Synnytyspelkoa täälläkin. Olen joskus jopa ajatellut, etten halua lapsia koska en uskalla synnyttää. Minua on vaivannut jo yli 10v sairaalloinen kuolemisen pelko, lienee jo ongelmalliseksi luokiteltava neuroosi. Välillä on iltaisin mennyt yöunet, kun en ole uskaltanut nukahtaa koska en ole varma, heräänkö aamulla.
Menen täysin pois tolaltani, kun ajattelen miltä kuoleminen tuntuu ja ne ajatukset tulee kuin hyökyaalto yks kaks. Neuroosi on kausittaista, viimeksi talvella mietin YTHS:lle hakeutumista, todennäköisesti olisivat vain lyöneet mielialalääkereseptin käteen ja sanoneet että voi voi, ei kannata pelätä kuolemaa kun se on kaikilla edessä.
Tältä pohjalta siis olen välillä todella kauhuissani, koska pelkään että synnytyksessä lähtee henki. Pelkään myös infernaalista kipua, koska kipukynnykseni on melko alhainen. Yritän olla ajattelematta synnytystä, koska ei lasta voi enää peruakaan ja on turha lietsoa itseäni hysteriaan 6kk etukäteen.
Mitä vähemmän tiedän, sen parempi - eli mitään videoita en aio katsoa vaan lähden soitellen sotaan. Tietysti haluan faktat synnytyksen kulusta ja näin, mutta koska se on subjektiivinen kokemus ja jokaisella omanlaisensa, niin välttelen toisten synnytyskertomuksia tms. koska niistä voi olla meikäläisen sielunelämälle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kiitos vaan sillekin kaverille, joka kertoi mulle pari vuotta sitten, että "en halua luoda sulle mitään synnytyspelkoa, mutta mulla repesi klitoris synnytyksessä ja se on sellainen irrallaan pienen säikeen varassa roikkuva palkeenkieli, seksistä en ole sen koommin voinut oikein nauttia".
T. Hullu neurootikko 12+6
Menen täysin pois tolaltani, kun ajattelen miltä kuoleminen tuntuu ja ne ajatukset tulee kuin hyökyaalto yks kaks. Neuroosi on kausittaista, viimeksi talvella mietin YTHS:lle hakeutumista, todennäköisesti olisivat vain lyöneet mielialalääkereseptin käteen ja sanoneet että voi voi, ei kannata pelätä kuolemaa kun se on kaikilla edessä.
Tältä pohjalta siis olen välillä todella kauhuissani, koska pelkään että synnytyksessä lähtee henki. Pelkään myös infernaalista kipua, koska kipukynnykseni on melko alhainen. Yritän olla ajattelematta synnytystä, koska ei lasta voi enää peruakaan ja on turha lietsoa itseäni hysteriaan 6kk etukäteen.
Mitä vähemmän tiedän, sen parempi - eli mitään videoita en aio katsoa vaan lähden soitellen sotaan. Tietysti haluan faktat synnytyksen kulusta ja näin, mutta koska se on subjektiivinen kokemus ja jokaisella omanlaisensa, niin välttelen toisten synnytyskertomuksia tms. koska niistä voi olla meikäläisen sielunelämälle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kiitos vaan sillekin kaverille, joka kertoi mulle pari vuotta sitten, että "en halua luoda sulle mitään synnytyspelkoa, mutta mulla repesi klitoris synnytyksessä ja se on sellainen irrallaan pienen säikeen varassa roikkuva palkeenkieli, seksistä en ole sen koommin voinut oikein nauttia".
T. Hullu neurootikko 12+6
Viimeksi muokattu: