Luovutettu munasoluhoito

huomasin juuri, etta olit pistanyt yksityisviestia, kiitos. Vastasin samantien.

Paljon paljon hyvan onnen aaltoja Maijalla
:flower: Hienoa, etta oli huippuyksilo.

Lyyra, meilla on samana paivana ultra. Jos mun limis on tarpeeksi paksu niin perjantaina olisi siirto.

Hyvaa viikonloppua koko porukalle. Brysselissa on tanaan ekaa kertaa pakkasta (-1 aste).

 

Hyvää sunnuntaiaamua kaikille. Minua vähän kummeksuttaa, kun minulla on alavatsa jo nyt kipeänä sillai kun ennen menkkoja. Aiemmin ne tuntemukset ovat tulleet vasta joskus reilun viikon jälkeen siirrosta. Ensin mä ajattelin et sisukset jotenkin ärtyi toimenpiteestä, mutta kun sekin oli helppo ja kivuton. En mä voi sanoa että mulla olisi kipuja, mutta koko ajan tuntee sellaisen pienen jomotuksen. Mä kun ajattelin yrittää olla mahdollisimman välinpitämätön piinapäivien ajan, muttei se nyt onnistu kun vatsa koko ajan muistuttaa. Pitäisköhän tästä huolestua vai ei?

Terkuin Maija

 

Olin tanaan ultrassa ja limis oli vain 8mm, yleensa mulla on ollu sellasta 12millia. Siirtoon kuitenkin menen ylihuomenna torstaina, saas nahda.

Maija, jatkuu jomotus viela? Kyllahan naihin hoitin usein liittyy kaikenlaisia tuntoja ja uskon etta sunkin jomotus on ihan normaalia!

 

Nyt on taas testi tehty ja negahan se sieltä odotetusti paukahti!! Alkio oli huono laadultaan. Eipä tassä sitten muuta kun katse tulevaan ja vuodon alettua aloitamme jälleen lääkkeet. Viimeinen passimme tulee olemaan joulukuun puolissa välin. Sillä välin saan jännittää yhdessä kanssanne miten teillä hoidoissa käy. Watrossilla ja Lyyralla melko sama aikataulu. Miten Maija jakselee?? Kohta taas viikonloppu ja pääsee puuhastelemaan rauhassa ja ennen kaikkea lepäilemään. Nyt toivottelen kaikille positiivista mieltä hoitoihin ja leppoisaa viikonlopun alkua. Terv. VEKARA

 

Neljässä kuukaudessa löytyi Riikan luovuttaja. AVAan menimme huhtikuun lopussa ja elokuun lopussa tuli tieto luovuttajasta.

lutuliini 10+4

 

Paljon tsemppiä teille juuri siirrossa olelleille ja pian sinne pääseville!

Itselläni on ollut monasti menkamaista jomotusta jo heti siirtopäivän iltana ja pelkäsin tuolloin että kroppani viestitti sillä hylkivänsä tuota siirrettyä alkioita. Tosin muutaman pakkastetun alkion siirron jälkeen ei jomotusta ollut ja silti tuli negaa joten on tosiaan vaikea ennustaa yhtikäsmitään noista tuntemuksista ennen testiä. Jotkut sanovat että n. viikon päästä siirrosta tuli repäisykipuja, toiset taas eivät tuntenee mitään ja silti tulivat raskaaksi. Minulle on aina siirtojen jälkeen (ja jo pari päivää aiemminkin) määrätty asperiini per päivä jotta kohdun verenkierto sillä paranisi eikä kramppeja tulisi...ei vain ole sekään auttanut kiinnitymistä...seuraavalla kerralla otan punaviinin ja vitamiinit käyttöön, kohtuullisesti tietty!

Noista Riikan jonoista, soitin sinne viikko sitten ja kertoivat että nyt olisi n.6 kuukauden jonot. Suurin osan heidän asiakkaista tulevat kuulema pohjoismaista ja Suomen lakimuutos siis on selvästi lisännyt heidän potilaiden määrä tänä syksynä. Itse olen nyt harkinnut Pietariin potilaaksi lähtemistä kun jonot muualla niin pitkät.

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

kiitos sinulle kannustamisesta ja toivon sinulle itsellesikin onnea hoitoihin. Olenko ymmärtänyt oikein, että teillä jo toinen luovuttaja ja olet menossa toiseen pasiin? Meillä siis kolmas pas Riikassa joulukuussa ja helmikuussa pääsemme uuteen luovutushoitoon jos sitä tarvitsemme. Meidät laitettiin jonoon jo passien aikana. Jonotilanne taitaa maksimissaan olla tuo kuusi kuukautta mitä Bealle on ilmoitettu. Lutuliini pääsi hoitoon neljässä kuukaudessa ennen lain voimaan tuloa ja tuo jonotusaika on säilynyt melko samana. Tämä johtuu siitä että luovuttajien tilanne Riikassa on hyvä. Juuri siellä viimeksi käydessämme kysyin hoitajalta (hoitaa luovutushoitoja ja jonoa) mikä on uusien asiakkaiden jonotusaika, niin sanoi, että kolme-neljä kuukautta. No, jokainen harkitsee oman hoitopaikkansa ja aikansa. Jonotusaika suomessa pidempi, mutta kaikki toimiminen helpompaa. Aika hankalaa on lähteminen Riikaan, varsinkin kun kaikki tiedämme, että onnistuminen vaatii keskimäärin useampia yrityksiä. Työn puolesta saattaa olla hankalaa monelle, mutta onneksi meillä ei tarvitse kovin selitellä. Uteliaimpia ovat sukulaiset, jotka kummastelevat meidän uutta intoutta viron matkailuun!! Autolla olemme sinne aina menneet. Tässäpä taas vähän tarinaa aamutuimaan. Kylläpä siellä kauniisti aurinko paistelee ulkona, taitaa olla myös pikku pakkanen. Pölypunkit irvistelee keittiön kaapin rakosista, mutta taidampa siitäkin huolimatta lähteä ensin koiran kanssa pienelle lenkille!! Kovasti toivotan onnea teille kaikille hoitoihin ja odotan pikaisia kuulumisia :xmas: VEKARA

 

.. ei ole kuulunut mitaan vahaan aikaan. Onhan kaikki OK? Sullahan on nyt 8pp menossa jos oikein muistan. Mitka ovat fiilikset?

Ma olen sekoillut mun seuraavan siirron kanssa. Aluksihan sen piti olla eilen, mutta sitten Avalta ilmoitettiin, etta heidan biologinsa ovat koulutuksessa torstaina, joten sulatuksia ei silloin tehda ja siirto perjantaille peruuntui. Sain valita etta tehdaanko siirto nyt torstaina vai ensi perjantaina - valitsin perjantain. Unohdin kuitenkin mainita, etta olin kayttanyt lugeja jo paivan ja nyt sitten luin, etta kun progesteroonin on aloittanut niin siirtoon on mentava tai sitten peruttava koko juttu ja odotettava uutta kiertoa. Soitan Avaan maanantaina ja tarkistan jutun. Olisi vaan niin katevaa tehda siirto ensi perjantaina, koska olen koko viikon Suomessa tyomatkalla.

Kateellisena luen, etta Suomessa paistaa aurinko ja pakastaa, taalla on harmaata ja vetta sataa.

Paljon taas tapahtuu ensi viikolla - annetaanhan kuulua uutisia :wave:

Lampimia ajatuksia Watrossilta

 

Heippa, kyllä mulla noin periaatteessa kaikki on ihan hyvin. Muttei mun olo ei aikaisemmin ole ollut näin vaikea siirron jälkeen. Mä en ole paljon kirjoitellut, kun en tätä oloani oikein tiedä kuvailla. Ainahan sitä on ruvennut niitä mahdollisia raskausoireita kittestään etsimään. Nyt nää mun oireet ei kyllä oikein niiltäkään tunnu. Mulla on jatkuvasti maha omituinen, sattuu milloin mihinkin kohtaan ja öklö olo on epämääräsiin aikoihin. Inhottavaa oli parina yönä herätä siihen että viittä vaille tulee yrjö. Ei taida vanhan kroppa enää jaksaa näin valtavia hormoonilasteja. Nytkin tuntuu siltä että tulis kurkku kipeäksi. Valitusta valituksen perään. Eihän tällasta jaksa kukaan lukea, siks mä olen vähän ollut tuolla taustalla.

Onpa Watrossi tosi harmi jos joudut siirtämään passia. Seurraava taitaisi ajoittua aika lähelle joulua.

Pakkasterkuin Maija

 

Jeps, menkat alkoivat tana aamuna. Niinhan se on, etta progesteroni valmistaa limiksen implantaatiolle ja jos sita ei tapahdu niin menkat alkavat. Luget taitavat olla aika tujua kamaa - ma en kayttanyt niita kuin yhtena paivana ja avot. Tietty harmittaa, mutta toisaalta eihan tassa muuta tapahdu kuin siirto siirtyy seuraavaan kiertoon.

Maija, Maija - noi kylla kuulostaa kiinnittymisjutuilta. Muakin repi ja sattu mahasta molemmilla kerroilla kun juttu oli onnistunut. Mun oklo olo alko viikko siirron jalkeen ja tein testin heti sillon jo ja haamuplussahan sielta tuli. Ilmottele :wave:

Nauttikaahan naiset sunnuntaista!

 

10+6 eli menossa kolmas päivä ilman tukilääkkeitä. Niiden lopetus ehkä aivan vähän vähensi pahoinvointia. Olo on kuitenkin jo parempi kuin viikoilla 8 ja 9, nyt jaksan touhuta kotona tavallisia askareita. Seuraava jännäämisen paikka on maanantainen lääkärineuvola, kuuluvatko sydänäänet. Nenä on öisin aivan tukossa enkä osaa hengittää suun kautta, joten olen koukussa avaaviin tippoihin. Niillä tuhoan limakalvoni ennen pitkää, jos vielä kauan joudun käyttämään. Nenäkannulla (suolavesi) huuhtelen päivittäin. Hirvittää ajatella, mitä lääkesuihke tekee sikiölle mutta ilmankaan en voi olla.

 

täällä vuoto alkoi samoin kun zumenon. Sinnillä ollaan menossa kohti neljättä passia!! Miten Maija jakselet? Tuntemuksesi kuulostavat aivan kiinnittymisoireilta kuten Watrossi aiemmin kirjoitti. Koska meinaat testata? Sinulla Lyyra siirto pian edessä, onnea matkaan!! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja ennen kaikkea positiivista mieltä ja jaksamista!! Toivotteleepi VEKARA

 

Anteeks että mä taas vuodata mutta kun te noista jonoista kirjoittelitte niin mä taas täällä ihmettelen että mitkä jonot kun mä olen kolme kuukautta odotellut että mut kutsuttais luovuttamaan.

Olen jo miettinyt menoa jollekkin toiselle klinikalle mut enpä tiedä. Ehkä mä olen vain liian hätäinen tai sitten ne on siellä klinikalla unohtanut kertoa mulle että luovutusten välissä pitää olla vähintään 8kk.

 

No niin, nyt mulla sitten on tällänen kamala yskä. Jos vaikka jotain olisikin kiinnittynyt, niin kyllä se tällä rykimisellä erti saadaan. En tosin voi uskoa siihen kiinnittymiseen, vaikka mulla on ihan erilainen olo kuin muiden siirtojen jälkeen. Sitä paitsi mua ei palella yhtään, vaan pikemminkin on liian lämin koko ajan. Rinnat ei ole kipeät, korkeintaan hieman herkät. Vatsaa ja selkää juilii vähän väliä, ja pari kertaa on on ollut kovempi kosku tonne alas vatsaan oikealle. Eilen ihan kuin jokin olisi kynnellä rapsuttanut navan vierestä.

Mä en aio testata kuin vasta viikonloppuna. On pakko odottaa sitä karua tuomiota määrättyyn päivään asti. Se on mulle tyly päivä, kun hoidoille ei ole jatkoa tiedossa. Mä olen varmaankin niin kovan stressin alla, että onnistun kuvittelemaan moita tuntemuksia ittelleni. Lisäksi piti vielä tulla kipeäksikin. Mä olen ollut pari vuotta ilman astmalääkitystä, mutta varoittelivat flunssan sattuessa, että saattaisin tarvita jotain. Toivottavasti ei ala ahdistamaan ainakaan ennen testausta.

Lyyralle pidän kovasti peukkuja.

Aurinkoista pakkaspäivää toivottelee Maija

 

Tulehan kertomaan miten meni :wave:

 

täällä kovin odotellaan!!! Minulla keskiviikkona ultra ja viimeinen pas ensi viikon lopulla. Mikä sinun aikataulusi Watrossi? Miten Lyyra jakselet? Nyt taas unten maille jotta huomenna taas jakselee |O VEKARA

 

...kun Maijasta ei kuulu mitaan. Onhan kaikki OK?

Ma odotan menkkoja alkavaksi joulukuun lopussa ja siirto olisi sitten tammikuun alussa. Kysyin Avalta myos Riikan hoidoista ja Noora vahvisti, etta jono on puolisen vuotta. Me olemme paattaneet siirtya sinne odottelemaan jos tasta tammikuun siirrosta ei tule mitaan.

Ihanaa alkaa odotella joulua. Ma olen lahdossa Lappiin mun ranskalaisen miehen koko perheen kanssa...jannittaa

 

Heippa, Lyyra kyselit Pietarin AVA klinikan jonoista ja miten olen päättymässä sinne. Lahjasolu jono on kuulemma siellä n. 2-3 kk joten huomattavasti lyhyempi kuin Suomessa ja jopa Riiassa. Klinikka näyttäisi olevan suuri ja tosiaan Suomen AVA klinikan "tytärklinikka" (suomalaisten kouluttama henkiökunta) joten uskoisin heidän pystyävän tarjoamaan yhtä hyvää hoitoa kuin suomessakin. Mulla siis jo tehty 2 tuoresiirtoa ja useita PAS:eja joista tuloksena vain yksi haaleahko viiva. "Raskaushormoneja" siis oli tuolloin ja kiinnittyminen tapahtui mutta arvot laski viikon sisällä heti joten taisi olla sellainen aikainen keskenmeno. Hoidoissa olen ollut jo 1.5 vuotta (yksityisellä) ja kun ikääkin alkaa jo kertyä tuntuu suomen tämänhetkinen n. 8 kk jono turhauttavan pitkältä joten ajattelimme kokeilla nyt sitten AVA klinikkaa Pietarissa. Ainakin käyn siellä tutustumassa ja tapaamassa lääkäriä vielä tämän vuoden aikana.

Kaikkea hyvää teille siirron tuloksia odottaville näin harmaana joulukuun iltapäivänä...fingers crossed!! Rauhallista itsenäisyyspäivän aattoa.

 

ja leppoisaa lomapäivää vaikka ikävän harmaalta tuolla ulkona näyttää kun sinne katselee. Eipä ainakaan säiden puolesta uskoisi, että jouluun on enää reilu kaksi viikkoa. Eilen kävin ultrassa ja kalvo oli ainoastaan 5,6mm, zumenonin määrä nostettiin kolmesta neljään. Siirtoon mennään ensi viikon lopussa. Enpä Lyyra oikein osaa sanoa millä mielellä siirtoon olen menossa, passeja ollaan tehty jo kolme ja niihin alkaa pikku hiljaa jo rutinoitua (tämä on neljäs pas putkeen). Ehkäpä tämä eroaa tunnetasolla muihin siten, että viimeisiä alkioita viedään. Tämän jälkeen alkaa valmistautuminen uuteen tuoresiirtoon. Ja meille se tullaan tekemään riikassa, mutta uteliaisuuttani tahtoisin Bealta kuulla että miten helppoa se kulku pietariin on? tarvitaanko venäjälle viisumi? Millä meinaatte sinne matkata? Itse olemme matkanneet riikaan aina omalla autolla ja matkan olen kokenut helpoksi, varsinkin koska olemme yhdistäneet siihen aina pienen lomailun. Sitä tunnen nytkin odottavan. Tässä taas vähän tarinaa aamutuimaan...Maijasta kaipaisin kovin kuulevani...vähän alkaa jo huolestuttamaan :/ Terv. VEKARA

 

Olen pahoillani ett4en ole aiemmin tullut kertomaan, vaan olete saaneet huolestuneina odotella kuulumisia. Mä olen vain ollut niin rikki, etten ole koko koneseen voinut koskea sa asiaa sanoiksi laittaa. Me kun olimme tosiaan päättäneet että tämä on meidän viimeinen hoito. Mies ei enään millään jaksa uskoa onnistumiseen ja asian vain rahojen haaskuuna. Siksi tämä nega vei niin voimattomaksi, ja lisäksi olin fyysisesti ihan sippi rajun flunssan takia. No fyysinen ja psyykkinen olotila vastasivat toisiaan. Kummallinen se ihminen vaan on kun sitä kuitenkin saa itsensä jotenkin kursittua kasaan, näinkin nopeasti. Mä en ole koskaan nähnyt vauvaunia häiden hoitojen aikana, ja nyt sitten piti sellainen nähdä just ennen testiä. Siinä unessa mä esittliin miehelleni tyttövauvaa. Tosi julmaa.
Kuitenkin yhtenä päivänä kun oltiin autossa, ja jotenkin sivuttiin näitä hoitoja, niin mies sanoi et tää oli nyt sit viimeinen vai oliko? Se jäi sitten auki ja sen enempää puhumatta. Kun mä soitin meidän klinikallle testin tulosta, niin sovitiin kuitenkin että meidät laitetaan jonoon, niin voidaan vielä miettiä asiaa Eipähän sitten vasta ala se jonotus, jos vielä tullaan katumapäälle
Mo minä olisin vielä halukas yrittämään, kun meillä on ollut niin huono tuurikin näissä kahdessa hoidossa. Kyllä se mieskin sanoi ymmärtävänsä että minä vielä haluaisin niin kovasti yrittää. Töytyy nyt ensäin selvitä näistä laskuista, ja katsoa keväällä uusiksi. Se pini toivo ehkä auttaa nyt pahimman yli. Kun kysiyin lääkäriltä että soittavatko minulle vai soitanko joskus lähempänä kesää, niin pyysi soittamaan parin kuukauden kuluttua.

Jotenka, en vielä poistu palstalta, vaan roikun mukana ja seuraan aiinakin mitä teille muille muuluu.

Huolehtimisestanne kiittäen Maija

 

Maija-pieni, tuli ihan tosissaan surullinen olo. Naa jutut on aina niin hirvittavan kovia ja kuitenkin sita aina kuin ihmeen avulla nousee jaloilleen pikku hiljaa - ihan huomaamattaan (puhun kokemuksen syvalla rintaaanella).

Voi kun te viela jatkaisitte, koska se on sulle niin tarkeaa. Just naiden jatkoajatuksien avulla minakin aina menin eteenpain keskenmenojen jalkeen. Otat vahan aikalisaa, nautit joulusta ja sitten kohta onkin jo pari kuukautta mennyt ja sulla voi olla hyvinkin uudet suunnitelmat jo kaynnissa. Jannitellaan sitten taas yhdessa.

Paljon lampimia ajatuksia sinulle Maija :hug:

 

ikäviä uutisia Maijattarelta Olen pahoillani. Jos edes hiukan auttaa oloasi niin me kaikki täällä olemme kokeneet tuon surun ja pettymyksen jo useamman kerran ja tiedemme kuinka rikki sitä itsensä tuntee. Mutta niin sitä sieltä masennuksen syöväreistä vain nousee ylös kerta toisensa jälkeen ja ainakin omalla kohdallani aloin ajatella seuraavaa toimenpidettä (uuden hoidon aloitamista) jo aika pian negan jälkeen.

Lyyralle että olemme käyttäneet vain luovutettuja soluja kun 2 vuotta sitten lapsettomuustutkimuksissa tuli ilmi että fsh arvoni oli jo sen verran korkea että lääkäreiden mukaan omat munasarjani tuskin enää toimisivat ja luomuraskauden todennäköisyys olisi max 1%. Niin sitä vaan shokista toivuttua alkaa ajattelemaan mitä mahdollisuuksia olisi koskaan enää kokea äiteys ja vanhemmuus ja meidän tapauksessa annettiin tasan kaksi vaihtoehtoa elikä lahjasoluhoito ja adoptio.

Olen toki välillä pohtinut että miten kauan vielä jatkaa näitä hoitoja jos tulee pelkää negaa kerta toisensa jälkeen. Rakenteellisesti minussa ei ole mitään vikaa ja toki lääkäritkin ihmettelevät miksi en ole jo raskautunut kun siirretyt alkiot ovat olleet suurimmaksi osaksi eritäin hyvä laatuisia. Tuoresiirroissahan tuo todennäköisyys pitäisi olla n. 40-50% luokkaan ja pakastetuillakin n 25% mutta kun sitä on niin vaikea luovuttaa ja lopetta hoidot...rahaa palaa - vaikka en halua myöntää taloudellisten seikkojen olevan tärkeitä niin toki se raja tulee jossain vaiheessa myös sillä saralla vastaan.

Toistaiseksi olemme vielä päättäneet jatkaa hoitoja, mutta käydä tosiaan seuraavaksi tapaamassa lääkäriä Pietarissa ja päättää sitten käynnin jälkeen josko yrittäisimme sillä klinikalla hoitoja. Pietariin pääsee suht' kätevästi junalla (ensimäinen kerta minulle, ever Venäjällä), ja viisumi tosiaan pitää hankkia mutta otan sen viikonloppureissun kannalta eli pikku "lomana". Jos päädymme hoitoihin siellä ensi käynnin jälkeen, tulee tietty matkoista kuluja viisumeineen ja hoteleineen mutta siitä viis jos vain onnistuisimme! Lääkäri varasi mulle sunnuntai ajan joten ei tarvitse edes ottaa töistä vapaata tässä vaiheessa. Jos aloitamme hoidot siellä niin saatamme joutua myös lentämään sinne ajanpuutteen takia joten kalliiksi tulee mutta tälläistä tämä vain on.

Ilmoittelen kokemuksistamme sitten vielä ennen joulua, jos joku muu teistä suunnitelee mahdollista käyntiä Pietarin AVA:ssa.

Hyviä vointeja kaikille!

 

..pahoillani olen puolestanne ja sydämestäni toivon teille voimia eteenpäin. Tässä istun ja muistelen aikoja vuosi takaperin kun meidän "neliapila" lähti toivekkaana hoitoihin ja miten paljon olemme saaneet kokea surua jokainen tahollamme. Porukka on vuoden aikana vaihtunut ja uusia iloisia uutisiakin olemme saaneet (Pinja, Lutuliini...) mikä aina luo sitä uskoa tulevaan. Hiljaa sisälläni toivon, että alkava uusi vuosi toisi onnea meille kaikille :heart: . Täällä tämmöisiä mietiskelee VEKARA =) maha pömpöllään lääkkeistä ja odottaa jo ensi viikon siirtoa kaikesta huolimatta!!! ONNEA LYYRA MAANANTAILLE ja rauhallista joulun odotusta kaikille!!! IPPUA YHÄ KAIPAILEN :/ !!!

 

Lyyra, jos olet Tampereen AVA klinikan potilas voi ilmeisesti "siirtyä" Pietarin klinikan potilaaksi ilman mitään ensi käyntiä, niin tosiaan luulen. Minä olen ollut toisen yksityisklinikan potilaana helsingissä joten tämän takia lääkäri Pietarissa halusi tavata minut ja keskustella ym ennen mahdollisten hoitojan alkamista siellä. Hyvä niin ettei ihan ilkeästi sanottuna rahastuksen maku jää suuhun vaan tosiaan haluavat tutustua tilanteeseeni kaikessa rauhassa ja puolin että toisin selvittää olisiko heidän klinikka oikea paikka meille. Elikä ilmeisesti AVA:n potilaana käytäntö siirryttäessä Riikaan tai Pietariin on jonkin verran helpompi koska ilmeisesti voivat siirtää potilastiedot klinikalta toiselle kun taas minun kohdalla otin itse yhteyttä, järjestin ajan ja pyysin hoitavalta klinikaltani kaikki paperit mukaan joista toivoin mukaan Pietarissa osaavat lukea hoitokertomukseni vaikkei se olekaan englanninkielinen. Otan myös viimeisimmän papa kokeen tulokset mukaan.

Onnea hurjasti maanantain testiin ja siirtoihin pian meneville =) eiköhän jo ala olemaan aika hyvillekin uutisille tällä palstalle viimeisten surullisten jälkeen.

Vielä tuosta PAS siirtojen onnistumisprosentista, ilmeisesti tuo n. 25% on keskimääräinen onnistumisprosentti mutta tuo on luku joka minulle on annettu ja joka mainittu lääkärin papereissa jotka lähtivät kelaan. Onko muuten kela kohdellut teitä yhtä kaltoin kun minua eli eväsivät kaikki korvaukset heti kun 41 v tuli täyteen ?

Sateisesta ja harmaasta säästä huolimatta paljon lämpöisiä ajatuksia teille kaikille palstalla oleville sisupusseille!

 

Tiedätkö BEA mitä luovutushoidot maksaa Pietarissa tai sitten Riikassa? Entä suomen avassa? Itse en ole vielä ottanut niistä selvää.