Luovutettu munasoluhoito

Lakijutusta vielä...

Tuossa vastailin aiemmin Riivinraudalle.

Näitten asioitten kanssa pitää nyt olla tarkkana. Totuus on että monissa paikoissa ei todellakaan ole riittävää tietämystä koko jutusta. Tämä on sääli sekä luovuttajien että vastaanottajien kannalta.

Näin se kuitenkin menee:
Tällä hetkellä hoidossa olevien luovuttajien ei tarvitse käytännössä siis olla rekisteröitynyt, MUTTA...

a) jos raskaus alkaa ennen 1.9 ja siitä syntyy lapsi, on vastaanottavalla pariskunnalla mahdollisuus kolmen vuoden kuluessa yrittää tälle sisarusta pakasteessa olevilla alkioilla. Nämä alkiot kuuluvat vanhaan malliin, eli luovuttaja pysyy tuntemattomana. Eli kaikki ok!

b) jos raskautta ei saadakkaan alkuun tuore- eikä pakastesiirroilla ennen 1.9, niin SITTEN jos luovuttaja EI halua rekisteröityä, kaikki pakkasessa olevat alkiot tuhotaan!!!

Tuo on se kummitus joka tässä hommassa nyt piilee! Ja mitä lähemmäs tuo ajankohta tulee, aina pahemmaksi käy.
Toivottavasti osasin selittää asian ymmärrettävästi. Ja tämä ei ole mitään omaa mututuntumaa, vaan meidän klinikan lääkärin kertomaa faktaa. Näistä keskusteltiin siinä vaiheessa kun luovuttajaa etsittiin. Me olisimme olleet valmiit odottamaan pitempäänkin, että rekisteröitymisen hyväksyvä luovuttaja löytyy. Meillä siis tarvittaessa luovuttaja rekisteröityy 1.9 jälkeen jos emme sitä ennen onnistu!

Onnea kaikille peliin!

 

Olin Väestliittoon tänään yhteydessä vaikka vasta syksyllä voin luovutukseen aikaisintaan lähteä. Haluan kuitenkin jo tietää tarkemmin hormoneista ja hoidosta.

Riivinrauta, kiva kun miehesi näyttää keltaista valoa. Mun mies on jutussa mukana, hän on tästä kauan tiennytkin ja ollut aina suostuvainen. Kyllä siis lapsi saa halutessaan henkilöllisyytesi tietää (jos vanhemmat ovat hänelle kertoneet). Mutta on aivan eri asia mitä tämä ihminen sillä tiedolla sitten tekee, esimerkiksi haluaako ottaa yhteyttä. Kuten jo kerroin, minua tai miestä ei pelota se, jos joku ovelle tulee kolkuttelemaan. Kutsun sitten vaikka kahville niin kuin kenet vain! Eihän hän minun lapseni ole vaikka tietenkin tiedän meidän jakavan perimää. Paljon enemmän -ja ihan muita juttuja- tarvitaan vanhemmuuteen kuin solu! Näin minä sen ajattelen. Esimerkkinä tästä voin kertoa, että mulle adoptio on rakas ajatus ja toivon kovasti meidän joskus saavan adoptiolapsen perheeseemme. Tätä ajatusta meillä siis lämmitellään!

Tsemppiä kovasti kaikille ja paljon onnea!

 

Riivinrauta, tsemppiä sinulle vielä siis kovasti hoitoosi!!

 

Hei Tuleva Luovuttaja!

Hatunnoston arvoinen tuo sun suhtautuminen munasolun luovutukseen!

Ite kyllä toisaalta saavana osapuolena ymmärrän myös niitä, joille ajatus on vaikeampi. On se ehkä kuitenki vähän eri juttu ku verenluovutus, koska tässä tapauksessa tuloksena voi syntyä elämää. Niin no kyllähän taas verenluovutuksenkin seurauksena tavallaan voi syntyä elämää, sillä voi pelastaa jonku hengen, mutta jotenki syntyvä vauva on niin paljo konkreettisempi. Tai itestä tuntuu siltä. Ei oo mitenkään yksinkertasia nää jutut =) , mut onneksi kuitenki aina jostain löytyy luovuttajia, koska meitä vastaanottajia kyllä on, turhankin paljo!

t. Ippu67

 

Tervehdys kaikille ja lämpöiset terveiset "kylpylästä"! Kotiuduttu ollaan ja mukava oli taas huomata että liikettä on ollut. tervetuloa mukaan myös kaikki uudet. Kiitos edelleen myös kannustuksesta "vanhoille tutuille". Nyt vaan eletään arkea JÄNNITTÄEN läsestyvää testipäivää. Jänniä aikoja monella meistä, ymmärsinkö oikein errä Watrossi sinulla olisi siirto jo ensi viikolla? Onko aikataulua aikaistettu? Saanko Ippu kysellä että missäpäin Suomea asustelet?

 

Heissan,

joku kyseli muutama viesti sitten, mikä on meidän hoitojen aikataulu... No itse asiassa ei vielä mikään. OLen kirjoitellut ja kysellyt teidän hoidoista juuri siksi, että kun se meille on vasta tulevaisuuden asia, kenties ensi syksyn asia vasta, haluan kuitenkin ennakkoon tietää mahdollisimman paljon onnistumisista ja eri keinoista jne. Esim. se icsin käyttäminen lahjamunasoluhoidossa oli mulla yllätys, ja toisaalta ihan hyvä tieto!

Tulevia hoitoja odotan kyllä enemmän kuin kuuta nousevaa... mutta koska en yhtään tiedä, milloin se koittaa, seurailen teidän taipaleita ja välillä ehkä kommentoin ja kyselenkin.

Tuosta lakiasiasta on kyllä monet sekä hoidettavat että lääkärit olleet käärmeissään... Vaikka lakivaliokunta vai mikä lie oli saanut asiantuntijalausuntoja monesta suunnasta, niitä ei ole osattu käyttää hyödyksi oikein, ja sitten lopullinen laki on ihan käsittämätön torso! Kaikki kansanedustajat eivät ole kaikkien asioiden asiantuntijoita!!!!

 

Vekara, saapihan sitä kysyä. Asustellaan Länsirannikolla entisessä Vaasan läänissä. Missäspäin sinä asustelet? Huomasinpa tässä just, että oot saanu kyytiläiset mukaan mun ukon synttäripäivänä!

Täällä on nyt kolmas sumuaamu menossa ja maassa toistaiseksi siis kaikki hyvin . Tuntuu jotenki, että unen tarve ois vähentyny vaikka kyllä aamusin nukuttais kun töihin pitää nousta. Pissallaki ravaan tavan takaa, mistä lie johtuu.

Ihanaa aatella, että viimeiset 3 viikkoo on menossa ennen todella toivottua alkionsiirtoa. Vähän alkaa hirvittään, mitenkä luovuttaja saa muniksia kasvatettua tai lähinnä se, minkä laatusia se niistä saa. Pelko hiipii persuuksiin. Pitänee yrittää olla ajattelematta asiaa sen syvällisemmin.

:flower: kaikille tähän keskiviikkoon!

-Ippu-

 

Me olemme siis jonottamassa luovutettua munasolua ja tuon nyt laki-keskusteluun "korteni kekoon".

Vielä ehtii siis luovuttamaan myös anonyyminä jos tämä on jollekin ihanalle ihmiselle tärkeää!

Hoitoon menee noin 7vko ensikäynnistä eli jos nyt lähtee toimimaan niin kesän alkuun menisi siirto. Ja lahjan saaja ehtisi vielä tekemään tuoresiirron lisäksi myös tarvittaessa passinkin ennen tuota surullista lain voimaantuloa, myös jo klinikan lomat huomioiden. Tuo 7vko sanottu hoitopaikastamme väestöliitolta. Meille tuo jo yksikin mahdollisuus olisi todella arvokas!!! Väestöliitolla munasolut jaetaan kahdelle(mikä on mielestäni hyvä, näin useampi saa mahdollisuuden!) että ei niitä pakkaseen mitään kauheita määriä kait yleensä kenellekään tulekaan.

Suuri Kiitos kaikille luovuttajille!!!
:hug:

 

Tuoretta tietoa lääkäriltäni:

Jos alkioihin on käytetty toisena osapuolena luovutettuja sukusoluja, se pariskunta, jolle alkiot on tehty, ei voi enää niitä luovuttaa tarvitseville. Ne pariskunnat, joilla on 100 prosenttisesti omilla sukusoluilla saatuja alkioita, voivat alkioitaan luovuttaa halutessaan.

Munasolun luovutuksesta:
Naiset, joilla ei ole vielä omia lapsia, VOIVAT LUOVUTTAA munasoluja. Naiset, jotka ovat käyneet hoidoissa ja saaneet hormonistimulaatiota miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidon takia ja joilla omat munasolut ja munasarjat ovat ok, VOIVAT LUOVUTTAA munasoluja.

Meillä siirtyy hoidot selkeästi syksylle, joten nyt sitten vain taustailen ja seurailen teidän hoitoja jännityksellä. Toivottelen tsemppiä kaikille teille joilla on juuri nyt piinaus päällä ja teille joilla hoito on pian alkamassa!

 

Niin siis korostan vielä että itsehän olisin valmis vaikka rekisteröitymään koska mua ei se asia haittais, mutta jos se kovasti tuntuis haittaavan miestäni niin sit eläisin sen toiveen mukaan.
Mutta tosiaan olen nyt ollut huomaavinani myöntymistä siihen asiaan, joten uskon että sitä vielä rekisteröidytään syksyllä kun selviää kokonaisuudessaan että mitä se pitää sisällään.

Mut kuitennii... mua jänskättää ihan kauheesti tää eka luovutus kerta.
Mä olen piikki kammoinen ja nyt mun sit pitäis uskaltaa piikittää itteeni :ashamed:
No me siellä klinikalla kokeiltiin sitä ja se "pakotti" se kätilö/hoitsu mua pistämään itteeni niin että se näkee että mä pystyn ite tekeen sen.
Mut ei se ollu mikään paha juttu olleskaa =)
Oli tosi pieni ja terävä piikki.

Mulle aina verenluovutuksessakin naureskellaan kun sinne mä aina löydän tieni siitä kammosta huolimatta... ensin ne ihmettelee kun mä meen ihan kalpeeks kun mä nään sen piikin... tai kun ei mun tarvii sitä edes nähdä...

No joo mut näin taas täältä.

Mut ihanaa päästä täältä sit lueskelemaan noita tein toivottavasti onnistumisia!
Pidän kauheesti kaikille yrittäjille peukkuja =)

 

Huomenta kaikille. Mukava on ollut huomata että olemme saaneet keskusteluihin mukaan myös luovuttajien näkemyksiä. Kiitos teille kaikille siitä upeasta avusta mitä teette. Ilman teitä en odottelisi testipäivää kuin kuuta nousevaa. Mielessäni mietin että milloikohan on ensimmäinen päivä siirrosta kun mahdollinen plussa voisi näkyä. Aiemmin en uskalla testiin tarttua!...Ippu... udenmaan läänissä asustelen. Kuulumisia WatrossI!!!!!???? Aurinkoista päivää kaikille!

 

Täältä löytyy hyvin uuden lain pääkohdat listassa:

http://www.simpukka-yhdistys.fi/Haikarat/hedelmoityshoitolaki.pdf

 

Heipsis vaan!

IIK, soitin just klinikalle jossa oli aamulla tehty viimeinen ultra luovuttajalle ja kaikki on hyvin - kuulemma reilusti yli kymmenen munasolua on tulossa. Punktio varmistui maanantaiksi ja siirto torstaiksi. Mua jannittaa ihan jarjettomasti. Lennan takasi tanne maanantaina, toivottavasti se ei ole haitaksi lisamatkustajille (meinaan ottaa kaksi...) - ei kuulemma pitaisi olla.

Vekara, ma tulen tarkalleen 13 paivaa sun perassa. Etko sa saa mun siirtopaivana melkein jo testailla?

Mitas meidan seuraaville potilaille, Maijalle ja Ipulle, kuuluu?

terkkuja Watrossilta

 

WWWWAAUU \|O , Watrossi. Nyt alko jänskättään sun puolesta ihan sikana!!! Tosi hyvänkuulonen saalis muniksia tulossa. =)

Mulla on nyt siis neljäs sumuttelupäivä menossa. Ens viikolla pitäis tulla vuoto, josta pitää heti ilmottaa VLon niin saan jatko-ohjeet Pregnynin alotuksesta sekä ultran varaamisesta. Luovuttajan tilanteesta en oo kyselly vielä mitään... en jotenki ees uskalla. Toivon vaan hartaasti, että hänellä menee myös kaikki hyvin ja tulossa ois laadultaan hyvä saalis viikolle 16.

Mitenkähän Maijalla menee? Entäs meijän Vekaralla masuasukkeineen?

-Ippu-

 

Hei Watrossi, olen seuraillut tätä luovutettu munasoluhoito keskustelua. Minua kiinnostaisi tietää, kun mainitsit että asut Keski-Euroopassa, että oletko käynyt asuinmaassasi ultrissa vaikka hoito tapahtuu Suomessa? Itselläni on kohta 5 kk vanha poika, joka on syntynyt lahjamunasolusta. Asumme Saksassa ja hoidon aikaan asuin Helsingissä. Meille jäi pakkaseen 3 kpl alkioita, jotka on tarkoitus käyttää lähitulevaisuudessa. Mietin vain miten pakastesiirron voi käytännössä järjestää eli voiko jotkut ultrat käydä täällä Saksassa vaikka siirto olisi Suomessa?

 

Heippa!

Täällä alkaa olla melko sekavat filikset, kun toivoo ajan kuluvan nopeasti ja samalla pelko tekee pesää meikäkäiseen. Meilläon aiemmin ollut niin paljon epäonnea hoidoissa, että nyt pelkää pahinta jokaisessa vaiheessa. Ensin on ultra, ja mä pelkään et limakalvo ei ole riittävä. Seuraavaksi mua pelottaa ettei muniksia tule, miehen simpat on jostain syystä huomoja tai hedelmöitystä ei tapahdu. Tai jos hedelmöittyy niin eivät jatka jakautumista toisen päivän jälkeen. Oh-hoh, tossahan niitä tuli jokunen. Onpahan hyvä sada ne edes jotenkin ilmoille, kun ei mulla ole ketään kenelle olisin nyt kertonut hoidosta. Kun näitä vain omassa päässä pyörittelee, niin välillä tuntuu vähän hankalalta. Töitä on onneksi koko viikonlopuksi, jos ei niin paljon ennättäis kelaamaan näitä juttuja päässään. Onneksi ulkona on noin ihana auringonpaiste.
Mulla siis keskiviikkona ultra, eli yksi jännityksen paikka.
Onko muilla vastaavia tuntoja, vain olenko mä ylipelokas?
Aurinkoista viikonloppua kaikille, ja Vekara muista ottaa levon kannalta.

Terkuin Maija

 

Voi Maija, mullakin tunteet menee vuoristorataa. Joskus on rauhallinen ja hyva mieli ja hetken kuluttua voi iskea taydellinen uskon puute. Kai se on tallasta yleensakkin asioissa, joissa "pelataan isoin panoksin".

Pirpana,Suomessa sun ei tarvitse kayda muuta itse siirrossa. Ultrat yms testit voit ihan hyvin tehda Saksassa. Omasta kokemuksesta suosittelisin, etta kannattaa ottaa yhteytta Saksassa lapsettomuusgynegologiin ja pyytaa, etta han seuraa hoitoasi siella paassa. Mulla on kaikki mennyt tosi kivuttomasti eika "kahden maan" hoito ole aiheuttanut mitaan ongelmia. Millaiset kokemukset sulla on Suomen hoidostasi, josta syntyi vauvasi. Yrititko monta kertaa?

Hyvaa viikonloppua!

 

Maija ja Watrossi, ilmoittaudun kans "pelkääjien" joukkoon... Oon nyt parina viime päivänä huomanu miettiväni yhä enemmän ja enemmän tulevaa hoitoa ja monenlaiset pelonpoikaset on nostaneet päätään täälläki: suurin pelko mulla oikeestaan on se, saako luovuttaja aikaan laadullisesti hyviä soluja, koska itellä just se on ollu ongelma omissa hoidoissa. Minä oisin tyytyväinen (tai tällä hetkellä tuntuu siltä ) vähän pienempäänki saaliiseen, määrällisesti siis, jos se tarkottais laatuun lisää pojoja.

Kyllähän sitä sit alkaa pakostaki miettiin yleensäkin koko prosessia välillä: saako riittävästi muniksia, ovatko laadultaan hyviä, hedelmöittyvätkö, lähtevätkö jakautumaan/onko siirrettävää. Tämän pitemmälle mä en osaa pelätä, koska me ei ikinä saatu ite pakkaseen mitään eli jos nyt niin hyvin kävis että pakasteeseenki jäis jotain siirron jälkeen niin sehän ois jo sinänsä lottovoitto meille!

Ihanaa, kun on tämä kanava purkaa välillä pääkoppaansa. KIITOS SIITÄ TEILLE KAIKILLE :wave: .

Viikonloppuja toivottelee Ippu

 

Watrossi, kiva kun vastasit. Hoidosta kyselit... Me aloitettiin lapsettomuushoidot 2003 ja jo silloin oli selvillä, että minulla on endometrioosi. Yritettiin omilla soluilla 5 IVF:ää, ja viimeisessä ei edes päästy siirtoon asti. Olo oli todella epätoivoinen, kunnes Väestöliiton käytävällä yksi asiakas mainitsi lahjasoluhoidon. En ollut edes ajatellut sitä lainkaan mahdollisuutena. Asiaa pohdittuamme tajusimme, että lahjasolut ovat meidän ainut mahdollisuus saada lapsi. Olimme jonossa vajaat kaksi vuotta ja heti ensimmäisestä IVF:tä tärppäsi. Olin kokenut 5 IVF:ää joista kaksi kertaa alkoi raskaus ja molemmat menivät kesken ennen ekaa ultraa. Toinen päättyi keskenmenon lisäksi kohdunulkoiseen raskaukseen. Näiden kokemuksien vuoksi olin koko raskauden ajan varpaillani enkä voinut uskoa, että vihdoinkin saamme sen kauan odotetun vauvan. Vaikka vauva onkin nyt syntynyt niin on hirmu vaikea unohtaa lapsettomuushoitoja ja tunteita joita hoidot aiheuttivat. Toisaalta on todella kiitollinen , että on ihmisiä, jotka lahjoittavat solujaan, jotta lapsettomat pariskunnat saisivat oman vauvan.

Yksi kysymys vielä hoidostasi. Miten kauan ennen siirtoa sinun oli varattava aika lapsettomuuslääkärille? oletko vakuttettuna asuinmaassasi vai Suomessa? Minä olen Saksassa vakuttettuna. Aiomme mennä kesälomaksi Suomeen kuukaudeksi elokuussa ja ajattelin siirtoa silloin mikäli vain se onnistuu.

 

Hejsan Watrossi, Ippu, Maija ja koko muu poppoo!! Siellä jännitetään ja taallä samoin. Ei voi muuta sanoa kun että ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ!! Levätä ei juurikaan malta, tuntuu vaan että jotain on jatkuvasti puunaamassa. Olitko se Maija sinä joka sanoit että kovin kaikki asiat pelottaa. Selvä on että jännitys on meillä kova kaikilla, mutta ei anneta epätoivon kuitenkaan vallata. Aina asiat järjestyy loppujen lopuksi hyvin päin. Koskaan elämässä ei saa menettää toivoa, vaikka tie on monasti pitkä ja kivikkoinenkin. Itse mietin kovasti täällä jo testaamista, vaikka siirrosta viikko vasta vierähtänyt. ONKO MAHIKSIA SAADA VIELÄ OIKEAA TULOSTA??!! Sitä myös mietin että oikeastaan en pelkää että testi olisi nega, silloin vaan jatkettaisiin toiveikkaasti eteenpäin. Kiitollisia saamme luovuttajalle olla määrästä jonka saimme, 13 hyvää alkiota pakastettiin. Neljä passia ehdimme tarvittaessa tehdä ennen lain voimaantuloa. Tässä taas ajatuksia tällä kertaa, mukavaa viikonlopun jatkoa ja ennen kaikkea aurinkoista mieltä!! B)

 

Olipa kiva löytää tämä keskustelu, aiheesta on niin vähän missään keskustelua!!!

Itselläni takana 4 epäonnistunutta ivf hoitoa. Nyt lahjamunasoluhoidosta piinapäivä 9 menossa. Meillä kävi huono tuuri lahjoittajan suhteen, nimittäin lupaavasta munarakkulamäärästä huolimatta saatiin vain kolme solua, joista siirtoon selvisi kaksi. Eli nyt vain toivotaan parasta, että tässä onnistuisimme. Kaiken tämän epäonnen jälkeen olisi ihanaa, jos tästä hoidosta syntyisi meille kaksoset.

Lääkityksenä minulla oli ekaksi jarruna procren ja sitten alkoi suprecur ja tällähetkellä zumenon ja lugesteron.

Oliko joku muu piinailemassa samalla aikataululla?

 

Huomenta kaikille ja tervetuloa Pinja joukkoomme. Minulla taitaa olla täsmälleen sama aikataulu kun sinulla, testin meinaan tehdä perjantaina 6.4. Ikävä tuuri sinulla kieltämättä kävi lahjoittajan suhteen, mutta eipä menetetä toivoa ennen testailua. Pidän peukut sekä varpaatlin pystyssä!! Palstasta sen verran että kirjoittelu on ollut melko aktiivista ja mukana on muutama melko samalla aikataululla oleva hoidon suhteen ja mukana myös muutama luovutuksesta kiinnostunut...Nyt Vekara rientää kahvin keittoon ja toivotteleepi kaikille B) ja mukavaa alkavaa viikkoa!!! Ps. Watrossilla jännät paikat!!!!!!!

 

Hyvaa ja aurinkoista maanantai-aamua

Nyt Vekara sai piinailukaverin. Tervetuloa Pinja!

Pirpana, ma menin tapaaman lapsettomuuslaakaria heti saman tien kun sain tietaa, etta Suomessa alkaa hoito ja tama laakari on seurannut mua koko hoidon ajan eli on esim tehnyt kaikki ultrat. Mulle oli tarkeaa, etta Belgian laakari on mukana heti alusta alkaen. Jos kavisi niiiiiiiiin hyvin, etta tulisin raskaaksi niin tama laakari sitten seuraisi raskautta ja hoitaisi synnytksen. Olen vakuutettu Belgiassa.

Meidan luovuttajalla on tanaan punktio ja mun mies kavi myos luovuttamassa oman osuutensa aamusta. Mies lahti eilen Suomeen (naureskeltiin etta han lahti tyomatkalle...) ja kone oli niin pahasti myohassa, etta raukka saapui mun vanhempien luo vasta 4:50 tana aamuna ja aika klinikalla oli heti klo 8.

Ma kyselen klinikalta huomenna, etta kuinka monta munista saatiin talteen ja kuinka monta lahti jakautumaan. Taas yksi jannittamisen paikka, onneksi pitaa duunissa kiirusta.

Nain me kaikki vaan mennaan tasaista vauhtia eteenpain. Lampimia ajatuksia Watrossilta

 

:wave: kaikki !

Tulikos kukaan huijatuksi eilen aprillipäivänä?

Watrossilla alkaa olla aikas kuumat paikat tällä hetkellä , kuinkas pysyt housuissa?!!
Vekaralla pukkaa pian testi päälle, pidän molemmat peukut pystyssä!
Maijalla kans tällä viikolla tapahtuu, jännää!!!

Minä oon alkanu kärsimään nyt sumujen sivuvaikutuksista: yöllä taitaa hikoiluttaa ja sen takia heräilen lähes 10 kertaa yössä, päätä särkee välillä, alapään limakalvot on todella kuivat :snotty: . Niin, eiköhän tuossa nyt alkuun ollu ihan riittävästi .

Odottelen alkuviikosta vuodon alkavan. Siitä pitää ilmottaa hoitajalle ja häneltä saan jatkohoito-ohjeet eli ultran varaamisen ja pitää tietty ootella luovuttajan vuotoaki (kun hän alkaa pistelemään) että minä saan sit vähentää sumuja.

Eihän tässä enää niin kauaa ois H-hetkeen... Enemmän ja enemmän alkaa jännittään tuleva. Juteltiin eilen miehen kans tilanteesta ja päätettiin yrittää ottaa rauhallisesti tää aika. Mieskin sai sanottua ääneen, että toivois meidän jo onnistuvan... hän kun on aina niin varovainen sanoissaan.

 

Hei Watrossi ja muut, pidetään peukkuja sulle, että tulos olisi mahdollisimman hyvä. Muistan itse, että oli monta vaihetta hoitojen aikana, jolloin jännitin ihan sairaasti miten menee. Sillehän ei mitään voi, mutta olisi parempi itselle jos pystyisi olemaan ihan coolina. Vai olet Belgiassa, no sitten et ehkä ole kovin kaukana meistä. Me asutaan Hollannin, Saksan ja Belgian rajalla eli Würselenissä. Kiitos hoitovinkeistä, täytyy tutustua paikallisiin lapsettomuus lääkäreihin. Mulla on parin viikon päästä puhelinaika Väestöliittoon.