumpsutti 141 :heart:
Ja sitten kätilö kysyi haluammeko tietää sukupuolen, noh halusimmehan me
MUTTA meidän jääräpää ei sitä suostunut näyttämään Oli jalat ristissä ja vielä napanuorankin ujuttanu jalkojenväliin. Eikä auttanut lääkärin tai minun heiluttelut ja yskimiset.

Pääasia kuitenkin että kaikki oli kunnossa <3

Pikku piiloutuja 21+0 :heart:

 

Hei ja anteeksi taas "radio"hiljaisuudesta.
Aika vaan kiitää vauhdilla, tulee teidän juttuja (etenkin synnytysmietintöjä) lukiessa oikeasti semmonen olo ja tajuaminen, että eihän meidän odotus enää niin pitkä ole

Hoitolaukuista kun oli puhe, niin mulle möi tuttu sellaisen hoitolaukun, jossa vauvan voi kuivitella myös. Se siis aukeaa pieneksi kantokassi/pediksi. Se oli ihan kätevän oloinen, mutta voihan se olla että ilmankin pärjäisi. Niin moni kassi mitä kattelin nettikaupoista oli ihan tavallinen ilman kaiken maailman ihmelokeroita sun muita.

Tuosta isyysvapaasta : mieheni väittää itsepintaisesti että heillä työpaikka maksaa viikon vapaat heti siitä hetkestä kun vauva syntyy. Ei siis ilmeisesti saa valita, että jäisi vapaalle vasta kun kotiudutaan. Höh. No, ehtiipä viettää kotonakin laatuaikaa koirien kanssa minun ollessa sairaalassa

Mukavaa, että teille on tullut rakenneultrista hyviä uutisia. Kohta alkaa kaikilla ultrat olla käytynä

Isänpäivä tuli ja meni, meillä juhlistettiin minun isän ja miehen kanssa ulkona syömällä ja illalla piipahdettiin appiukkoa katsomassa. Alkaa olla minun puolen pappa nyt pienokaisen tulosta itselleen tuttuun tyyliin innoissaan, kun on ruvennut (pyynnöstäni) kunnostamaan ostamaani pinnasänkyä ja soittelee siitä joka päivä Lisäksi oli ostanut varalta toisen pinniksen, jos ensimmäisestä ei tule tarpeeksi hyvä...

Käsittämätöntä, että jouluun on niin lyhyt aika! Työvuoroja sinne just suunnittelen, ja eipä sen jälkeen hirveän pitkään ehdi töissä ollakaan. Töihin paluu on kyllä jännittänyt kovasti, kun tuntuu että fyysinen kunto on rupsahtanut, väsy on muutenkin ja touhutessa tulee niin helposti ja masu huiskii aina siinä touhun keskellä. Vaan kyllä se mieltä piristää, kun pääsee ihmisten ilmoille.

Joko talvitakit ja housut kiristää? Mulla on tähän saakka vielä just ja just menneet takit kiinni (ainakin aamulla) mutta nyt työiltoina kotiin lähtiessä on huomannut, että saa tosissaan pinnistellä pysyäkseen saumojen sisällä Pitäisi oikeasti alkaa kaivamaan niitä isompia takkeja tai jopa käydä ostoksilla, kait ne kylmät kelitkin tässä joskus saapuu.

Nyt on ruvennut masu kutisemaan ja vähän punoittamaan, kun iho on pingottunut etenkin iltaturvotusten myötä aivan mukavasti. Rasvan kanssa saa lotrata aamuin illoin.

Joulusta vielä : ostatteko vai/tai teettekö itse joululahjoja? Onko suuret määrät hankittavana? Onko täällä muuten ylipäätään käsityötaitoisia miten paljon?
Odotan itse käsityömessuja kuin kuuta nousevaa, toivoisin itsekin että päässä olevat ajatukset konkretisoituisivat kädentaitojen kautta, mutta minun näpeissäni ei ole koskaan oikein pipoista ja lapasista tullut tunnistettavia Olen ostanut nyt lankaa ja puikot, ja ajattelin alkuvuodesta äitilomille jäädessäni ottaa homman haltuun. Saa nähdä miten paljon tästä on puhetta ja miten projektin käy. Itsetehdyt lahjat ja ylipäätään käsityöt on aivan ihania, saa juuri sitä mitä haluaa.

Ja vielä siitä joulusta : järjestättekö itse omassa kotona vai käyttekö sukuloimassa? Meillä olisi ekaa kertaa tulossa meille joulunviettoon minun sukua (ihan vain 2 kpl) ja pitääkin ruveta kartoittamaan joulun ostoslistaa, ettei vaan jäisi kenellekään senttiäkään tilaa mahalaukkuun Kinkunpaistoon en sentään taida ruveta, meillä ei tässä suvussa ole kinkunpaistogeenejä..

Ruubi ja pikku-ukko 22+4

 

Heips!

Neuvola käynti tänään käytynä ja taas pakkolevossa viikonlopun ajan ????... Viime yönä supisteli taas niin että neuvolatäti käski ottaa loppuviikon ihan rauhassa ja jos ei helpota niin maanantaina hakemaan saikkua sitten. Näinhän se lomaviikko mukavasti sitten päättyykin... Aikaistivat kuitenkin lääkärineuvolaa niin että kahden viikon päästä olisi jo se edessä. Muuten tiedot alla:

Viikot 23+6
Paino +425 g/vko (järkyttävää!!!)
RR 109/58
Protskut h+
Hemoglobiini 124
Kohdunpohjan korkeus 21
Sykkeet 136
Liikkeet ++

Proteiinien seuraamiseksi sain kotiin mukaan kuppeja ja liuskoja, täytyy siis testailla muutamana aamuna...

Hoitolaukkua en ajatellut ostaa uutta, meillä on yhä tuon neiti 6-ween ajalta laukku tallessa ja tosi hyvässä kunnossakin. Tosin se ei kyllä ole mikään virallinen hoitolaukkukaan vaan aikoinaan ihan cittarista löytynyt ns. koululaukku. Toimi tosi hyvin ainakin tuon edellisen aikana. Tarpeeksi taskuja mutta ei mikään monimutkainen ja iso laukkuosa mukana, kätevä, vaikka itse sanonkin ????...

Kivunlievitystä sain ekan kohdalla vain epiduraalin muodossa ja siitä mulla on ihan hyvät kokemukset. Ilokaasu sai mut vain pahoinvoivaksi ja voimattomaksi. Tosin siitä sitten jouduttiin sektioon jossa sain koko humautuksen omasta pyynnöstäni, mutta se onkin sitten jo pitempi tarina... Toka syntyikin sitten kiireellisellä sektiolla kun menin sairaalaan perustarkastukseen ja lääkäri totesikin aktiivisen synnytyksen olevan käynnissä, vauva perätilassa ja hänellä jalka kädessä! Kolmas olikin jo suunniteltu sektio ja nyt taas sama edessä. Nämä jälkimmäiset sektiot on tehty epiduraalilla.

Kaikkien näitten jälkeen en oikein viitsi erikseen edes miettiä kauanko sairaalassa haluaa aikaa viettää, siellä menee se aika minkä ammattilaiset hyväksi näkee ja kokee. Se mitä enemmän olen pohtinut on mahdollisuus sterilisaatioon sektioon yhteydessä. Sairaalalääkärin kanssa puhuttiin yleisesti ehkäisystä ja hän sitten väläytti tällaista vaihtoehtoa, on kuulema helppo tehdä sektion yhteydessä ja minulla kun kaikki nuo aikaisemmin ihan ehtonakin olleet speksit täyttyvät (ikä ja lasten määrä). Toisaalta se tuntuu tosi lopulliselta päätökseltä, mutta kun reaaliteetit ja meidän omat ajatukset ottaa huomioon niin.... No, neuvolatäti sanoikin että voidaanhan me se hakemus laittaa ja päättää siitä sitten lähempänä ajankohtaa.

Sekavin ajatuksin,

Elnastiina ja alivuokralainen 23+6

 

Niinpä niin ja kun päivänvalossa lukee illan sepustusta uudelleen niin valkuaisarvo on sitten muuttunut protskuiksi... Ei pitäis tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ????

 

Heippa taas, työt vie niin mehut että taas oon jaksanut vain käydä lukemassa täällä..

Nyt mua huolestuttaa.. Onko kelleen käynyt näin??? Mulla ollut siis vatsassa navan yläpuolella oikealla sellainen outo kohta, ihan kuin lihas joka välillä "muljahtaa" ikävästi, mikä siis ei tunnu kädelle. No nyt olin to iltavuorossa ja oli aika haipakkaa välillä. Yhtäkkiä tuntui kuin juuri tuossa kohtaa vatsaa olisi kuin ilmapallo yhtäkkiä tyhjentynyt, mikään ei siis poksahtanut tai sattunut, ennemminkin olo helpottui, tuntui vaan selkeästi kuinka jokin hävisi vatsasta.

Nyt siis olen aivan ihmeissäni.. Mulla hävisi tuossa samalla 1/3 vatsasta.. Jopa äippähousut jäi nyt löysästi. Olenkin siis alusta lähtien ihmetellyt miksi mulla on niin iso vatsa kun ei aiemmissa raskauksissa oo ollu, äitipuolikin oli varma että kaksoset tulee. Mut tosiaan nyt normivatsa ja mulla toooooodella outo olo nyt. Liikkeitä kyllä tuntuu mutta tuntuu että on nyt paljon vähemmän ja hentosempia.

Ny mietin sit vaihtoehtoja.. A: ensin luulin et meni lapsivesi.. Mut mitään ei tullu ulos enkä oo yhtään kipee. B: Mulla oli tyrä ja suoli pääsi nyt pinteestä, toisaalta olis luullut että ois kädellekkin tuo tuntunut eikä noin laajasti vatsa pienentynyt ja C: Vauva ollut pää alaspain ja nyt sit päättänyt pyörähtää ja vaihtaa asentoa.. Tämä kuulostais nyt ehkä järkevimmältä mutta kysynkin nyt teiltä.. Voiko vauvan asennon vaihto näillä viikoilla vaikuttaa näin paljon vatsan kokoon ja muotoon? Mun käsittääkseni vois siellä vielä vaikka pyöriä mun huomaamattani?? Tää on tosi outoa, eikä mulle koskaan oo tällaista käynyt. En nyt kehtaa lääkäriinkään mennä ku pelkään et nauravat mut ulos sanomalla et mun vauvamasu hävis muutamassa sekunnissa..;/

Äh..jos jollain on kokemusta niin helpottais mun oloa huomattavasti kyllä jos kokemuksista kirjoittaisit..

Höpönenä ja pikku-ukko 21+4

 

Höpönenä, soittaisin ite maanantaina neuvolaan jos ei tilanne "pahene". Aina kannattaa kysyä jos joku mietityttää, sitä varten ne on

 

Olo ei ole pahentunu, lähinnä helpottunut kun ei ole sitä vatsaa enää tuossa palleaa painamassa. Hengästelykin helpotti. Samoin se vaiva, ettei koko ajan paina niin pahasti rakkoon. Luulen siis että jotenkin vaihtanut ihan totaalisesti nyt asentoa. Tosi erikoista vaan että näillä viikoilla voi vaikuttaa mun oloon ja vatsan muotoon näin paljon. Liikkeitä siis tuntuu, mutta ovat aivan erilaisia, nyt vain möyrimistä aiemmin muksautteli.

Tää on jo kolmas raskaus niin kyllä vaan kaikkea uutta sattuu ja tapahtuu. Lähinnä nyt pelkään et oikeesti lapsivesi jotenkin kohdun ylälaidasta päässyt.. Mutta järkeilen senkin kyllä niin että luulis et tulis jotain kipuja kun eikös se neste sitten menis jonnekkin vatsaonteloon..

Noh, ei se auta ku katsella ja kuulostella. Tää tapahtu kuitenkin jo to iltana eli mitään hirmu akuuttia seurausta tuosta ei ole tullut.

Noloo, mut nyt vähän myös harmittaa kun mulla oli niiiin ihanan pyöreä vatsa jo ja sen kanssa oli ihana kävellä pöyheästi kaupassa.. ( on mullakin nyt murheet

Ei nyt, ihan oikeesti myös säikähdin hirmuisesti. Nyt vähän rauhoittunut.

Höpönenä ja pikku-ukko 21+5

Ostin nyt kirpparilta ihania vaatteita.. Ihanaa.. Tästä se alkaa