Onpas täällä tänään harmaata. Kaikille tarvitseville :hug:
Pikkukintsulle kyllä kuulostaakin ikävältä ja epäreilulta miten tuollainen tuuri voi osua kohdallenne. Olen niin pahoillani. :hug:
Burmalle myös minulta voimia piinaavaan tilanteeseen. Toivottavasti vuoto nyt hiipuisi ja loppuisi kokonaan ja raskaus jatkuisi iloisemmin.
Itse kärsin vuodosta raskauden puoliväliin asti ihan kovinkin kipujen kera. Aina kun tein yhtään mitään fyysistä niin kivut yltyi ja vuoto lisääntyi. Myöhemmin vasta käytettiin nähdä, että istukaa oli ollut lähellä kohdunsuuta ja siitä se vuotelu oli johtunut. Se loppui kun istukaa siirtyi kohdun kasvaessa sivummalle. Toivottavasti sinullakin on jokin vastaava, harmiton syy vuotoon, mutta toivon myös, että se loppuisi sinulla aiemmin kun mitä minulla aikanaan. Jaksuja lähetän sinullekin.
Iida-Karoliina Toivotaan, että ne pakkasukot olisivat sitkeitä sissejä ja jonain aurinkoisena päivänä pieniä kääröjä sylissänne. :hug:
Minä kysyin noista soijasta, greipistä ja muista. Pohdiskelin lähinnä sitä, että mikä niiden merkitys on limakalvolle eli kannattaako ne ottaa ennen siirtoa vai siirron jälkeen? Vahvistaako soija limakalvoja myös? Kun eikös greippimehunkin pitäisi?
Tuota omenaviinietikkaa omankin koko ajan, koska on pitänyt mun painon kurissa ja tosiaan sen avulla tippui päälle 10kg, en muuttanut tavoissani mitään muuta. Heti jos se unohtuu niin kilot hiippailee takaisin.
Paulanna
Hurjasti nyt tsemppiä ja nyt on ollut niin harmaata täällä, että on pakkokin olla edessä iloisia asioita ja onnistumisia, ihan jo tilastollisestakin näkökulmasta ajatellen.
Joten pää pystyyn ja vauvan hakuun. :hug:
Uskon ettei se mielialan nosto ole helppoa ja varmasti nuo hormonitkin mitä täytyy syödä tekevät omansa sen puolesta, että mieliala ei ole ihan omanlaisensa.
Olen itse vielä niin alussa hoidoissa, että jaksan uskoa ihmeisiin ja toivoisin, että voisin antaa osan siitä teille kaikille, tarkoitus ei ole kuulostaa ylipirteältä hössöttäjältä.
Odotan itse innolla lääkkeiden aloittamista, mutta tiedän, että sen jälkeen voi olla tuskaista löytää sen hormonihuurun takaa itseään. Olen joutunut syömään Teroja, Primolutteja, Lugeja ja lääkkeitä munasolujen buustaukseen, jopa ne ovat tehneet olon tukalaksi, saati sitten nämä tulevat hoidot. Jännittää. Älkää siis kiltit ärsyyntykö kun koitan tsempata...ajatus on kumminkin hyvä.
Itsellä alkoi vuoto tänään ja pian selvinnee, että mennäänkö sittenkin lokakuulle siirron kanssa. Epäilen vahvasti niin.Odotan postia ja toivon silti minimaaliseen mahdollisuuteen, että voisimme yhä tähdätä syyskuulle. : /
Turhauttavaa kun jos ei pääse edes aloittamaan vielä...
Kaverini ilmoitti plussanneensa. Olen tosi iloinen hänen puolestaan, uskokaa pois. Ihmetyttää silti rahtusen, että kuinka puhuu asiasta ihan taukoamatta aina kun olemme puheissa tai näemme, vaikka tietää tilanteestani. Siis lähinnä se kun ei enään muusta puhuta. Lapsi ei ole hänen ensimmäinen eikä toinenkaan ja lähimmäisissä on paljon naisia jotka ovat rankoissa hoidoissa olleet jo vuosia. Mietin puhuuko heillekin raskaudestaan ihan koko ajan ja jos näin on niin harmittaa hiukan heidän puolesta kun toinen ei yhtään viitsi olla hienotunteinen.
Iloita siis toki saa omasta raskaudestaan ja pitääkin, mutta tolkuton pälinä oireista, nippasuista ym. saa mut jotenkin harmistumaan. Pelottaa oikein soittaakin enään kysyäkseni tai puhuakseni jostain tärkeästä muusta asiasta kun joudun sitten 2 tuntia hehkuttamaan hänen kanssaan jokaista vihlasua ja nippasua. Enkä liioittele nyt yhtään.
Voi kun edes niiden toisten aikana ymmärtäisi hiukan hillitä etteivät ihan itkuisena lähtisi kylästä pois.
Anteeksi vuodatus...
