Luovutettu munasoluhoito

Päivä taas vierähtänyt ja näin iltasella on enempi aikaa miettiä asioita ja tosiaankin alkaa tuntua siltä että meillä ei Watrossin kanssa asiat ihan parhaiten päin. Kaikesta ikävästä huolimatta asiat täytyy vaan käsitellä ja ainut oikea suunta katsoa on eteenpäin. Kukin toimii tavallaan. Hyvä vaihtoehto on pitää hetki taukoa ja kerätä voimia kuten pirpana ehdotti vaikkakaan se ei taas minulle sovi. Teen passeja kunnes alkioita riittää ja jos tärppiä emme saa niin uutta luovuttajaa etsitään. Tahtoisin laittaa Watrossi sinulle yksityisviestiä jos se sinulle vaan sopii? Kovin olen myös miettinyt mitä Maijalle ja Ipulle mahtaa kuulua. Entä jo teille onnistaneille? Miten se odostus sujuu? Tässä taas kaikki tällä kertaa, voimia meille kaikille jaksamiseen :hug: VEKARA

 

Heippa kaikki. Aina ekana käyn teidän kuulumisia lukemassa, kun koneelle tulen. Olen todella pahoillani huonojen uutisten vuoksi. On se niin väärin että joitakin pitää näin kovasti koetella. Itse olen tunteieni sellaisessa heilurissa. Toisaalta koko ajan odotan, että luovuttaja löytyisi, ja toisaalta vähän pelkäänkin. En oikein osaa sitä senn kummemmin selittää. Se tunnelataus hoidtojen aikana on vain niin valtava, ja sitten se pettymys niin murskaava. Kuitenkin siihen lähden jos luovuttaja löytyy. Tilanne luovuttajien suhteen vaan on aika huono. Klinikalta sanoivat, että kahden kuukauden välein kannattaa kysellä, jos ei muuten mitään kuulu. Olen elokuussa soittanut viimeksi. Nyt on onneksi pitänyt muuten niin kiirettä, ettei aina ole edes muistanut ajatella koko asiaa. Se on ehkä hyväkin psyyken kannalta, pieni ajatuslepo nimittäin. Eikä toi rahatilannekaan ole mikään kehuttava. On ollut kiva huomata että ette ole vielä unohtaneey, vaikken ole aktiivisesti tällä hetkellä hoidoissa mukana. Mitenkähän se Ippu, onkohan hävinnyt kuulolta kokonaan. Minä tulen kiireellä aktiivisesti palstoille, jos jotain alkaa tapahtumaan. Jännä juttu muuten ettei ole tullut uusia meidän joukkoon.

Hyvää syksyn jatkoa teille kaikille, ja paljon jaksamisea ja positiivista mieltä tulevaisuuteen katsoen.

Terkuin Maija

 

Kiitos teille vanhoille tutuille! Tiedan, etta te oikeasti ymmarratte. Tama on tosi tarkea palsta.

Vekara, olisi ihana saada yksityista viestia sinulta, joten pista heti tulemaan kun pystyt. Maijattaralle terkkuja, kiva nahda etta olet meinigeissa mukana - voi kun saisitte luovuttajan pian.

Mulla piti olla laakkeellinen tyhjennys tanaan, mutta tulikin mutkia matkaan. Lahdin maanantaina Italiaan tyomatkalle ja piti olla vaan yksi yo ja paiva, mutta aloikin vuotamaan taalla verta ihan jarkyttavasti. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa tehtiin kaavinta. Oli aika traumaattinen kokemus kun en puhu italiaa ja muutenkin. Ikavin juttu oli se, etta mun huone oli synnytysosastolla ja pitkin paivaa kuulin kun vauvoja synty. Olen viela Italiassa ja saan huomenna lentaa takaisin, kirjottelen tata viestia hotellihuoneessa. Pelottaa vahan se, etta tehtiinko kaavinta hyvin ja mita nyt kun on tehty kaks kaavintaa niin lyhyen ajan sisalla.

Meilla on kolme alkiota pakkasessa ja nyt tietysti olen varma, etta ei ne selvia sulatuksesta tai jos selviavatkin niin en talla kertaa plussaa, koska olen jo plussannut kaksi kertaa perakkain. Tai jos plussaankin niin miten kestaa taas sen jannityksen, etta onko kaikki hyvin. Ja kuitenkin tiedan, etta en anna periksi ja uskon etta se positiivisuus taas nostaa paatansa pikaisesti. Kylla sita ihmisen lapsi on niin kovapainen, etta uskoo viela saavansa vauvan syliinsa.

Lahetan teille kaikille paljon haleja.

Watrossi

 

Nyt on vihdoin aika ryhdistäytyä ja laittaa muutama sana tulemaan. Ensinnäkin valtavan pahoillani olen Watrossi puolestasi ja toivon että olet pääsemässä jo pahomman yli ja ajatukset kenties jo tulevassa. Huomaan että tässä itsekkin mennään eteenpäin oikeastaan asioita enempi ajattelematta. Epäonnistumisien jälkeen tulee vaan sellainen fiilis että hoitoon liittyviä asioita hoitaa jotenkin silleen ajatuksella "että tänään ultra"...kun aiemmin nautti toivekkaana hoidon jokaisesta vaiheesta. No, kyllä se fiilis sieltä vielä nousee. Mukava olisi kuulla miten jakselet. Minulla tänään tuo ultra jossa mitataan limiksen paksuutta. VOIMIA JA JAKSAMISTA SINNE. Nyt täytyy kiiruhtaa taas töihin. VEKARA

 

kun hiljaiselo palstalla jatkuu. Toki on selvää, että silloin enempi säpinää kun jotain tapahtumassa, mutta nyt kaikki tuntuu kaikonneen. Minulla limis ultrassa ihan hyvä, luget aloitan alkuviikosta ja siirtoon lähdemme riigaan loppuviikosta koska luovuttajamme tuntematon. Kaikki asiointi sujunut hyvin alkioiden siirto mukaan lukien. Lähdemme matkaan omalla autolla ja pidämme samalla pienen loman tässä hoitojen ohessa. Tekee varmasti ihan hyvää!! Mukavaa syksyn aloitusta ja onnea hoitoihin kaikille toivottaapi VEKARA joka samalla huhuilee teitä kaikkia kirjoittelemaan!!!

 

Huomenta! Palasin illalla Riikasta ja nyt alkaa kahden viikon jännäys. Tuntuu uskomattomalta, että tässä ollaan jo. Eniten hermoilimme alkuviikosta, miten alkiot lähtevät jakautumaan, siittiöiden kunto kun ei ollut mikään vauhdikas. Eka kertaa olen tällä lailla raskautumassa, edellinen oli 39-vuotiaana tavalliseen tapaan, nyt olen jo 48-vuotias. Menimme Tampereen AVAan huhtikuussa, eka käynti Riikassa heinäkuun alussa ja nyt syyskuun lopussa lahjoitusmunasolujen hedelmöittäminen.

 

Heips Vekara ja Lutuliini

Teilla on molemmilla jannat paikat edessa, peukuttelen taalta Brysselin perukoilta! Hienoa kuulla, etta asiointi Riikan paassa on sujunut hyvin. Ei sita vieda vaikka meikakin viela sinne pain joutuisi lahtemaan.

Ma taalla viela nuolen haavojani. Mulla on parin viikon paasta kaavinnan jalkeinen lopputarkastus ja sen perusteella alan sitten suunnittelemaan tulevaisuutta. Yksi mahdollisuus olisi se, etta kun tulen joululomalla Suomeen niin silloin ottaisin huurunenan kyytiin. En ole viela edes soitellut Avalle, voihan olla etta laakari sielta sanoo, etta kahden km:n jalkeen taytyy pitaa pidempi kuin kolmen kuukauden tauko.


Lutuliini, mita sait muuten tietaa luovuttajasta Riikassa? Vai oliko sinulla sama tilanne kuin Vekaralla, etta munikset kuljetettiin Suomesta sen lain voimaantulon takia?

Hyvaa ja rauhallista viikonloppua toivottaa

Watrossi

 

Luovuttaja on Riikasta ja lakimuutoksia en ole seurannut. Sain tietää luovuttajan iän, hiusten värin, pituuden ja silmien värin.

 

Mukava kuulla sinusta taas Watrossi ja tervetuloa mukaan Lutuliini ja onnea alkion siirron johdosta!! Nyt kun löysin jonkun Riikasa käyneen, niin kysymyksiä vilisee heti päässäni. Eli ymmärsinkö oikein että teillä alkoi odotusprosessi täältä suomen avan kautta vaikka haitte siirtoon sinne Riikaan? Prosessin kesto oli siis noin puoli vuotta? Mukava olisi myös kuulla mitä maksaa luovutushoito jos hoito tapahtuu Riikassa ja luovuttaja on paikan päältä.Miten koit asioiden hoidon siellä Riikassa, oliko hoito asiallista ja vaikeuttiko kielimuuri asioiden sujumista? Oliko yhden alkion siirto ima toiveenne vaiko klinikan säädöksiä? Saitteko monta alkiota pakkaseen? Kovin pidän peukkuja ja varpaitakin pystyssä puolestanne ja kiitollinen olen jos ehdit vastailla kysymyksiini. Viikon päästä meillä siirto edessä. Alkiot ovat tuntemattoman suomalaisen luovuttajan ja lain myötä siirtyneet Riikaan. Meillä koordinaattorina myös Tampereen Ava. Mukavaa viikonloppua toivotellen VEKARA

 

Tampereen AVAan menimme ja sieltä prosessi alkoi. Koska mulla ikää jo yli Treen ikärajan 45, etenimme suoraan Riikan suuntaan ja alkukäynnit ja labrat hoituivat Treen AVAssa. Riikan laskusta puolet (2950 ?) tuli maksettavaksi siirtoviikolla ja loput (2300 ?) maksamme ensi viikolla. Jos siirtoon asti ei päästä, maksua kuulemma saa takaisin.

Lääkäri painotti sitä, että kaksosia syntyy prosentuaalisesti liikaa hoitoihin nähden. Vanhemmat voivat esittää toiveensa. Lääkäri suosittelee siirrettävien määrän nähtyään alkioiden kunnon. Me olimme alun alkaen yhden alkion kannalla eikä siirtovaiheessa enää asiasta keskusteltu. Mikäli lääkäri olisi kuitenkin suositellut kahden siirtoa, olisi sekin meille käynyt.

Hoito oli kaikin puolin asiallista ja lämmintä. Kielimuuri ei ollut korkea. Klinikalla asiat hoituivat kielen puolesta sujuvasti. Samaa en voinut sanoa ruokakaupassa tai kirjakaupassa asioinnista, missä ei kannattanut yrittää kovin vaikeata englantia vääntää, kun perille meni ehkä vain yes ja no + tietenkin hymyt ja eleet. Oli mukava puhua itsekin tankeroenglantia eikä tarvinnut virheistä välittää.

Kolme laitettiin pakkaseen. Määrästä päättivät lääkäri ja mikrobiologi yhdessä. Alkioita oli alussa 10, joista normaalisti hedelmöittyi 7, joista yhden jakautuminen pysähtyi alkuunsa, kuusi jatkoivat hyvin ja niistä lopulta siirtokuntoisiksi (hyviksi sellaisiksi) tuli kaksi, joista toinen siirrettiin.

Hoidon hinta määräytyy myös sen mukaan, paljonko luovuttajalta saadaan munasoluja, määrät ei nyt mulla muistissa kunnolla, olisko ollut alle viisi, viidestä yhdeksään ja kymmenestä yli. Jotenkin noin. Tarkempi tieto kysymällä paikan päältä. Meille tuli siis maksimihinta, mutta hyvä olikin, koska jakautuminen ei kaikilla lähtenyt toivottuun suuntaan.

Mun täytyy lukea koko tämä viestiketju, koska nyt ihmettelen, mitä tämä alkioiden kuljetus on. Ovatko omia pakastettuja vai kotimaan luovutuksia? Onko vastaanottajan ikärajoissa tapahtunut kesän aikana muutoksia?

 

Lutuliini!! Mukava kuulla miten sinulla asiat hoituneet ja uskonpa että palstoilla seilailee moni jota asia koskettaa. Ketjua suosittelen sinulle luettavaksi jo senkin vuoksi että siitä saa jo vertaistukea näille mukaville ja koskettavillekin (aina ei mene nappiin, lukemalla huomaat) asioille, joita on mukava jakaa samassa tilanteessa olevien kanssa. Oman tarinani ja syyn miksi olemme lähdössä Riigaan kerron sinulle tässä pähkinänkuoressa, niin saat myös vastauksia asioihin mitä mietit. Minulla kaksi epäonnistunutta ivf hoitoa takana omilla soluilla jonka jälkeen maaliskuussa 07 siirryimme luovutushoitoon. Tuoresiirrossa siirrettiin kaksi alkiota ja kaksoisraskaus lähti käyntiin mikä päättyi keskenmenoon viikolla 8. Munasolut saimme 22 vuotiaalta tuntemattomalta lahjoittajalta ja voimaantullut laki 1.9 kieltää alkioiden käytön suomessa jos luovuttaja on anonyymi. Sinänsä todella typerä laki kun meillä hoidosta maksettu eikä voida käyttää alkioita loppuun asta!!! Klinikan kesälomien vuoksi ehdimme tehdä yhden pakastealkion siirron täällä suomessa ennen lain voimaantuloa. Elokuussa siirrettiin yksi alkio, mikä ei johtanut raskauteen. Loput pakastealkiot on nyt siirretty avan klinikalle riikaan, jossa hoitomme jatkuu. Ensi viikon lopulla siirto ja tällä kerralla meinaamme siirtää kaksi alkiota. Mukava olisi vaohtaa ajatuksia enemmänkin ja seurata hoitomme vaiheita kuten tällä palstalla olemme tehneetkin. Mukava olisi kuulla myös ajatuksia ja tunteita mitä raskaus luovutetulla munasolulla herättää. Minulla myös aiemmin lapsia ja nyt tätä uutta yhteistä kaivataan uuden aviomiehen kanssa Mukavaa päivän jatkoa kaikille toivotteleepi VEKARA

 

Meilläkin tuore liitto, miehellä ei omaa lasta. Haluan auttaa häntäkin saamaan vanhemmuuden lahjan. Lapsen syntymä on ollut parasta elämässäni.

Omat munasoluni ovat jo eläkkeellä (olen 48 v.) ja miehen (53 v.) siittiöt jammailevat hitaasti paikallaan, joten tuntui epätodennäköiseltä saada niitä kohtaamaan.

Meillähän on perheessä jo minun poikani, jonka geenit tulevat ihmiseltä, joka ei ole elämässämme läsnä mitenkään. Samoin olisi laita uuden pikkuihmisen kanssa: perimä vain toiselta meistä. Nuorempana aioin itsekin luovuttajaksi, mutta havahduin asialle vasta ikärajan ylitettyäni.

Huomasin, Vekara, että olit aloittanut uuden otsikon Riikan kokemuksista. Laitan jotain sinnekin.

 

...meidan palsta on piristynyt! Mukava kuulla Lutuliinilta miten hommat kaytannollisesti sujuu Riikassa. Mullehan olisi ihan sama, etta lennanko hoitoon Riikaan vai Suomeen, joten siina mielessa ei asiat kylla yhtaan monimutkaistuisi. Koska sulla Lutuliini on testipaiva?

Ma soittelen Avalle huomenna maanantaina, jotta voidaan alkaa suunnittelemaan seuraavaa hoitoa. Tahtaimessa on paastaa siirtoon joululomalla.

Kirjoitit Vekara, etta ekassa hoidossa joka hoitovaiheeseen suhtautuu kuin seikkailuun ja etta naiden epaonnistumisien jalkeen sita menee eteenpain hoidossa sen enempia ajattelematta. Mulla on just tollanen fiilis. Taa juttu on jotain mita mun taytyy tehda, mutta en ole samalla tavalla innostunut kuin ekalla ja ehka viela tokallakin kerralla. Ekan hoitokerran aikana tuntu, etta hoito oli elamassani selvasti etusijalla ja esim toissa oli vaikea keskittya. Nyt tuleva hoito on vaan yksi asia meidan elamassa - kaiken muun ohella.

Olen ihan hyvalla mielella ja elama on selvasti voittanut =) Ja usko onnistumiseen on palannut.

Jaaha, lahtiskohan haravoimaan lehtia etupihalta

 

Verikokeesta tuloksen saisi jo 9.10. eli 12. siirron jälkeinen päivä, mutta odotan siitä vielä pari päivää, jolloin teen kotitestin.

 

Kirjoittelen täällä nyt ekaa kertaa. Minulla munasarjat eivät enä toimi ja sen takia ollaan lahjamunasolujonossa. Eka yritys tehtiin kesäkuussa 07, negatiivinen testi. Pakkasessa jäi 4alkiota jota yritettiin sulata elokuussa 07, valitettavasti alkiot eivät selvinneet sulautuksesta. Nyt ollaan taas jonossa ja toivottavasti pian löytyy luovuttaja.

Enkelitytön äiti olen, meidän luomulapsi ja ihmelapsi syntyi heinäkuussa 04, vaikean sairauden takia hänen elämä oli lyhyt ja tyttäremme menehtyi marraskuussa 05. Nyt toivomme hänelle kovasti sisarusta.

 

Minäkin olen täällä uutena, vasta viikon päivät kirjoitellut. Meillä luovuttaja löytyi noin neljässä kuukaudessa. Nyt hypistelen raskaustestipakettia ja luen ohjeita vaikka vielä on viikko testauspäivään

 

Mukava saada uusia tänne palstallemme. Toivotaan, että luovuttaja teille löytyisi! Mitä Watrossi sinulle kuuluu? Lutuliini, laitoin tekstiä "RIIKAN" palstalle. Terv.VEKARA

 

töissä onneksi kiirusta enkä pahemmin ehdi asioita miettimään. Sellaista vaan eilen mietiskelin että kyllä elämä pyörii paljon siirtojen ympärillä silleen kun olemme päättäneet siirtää kaikki pakkasesta niin kauan kun tarvetta on peräkkäisiin kiertoihin. Ensiksi saa odottaa testin vastausta parisen viikkoa ja sitten lasketaan milloin siirtopäivä jotta tiedetään missä päin maailmaa luuhataan. Mutta ainahan sitä toivoo että ehkäpä nyt tällä kertaa tärppäisi. No, se siitä ja nyt huhuilemaan Lutuliinin kuulumisia ja WATROSSI MISSÄ LUURAAT??!! Vieläkö sinulla Lutuliini pahoinvointia tai kipua ja missä vaiheessa siirrosta tuntamukset alkoi? Sellaista vielä kyselisin, että osaako kukaan sanoa että miten pian alkion siirron jälkeen mahdollinen kiinnittyminen tapahtuu? Tässä taas kuulumiseni, nyt työt kutsuu!!! VEKARA

 

Noita tuntemuksia kuulostelen koko ajan. Vatsassa jännä täyteyden tunne erityisesti makuulla. Kuin pesäpallo, jota joku puristaisi kädellä koko ajan. Varsinaista pahoinvointia ei vielä, vain huonon olon aavistelua aamupuuron jälkeen. Eka viikko siirron jälkeen maha oli turvoksissa kuin potkupallo, nyt jo tasaantunut, samoin rintojen arkuus, joka alkoi 3. siirron jälkeisenä päivänä. Hajuaisti herkkänä, kaikki vaatteet haisevat tupakalle, vaikkei meillä kukaan polta. Yllätyin tiedosta, että kamomillateellä on kohtua supistava vaikutus. Olen aina sillä rauhoittunut yöunille. Jätin sen pois ja unet ovat olleet katkonaisempia. Viidentenä siirron jälkeisenä päivänä pientä nipistelyä nivusissa, sormet kylmät, maha valtavan turvoksissa, kylläisyyden tunne kadonnut, söin koko ajan. Äkkinousu suoraan makuulta vihlaisi nivusessa. Viikko + 2 päivää siirrosta yöllinen kuukautiskivun kaltainen tuntemus. Samana päivänä ruokakaupassa ei yhtään tehnyt mieli valita ostettavaa, teki vain mieli limua ja poreita. Viikko + 3 pv siirrosta päiväunilla kuin kohtu olisi sykkinyt kovana. Seuraavana päivänä kuin ei raskautta olisikaan, mutta illalla oli pikkuisen etova olo. Tänään siirrosta viikko ja 5 pv. Aamukahvia ei heti tee mieli, puuro meni hyvin.

Netistä katsoin, että alkio kiinnittyisi 5. - 8. pv hedelmöittymisen jälkeen. Taisi olla luomuraskaudesta kyse, en tiedä, miten on siirretyn alkion laita. Mulla ei ollut mitään tuntemuksia kuitenkaan, mitä olisin voinut kiinnittymiseksi tulkita, jos ei nyt sitten ollut tuo yöllinen kuukautiskivun kaltainen tuntemus.

 

Taas yllätys. Wikipedian sivulla inkivääriä ei suositella raskaana oleville. Huomasin myös Multi-vita raskausinkiväärin, jota voisi syödä. Olen keittänyt tuorepakastetusta inkivääristä aamuteeni jo monen vuoden ajan. Ja nyt pitäisi luonnontuote vaihtaa apteekin nappeihin? Tätä täytyy nyt miettiä ja ottaa selvää mikä ero noissa on. Kamomillateestä mainitsinkin jo edellisestä tekstissäni.

Pellavansiemenrouheestakin jouduin luopumaan mutta onneksi muistin Visiblinin (apteekista).

 

Alkio kiinnittyy kohtuun noin viikon kuluttua munasolun irtoamisesta (noin kolme viikkoa edellisten kuukautisten alkamisesta, oli sitten kyseessä luonnollinen tai koeputkihedelmöitys). Löysin tiedon joltain nettisivulta.

 

kiinnittyminen tapahtuu?? Lääkityshän estää munasolun irtoamisen. Eikö??

 

http://metku.net/~pesu/hedelmoityshoidot.php
tuo oli hyvä sivu tällaiselle aloittelijalle kuin minä. Olen aivan pihalla näiden termien kanssa. Mikä lääkitys on estämässä?

Jostain näin myös tämmöisen lauseen: Joskus alkio etsii sopivaa paikkaa useita vuorokausia. Kun alkio on löytänyt hyvän paikan, se jää paikoilleen ja alkaa vilkas kemiallisten viestien vaihto kohdun ja alkion välillä. Nämä viestit muokkaavat mm. äidin immuunijärjestelmää niin, ettei alkiota hyljitä pois.

Tänään ollut pientä kuvotusta, jota parantelen aina syömällä. Syysomenia menee paljon. Ja puolukoita.

 

16.6. on laskettu aika. Tänään siis aamulla plussatesti oli vielä selvempi kuin toissa-aamuna. Jokohan nyt uskoisin. Iltapäivällä menin sängylle ja vajosin hyvin syvään uneen, nytkö se väsymys alkaa?

 

Hei, olen seurannut palstaanne jo jonkin aikaa ja itsellänikin hyvin samanlaisia kokemuksia/ajatuksia. Olen 41 ja omat munasarjani eivät enää toimi joten olen ollut hoidoissa luovutetuilla munasoluilla jo n. vuoden. kaksi tuoresiirtoa ei ole tuonnut tulosta ja useilla pakastetuilla alkioilla vain yksi haalea viiva tuloksena joka muuntui negaksi parissa päivässä joten hyvin ei ole hoidot "vielä" sujunneet. Ikäni takia olen ollut yksityisellä klinikalla hoidossa helsingissä ja edelleen jonotan uutta luovuttajaa. Tilannehan on sen verran huono että näyttää menevän kevääseen ennenkuin uutta luovuttaja löytyy...eritäin turhauttavaa niinkuin kaikki varmaan tiedämme. Emme ole vielä harkinneet Riikaan lähtemistä mutta onko niin että sieltä löytyisi mahdollisesti luovuttajia nopeammin? Lutiliini, ymmärsinkö oikein että sinulle tehtiin tuoresiirto siellä Riikalaisen luovuttajan munasoluilla? Onneksi olkoon plussasta!!! Ihana kuulla että meillä vähän "kypsemmilläkin" naisilla nuo siirrto vielä onnistuu vaikkakin itse olen välillä masennuksen partaalla kun on vaikea ymmärtää miksei omalla kohdalla onnistu kun mikään ei pitäisi olla kropassa vialla ja mieheni siittiötkin huippuluokaa...ilmeisesti oma kroppani jollain tavoin hylkii vierasta munasolua kun ei ole tärpännyt Vaikea olla myös syyttelemättä itseään että on jättänyt näinkin tärkeän asian kuin perheen perustamisen näin myöhäiseksi vaikkakin tuo surkuttelu ei tässä vaiheessa enää mitään auta...Kiva lueskellä teidän ajatuksianne vaikka meillä kaikkillä välillä tosi rankaa mutta edes tämä palsta antaa välillä uskomattoman paljon voimaa ja toivoa! Voikaa hyvin ja jatketaan ajatusten ja kokemusten vaihtoa. Räntäterveisiä Hesasta =) Yök!!