Hei kaikille!
Täällä on myös ollut hyvin kiireistä. Nyt mies on töissä ja poika katsoo muumeja niin voi nopeasti kirjoitella.
Teidän jutut oon lukenut melko hätäsesti läpi, en tiedä mitä kaikke kommentoitavaa oikeesti olisi ollutkaan...
Meillä oli reilu viikko sitten ru ja siellä vielä kerran vahvistettiin, että poika totta tosiaan on tulossa. Kyllä sen varmasti nyt jo uskaltaa uskoa, kun kaksi lääkäriä on jo sen todennut =) Kaikki oli hyvin. Lääkäri ultrasi erittäin tarkasti. Meistä ainakin tuntui, ettei esikoisen aikaan ihan niin tarkasti ultrattu. Täällähän ru ei ole ilmainen vaan siitä saatiin pulittaa lähes 150 . Jalat ja kädet oli vauvalla niin pitkät, että olivat ihan hilkulla tippua siltä janalta. Oli tuolla esikoisellakin ne yli keskiarvon, mutta nyt oli kyllä vielä pidemmät. En tiedä sitten kuinka paljon riippuu mittaajasta, että uskaltaako niihin luottaa. Painoarvio oli joku reilu 300g ja koko pituuskin vissiin noin 30 cm! Mehän ollaan kyllä itse molemmat pitkiä, että ei tietty sinäänsä olisi mikään yllätys jo vauvakin olisi vähän yli keskiarvon.
Täällä vietetään isänpäivää kesäkuussa, joten ei sitä tänään juhlita mitenkään. Isälleni skypetettiin pikaisesti ja onniteltiin, mutta muuten meille ihan normaali päivä.
Raskausravista oli aikaa sitten jo puhetta. Mulle kävi edellisessä myös niin, että jossain vaiheessa tuli turvotusta ja sen seurauksena reidet meni ihan arville. Sisäreisiin ilmestyi mulla ensimmäiset raskausarvet. Mahassa ei raskausaikana näkynyt kuin muutamia arpia, mutta sen jälkeen kun vauva oli ulkona ja maha lysähti kasaan olikin vatsani täynnä pieniä valkoisia viiruja, jotka ei siis lainkaan näkynyt niin kauan kun nahka oli venyneenä. Rintoihin ei tullut mitään, mikä on kyllä suoranainen ihme, kun ajattelee minkälaiset jalkapallot mun rinnassani roikkui maidonnousun alettua. Se oli kyllä hyvin hämmentävä kokemus
Liikkeet on muuttuneet jo jokapäiväisiksi tuntemuksiksi, vaikka jos oikeen on tekemistä niin saattaa helposti jäädä liikkeet tuntematta.
Synnytystä en nyt ole kerinnyt miettimään, kun on ollut niin kiirettä. Sillon aika alussahan jo avauduin täällä ekasta synnytyksestäni ja erityisesti siitä, kuinka epiduraali vei täysin jalkojen hallinnan. Haluaisin välttää kipulääkityksen, mutta luulen, että oksitosiini joudutaan taas laittamaan ja silloinhan yleensä laitetaan myös se epiduraali. Tosi taisin viime yönä nähdä sellaista unta, että vauva syntyikin yllättäen ihan spontaanisti viikolla 37. Parin viikon päästä ollaan menossa tutustumaan siihen meidän synnytyssairaalaan. Siellä on aina kerran kuussa sellainen tutustumisilta. Meillähän olisi tässä ympärillä useampikin sairaala mistä valita, mutta tämä mihin ollaan menossa on hiukan pienempi kooltaa ja myös kaikkein lähinnä meitä. Matkaa on vaan 5 km.
Polikliininen synnytys Esikoisen kanssa valittiin polikliininen synnytys ja lähdettiin kotiin muutama tunti pojan syntymisen jälkeen. Nyt en ole vielä päättänyt, että haluanko tulla heti kotiin vai jäädä lepäämään sairaalaan. Ehkä päätän tämän vasta sitten kun olen ensin käynyt tutustumassa sairaalaan ja nähnyt ne tilat. Onko muilla kokemusta polikliinisestä synnytyksestä? Itseä lähinnä mietityttää, että onko esikoinen kotona liikaa tiellä, jos tullaankin vauvan kanssa heti kotiin. Sairaalassa saisi ainakin varmasti levätä, mutta olisihan oma sänky mukavampi kuin sairaalan vuode.
Olin melkeen koko viikon työmatkalla ja tällä hetkellä sekä minä, että poika molemmat nuhaisina. Päätin jo, että jään huomenna kotiin lepäämään enkä edes yritä raahautua töihin. Oli jotenkin niin raskaus viikko kun jo heti maanantaina alkoi tuntua flunssan oireita ja torstaina vasta pääsin kotiin sieltä työmatkalta. Sielläkin tietty joka päivä ohjelmaa aamusta iltaan. Ei hirveästi ollut mahdollisuutta levätä.
efi 21+3
Täällä on myös ollut hyvin kiireistä. Nyt mies on töissä ja poika katsoo muumeja niin voi nopeasti kirjoitella.
Teidän jutut oon lukenut melko hätäsesti läpi, en tiedä mitä kaikke kommentoitavaa oikeesti olisi ollutkaan...
Meillä oli reilu viikko sitten ru ja siellä vielä kerran vahvistettiin, että poika totta tosiaan on tulossa. Kyllä sen varmasti nyt jo uskaltaa uskoa, kun kaksi lääkäriä on jo sen todennut =) Kaikki oli hyvin. Lääkäri ultrasi erittäin tarkasti. Meistä ainakin tuntui, ettei esikoisen aikaan ihan niin tarkasti ultrattu. Täällähän ru ei ole ilmainen vaan siitä saatiin pulittaa lähes 150 . Jalat ja kädet oli vauvalla niin pitkät, että olivat ihan hilkulla tippua siltä janalta. Oli tuolla esikoisellakin ne yli keskiarvon, mutta nyt oli kyllä vielä pidemmät. En tiedä sitten kuinka paljon riippuu mittaajasta, että uskaltaako niihin luottaa. Painoarvio oli joku reilu 300g ja koko pituuskin vissiin noin 30 cm! Mehän ollaan kyllä itse molemmat pitkiä, että ei tietty sinäänsä olisi mikään yllätys jo vauvakin olisi vähän yli keskiarvon.
Täällä vietetään isänpäivää kesäkuussa, joten ei sitä tänään juhlita mitenkään. Isälleni skypetettiin pikaisesti ja onniteltiin, mutta muuten meille ihan normaali päivä.
Raskausravista oli aikaa sitten jo puhetta. Mulle kävi edellisessä myös niin, että jossain vaiheessa tuli turvotusta ja sen seurauksena reidet meni ihan arville. Sisäreisiin ilmestyi mulla ensimmäiset raskausarvet. Mahassa ei raskausaikana näkynyt kuin muutamia arpia, mutta sen jälkeen kun vauva oli ulkona ja maha lysähti kasaan olikin vatsani täynnä pieniä valkoisia viiruja, jotka ei siis lainkaan näkynyt niin kauan kun nahka oli venyneenä. Rintoihin ei tullut mitään, mikä on kyllä suoranainen ihme, kun ajattelee minkälaiset jalkapallot mun rinnassani roikkui maidonnousun alettua. Se oli kyllä hyvin hämmentävä kokemus
Liikkeet on muuttuneet jo jokapäiväisiksi tuntemuksiksi, vaikka jos oikeen on tekemistä niin saattaa helposti jäädä liikkeet tuntematta.
Synnytystä en nyt ole kerinnyt miettimään, kun on ollut niin kiirettä. Sillon aika alussahan jo avauduin täällä ekasta synnytyksestäni ja erityisesti siitä, kuinka epiduraali vei täysin jalkojen hallinnan. Haluaisin välttää kipulääkityksen, mutta luulen, että oksitosiini joudutaan taas laittamaan ja silloinhan yleensä laitetaan myös se epiduraali. Tosi taisin viime yönä nähdä sellaista unta, että vauva syntyikin yllättäen ihan spontaanisti viikolla 37. Parin viikon päästä ollaan menossa tutustumaan siihen meidän synnytyssairaalaan. Siellä on aina kerran kuussa sellainen tutustumisilta. Meillähän olisi tässä ympärillä useampikin sairaala mistä valita, mutta tämä mihin ollaan menossa on hiukan pienempi kooltaa ja myös kaikkein lähinnä meitä. Matkaa on vaan 5 km.
Polikliininen synnytys Esikoisen kanssa valittiin polikliininen synnytys ja lähdettiin kotiin muutama tunti pojan syntymisen jälkeen. Nyt en ole vielä päättänyt, että haluanko tulla heti kotiin vai jäädä lepäämään sairaalaan. Ehkä päätän tämän vasta sitten kun olen ensin käynyt tutustumassa sairaalaan ja nähnyt ne tilat. Onko muilla kokemusta polikliinisestä synnytyksestä? Itseä lähinnä mietityttää, että onko esikoinen kotona liikaa tiellä, jos tullaankin vauvan kanssa heti kotiin. Sairaalassa saisi ainakin varmasti levätä, mutta olisihan oma sänky mukavampi kuin sairaalan vuode.
Olin melkeen koko viikon työmatkalla ja tällä hetkellä sekä minä, että poika molemmat nuhaisina. Päätin jo, että jään huomenna kotiin lepäämään enkä edes yritä raahautua töihin. Oli jotenkin niin raskaus viikko kun jo heti maanantaina alkoi tuntua flunssan oireita ja torstaina vasta pääsin kotiin sieltä työmatkalta. Sielläkin tietty joka päivä ohjelmaa aamusta iltaan. Ei hirveästi ollut mahdollisuutta levätä.
efi 21+3
Viimeksi muokattu: