Huh! Kyllä on taas tullut tekstiä! Piti eilen tulla marmattamaan, mutta päätin mennä nukkumaan. Oli taas sellanen päivä että huh! Neuvola oli ensinnäkin just Aronin päikkäreiden aikaan. Mulla meni totaalisesti hermot sen nla-reissun jälkeen. 20 minuuttia ja sitten ne potkas mut ja pojan pihalle. Ei ole mun syy jos he ovat aikataulussa myöhässä. Ei pitäis mennä mun ajasta. Ja kun mulla olis ollut miljoon kysymystä Terkkari totes vaan, etä pitäus päästä eteeenpäin, seuraava odottaa jo! Voitteko kuvitella. Sitten vaan yhtäkkiä tajusin seisovani huutava lapsi sylissä odotushuoneessa. Tehtiin vaan ne välttämätömät, pituus, paino ja pipo. Ottaako kiinni lelusta, ahaa, hyvä juttu. Lääkäri kuunteli keuhkot ja ei sanonut sanaakaan! Se siitä!
Sitten illalla poika oli kun viulun kieli. Se voi tietty olla, että se tarttu äidistään. En jaskanut olla mukava illalla, sitten alkoi mies marista, kun hän on niin huono isä....APUA!!! Mulla tuli sitten lopuksi poru ja huusin ettei näin voi jatkua. Mun thetävä on vaan ja ainoastaan lohduttaa vuoroin lasta vuoroin miestä! Sitten puhuttiin asiat halki, se teki ihan hyvää. Miehellä on heti kauhea epävarmuus kun jää pojan kanssa kahden, kun se vaan huutaa. Onhan se nyt ihan normaalia. Poika viettää päivät minun kanssa, jos hän olisis kotona se olisi aivan samanlaista hänen kanssa! Sovittiin nyt, että mun täytyy alkaa olemaan useammin poissa kotoa, sillain muutaman tunnin, että mies saa touhuta ihan kahdestaan pojan kanssa, niin eiköhän se pikkuhiljaa ala muuttumaan. No, mulla onkin tänään kampaaja illalla, niin saa sitten heti yrittää.
No, tämä päivä on nyt tähän asti mennyt paremmin, toivottavasti jatkuukin niin. Poika nukkuu ulkona, on kohta nukkunut 2 tuntia.
Nyt vois mennä hieman pikäkseen itsekin. On vähän vetämätön olo, toivottavasti ei pukkaa mkitään flunssaa!
Elza ja Aron 4kk