Luovutettu munasoluhoito

Hei kaikki munasolunluovuttajaa odottavat. Minä olen viisi vuotta sitten luovuttanut soluja kolmesti, vaikka itselläni ei ole lapsia. Elämä heittelee ja tulee uusia valintoja ja toiveita/haaveita. Nyt itse ensimmäistä omaa lastani yritän IVF hoidon avulla, koska minut on sterilisoitu. Olen nyt 39-vuotias.
Ai olikos minulla jotain asiaa...no ei tämän enempää. Toivottavasti onnistumme mieheni kanssa :hug:

 

Bea ja Inkaliini. Tämä on todellakin hyvä palsta vaihtaa ajatuksia ja keskustella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, sillä aihe on sen verran arka (luovutettu hoito), että sitä ei ihan kaikkien tuttujen kanssa tule jakaneeksi jos ei sitten kenenkään. Bea sinulle tiedoksi, että luovuttajan etsiminen riikasta on hyvä vaihtoehto, sillä siellä jonot ovat huomattavasti lyhyempiä. Ja asian saat käyntiin ottamalla yhteyden Tampereen Ava-klinikkaan henkilöön, joka koordinoi asioita sinne suuntaan. Itse asioimme klinikalla riikassa viikko sitten, jolloin olimme pakastealkion siirrossa. Ainoastaan hyvä fiilis jäi siellä käynnistä, vaikka tulosta emme tällä kerralla tainneet saada. Tänään kävin labrassa ihan muissa asioissa ja hetken mielijohteesta päätin tehdä herkän kvantatiivisen testin, mikä näytti arvoa alle yksi. Eli todennäköisimmin raskaana ei olla. Eipä auta muuta kun odottaa viikko ja alkaa uusi lääke rumba ja suunnitella siirtoa marraskuulle. Näissä asioissa pettymyksiin on vaan opittava tottumaan, jotta jaksaa asioissa mennä toivekkaana eteenpäin. Toivon teille kaikille positiivista mieltä ja jaksamista hoidoissanne!!! WATROSSIA TÄÄLLÄ HUHUILEN!!! Vaihdetaampa ajatuksia, terveisin VEKARA

 

Olin jo niin odottanut, että saamme kulkea yhdessä tätä matkaa. Itkettää. Kyynelten takana on oma pelko siitä, mitä voi vielä tapahtua.

 

huolimatta siitä miten meille tässä käy!! Ihan ensiksi päätä lopettaa negatiivisten ajatusten ajattelu ja ala nauttimaan raskaudestasi. Uskon, että kaikki menee ihan hyvin, sillä munasolu on nuoren lahjottajan. Oma ikä ei tässä odotuksessa niinkään merkkaa. Ja mikä omaan raskaaksitulooni tulee, niin olen vaan sellainen kai ihmisenä, että koskaan en lopeta uskomista asiaan mihin uskon, vaikka toki epäonnistuminen aina hetken aikaa ajatuksissa pyörii. Asiat meillä ihan hyvin, kahdeksan alkiota pakkasessa ja uudesta mahdollisesta luovuttajasta olemme myös klinikalla jutelleet jos sitä vielä tarvitsemme. Kaikesta huolimatta tahdon olla mukana jakamassa raskautesi kulkua näin netin välityksellä, jakamassa iloja ja myöskin tsempata aina kun siltä tuntuu!! Mukavaa ja levollista viikonloppua toivottaapi VEKARA :hug:

 

Tahdotko Lutuliini kertoa että saitko sellaisen luovuttajan jonka värit ja mitat vastaavat omiasi? Minkä ikäinen luovuttajanne on?

 

Luovuttaja löytyi Riikan AVA-klinikan kautta. 25-vuotias. Vaaleutta klinikka ilmeisesti haki, koska mieheni on blondi. Itse olen tumma. Pituus taisi olla jotakuinkin sama kuin minulla. Sanoinkin vastaanotolla, että minulle ulkoiset asiat ovat yhdentekeviä, pääasia on se, mitä ei voikaan etukäteen arvioida, että löytyisi sellainen solu, joka hyväksyisi minut kodikseen.

 

Eilen ei ollenkaan kuvotusta eikä nyt aamullakaan. Huolestunko? Huono olo ainakin kertoi, että jotain on tekeillä.

 

lueskelin sivuja ja tätähän on monellakin. Edelleenkään ei kuvotusta ollenkaan.

 

sillä niinpä tuo raskaus näyttää kulkevan, että oireet ja tuntemukset kulkevat vähän niinkuin vuoristorataa. Noista luovuttajan ulkoisista seikoista sanoisin itse sen verran, että sellaisia periytyviä asioita kuten esim. pituus pidän tärkeänä. Emme ole aikeissa kertoa luovutetusta solusta ainakaan nykymiettein. Koskaanhan sitä ei tiedä miten se ajatus muuttuu. VEKARA

 

Hei taas kaikki!

Mä en tiedä olenko mä nyt kauheen hätäinen ym. ym. mut kun niin toitotettiin että kuin vähissä olis luovuttajat ja mä täällä vaan odottelen "kutsua" luovuttamaan. :/

Pari kuukautta sitten soitin sinne klinikalle että voisin taas luovuttaa ja silloin mulle sanottiin että varmaankin lokakuun loppuun menee... no tähän mennessä ei ole kuulunut klinikalta mitään.
Mulla sattu lomaakin just tähän lokakuun loppuun ja ajattelin että nyt olis ollu hyvä sauma niin ei tartteis töissä selitellä ja anoa vapaita. :/

Ja toinen juttu mikä mua on alkanut mietityttämään niin kun miks mä en voinu rekisteröityä jo ennen lakia?
Tiedättekö te että oliko se mahdotonta ennen tota lakia?

No onpa mullakin huolet :ashamed:

 

Riivinrauta, kylläpä on tosiaan outoa jos eivät klinikalla ota sua avosylin vastaan! Ainakin Helsingin yksityisillä klinikoilla (niinkuin varmasti kaikkialla) on huutava pula luovuttajista ja minulle sanottu että aikaisintaan keväällä, 8kk:den jälkeen mahdollinen luovuttaja ehkä löytyisi....joten älä luovuta =) vaan yritä vielä ottaa klinikkaan yhteyttä. Teet mielettömän hienon teon josta sinua ei voida koskaan tarpeeksi kiittää!!

Lutuliini, tsemppiä nyt odotukseen - ymmärrän täysin että sitä tarkkailee kaikkia mahdollisia oireita vielä pitkän aikaan ja pohtii mitä siellä mahassa tapahtuu. Ymmärtääkseni kaikki oireilut ovat niin yksilöllisiä joten mistään "oireilumattomuudestakaan" ei kannata olla huolissaan. Milloin sulla onkaan ensimmäinen ultra-aika?

 

...eka neuvola on ensi tiistaina. Kaipa siellä sovitaan ultran aika. 5+3

 

Bea

Joo no kävin keväällä Helsingissä yksityisellä klinikalla luovuttamassa, ja silloin oli kans jotain... mun kaveri koitti kans päästä luovuttamaan kevään-kesänaikana mut ei vissiin ollu tarve tarpeeksi kova kun ei saanu edes haastattelu aikaa.
Olivat sanoneet että luovuttajia oli tarpeeks (ilmeisesti meinas että siihen mitä he kerkiää ennen lain voimaantuloa hoitaa), ja kun kaveri loppukesästä soitti uudelleen niin oli toinen henkilö kyseisellä klinikalla ihmetteli kovasti tätä mitä oli sanottu :/

No mut oon muuten saanu hyvän kokemuksen tästä luovuttamisesta tässä paikassa kun vaan pääsis asiaan...

 

Täällä teitä tervehtii uusi munasolun luovuttaja! Olen ensimmäistä kertaa projektissa mukana, ja netistä tietoa etsiessäni löysin tämän keskustelun. Ihanaa seurata teidän kaikkien taivalta ja elää tunteissa mukana!

Mulla pistetty jarrupiikki tällä viikolla, odottelen parhaillaan "mummotaudin" oireiden alkua...

 

upeeta Riivinrauta ja Pixi! Olisinpa itsekin silloin nuorempana havahtunut että voisin mahdollisesti auttaa lapsettomia pariskuntia - tosin turha sitä enää tässä vaiheessä on pohdiskella ja katua. Muutama vuosi sitten en edes osanut kuvitella käyväni tälläisiä asioita läpi enkä tienyt näistä hoidoista yhtikäs mitään. Viimeisen parin vuoden aikana olen sitten "yllättäen" löytänyt lähipiiristänikin lapsettomuutta potevia ystäviä, ystäviä joiden en olisi koskaan uskonut kärsivän siitä...nyt tuntuu kuin joka kuukausi jossain naistenlehdessä tai tv dokkarissa puhuttaisiin lapsettomuudesta, hyvä niin.

Riivinraudalle ja Pixille vielä ehkäpä "itsekkäänä" kommenttina =) että suosittelen lämpimästi pientä Fertinova klinikkaa hesassa, jos asutte lähistöllä - varmasti ottavat luovuttajia avosylin vastaan!

 

Ihan lyhyesti kerron kun kone on tuhonnut jo kolme pitkää sepustusta. Eli meille on luvassa luovuttaja marraskuun puolivälissä. Uusi laki vaatii mieheltä uudet tarkemmat verikokeet, joihin tiistaina ja samalla tarkemmat lääkitysohjeet. Nyt on typertynyt olo. Onnea Lutuliinille.

Terkuin Maija

 

pitkästä aikaa!!!! Ippua olen myös kaipaillut ja Watrossia oikeastaan ihmettelen miksi ei vastaa viesteihin. Meillä toinen pas meni mönkään ja sinnillä lähdemme kohti kolmatta yritystä!!! Koska tuoresiirrossa saimme tupla plussan, niin jotenkin jaksan uskoa, että kyllä se pas;kin joskus tärppää! Saanko udella missä olet Maija hoidossa? Miten Lutuliini jakselet? Mukava huomata, että olemme saaneet uusia palstallemme. Tervetuloa kaikki mukaan. Terv. VEKARA =)

 

...yllättäen ja äkkiä, en sentään oksentanut, mutta tuoli piti ottaa alle. Mies vieressä onnitteli pahoinvoinnista, hyvältä se minustakin tuntui, että jotain oiretta on. Väsymys ei vielä vaivaa joka päivä. Tänäänkään ei päivätorkkuja. Poikani oli kai vuotanut tiedon kaverinsa perheelle, josta tuli eilen suora kysymys: tuleeko teille vauva ja samantien vastauksen saatuaan kaverin äiti tuuppasi autoomme lastenvaunut kantokasseineen! Ihailen suoria ja nopeatoimintaisia ihmisiä.

 

Hei Vekara

Me ollaan Jyväskylässä hoidoissa. Joko sulla on tiedossa koska seuraavan kerran matkustatte Riikaan. Meillä on siirto ilmeiseti viikolla 46. Tää on niin omituinen olo taas, kun olin varautunut siihen ettei luovuttajaa löytyisi tämän vuoden puolella. Rahan kanssa tulee olemaan vähän tiukkaa, muttei käynyt mielessäkän sanoa ettei nyt oikein sopisi. Tämä kyllä tulee olemaan meidän viimeinen yritys, joten toivon että saisimme vähän pakkaseenkin. Onhan se piste pakko johonkin laittaa, ja tota ikääkin kun tulee koko ajan lisää. Minäkin olen Ippua ajatellut, että jokohan se piste tuli siellä vastaan.

Hyvää viikonloppua toivottaa Maija nuppi sekavana

 

Tänään jätän lääkkeet pois ja vuodon pitäisi alkaa muutaman päivän kuluttua jolloin aloitan taas zumenonin. Tuttu oltra noin kierron kymmenes päivä ja siirto ajoittuu viikolle 46. Tämä tulee olemaan meille myös viimeinen hoito tämän vuoden puolella. Joulun aika rauhoitetaan täysin ja lähdetään aurinkoon lepäilemään. Mukava saada sinusta piinailukaveri!!! Nyt taidan painua unille, viikko ollut melkoisen väsyttävä. VEKARA

 

... ollut palstalta niin kauan poissa. Ehkapa toisen keskenmenon jalkeen tarvitsin vahan aikaa hengahtaa ja koota ajatuksiani. Nyt olen taas todella positiivisella mielella ja valmiina uusiin koitoksiin. Jaita hatussa ja lippu korkealla.

Kurjaa Vekara, etta tuli negaa. Teillahan on muniksia viela jaljella vaikka kuinka joten tulevaisuus on toivoa taynna! Ja hienoa kuulla, etta teidan Riikan kokemus oli niin positiivinen. Ennemmin tai myohemmin kaikki menee nappiin ja avot - sitten kaikki nama isot ja pienet pettymykset ovat vain kaukainen muisto. Olet Vekara tietysti taas mielessani niin kuin aina ennenkin ja tsemppaan sun puolesta.

Maijatar!!! Tosi ihanaa, etta olette loytaneet luovuttajan. Ma olen niin todella tyytyvainen teidan puolesta. Pidathan meidat ajan tasalla! Voi kun Ipusta viela kuulisi niin olisi vanha taistelujengi taas koossa.

Onnea Lutuliini!

Ma soittelin Avaan alkuviikosta, mutta Virran Paivi on sairaslomalla ja Noora, joka hoitaa Paivin hommia, oli syyslomalla. Soitan huomenna uudestaan ja kyselen, etta koska paasisin siirtamaan viimeisen muniksen. Jos edes yksi kolmesta huurunenasta selviaa sulatuksesta. Tulen tyomatkalla Suomeen marraskuun lopussa ja toivoisin, etta siirron voisi tehda silloin. Jos tasta kerrasta ei tarppaa niin sitten ma haluaisin myos Riikaan hoitoon, mutta mun mies tuntuu olevan vastaan. Saas nahda.

Haleja teille. Oli kiva palata palstalle.

Watrossi - back in business B)

 

Maijatarelle ja Vekaralle minunkin puolesta. Minun tilanteeni semmoinen myös että mieheni ei ole lainkaan innostunut ajatuksesta lätheä Riikaan hakemaan sieltä mahdollista luovuttjaa joten ainakin tällä hetkellä näyttää siltä että joudumme odottamaan pitkään kevääseen ennenkuin meille löytyisi luovuttja Helsingin klinikan kautta. Kyllä täytyy myöntää että olen myös surffilut adoptio sivujua ja alkanut pohtimaan olisimmeko valmitaa lähtemään sille tielle ja mitkä meidän mahdollisuutemme olisi saada adoptiolasta. Toisaalta ikäa alkaa mullakin jo olla sen verran että se min 2-3 vuoden odotus ainakin juuri nyt tuntuu aika ylivoimaiselta saatika sitten se henkinen puoli siinä prosessissa. En vain millään halua hyväksyä ajatusta ettemme vielä jonain päivänä saisi lasta meidän perheseen joten kaikki mahdolliset vaihtoehdot (tasan kaksi meillä) kyllä liikkuvat päivittäin päässäni. Onko teistä ketään harkinnut adptioprosessiin lähtemistä?

 

tuo tuli kyllä nyt vähän väärään paikkaan...anyhow, hauskaa alkanutta viikkoa kaikille & positiivista mieltä!

 

Olen lukenut jo kuukausi tolkulla tätä ketjua, mutten ole aiemmin kirjoitellut mitään. Nyt luin Watrossin viimeisimmän viestin ja tuntui niin oudolta lukea AVA-klinikan henkilökunnan nimiä He ovat mullekin tuttuja jo useamman vuoden ajalta. Mä olen luovuttanut munasolujani jo kolmesti vuodesta -03 lähtien ja mietin taas luovuttamista. Kaksi jälkimmäistä luovutuskertaa ovat olleet mulle todella rankkoja ja olin kamalan kipeä punktioiden jälkeen. Mulla on itselläni kolme lasta ja raskautuminen on ollut helppoa. Luovuttamisella koen ikään kuin antavani osan hedelmällisyydestäni takaisin maailmalle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mieheni tukee mua tässä, vaikka olenkin kuulemma huonoa seuraa hormonihoitojen aikana. Mä haluan lähettää teille kaikille voimia hoitoihin, sillä voin vain kuvitella, miten rankkoja nämä ajat ovat teille. Mulla on jo pari kuukautta viimeisestä luovutuksesta, eikä hormonitoimintani ole vieläkään palautunut normaaliksi. Mulle muuten soitettiin Avalta viimeksi, sillä pari, jolle olin aiemmin luovuttanut, halusi biologisen sisaruksen lapselleen. Miten ihanaa, että saatoin auttaa (ainakin toivottavasti!). Voimia kaikille ja plussatuulia!

 

Tänään alkoi vuoto ja zumenonit alkoivat. Ultra menee ensi viikolle ja siirto kuulemma jo viikkoa aikaisemmin viikolla 45. Tällä kertaa päätimme laittaa alkioita likoon ja tehdä se pitkä viljely, jota meille on jo muutamaan kertaan ehdotettu. Siinä sulatetaan heti alkuun noin neljä munista ja seurataan miten lähtevät jakautumaan. Siirtovaiheessa alkiot ovat valmiita heti kiinnittymään. Ja asiasta toiseen, oli mukava huomata, että Watrossi olet mukana ja saamme jakaa kokemuksia ja tukea toisiamme jälleen. Ja Bealle... uskon että adoption ajattelemiseen ei tässä vaiheessa riitä puhtia, sillä kaikki ajatukset pyörivät kyllä hoitojen ympärillä. Ainoastaan tietoon perustaen tiedän, että adoptiot jonot venyvät nykyään jo viiteenkin vuoteen, sillä kaikki vaiheet ottavat aikansa riittämättömien resurssien vuoksi.Tässä taas tällä kertaa. Nyt saunasta väsyneenä mukava kellahtaa unille. |O VEKARA