*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Elokuussa

Synnytyspelkoa täälläkin. Olen joskus jopa ajatellut, etten halua lapsia koska en uskalla synnyttää. Minua on vaivannut jo yli 10v sairaalloinen kuolemisen pelko, lienee jo ongelmalliseksi luokiteltava neuroosi. Välillä on iltaisin mennyt yöunet, kun en ole uskaltanut nukahtaa koska en ole varma, heräänkö aamulla.

Menen täysin pois tolaltani, kun ajattelen miltä kuoleminen tuntuu ja ne ajatukset tulee kuin hyökyaalto yks kaks. Neuroosi on kausittaista, viimeksi talvella mietin YTHS:lle hakeutumista, todennäköisesti olisivat vain lyöneet mielialalääkereseptin käteen ja sanoneet että voi voi, ei kannata pelätä kuolemaa kun se on kaikilla edessä.

Tältä pohjalta siis olen välillä todella kauhuissani, koska pelkään että synnytyksessä lähtee henki. Pelkään myös infernaalista kipua, koska kipukynnykseni on melko alhainen. Yritän olla ajattelematta synnytystä, koska ei lasta voi enää peruakaan ja on turha lietsoa itseäni hysteriaan 6kk etukäteen.

Mitä vähemmän tiedän, sen parempi - eli mitään videoita en aio katsoa vaan lähden soitellen sotaan. Tietysti haluan faktat synnytyksen kulusta ja näin, mutta koska se on subjektiivinen kokemus ja jokaisella omanlaisensa, niin välttelen toisten synnytyskertomuksia tms. koska niistä voi olla meikäläisen sielunelämälle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kiitos vaan sillekin kaverille, joka kertoi mulle pari vuotta sitten, että "en halua luoda sulle mitään synnytyspelkoa, mutta mulla repesi klitoris synnytyksessä ja se on sellainen irrallaan pienen säikeen varassa roikkuva palkeenkieli, seksistä en ole sen koommin voinut oikein nauttia".

T. Hullu neurootikko 12+6

 

alisa pikaista paranemista flunssasta teidän poppoolle

omppulimu Niin kuin muutkin ovat jo sanoneet, jatkan samaa
virttä minäkin: Normaaleja tunteita nuo ovat, nou hätä :hug:

Sone Voihan närästys, ei ole kiva vaiva varmastikkaan :kieh: Minä olin esikoisen odotusaikana onnekas ja tuolta vaivalta säästyn, saas nähdä tuleeko tällä kertaa. Toivottavasti saat helpotuksen renniestä, minusta se nimenomaan on turvallinen raskaudenkin aikana.

pixie Upea kumpu :heart:

Tigerina No jo oli kivaa toimintaa, pyytää nyt katsomaan sekamelskaa :O Toivottavasti remontti kuitenkin valmistuu pian ja lopputulos olisi sitten mieleinen.

Nopponen Iiihania ultrakuulumisia :heart:

Synnytykset Hurjia kokemuksia osalla. Ei voi kun nostaa hattua, että
tosi vaikeidenkin kokemusten jälkeen uskaltaa uudestaan tähän hommaan lähteä.
Minulla ei mitään hirmu isoa draamaa synnytyksessä ollut, mutta pelkoja silti jäi.
Mutta teidän rohkeus antaa minullekkin voimaa, kiitos siis kun jaoitte kokemuksenne :hug:

Tänään taas ei ole mikään oikein pysynyt sisällä, mutta eilinen oli kuitenkin niin helppo tuon pahoinvoinnin osalta että uskon tämän jo olemaan parempaan päin. Ja tiukimmissa housuissa on pakko availla jo nappia, puristaa mahaa niin inhasti. Siitä olen siis hyvin hyvin innoissani, saan oikeasti kohta Masun Mammahousuja on jo muutamia esikoisen jäljiltä odottamassa ja parit uudetkin hankittu.

Meliah 13+3

 

Tervetuloa uudet maaliskuun masuilijat!

Itellä oli tänään tosiaan se neuvolalääkäri ja täytyy sanoa että alkoi niin pirusti pännimään se eka neuvolakäynti tän päiväisen jälkeen. Silloinhan mulla oli joku kesälomatuuraaja ja on antanut mulle ihan vääriä ohjeistuksia :/
Kuten jo aikaisemminkin kirjoitin niin silloin hb oli 109 ja määräsi mulle rautakuurin. No nyt tätä ihmeteltiin kovasti neuvolassa ja sanottiin että ennen rv12 ei tosiaan rautaa saisi ottaa. No nyt kun mitattiin oikein kunnolla hb niin lukema oli 142 :O No kyllä oli eroakin noissa näytteidenotoissa eli ekalla kerralla otti päälimmäisen kudosnesteen vaan siihen näytteeseen niin sen vuoksi lukema ollut niin pieni.

Nyt sit joudunkin myös rv 12-16 aikana menemään sokerirasitukseen painoindeksin vuoksi. Ihmettelivät tätäkin nyt neuvolassa että miksi ekalla kerralla oli puhetta ollut vaan rv 26-28 aikana tehtävästä sokerirasituksesta. No yks tai kaks kertaa, samapa tuo mulle.

Sydänääniä lääkäri ei saanut kunnolla kuuluviin mutta jotain sen suuntaista ja merkkasi korttiin sydänäänien kohdalle (+) Kohdun kaulaa on kuulemma vaan 2,5cm mikä ois liian vähän ja kohtu pehmeä kiinteän sijaan. Sanoi ettei nyt huolestua tarvitse että ensi viikon ultrassa saa lääkäri sitten ultran avulla mitata nuo lukemat kunnolla. Mulla oli vastaava turha hälytys esikoisen kohdalla rv 26 joka rv 29 tarkistettiin ja kaikki oli hyvin.

Oma neuvolatäti oli aivan ihana ja neuvolalääkärikin ihan ok. Mitä nyt ärsytti kommentti "Oletko tarkoituksella laihduttanut raskauden aikana?" Joopa joo, eipä oo tullut mieleen vaikka ylimääräistä löytyykin. On siis tosiaan reilu 7kg tippunut raskauden alusta tähän asti.

Nyt tuli vaan omanapaista valitusta pitkät pätkät

Toiveikas84 & papu 11+1 (neuvolan mukaan jo 11+5)

 

Kiitos kaikille tsempityksistä! :heart:

Tulin nyt vaan nopeesti kertomaan terkut tän päiväsestä np-ultrasta. En ehdi nyt lukemaan tai kommentoimaan muitten kirjotuksia, sori!!!, nyt tulee vaan omanapasta hehkutusta...
Nimittäin siellä se oli! Se tosiaan oli siellä, hyvinvoivana! En voi vieläkään oikein käsittää, se näky oli jotain ihan uskomatonta. Kätilö ultrasi vaan vatsan päältä ja sai oikein hyvän kuvan meiän minivauvasta. Pituutta oli 3,4 cm, mikä vastasi rv 10+2. Oli vielä 2 päivää liian aikaista tehdä np-mittauksia, ja sain sitä varten uuden ajan viikon päähän. Vaavi saatiin hyvin liikuskelemaankin, kun vähän vatsaa paineltiin. Se venytteli ja vääntelehti niin vauvamaisesti. :heart: Jalkapohjankin pituus mitattiin, se oli huikeat 5 mm. :heart:

Nyt mä lähden tästä leijumaan pilviin, niin kauan kun vielä osaan nauttia tästä helpotuksen tunteesta.

Tsemppiä kaikille tarvitseville, ja onnea muille hyviä ultrauutisia saaneille! Mä palaan ja perehdyn teidän muidenkin juttuihin taas paremmalla ajalla. Moido!

Nanna 10+2 (mennään nyt näillä tän päiväsillä arvioilla kunnes toisin todistetaan. LA saa päivittää 26.3.)

 

Ihanaa Nanna*83! Mä oon täällä jännitellyt sun kuulumisia. Nyt vaan nautiskelemaan ja leijumaan pilvissä :heart: Itselläni ultra on edessä huomenna, pikku hiljaa alkaa jännittämään :O Onnea myös kaikille muillekin hienoista ultra- ja muista kuulumisista!

Hurjia synnytyskertomuksia täällä, ei ole ihme, että pelottaa. Itsellä on synnytyksestä jäänyt hyvä ja peloton mieli, vaikka kyseessä oli rytinällä edennyt käynnistys, johon liittyi myös vauvan huonot sydänäänet jne. Saatiin kuitenkin jatkaa ihan normaalilla synnytyksellä. Ilokaasua otin vähän, mutta muuten mentiin niin luomuna, kuin vain käynnistyksessä voi mennä. Tällä hetkellä en vielä ole ajatellut synnytystä, kai sillä suojelee itseään, että ei halua konkretisoida tätä raskautta ennen kuin ollaan vähän pidemmällä. Siksi myös nuo nimi- ym. asiat tuntuvat itsestä hirmu kaukaisilta. No, ehtihään tässä sit vielä

Niittyvillallle sen verran, että tuo kuoleman- ja tautien pelko on kaiketi verrattain yleinen sairaus etenkin nuorten naisten keskuudessa. Sille on ihan oma tautiluokituksensa ja voin kertoa, että et todellakaan ole yksin ajatustesi kanssa. Minulla on eräs läheinen vihdoin hakenut apua juuriki tuonlaisiin oireisiinsa, sillä ne ovat jo monta vuotta raskauttaneet hänen elämäänsä. Mitkään järkisyyt tai perusteluthan eivät tuohon auta, ja voi olla vaikeaa saada itseään lopettamaan moiset ajatukset. Kehotan sinua puhumaan näistä mietteistäsi esim. neuvolassa rohkeasti ja hakemaan tarvittaessa apua. Raskaana ollessa voi päästä helpommin terapia- tms. palveluiden piiriin, kun äidin lisäksi on kyseessä myös syntymättömän vauvan hyvinvointi. Voimia sinulle :heart:

Nyt lähden tästä jännittämään huomista ultraa! Kuulumisiin. Niin, ja tervetuloa uudet :flower:

kwaidan ja Puh 11+3

 

Moi!

Jospa minä nyt vihdoinkin saisin kuulumisia päiviteltyä! Huomaa kyllä et työt taas alko kun ei kerkee töitten lisäks muuta kun touhuta pojan ja koirien kans ja tehä kotihommat ja sit onkin pakko jo mennä nukkumaan!

Yritän täs muistella mistä täällä on ollu juttua, varmaan jotain unohtuu mut kirjottelen myöhemmin lisää.

Mielihalut Mulla heittelee kyllä nuo ruokahimot ihan miten sattuu, kaupassa saattaa tulla hirvee himotus johonkin herkkuun mut sit kotona ei teekään enää yhtään mieli. Viime viikon söin keitto- ja kasvisruokia, tällä viikolla on ollu pakko saada pastaruokia. Vähän vaikeeta aina suunnitella viikon ruokalistaa kun ei tiedä mikä millonkin maistuu. Just heitin pois kattilallisen hernekeittoo kun ei sit tehnykkään yhtään mieli...

Maha Ihania masuja jo monella! :heart: Minulla ei oo mahan muoto muuttunu vielä ollenkaan, ympärysmitta on vähän kasvanu, farkut jo ahistaa ja työhousujen nappi ei mee enää kiinni. Esikoisenkin aikaan sain selkeen vauvamasun vasta puolivälin jälkeen. Painoo on tullu ehkä vajaa kilo.

Pelot ja ahdistukset Synnytys minua ei pelota, vaikka tiedänkin et se tulee olemaan taas yhtä helvetillistä tuskaa alusta loppuun. Minulla on niin säälittävä kipukynnys. Mut esikoisen synnytys meni kuitenkin niin hyvin vaikka pitkä olikin et en osaa sitä pelätä. Minulla olisi tavoitteena pinnistellä mahdollisimman pitkään ilman epiduraalia, viimeksi se hidasti supistuksia niin että pysähtyi koko synnytys ja meinasi mennä sektioon. Lopulta spinaalilla saatiin paikat aukeemaan. Loppujen lopuksi ihana ja positiivinen kokemus. Hurjia kokemuksia teillä monella, hui! Synnytystä enemmän minua jännittää synnytyksen jälkeinen aika, sairastin esikoisen jälkeen pahimman laatuisen synnytyksen jälkeisen masennuksen (lapsivuodepsykoosi) ja sen uusiutuminen suoraan sanoen hirvittää (todennäköisyys 40%) Olenkin nyt pyrkinyt kaikin mahdollisin tavoin ennaltaehkäisemään sitä, gynekologi mm. suositteli aloittamaan heti synnytyksen jälkeen estrogeenikorvaushoidon, siihen pitää hakee resepti sitten lähempänä. Onneksi neuvolassa suhtautuivat todella hyvin, sieltä saan varmaan tukea.

Omppulimu Minulla on ollut tässä raskaudessa huomattavasti enemmän mielialanvaihteluja (joista mieskin on saanut osansa) ja minulle tuli jopa yhden riidan jälkeen niin älytön ajatus että "tais olla vikatikki koko lapsi, voi kun tätä ei tulis ollenkaan!" Heti tietysti tulin katumapäälle mutta kaikkee hullua sitä nuo hormonit pistää ajattelemaan!

Iho ym. Minulla on ollut iho ihan hyvässä kunnossa mut ientulehdus iski samoin kuin ensimmäisessä raskaudessa, veri vaan lentää kun yrittää hampaita pestä!

Toiveikas84 Onpas siellä ollut osaamaton tuuraaja! Toivottavasti tuosta raudansyönnistä nyt ei mitään suuremppaa haittaa ole vauvalle!

Hyviä vointeja kaikille, palataan!

Särö 13+6

 

Omppulimu Ihan normi tunteita käyt läpi :hug: Mulla on aina kaikesta uudesta just tuollasia ajatuksia. On ollu ekasta lapsesta, nyt toisesta lapsesta, rakentamisesta, koirasta.. Mut sitten kun se muutos on tapahtunu, niin sitä ei ikinä vaihtais pois eikä luopuis siitä, joten nuo menee kyllä ohi, viimestään sitten kun saatte vaavin syliin :heart: Mut puhu ihmeessä neuvolassa noista tunteista.

Pixie Ihana masun alku :heart:

Tigerina No ohhoh!! Kuin kehtaavat?? Mut toivottavasti siitä tulee vielä hyvä asunto teille

millipilli ja kokkeli tervetuloa mukaan :heart:

Ihania uä-kuulumisia taas saatu :heart:

meliah kiitos!! Ehkä tässä ollaan jo paranemaan päin, toivottavasti

Toiveikas tosiaan riippuu tuosta ottotavasta paljonkin se hb : /

voi kun muutamalla on ollu hurjia synnytyskokemuksia. en yhtään ihmettele, että jos asia mietityttää/hirvittää : / Tsemppiä ja halauksia ajatusten käsittelyyn :hug:

Vielä pitäisi jaksaa 3 vkoa täissä ja sitten saisin pitää 3vkon kesäloman. Loman siirsin näin myöhälle, kun sitten tulee muutto uuteen kotiin, saan rauhassa pakkailla ja siivota. Masuun ei uutta, viikot ne vain senkun vierivät. Tuntuu ihan hurjalta, että kohta mennään jo 15 vkolle.

 

Nyt on pakko kysyä, onko muita kanssakärsijöitä:

mulla nenä tukossa eli ihan kauhee nuha ihan ku allergia, nyt varmaan 3 viikkoo ollu! En tiä mitä teen, koko ajan nenäliinaa kuluu ja henkee ei saa kunnolla.

 

Onnea ultrakuulumisista!!

Synnytyspelko ja kuoleman pelko Mun kuoleman pelko ei ole mitenkään järjellinen, en osaa sitä selittää. Mitkään tilastotiedot ei kuitenkaan auta. Oon aina pelännyt muutenkin kuolemaa, ja se lopullisuus ahdistaa. Välttelen asian ajattelemista mahdollisimman paljon tai tiedossa on järjetöntä itkemistä ja ahdistuneisuutta. Viimeksi mulla tehtiin sektio ja pelkäsin jo silloin kuolevani. Menetin verta 1,6l, joten se ei kyllä ainakaan helpottanut mun pelkoa. Mieskin vähän pelästyi kun näki sen verimäärän lattialla yms. Toivon vaan kovasti pääseväni pelkopolille puhumaan, mutta viime raskaudessakin mun pelkoja vähäteltiin. Toivottavasti siis on mukavampi th siltä kannalta. Kipu mua ei pelota synnytyksessä, vaikka kipua en hyvin kestäkään.

Niittyvilla Mulla on ihan sama, että tieto lisää tuskaa. Samalla tahtoisin tietää mahdollisimman paljon, mutta tiedän vaan ahdistuvani kaikista riskeistä.

Toiveikas Täällä joutuu painoindeksin takia vasta rv 26-28 sokerirasitukseen, jos ei siis ole mitään muuta riskiä diabetekseen.

 

Nallu Noin mullakin oli ekassa raskaudessa että vasta rv26-28. Mulla ei muita riskejä siihen ole kuin painoindeksin puolesta. Ihmetyttää kyllä kovasti toi homma.

 

Täälläkin käyty tänään nt-ultrassa ja siellä se pieni pyöriskeli :heart: Kaikki oli hyvin, onpa helpottunut olo, oon ollut jotenkin niin pessimistinen, varsinkin kun täälläkin joutunut lukemaan myös näitä ikäviä uutisia. Mut kyllä siellä sittenkin oli elämää, virkeä pieni pakkaus . Oli tosi mukava kätilö Kättärillä, tuli tosi nodtalginen olo mennä sinne takas (esikoinenkin syntyi siellä).

Sokerirasitukseen joudun pariin otteeseen, eka jo parin viikon päästä viikolla 14. Tähän jouduin ku suvussa 2. tyypin diabetesta. Toinen sitten myöhemmin. Ei se litkun juominen niin paha oo, vaan se odottelu...

Mielialavaihtelut ja varsinkin itkeskely vaivaa täälläkin. Varsinaista kuoleman- ja synnytyspelkoa ei ole, mutta välillä masentaa ja ahdistaa, raskaus ja ihan kaikki muukin. Sit taas seuraavana päivänä kaikki on niiiiin ihanaa, että... Tänäänkin ollut monenlaista fiilistä päällä...Eli ihan vuoristorataa mennään. Eka synnytys oli helppo ja suht nopee (9 h), eli sen puoleen ei mitään traumoja tai pelkoja. Mut ku ekan synnytin, kellään kavereilla ei ollut lapsia, kaikki saaneet mun jälkeen ja nyt onkin kuultu yhtä jos toista synnytystarinaa ja pari todella ikävästi päättynyttä myös. Joten sen puoleen tullut ehkä vähän epäilyksiä, et kaikki ei välttämättä menekään aina niin sutjakkaasti ja helposti.

Nyt väsyttää, täytyy jatkaa joku toinen kerta.

Onnea kaikille hyvistä ultrauutisista!


t. iiris82+ pötsi 11+3

 

Mua järkytti tämä: "Kiitos vaan sillekin kaverille, joka kertoi mulle pari vuotta sitten, että "en halua luoda sulle mitään synnytyspelkoa, mutta mulla repesi klitoris synnytyksessä ja se on sellainen irrallaan pienen säikeen varassa roikkuva palkeenkieli, seksistä en ole sen koommin voinut oikein nauttia"."

Ymmärrettävää kyllä että jos on huonoja synnytyskokemuksia niin tulevatki synnytykset pelottaa, en synnytyksistä sen enempää ymmärrä mutta niin.

Te joilla on ollut päänsärkyä raskausoireena, niin miltä se päänsärky on tuntunut?

 

Olipa hurjia synnytyskertomuksia. Itse en oikeastaan pelkää synnytystä, ainoastaan sitä että se synnytys tapahtuu liian myöhään. Minulla on kymmenkertainen riski normisynnyttäjään nähden, että istukka irtoaa liian aikaisin. Keskimmäinen poika kuoli tähän, joten mulla on takana yksi "hiljainen synnytys", sitä pelkään tietysti eniten. Kipua en pelkää. Esikoinen syntyi luomusti ja kipu ei ollut mitenkään sietämätön. Hiljaisessa synnytyksessä oli tietysti tavallistakin kovemmat lääkkeet, jotta olisi ollut kivuton, lasta kun ei enää tarvinnut ajatella lääkityksen suhteen. Kuopuksen synnytys käynnistettiin, jotta raskaus ei ehtisi liian pitkälle ja oli kyllä kivulias varmaan käynnistyksestä johtuen. Joten sain spinaalin, joka vei kyllä kaikki kivut melkein loppuun asti.

Toisaalta toivoisin että lapsi syntyisi ilman käynnistystä, koska uskon ettei kivut olisi silloin niin kovat ja voisin selvitä ilman lääkitystä. Mutta miten uskallan odottaa?

Te jotka pelkäätte, pyytäkää rohkeasti lähetettä pelkopolille. Itse kävin kuopusta odottaessani psykiatrian polilla (en varsinaisesti pelkopolilla, kun aihe oli vähän eri) ja siitä oli apua, saattaa olla että käyn taas loppuvaiheissa.

No vielä sitä ei tarvitse miettiä, eilen poksui vasta rv10. Kivaa, jo 2 kaveria on ilmoittanut että heillä on laskettu aika ihan samoihin aikoihin Ja kolmannellakin vain 2 kk aiemmin. Ei tartte yksinään odottaa.

Katsu ja Hippu rv 10+1

 

Heippa kaikille, ja tervetuloa uusille! Kauhea hoppu ollut töissä ja töiden jälkeen, lukemassa olen käynyt päivittäin, mutta kirjoittaa ei sitten olekaan ehtinyt

Halaus kaikille sitä tarvitseville, menetyksen kokeneille, ja iloisia uutisia saaneillekin! Odotukset tuntuvat olevan täynnä kaikenlaisia tunteita ja tapahtumia, eikä ihme, niin kallisarvoisesta ja mullistavasta asiasta on kyse <3

En muista, kerkesinkö käydä np-ultrankaan jälkeen täällä ilmoittautumassa Mutta siis pikkuisella oli kaikki hyvin, ja vastasi viikkoja justiinsa. Ei sinänsä ihme, aika tarkkaan tunsin ovulaation, ja lääkkeellinen kierto oli aika täsmällinen

Kauniita masuja on jo monelle ilmestynyt! Oma mahakin tuntuu vaan kasvavan koko ajan, esikosta pompsahti kunnolla esiin rv 16, nyt tuntuu jo isommalta kuin tuolloin! Mutta kivahan se on, että kasvaa, vielä kun ei liikkeitä tunnu, niin on edes jotain konkreettista todistetta siitä, että jotain tapahtuu

Oma olo on pysynyt hyvänä. Ainoastaan iltaisin tuppaa väsyttämään aiemmin, ja hampaiden pesu aamuisin aiheuttaa yökkäysrefleksin. Muuten olosta ei osaisi sanoa, että vauva masussa kasvaa. Mutta näin oli esikonkin kohdalla, joten en jaksa olla huolissani, vaan nautin oireettomuudestani!

Nyt pitää jatkaa taas hommia, että pääsee viikonlopun viettoonkin joskus. Kivaa viikonloppua kaikille mammoille!!

Katrin ja vaavi 14+0 POKS!

 

Eka lääkärikäynti takana; paikat oli kiinni ja ok, vauvojen sykkeet oli 145 ja 155, taitaa olla ns.poikasykkeet
Verenpaine ja pissa ok, hemoglobiinia eivät kattoneet ollenkaan? Eipä siellä muuten mitään ihmeempää, seuraava neuvola vk:lla 17. Aika vähän kertoivat kaksosjuttua, eikä ollu mitään matskuakaan siitä. Kehotti varaamaan kaksosperheille tarkoitetun synnytysvalmennusajan hyvissä ajoin, kun ei niitä oo niin tiheästi.
Sanoi myös että n. vk:lla 24 alkaen saa varautua saikkuun.

SoonFab ja kaverit 13+3

 

Täällä uusi ilmoittautuuaippa3 laskettu aika 21.3. 5.lapsi OAS Josko sitä uskaltaisi mukaan. Heinäkuusta asti olen käynyt lähes päivittäin lukemassa täällä juttuja. Eilen oli np.ultra missä pienellä sydän sykki ja turvotus oli 1.1 eli ihan ok. Ainut mikä huoli vähän jäi kun vauva ei liikkunut juurikaan. Alakautta tehtiin ultra ja vauva oli mahallaan kun olis pitänyt saaha kääntymään kyljelleen et saa turvotuksen mitattua. No loppuviimein jotenkuten saatiin mittaus tehtyä, mutta vähän huoli jäi liikkumattomuudesta Onko muilla ollut vauva kovin rauhallinen ultrassa?? Tämähän oli mulla jo kolmas ultraus kerta kun 7+jotain kävin tarkistuttaan viikot kun viimeiset kk:set oli hieman oudot. Ja viime perjantaina kävin kun yllätyksekseni alkoi verinen vuoto :/ Onneksi sitä kesti vaan hetken(pari tuntia) mut säikähdin et kesken menee kun kuitenkin mun mielestä sitä tuli aika paljon mut onneksi vauvan sydän sykki silloinkin ja siis edelleen eilen. Tosin et vieläkin päivittäin tulee sellasta ruskeaa "töhnää" ei koko ajan mut tippa sillon toinen tällöin, joten sitäkin vielä stressaan. Mut eikai se auta kun toivoa parasta.

Tässäpä näin ekakerraksi jatketaan toiste

aippa3 ja pähkinä 11+3

 

SE ON SIELLÄ EDELLEEN!!

Kävin siis Femedassa Brunolla ultrassa, kun olin niin kovin huolestunut siitä, onko kaikki kunnossa.

Olen stressannut viimeisen viikon aivan kamalan paljon. Vanhin tyttäreni (15 v.) yritettiin raiskata (en tiedä termiä, olisko törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö oikeampi termi) ja viime päivät on menneet poliisilaitoksella, lastenklinikalla, lastensuojeluvirastossa ja itkien. Siispä soitin Femedaan toissapäivänä ja vuodatin kaiken pahan olon pois ja sain Brunolle ajan tälle päivälle.

Yllätyksiä tuli ilmi Vaikka alkuraskauden ultra antoi jo yhden lasketun ajan muutoksen, on tämän ultran tulos kuulemma oikeampi. Eli vieläkin aikaistetaan.. soitin myös Naistenklinikalle ja sen sijaan että nt-ultra olis vasta 17.9., se onkin jo ensi viikolla. Bruno tosin katseli sen niskaturvotuksenkin jo, ja totesi että se on häviävän pieni.

Tyypillä on kädet ja jalat ja kaikki kohdallaan ja se on maailman suloisin otus, jonka pulssi oli 190. Ihan tuli poikaolo, kun katselin sitä. Käydään kuitenkin marraskuun lopulla Brunolla ottamassa asiasta selvää, jollei tuossa naistenklinikan toisessa ultrassa asia selvene.

Kaikenlaista ootte taas jutelleet täällä.

Tigerina: mulla on jatkuva nuha. Kuvittelin että jäi noista tulehduksista, mutta joo. Nenä on tukossa ihan koko ajan.

Ikää mulla on lapsen syntyessä 34 v., miehellä 45 v.

Kohtuun koskee ja vihloo ihan koko ajan. Kysäisin asiaa Brunolta ja hän totesi, että lapsi kasvaa nyt niin vauhdilla, että se on ihan normaalia. Kysyin myös, että mahdoinko kuvitella kun eilen illalla vatsallani maatessa tunsin liikettä. Hän totesi, että kun on neljäs lapsi jo kyseessä niin enköhän mä tiedä mikä on liike ja mikä ei. Eli joo, mä tunsin eilen liikkeet. Ei niitä tosin muuten vielä tunnu. Nyt on kaikin puolin ihan maailman paras fiilis. Nippu kuvia mukana, tosin niistä näkyy vain takamus, selkä ja takaraivo, sillä tyyppi käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä kun alettiin kuvailemaan..

Eli ne päivitettävät muutokset: LA 26.3. ja poikaolo.

(unohdin sit allekirjoituksen..)

Tikuliina ja tyyppi 10+3

 

Mekin käytiin eilen np-ultrassa ja kaikki oli niin kuin pitää. Sydän ok (4 lokeroa erottui), näkyneet rakenteet kunnossa, sormet näkyi.... Turvotus oli 1,2mm, eli ihan normaali. Vauveli oli niin hassussa sennossa, ettei alakautta saanut ultrattua vaan piti ultrata mahan päältä. :heart:

Pelot, mie kärsin kauheesta sairastumisen pelosta. En voi kattoa sairaalasarjoja tms., kun alan kuvitella itelleni kaiken maailman oireita. Tää on tosi ärsyttää ja rasittavaa!!

Hurjia synnytyksiä olette kokeneet! Esikoisen synnytys oli pitkä ja kipeä. Sain epiduraalin, mutta se ei auttanut ja repesin melko pahasti. Seksi ei käynyt mielessäkään pitkään aikaan. Nuorimmaisen synnytys oli taas täysin toisenlainen. Nopea ja toivuin nopeasti. Samoin tein pystyin istumaan ja olo oli ihan mainio. Kaksi viikkoa taisi kulua kun ekan kerran harrastettiin miehen kanssa seksiä. Toipuminen meni siis tosi hyvin. Kivunlievitystä en juurikaan saanut. ilokaasua kokeilin, mutta se ei vaan ole miun juttu. Maski ahdistaa, enkä kai osaa hengittää sitä oikeella tavalla ja oikeeseen aikaan.

Nuha (tosin lievä) vaivaa täälläkin. Tirskuttaa ja tuntuu, että nielussa olis kauheesti limaa. Aikasemmissa ei tällästä vaivaa oo ollu.

Tyttöolo on edelleen vahva. En tiiä mistä se johtuu, mutta sellaset tuntemukset nyt vaan on.

Eea & Pallero 12+6

 

Päänsärky on mulla ihan tavallista päänsärkyä, mutta ei mee aina ohi lääkkeillä. Ja sit kun päätä on särkenyt kauemmin putkeen ni se muuttuukin sitten migreeniksi :/

Ihania ultrakuulumisia taas

Mulla oli tänään eka lääkärineuvola. Vauvan sykkeet oli 160 ja siellä se taas kuullosti yhtä vilkkaalta kuin kotonakin yleensä. Kohdunkaulan pituus oli 3cm. Painoa oli tullut edellisestä käynnistä vaan 100g. Hb sen sijaan oli laskenut ja oli nyt 125, esikosta se oli noin matala vasta kymmenen viikkoa myöhemmin. Ihan hyvä lukema kuitenkin. Pissassa oli joku vähän plussalla, mutta silti th merkitsi vaan viivat kumpaankin kohtaan. Seuraava neuvola onkin sitten vasta rv17.

12+6

 

omppulimu kyseli päänsärkykokemuksia. Itsellä on aika ajoin särkyä, sellasta lievää ja aika tarkasti pystyn paikallistamaan sen kohdan. Tuntuu terävänä jomotteluna milloin missäkin kohtaa. Sairastan myös migreeniä eli saattaa laueta koska vain, on auraton. Ja se on sit aika tuskallinen vaiva kun ei toi parasetamoli auta yhtään, on sama ku karkkia söis! Kaipaan omia täsmälääkkeitä mut ei auta ku ei saa syödä niitä nyt

No olihan täällä muitaki nuhaneniä! Kiva, en oo yksin, eiköhän se sit tähän raskauteen liity, jotenki niihin limakalvon muutoksiin sen hormonitoiminnan takia? Tosin inhottavaa ku ei saa nenän kautta henkee ja sit suu kuivuu :/

Tikuliina, voi kamala tuo tyttäresi tapaus!!! ((((( toivottavasti saatte koko perhe valtavasti tukea asian käsittelemiseksi!! Mutta kiva kun kuitenkin ultrassa hyviä uutisia sait

Nyt täytyy alkaa lakata lukemasta kaikennäköisiä synnytystarinoita, mähän oon jalat ristissä koko lopun elämäni ku en uskalla kohta mennä ollenkaan synnärille

Hauskaa viikonloppua ja halit kaikille niitä tarvitseville!

Tigerina ja jyvänen 10+0 *POKKKSSS*

 

Tikuliina: Vomia kamalan paljon teidän perheelle, toivottavasti saatte tarpeeksi tukea asian käsittelyyn :hug:
Liikkeiden tuntemista olen minäkin miettinyt, kun eilen tuntui jotain kevyttä muljuamista kohdussa, kai se on mahdollista että sellanen tuntuu, kun tunteehan sitä muurahaisen tepastelun ihollakin. Mutta en kyllä mene vannomaan että olisi ollut vauvan liikkeitä, ei kyllä tuntuneet suolistossa. Kai ne parin viikon päästä alkaa tuntumaan

Pelot: Jokaisella on varmasti jotain pelkoja ja onhan synnytyksessä omat riskinsä aina, joten minusta on ihan realistista vähän pelätäkkin.
Kyllä se kivun kestäminenkin vähän taas jännittää, kun mie en vaan kestä sitä supistuskipua, se on miulle pahinta kipua tässä maailmassa. Eipä miulla nyt muutenkaan ole mikään huippuhyvä kipukynnys mutta jotkut tietyt jutut ei taa sitten tunnu miltään. Esim. ponnistusvaihe ei koskenut yhtään.

rv12+5

 

Omanapainen hehkutus: np-ultrassa kaikki hyvin, pieni alien siellä voimisteli ja hikkaili :heart: Huoh, nyt voisin hetkeksi lakata murehtimasta ja vaikka ihan pikkuisen olla onnellinen tästä raskaudesta. Niskaturvotusta ei ollut juuri lainkaan (0,8mm) ja muutenkin kaikki tuntui olevan kohdillaan. Tyyppi olikin sitten viisi päivää omien laskelmieni ja aiemman ultran arviota isompi, eli laskettu aika varhaistui ja on nyt 13.3.2013.

Onnea myös kaikille muille hyviä ultrakuulumisia saaneille :flower:

Tikuliinalle ja perheelle (tyttärelle) voimia rankkojen kokemusten käsittelyyn. Toivottavasti saatte ulkopuolistakin tukea asiassa.

Päänsärky on ollut itsellänikin nyt viime päivien vaivana. Mulla ei yleensä ikinä särje päätä, mutta tämän oireen muistan hyvin edellisestä raskaudesta. Mulla kivistää joka puolelta päätä ja särky lisää myös muuten pahoinvointia. En ole syönyt lääkkeitä, mutta yrittänyt jääpalapussilla lieventää oloa.

Mulla alkaa jännät paikat, sillä nyt on viimeinen viikonloppu kotiäitinä. Maanantaina sitten töihin. Iik! Katsotaan, missä vaiheessa ilkeän paljastaa raskauden. En varmaan vielä ihan heti ekalla viikolla, ellei ulkomuoto tai olo muuten paljasta Viikonloppuja kaikille.

kwaidan ja Puh 12+2

 

Onko muilla ollut vauva kovin rauhallinen ultrassa?

Hep, täällä. Meillähän meni nt-ultra pieleen ja turvotusta ei saatu mitattua, koska vauva nukkui vain ja oli väärässä asennossa eikä suostunut pyörähtämään parempaan asentoon. Antoivat sitten uuden ajan, että yritetään toisella kertaa.

Toisella ultrauskerralla toukka oli reippaampi ja heilutteli jalkojakin ja saatiin turvotus mitattua. Olo oli superhuojentunut sen jälkeen. Jäi jotenkin huono fiilis siitä ekan ultrauksen liikkumattomuudesta ja koska olen esikoisen odottaja, niin reagoin ehkä vähän yliherkästi.

Tikuliinan tyttären tapaus on aivan järkyttävä! Onneksi jäi yritykseksi eikä mennyt loppuun asti, vaikka edes raiskauksen yritystä ei pitäisi tapahtua koskaan kellekään tytölle tai naiselle! En ihmettele, että on aivan hermot riekaleina. Voimia!

 

Heippa vielä! Pitäisi varmaan pistää syyskuun ketju pystyyn? Haluaako joku ottaa sen tehtäväkseen? Ihan hirvesäti siitä ei ole ollut vaivaa, kunhan noita laskettuja aikoja vähän rukkailee ja tippuuhan meitä vielä silloin tällöin uusiakin odottajia mukaan

Mä voin neuvoa uuden ketjun aloittamisessa, tai tarvittaessa hoitaa sen myös itsekin. Tosin päivitystahti varmaan hieman hidastuu, kun aloitan maanantaina työt, jotka luultavasti hieman häiritsevät palstailua!

 

14+00 jess!!!

Miksi kaikki ei mee nyt nii ku pitäis töihin paluu piti alkaa kivasti mut tää o ollu iha katastrofi päivittäin olo on ihan jostain. Heikottaa kun ei pysty syömään ja mikään ei pysy sisällä.. KOSKA LOPPUU??. Epätoivo tulee.

Tästä pitäis lähteä miehen vanhemmille ja kertoa sitt vielä tästä raskaudesta.. Hmm.. En kyll yhtää tie miten ottavat vastaa. Mutta eivät ole nähneet poikaa 2vko:n joten aikakin jo on. Hellivät pojan aina. Ostavat merkkivaatteita ja leluja. Eivät kuitenkaan mittää paljoutta. Mulle se on iha okei.
Esikoisella on menny päiväkoti hyvin!! Aina ilosella mielellä ja hoitajat on ainaki ollu mukavia

Tikuliina haleja ja jaksuja!! Äitini siskon tyttö on nyt 19.v hänet raiskattiin 3.vuotta sitten.. En nyt ala kertomaan mutta tiedän menetelmät ja sen kauhueuden. Oltiin ja ollaan läheisiä hänen kanssaan. Tyttö oli vuoden pois koulusta ja valmistuu ensi vuonna kosmetologiksi. Kyllä kaikesta selviää ajan kanssa mutta aikaa siihen menee

Viikoloppuja!!

Juli ja Mini 14+0