Ajattelin nyt kirjoittaa oman näkemyksen millaista elämä oikeasti on lapsen saannin jälkeen.
Raskaus aika oli yhtä helvettiä. Lääkärissä jouduin ravata koko ajan kipujen takia. Kun vatsa alkoi kasvaa en enään liikkunut kotoota pois, en käynyt töissä, koiran vein yöllä ulos koska en halunnut kenenkään näkevän rumaa vatsaani. Lihoin 30 kiloa, ennen olin laiha ja kaunis. Söin kuitenkin normaalisti, nestettä kerääntyi vain paljon(ja läskiä).
Kehossa ei ole yhtäkään paikkaa missä e olisi raskaus arpia. Pakarat täynnä, näyttää että olisin ollut tappelussa peto eläimen kanssa kun arvet ylettyvät polvista kaulaan asti. Vasta aivan karmean näköinen,rinnat ja reidet..
Kilot eivät lähteneet pois millään nykyisin kyllä(vuode jälkeen) on lähtenyt melkein kaikki, mutta arvet jäivät. Kesät ovat hankalia kun ei voi pitää muutakun tuulihousuja ja hupparia, ettei rumuus paista.
Juttelemassa olen kyllä käynyt, enkä kaipaa sääliä tai muutakaan, haluan vain että parikymppiset miettisi ennekun lapsen tekee että oma elämä menee kyllä pilalle sen jälkeen. Leikkauksiin paraillaan säästän rahaa että saan vatsan pois ja tatuoin koko kehon. Itseluottamus mennyt totaallisesti, masentuneena ei ole kiva elää edes vaikka on maailman ihanin lapsi täällä kotona. Lapsessa ei ole vikaa, haluan vaan että en olisi enään näin saakelin ruma!
Raskaus aika oli yhtä helvettiä. Lääkärissä jouduin ravata koko ajan kipujen takia. Kun vatsa alkoi kasvaa en enään liikkunut kotoota pois, en käynyt töissä, koiran vein yöllä ulos koska en halunnut kenenkään näkevän rumaa vatsaani. Lihoin 30 kiloa, ennen olin laiha ja kaunis. Söin kuitenkin normaalisti, nestettä kerääntyi vain paljon(ja läskiä).
Kehossa ei ole yhtäkään paikkaa missä e olisi raskaus arpia. Pakarat täynnä, näyttää että olisin ollut tappelussa peto eläimen kanssa kun arvet ylettyvät polvista kaulaan asti. Vasta aivan karmean näköinen,rinnat ja reidet..
Kilot eivät lähteneet pois millään nykyisin kyllä(vuode jälkeen) on lähtenyt melkein kaikki, mutta arvet jäivät. Kesät ovat hankalia kun ei voi pitää muutakun tuulihousuja ja hupparia, ettei rumuus paista.
Juttelemassa olen kyllä käynyt, enkä kaipaa sääliä tai muutakaan, haluan vain että parikymppiset miettisi ennekun lapsen tekee että oma elämä menee kyllä pilalle sen jälkeen. Leikkauksiin paraillaan säästän rahaa että saan vatsan pois ja tatuoin koko kehon. Itseluottamus mennyt totaallisesti, masentuneena ei ole kiva elää edes vaikka on maailman ihanin lapsi täällä kotona. Lapsessa ei ole vikaa, haluan vaan että en olisi enään näin saakelin ruma!