*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Elokuussa

Tuossa vielä masukuva
Aijaa.com - RV 13+1

 

Moi! Minun ei antanut kirjautua sisään entisellä nimellä niin jouduin rekisteröitymään uudelleen, mikä lie häikkä ollut.

Tännehän on tullut hirveesti lisää tekstiä! Joka päivä olen lukenut ketjua mutta esikoinen on pitänyt huolta siitä etten pitkäks aikaa oo jääny asumaan koneelle. Nyt lomalla on ollu niin äitin poika et vähän väliä kuuluu "äiti, missä oleee?" tai "äiti, tule!"

Laralle paljon voimia :hug:

Onneksi moni on saanut myös iloisia ultrakuulumisia.

Kirjoittelen pitemmän kaavan mukaan kun poika on nukkumassa, tuossa se pikku diktaattori taas vaatii huomiota kun tylsä äiti naputtelee vaan koneella...

Särö 13+5

 

SoonFabin masu on tosi söpö ja pieni, juuri tuollainen hoikan ihmisen kumpu :heart:. Mulla oli aika paljon isompi pömppö jo ennen raskautta vaikka painoindeksi on normaalin alarajoilla . Nyt näytän kesän mässänneeltä löllömahalta. Onneksi mahan saa hyvin piiloon ihan normitunikoilla ym.

Kävin pari päivää sitten kaverin luona, joka kertoi plussanneensa. En sanonut omasta tilasta vielä mitään vaikka olikin vähän vaikeuksia pysyä hiljaa. Ei ole niin läheinen kaveri kuitenkaan, että haluaisin kertoa jos tulisi km tai jos jouduttaisiin keskeytykseen. Enkä halua, että asia lähtee leviämään vielä kaikille puolitutuille asti kun edes lapsen toinen mummo ei tiedä . Kiva kun on kaveripiirissä toinenkin odottaja mä kun olen yli 30v niin suurimmalla osalla oman ikäisistä on lapset jo tehtynä.

Iho kukkii täälläkin. Poskeen ilmestynyt punaisia koholla olevia näppylöitä, eivät ole finnejä vaan kummallisia paukamia. Kestää kauan parantua ja punoitusta ei pelkällä meikkipuuterilla saa piiloon. Mulla ei kyllä ole aamuisin aikaa läträtä meikkivoiteen, peitepuikon ja irtopuuterin kanssa, kraah!

Hiusten permanentista kysyisin, millaista linjaa olette noudattaneet?
Hiukset kaipaisi kipeästi uutta volyymikäsittelyä, kun on ohut hiuslaatu ja edellisestä jo 6kk aikaa. Pitääkö legenda permiksen epäonnistumisesta raskausaikana paikkansa? Se on lisäksi aika kova kemikaalitujaus, onkohan haitallista?

 

Mä sain vain postissa kirjeen verikokeen tuloksista, että riskiä ei ole. Lukua en tiedä, mutta eipä sen väliä.

Mullekin tuli tänään postissa kirje, jossa luki että yhdistelmäseulan tulos on normaali.
Näillä näkymin ei siis ole tarvetta mennä lapsivesipunktioon ja se on hyvä uutinen se.
Sen sijaan neuvolasta soitettiin tänään. Multa oli löytyny pissanäytteestä streptokokki ja saan siihen huomenna antibiootin. Ei minulla kyllä mitään oireita ole ollu, mutta pissatulehdus voi kuulema olla oireetonkin.

 

Eipä täällä juuri mitään uutta. Pahoinvointia, pahoinvointia...
Työnteko no kyllähä tässä on omat ongelmat :/ koko-ajan tunne että oksentaa ja syödä ei kannata jos ei oo extra pitkää taukoo koska se tulee ulos! Yritän vähän välii syödä tosi energiaruokaa tosin aina vaan kotona. Tässä on pelko että jos alkaa heikottaa ja pyörtyy ja viel asiakkaan kanssa. Varsinki kumartuminen.. YHH

Paino raskauden alussa 64kg nyt 59kg. Mutta kaipa tuo tuosta nousee.

Naaman kukkiminen eipä tuo juuri oo muuttunu. Kuivunut

Kaikille halit

Juli ja Mini 13+5

 

Tässäpä hetki sitten napattu masukuva. Kyllä siinä jotain pömpöttää. (Liekö vaan syönyt liikaa äsken leivottuja browniseja...)

Aijaa.com - 10806737

Hauva miettii, että mitähän hittoo toi mamma puuhaa.

Edit// olin innoissani tuupannu väärän viikon kuvaan, nyt korjattu

 

Juli87, oletko kokeillut nestemäisisä ateriankorvikkeita? Niitä on vaikka miltä merkeiltä, mutta esim. Nutrilettin Hunger Controlia saa marketeista ja noin 3dl törpössä about 1000kcal. Tulee nestettä ja ravinteita samalla, eikä mene kalorit liian vähäisiksi. Nestemäisenä voisi mennä helpommin alas (ja pysyä sisällä) työpäivän aikanakin, eikä taju lähtisi töissäollessa.

 

Särö Tänään on ilmeisesti tökkinyt sisäänkirjautuminen useammalla, myös itsellänikin. Nyt kuitenkin taas toimii, ehkä sinullakin!?

(.) Yök, tänään lensi ekaa kertaa laatta. Eikös näillä viikoilla pitäisi enemminkin helpottaa kuin pahentua? Hmm. No, vähäoireisesta alkuraskaudesta kun olen tähän saakka "kärsinyt", niin en kyllä pistänyt tuota yhtään pahitteeksi. Tulipa taas jotenkin enemmän konkreettinen olo koko raskauden suhteen. Ylihuomenna ultraan, jaiks!

11+2

 

candlelight myöhästyneet onnittelut :flower:

Voi Lara_84 Suuret pahoittelut ja paljon voimia!! :hug:

LEo eikös ookkin nuo sydänäänet kuin musiikkia korville :heart:

HaaveissaPulla Huippua, onnea ihanista uä-kuulumisista!! :heart:

mam on kyllä niin selkee vauvamasu, ihana :heart:

ruokahimot mulla e oo mitään himoja mihinkään eikä kyllä mikään mikä kuvottaiskaan. Eka raskaudessa oli sama

synnytyspeloista Oikeestaan niitäkään ei ole, kunhan en anna ajatusten vallata mieltä.

Finneistä Juu, löytyy. Ei niin, että muut niitä kauheesti näkis, mut kun peilistä kattoo lähempää, niin johan naama kukkii

nanna tuttu tunne! Mulla just tuo np-ultra on kaikista pahin, sillä silloin -09 sain siellä huonot uutiset.. Eiköhän sulla ole kuitenkin kaikki hyvin :hug:

soonfab sullakin ihana masun alku :heart:

ssaraa tervetuloa mukaan ja ihana masun alku myös sulla :wave:

(.) eloon ja oloon ei muutakuin, että koko perhe sairastellaan flunssaa. Itellä nenä tukossa ja hirvee yskä :snotty: Ei kiva! Mulla on nyt 4 yötä peräkkäin menny ihan pipariks, oon valvonu yössä parituntia tai sitten heräily vähän väliä, meinaa vähän väsyttää |O

Alisa & Hippu 13+4 (piti oikein laskea, ku noista päivistä ei pysy perässä )

 

En tiedä katotaanko mua huonolla tän jälkeen täällä foorumilla (toivottavasti ei), mutta pakko kysyä että onko kellään muulla tän raskauden/edellisten raskauksien aikana tuntunu ettei haluaiskaan vauvaa? :/ Mä oon ollut tässä vähän katumapäällä ja ikävä olo siitä Hävettää myöntääkin. Jotenkin ajattelin sen ensin liittyvän parisuhteeseen ja kun ei olla kauaa oltu yhdessä mutta puhuttiin miehen kanssa että suhteeseen panostetaan vaikka vauva tulee eli on tässä jotain muutakin. Ehkä se elämänmuutos pelottaa.. Ja tuntuu etten ole tarpeeksi kiintyny tähän. Vaikka kyllähän mä aiemmin olin iloinen ja luin mitä sille kehittyy milloinkin ja ultrassa oli hienoa ja ajattelin että oma lapsi on hienointa mitä voi saada.

 

omppulimu: Ihan normaali äidiksi kasvamista nuo ajatukset, raskauden aikana mieli myllertää ja välillä voi tuntua että saisko tän peruttua kun se on kuitenkin niin iso elämänmuutos ja ne hormonit...
Esikoisen kohdalla miulle tuli yli puolen välin sellanen tunne että voi hemmetti ei tätä saa peruttua enää, en halua olla äiti ja tuolla on oikeasti vauva miun sisällä ja miun täytyy huolehtia siitä koko loppuelämän jne. No se meni sittten ohi kun lapsi syntyi ja vauvan hoito alkoi sujumaan, kun sain itseluottamusta

Toisessa raskaudessa ei ollut niin voimakkaita tunteita, mutta kyllä sielläkin taisi olla joku epävarmuuden ja masennuksen jakso, onko minusta tähän. Nyt tässä kolmannessa raskaudessa jota on odotettu ja toivottu kaikista eniten, on varmasti ollut paineita siitä että nyt täytyy olla maailman onnellisin nainen ja tämän pitäsi olla elämän ihaninta aikaa, ja eihän se ole Samoja pelkoja on kuin muissakin raskauksissa ja olen yön pimeinä tunteita taas ajatellut että olikohan tää nyt ihan viisas tikki!?!?

Sanoisin näihin juttuihin ettei pidä liian paljon niitä pyöritellä mielessä vaikka ne sitä äidiksi kasvamista osaksi onkin, mutta se liika vatvominen käy ahidistamaan helposti. Mie yritän tavoitella niitä iloisia ja onnellisia ajatuksia ja hetkiä äitiyteen liittyen, muistella miten kovasti toivoin tulevani raskaasi ja miten varma olin. Positiiviset ajatukset vie tilaa negatiivisilta
Noista tunteista pitää just ehdottomasti puhua ja ne kun osaa hyväksyä niin on helpompi olla, jos ne pahenee ja jatkuu koko loppuraskauden niin kysessä voi olla masennustakin.

PS: Mieli ailahtelee miulla niin että aamupäivisin oon onnesta soikeena ja iltasin alkaa pelottaa ja kaikki tuntuu hirveen vaikeelta ja ylitsepääsemättömältä.

ON: Helvetillinen närästys alkoi! Pari iltaa on ollut ihan tuskaa, pelkäsin jo vaikka mitä vatsahaavaa ennenkun tajusin että minuu närästää Täytyy varmaan siirtyy nestemäiseen iltapäivisin jos ne sulais paremmin. Eikös Rennietäkin saa syödä?

12+4

 

Huomenta!

Oi miten ihania masukuvia :heart:

Me ollaan haettu parista paikasta uutta kämppää tulevaa pienokaista varten, ihan kolmioon oli tarkoitus muuttaa, mutta arvatkaapa kuinka kävi?

No mulle soitettiin töihin työsuhdekämpästä et joo, nyt olis heti vapaa, juur remontoitu tilava kolmio, sitä sais mennä heti katsomaan. No heti soitin kotiin miehelle et "tuu hakeen mut töistä, nyt on kämppä!!" ja me haettiin avaimet ja mentiin innolla kattomaan hienoa remontoitua kämppää. Mutta kuinkas kävikään?

kämppä oli TÄYSIN keskeneräinen. Laminaattipaketit ja maalipurkit avaamattomina kannettu huoneistoon,vanhat jalkalistat revitty irti ja heitetty pitkin pituuttaan keittiöön ja kylppäriin, seinät maalaamatta ja sinne piirrelty erittäin seksistisiä kuvia ympäriinsä. Vanhat muovilattiat kamalassa kunnossa, tapetit revitty ja vanhat ruuvinjäljet näkyvästi paikattu. Lähdettiin aika liukkaasti takaisin isännöintitoimistoon palauttamaan avainta ja annoin sit palautetta et ton kuntoista kämppää ei voi markkinoita "juuri remontoituna", isännöintitoimiston täti oli huuli pyöreenä. No, mulle sanottiin sit et kämppä pidetään mulle varattuna ku sanoin et haluan puhelun heti ku remontti on valmis ja menen sitten katsomaan valmista jälkeä. Sitten vasta päätän muutetaanko vai ei.

Että tällaista täällä Pakko oli purkaa ku kiukuttaa niin vietävästi!

 

Moikkelis taas. Piti minunkin rekisteröityä uudelleen... Ja samalla siis käyttäjätunnukseen lisätä !-merkki ku ei antanu vanhaa tietenkään uudelleen laittaa.. Mikähän häiriö täällä ku en ole ainut näköjään. Yritin jo eilen tänne ja myös tänään mut ei päässy? Eli ei varmaan ois korjaantunu itsekseen...

omppulimu:Tuttuja tuntemuksia esikoisen ajoilta, menivät kyllä ajan kanssa ohi mut jotenkin kai ne on jollainlailla kaikkien läpi käytävä. Tsemppiä sinulle! Sinusta tulee varmasti ihana äiti tulevalle vauvalle ja nuo ajatukset unohtuu tyystin!

Itsellä ei vielä tämän toisen kohdalla ole noita ajatuksia tullut, mutta kiukkuinen olen välillä kuin ampiainen ja mies ja tytär siitä kärsivät. Tyttö 4v. kysyi tänään minulta kun hermona papatin isännälle ja siivosin hullunlailla että: "Ethän äiti mulle ole ilkeä?" (tarkoitti että vihainen) :'( Tuli siis niin pahamieli ja hävetti oikein... :ashamed: Tietysti halasin tyttöä ja sanoin etten missään nimessä, mut harmittaa ku ei aina tajua et lapset ei ymmärrä näitä hormooneja niinkuin meidän ukko-parat jotka nielee kaiken...

Mulla oli paljon mitä piti kommentoida mut tää rekisteröinti sähläys sai unohtamaan kaiken...

Kohta lähden ekaan lääkkärineuvolaan, ultraavat alakautta ja niin vaan taas pelko nostaa päätään onkohan kaikki kunnossa... Voi kun tulis äkkiä aika et tuntis liikkeet. Mut ilmoittelen miten kävi! Ja mitä näkyi!

Nopponen 13+4

 

Nanna*83: Mieki koko ajan epäilen, ku olen aika oireeton. Väsymyskin on jo helpottanut ja 4 viikkoa jatkunut iltaturvotus loppui kuin seinään tämän viikon alussa. Olen nähnyt Vadelman nyt kaksi kertaa ultrassa, rv 6+5 ja rv 8+5 (molemmissa koko oli noin 5 päivää pienempi, mutta syke jo näkyi ekallakin ultrauskerralla).

Neuvolassa siis kaikki hyvin. Meillä on kiva ja oikein paneutuva th joka kyseli ihanasti edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä ja niistä fiiliksistä mitkä jäi. Seuraava kerta 17.9. lääkärineuvola ja 18.9. np-ultra. Ei osallistuta sikiöseulontoihin ollenkaan.

Eea: Miten ultrassa meni?

-Mandalay + Vadelma rv 10+0 pokspokspoks (oikeampi rv lienee 9+2)

 

Hellurei!
Millipilli / 4.3.2013 / 1. Lapsi/ TAYS


Täällä olis yksi maaliskuinen mamma lisää! aikasemmin vaikutin tuolla helmikuisissa mutta siirryin nyt tänne jos vaan mukaan mahtuu!

Viikoilla 12+4 kävin np-ultrassa jossa kaveri olikin viikkoa pienempi. Eli laskettu aikani siirtyi juuri maaliskuun alkuun. Niskaturvotusta oli 0,64 ja riskiluku oli 1:98000. Kovasti oli kaveri liikkeellä ja heilutteli mamille! Sukupuolta emme halua etukäteen tietää, tai oikeastaan mieheni ei halua.

Kärsin aika rajusta pahoinvoinnista 6+9-10+1 nyt lähinnä väsymys painaa. Viime kerralla hb oli hilkulla, eli ensi neuvolassa voi napsahtaa rautakuuria päälle.

Tilasin eilen kotidopplerin itelleni niin voi kotonakin kuunnella sitä ihanaa jumpsutusta!

 

Sone Maksamakkaraa saa muistaakseni suositusten mukaan syödä 2 viipaletta per päivä ja sen olen syönytkin Huono puoli on se, että voisin syödä vaikka koko pötkön kerralla

Omppulimu :hug: Eiköhän tuo ole ihan normaalia, että mieli vaihtelee raskauden aikana. Kai se on tavallaan "hyvästien" tekemistä aikaisemmalle huolettomalle ja lapsettomalle elämälle.

Mä en ole katumapäälle tullut, mutta välillä murehdin olikohan tämä nyt oikea hetki. Varsinkin iltaisin väsyneenä tulee tätä asiaa itkettyä. Hassua sinänsä kun lasta yritettiin kuitenkin 9kk. Mulla nuo ajatukset johtuu lähinnä synnytyksen pelosta (se kuoleman pelko, josta aikaisemmin puhuin). Jotenkin ajattelen, että parempi olla vain yhden lapsen äiti kuin jättää kaksi lasta äidittömäksi. Vauvasta olen kuitenkin iloinen.

Onko muilla tullut mahaan jo sellaista haihtuvakarvaa? Mulla on sitä ollut jo muutaman viikon, mutta muistaakseni esikosta sitä ilmestyi vasta myöhemmin.

12+5

 

(.) Jep, kaikki hyvin... Siellä kaveri liikkui kovasti ja sydän jumpsutti hyvin! :heart: Pää-perämittaa ei enää otettu, nyt sitä ollaan jo niin pitkällä... Sen sijaan mittasi rinnan ympäryksen (n. 7cm), reisluun (n.1,5cm) ja päänympäryksen(n. 2,2cm). Kyseli jo että tunnetko liikkeitä kun on sen verran kokoa jo... mut ei, vielä en oo tuntenu... Näytti pari päivää isommalta, samoin kuin np-ultrassa, laskettu-aika vahvistui nyt 2.3, eli päivällä aikaisti neuvolan laskujen mukaan, vaikka koko oli jo 3 päivää edellä...? Mut tuon vois nyt päivittää et 2.3. on pysyvä laskettuaika. Gynetutkimuksessa myös kaikki ok. Oli vaan huolissaan mun raskaasta työtä hoitoalalla, kun sitä ei oikein voi keventääkään millään tavalla. Käski vaan heti ku tuntuu soittaa ja pyytää saikkua, kuulemma samantien sit kirjottaa äippälomaan saakka, eihän se maha ja vaivat enää minnekään häviä vaikka pari päivää kirjoittais vaan aluksi. Lisäksi ajatteli työnantajaa et voi heti hommata sijaisen koko ajalle eikä koko ajan tartte miettiä tuleekohan se viel töihin... Kivasti ajateltu mun mielestä. Mut nyt päiväkerrallaan, katsotaan ja koitetaan jaksaa mahdollisimman pitkään. mut riskejä en uskalla ottaa ku esikoiselta supisteli jo 20+ viikoilta niin kipeesti. Onneksi oon vakkari ni ei tartte sitäkään miettiä et työpaikka menis alta, niinku esikoisen kohdalla oli tämäkin ongelma...

Synnytys pelko on täällä myös alkanu nostaan päätään. Esikoisen kohdalla kun mikään puudutus (epiduraali) ei auttanut mitään niin en uskalla luottaa enää mihinkään kivun lievitykseen vaan pelkään niin sanotusti pahinta eli luomusynnytystä, kuten esikoisen kohdalla jo koinkin. Ainut hyvä puoli luomusynnytyksestä oli et se eteni rivakasti ja kesti yht 8h, eka suppareista laskettuna. Eli silleen pääsin helpolla ku voimat riitti hyvin mut kivun sieto ei kyl ollu paras piirteeni... Huusin kun hyeena ja kaduin koko hommaa, kunnes se olikin ohi ja vauva sylissä! Silloin olin maailman onnellisin ihminen taas! :heart: Alko vaan taas tuntua et miten sen kestää?? Ku en osaa ajatellakaan et sais lääkkeistä helpotusta... Äsken lääkärineuvolassa tehtiin gynetutkimus ja tuntu ikävältä kun laittoivat ne h*lvetin kylmät metalliset levittimet sisään et ajattelinpa vaan et huh huh mitä tässä joutuu viel kestään!

Nallu:Täällä toinen karvamaha ilmoittautuu. Pientä haituvaa alamahalla, seassa mustiakin karvoja, vaikka muuten ihokarvani tosi vaaleat.

Nopponen 13+5 (JO!!! :wave

 

kokkeli -- 4. lapsi -- Seks ilmoittautuu. La 24.3.

omppulimu Ihan normi fiiliksiä. Mulla oli varsinkin 2. ja 3. aikaan tommosia ajatuksia. Jokaisen synnytyksen jälkeen on ollut ei enää koskaan fiilis.
Tätä 4. on yritetty vuosi ja takana yksi kkm, joten ny oon vaan onnellinen ja hieman panikoin, kun pelkään uutta keskenmenoa.

Synnytys pelkoa ei onneksi oo. Kattelin yks päivä tv:sta jotain "synnytys-ohjelmaa" ja aika tuskaisen näköistä, mutta ei ainakaan vielä pelota

(.) Tänään oli taas ultra oman mielen rauhan vuoksi... Kaikki hyvin. Nyt pitäis tsempata itteensä kestämään 2 viikon päähän seuraavaan ultraan. Mulla on kotidoppleri, mutta vielä ei äänet sillä kuulu.

kokkeli 10+4

 

Kiva kuulla että oma fiilikset on ihan normaaleja, kyllä mä vähän ajattelin että on niitä voinut olla muillakin.

Synnytyspelkoa on joo vähän mutta oon yrittäny olla ajattelematta sitä. Kelasin että mietin vasta sit kun on tosi kyseessä, eli sairaalaanlähtö toisin sanoen. Lähinnä se kipu pelottaa, en oo mikään suuri kipukynnykseltä tietääkseni. Pelottaa myös kaikki välilihan leikkaukset ja ompelut, ja se että kuseminen ja istuminen sattuu synnytyksen jälkeen ties miten kauan. Tai että käviski niin ettei vois seksiäkään ajatella pitkiin aikoihin. Mut oon yrittäny lohduttautua et on siitä synnytyksestä muutki selvinny, yleensä hengissäkin vielä, ja ennen kotona ilman kivunlievityksiä.

 

Omppulimu täällä on kans samanlaisia tunteita välillä. Välillä "hyperventioloin" että tästä ei tuu mitään, miks ryhdyin tähän, voiko tän viä peruuttaa ja välillä oon taas onneni kukkuloilla... Syytän hormooneja

AH 11+6

 

Kokkeli: kiva kun tulee lisää Seksläisiä la myös noin lähellä, tiiä vaikka törmätään synnärillä. Joskin nää meidän lapset on ollu hätäisiä.

Pelkopoli eka käynti tuli lokakuulle. Niitä tulee luultavasti muutama ennen syntymää ja synnytystapa arvio sitten jossain vaiheessa. Toivotaan että tämä pampula ymmärtää olla vähän pikkuisempi.

Onkos täällä muita äitejä joilla iskee odotusaikana raskaushepatoosi. Mulla ollu kaikissa kolmessa edellisessä odotuksessa.

 

hei taas pitkästä aikaa. en ole hirveästi vielä uskaltanut käydä täällä. kun tulee hirveä pelko kun lukee keskenmenoista ym.. :/

Ensi viikon tiistaina olisi vihdoin ultra. JEE!! ei enää kauaa. Aika menee nopeasti, kun juoksee tuon 11kk taaperon perässä täällä =D

kertomisesta Ei olla vielä kerrottu perheessä muille kuin mun mummille. Hän sitte möläytti mun siskolle.

Anopille kerrotaan heti ultran jälkeen, ja tiedetään että on innoissaan. =)
Mun isä varmaan on vähän huolissaan mutta myös onnellinen kun kuulee. Mun äidille pelkään kertoa. EN HALUA! voisko joku hoitaa sen mun puolesta??!! Se tulee olemaan kauhuissaan ja motkottaa ja pelottelee ym. Se pelkää että kuolen jos tulee toinen. Ensimmäisen synnytys kun meni miten meni.

synnytyspelko Voi kyllä!! Pelottaa ja paljon. Esikoisen synnytyksen jälkeen luulin kuolevani (kuten pelkäsi kaikki muutkin). Ja nyt pelottaa hirveästi että entä jos tässäkin käy niinkuin viimeksi, entä jos en selviä... Voi kumpa joku voisi hoitaa ton synnytyksen mun puolesta.. Ja sektiota en halua missään nimessä!

(.) täälläkin käännetään jo sulut T.pallomaha
paha olo, ja hirveä väsymys. -5kg raskauden alusta :/ ei vaan mikään pysy sisällä. eikä tee enää oikein mitään mielikään. tekee pahaa jo pelkän ruuan ajatteleminen.

 

Miksi te pelkäätte kuolemaa synnytyksessä? Onko tapahtunu jotain kamalaa vai miksi? Onko teillä ollu isoja lapsia vai ootteko joutunu leikkaukseen?

Mie synnytin ilman puudutteita ja synnytän luomuna tämän toisenkin. Synnytys oli aivan kamalaa kipuineen ja kesti pitkään (synnytyssalissa 20 h) eli järkyttävän kova homma kyllä, mutta en silti pelkää. Lapsihan tuli terveenä maailmaan.

-Mandalay + Vadelma rv 10 + 0

 

Mandalay: meillä syntyi rv 36+6 iso poika 4480g jA repäisi tullessaan multa valtimon rikki. Vuotoa ehti tulla yli 5litraa. Joten pienestä oli kiinni. Teholta loppu viimein heräsin. Poika jäi vielä pahasti kiinni synnytyksessä ja sitäkin ehdin säikähtää jotta kuolee siihen. Luultavasti en saa enää synnyttää alakautta, koska kaksi lapsista jääny hartioista kiinni. Toinen oli painoltaan 4130g. Joten loppu viimein normaali kokoinen.

 

Mulla meni vähän kaikki pieleen. Vesien menosta kesti 2 vuorokautta että supistukset alkoivat. Poika oli vähän väärässä asennossa tulossa. Puudutteet ei toiminut. Lopulta mulla nousi korkea kuume, lapsen sydänäänet heikkeni samoin kuin happisaturaatiokin, joten mentiin hätäsektioon. Papereissaa lukee että lääkäri nosti velton pojan kuravelliä muistuttaneesta lapsivedestä.

Mulle tuli suolilama tuon seurauksena. Ja kun ei meinannu millään lähteä suolisto toimimaan, epäiltiin suolitukosta ja leikattiin uudestaan. 1,5viikkoa synnytyksestä rupes vatsa osoittamaan elonmerkkejä ja sain nenämahaletkun ja yhden kanyylin pois. 2viikkoa meni yhteensä sairaalassa. Ensimmäisestä viikosta ei hirveästi muistikuvia. yhden käden sormilla laskettavissa ne alle minuutin pätkät mitä muistan. En muista edes sitä kun olen ensimmäisen kerran nähnyt lapseni
Hoitaja totesi kun juteltiin kun olin kotiin lähdössä, että top 3:n pahimman joukossa mitä heillä on ollut