Heippa!
Ihanaa, kun tuntuu, että kevät on saapunut oikein urakalla. Monta päivää jo paistanut aurinko ja sitä rataa noussut myös mieliala. =) Onneksi, koska alkuviikosta tuli taas ikäviä uutisia. Ei kuitenkaan ihan perhepiiristä, parhaalla ystävälläni vain on nyt sellaista surua, että sitä ei kenellekään toivoisi. :'( Täytyy olla tukena vaan ja auttaa, minkä pystyy.
Monenlaista galluppia oli, vastaan mihin muistan. Eli itse olen 27-vuotias, mies on vuoden vanhempi. Yhdessä ollaan oltu himpun reilu 10 vuotta, josta 8 kihloissa ja kesällä tulee 4 vuotta naimisissa. Ja tosiaan, esikoinen on nyt 1v3kk tyttönen. :heart:
Monella oli asunnonvaihto- ja muuttotouhuja. Meilläkin toivottavasti ennen tämän vauvan syntymää, raksa meillä on kesken... Eli mies viettää siellä kaiken liikenevän ajan ja sen hänelle suon. Me sitten käydään siellä huoltojoukkoina. Vielä siellä ei ole oikein minulle sopivaa hommaa, mutta ehkä sitten kesällä maalausta, siivousta jne.
Miehen menemisistäkin oli puhetta. Mies ei juo ollenkaan, joten sitä myötä ei kiinnosta mitkään baarikeikatkaan. Eniten aikaa menee urheiluharrastuksiin, niitä meillä harrastetaan ihan tosissaan. Nytkin kesällä menee melkein joka viikonloppu peleissä. Lajina siis jenkkifutis ja lisäkkeinä monet muut.
Omaa napaa. Tosiaan tuntuu, että tässä tämä armoton väsymys alkaa olla historiaa. Ajoittain tulee vielä nukuttua typyn kanssa päiväunet, muttei kovin usein. Uutena vaivana on nyt ollut päänsäryt ja koska mulla on migreeniä, joudun lääkitsemään kunnolla, ettei pääse migreeniksi kääntymään. Otan siis yhden Panacodin, mieluummin niin kuin Panadolia pitkin päivää. Liikkeet ovat alkaneet tuntumaan! :heart: Muutaman päivän ajan iltaisin on tuntunut hentoja potkuja, kun rauhoittuu katsomaan telkkua. Ihanaa!
Eipä muuta, lähden typyn ja koiran kanssa vielä toiseen kertaan ulos. Vointeja kaikille!
MiHLa ja Mökö, rv 14+2