Lokakuun lutuset - Lokakuussa **MEIDÄN KUU**

Olipas Kasenjalla hurja synnytys kertomus! Lääkärit ja gyne eivät osanneet sanoa miksi minun synnytys ei edennyt, ei löytynyt lääketieteellistä syytä. Itse mietin myös sitä radia syyksi. Ja kroppa ei vaan ollut tarpeeksi kypsä. Kai se vauva olisi jossain vaiheessa tullut itsekseen ulos, istukka toimi vielä täysin synnytyksessäkin eikä ollut mitään hiipumisen merkkejä. Meillä ei vauva ollut edes kietoutunut napanuoraan että oli vapaa tulemaan, mutta jostain syystä ei vaan tullut. Taustalla tosin suvussakin yliaikaisuutta ja käynnistyksiä, ehkä jotain huonoa synnyttäjägeeniä meidän suvussa on.

Olen onnellinen että sektioon päädyttiin ajoissa, olisi varmasti mennyt muuten yhtä pitkään kuin Kasenjalla ja sama lopputulos. Olet kyllä sitkeä mimmi, täytyy sanoa!

Minulla joku lääke aiheutti sektion jälkeisenä yönä hengitysvaikeus kohtauksen/paniikkikohtauksen. Heräsin yöllä siihen että en saanut vedettyä henkeä. Onneksi oli hälytys nappi sängyn vieressä, tuli melkoinen kaaos kun olin vielä tippakoneessa kiinni ja kone töpselissä ja paniikki päällä että tarvitsen apua. Siitå selvittiin ja nyt ei enää yhtään mielen ja pään sekoittavia nappeja mulle, panadolilla ja epiduraalilla mennään. Vauva on ollut yöt hoitajien huomassa että saisin nukuttua. En myöskään pysty häntä ilman avustusta syöttämään 3h välein. Viime yönä en nukkunut siltikään ja nyt heräsin jonkun toisen vauvan itkuun, tai lieneekö oma. Täytyy vielä yrittää nukkua, vauva tuodaan luokseni aamulla ja mies tulee aamulla koko päiväksi sairaalaan hoitamaan vauvaa, avustamaan minua ja vaihtamaan vauvan vaippoja

Haluaisin myös liittyä jatkon keskustelu ryhmään, kiva olisi kuulla teistä muistakin jatkossa
Terveisin Ankkurinappi ja pikkunappi <3 (miten minä olen voinut saada aikaan tuollaisen <3 )

 

Hui, pelottava tuo hengitysvaiheus/paniikkikohtaus, Ankkurinappi. Onneksi kutsunappi kädenulottuvilla...

Jatkokeskustelusta: sopisiko tänne Vauvat 0-12kk ihan avoin ryhmä? Tänne Kaksplussaan saisi kai sellaisen jonkun suljetunkin kerhon, mutta itsestäni ainakin tuntuu, että näin nimimerkillä kirjoittaessa julkinen keju olisi ihan ok ja ehkä vähän helpompikin. Ja uuteen ketjuun varmaan saisi tulla pölisemään muutenkin tänä syksyllä synnyttäneet kuin tässä odotusketjussa aktiivisena olleet, jos joku haluaisi mukaan liittyä.

Ja omat kuulumiset: imetyspulmia. Olen jotenkin ihan onneton tässä vauvasta huolehtimisessa. (Tarvitsisin jonkun vauvanhoito idiooteille -oppaan...) Minkäänlaisen toimivan imetysasennon löytäminen on järkyttävän hankalaa. Ja vaikka joutuivat jo sairaalassa vauvaa ruokkimaan lähinnä luovutetulla maidolla, ja pullosta syö edelleen osan maitoa, vauva syö hyvin myös rintaa. Kuitenkin vaavi saa välillä kummallisen hepulin rinnalla, reuhtoo ja huutaa surkeana. En tiedä, tuleeko maitoa silloin vauvan mielestä liikaa vai liian vähän vai mikä mättää. Tässä niin toivoisi, että rintaruokinta toimisi hyvin ja suht helposti.

 

Onnea ankkurinappi! Hurja synnytyskertomus sinulla Kasenja, mutta pääasia, että kaikki meni lopulta hyvin ja vauva turvallisesti maailmassa! Kyllä nuo kätilöt ja lääkärit osaavat asiansa. Mulla ainakin oli tosi hyvä luotto henkilökuntaan. Ja vaikka kätilöt välillä vaihtoivat vuoroa niin itse H-hetkeen ja voimakkaimpien kipujen aikaan salissa oli kätilö, josta tuli tosi hyvä ja luottavainen fiilis. Olen myös kiinnostunut synnyttäneiden ryhmästä. Kiva olisi saada myös jatkossa "vertaistukea" vauvanhoidossa ym.

 

Tervehdys pitkästä aikaan ja Onnea kovasti nyytin saaneille ja tsempitykset vielä odottaville.
Toi käynnistyksestä kieltäytyminen on ihme juttu varsinkin silloin kun tilanne on jo tosi kypsä, äidin voimat hyytyy, yöt valvotaan ym...
Mä lähdin todella jyrkällä asenteella että LA jälkeen en enää odottele jos tilanne on kypsä, saavat käynnistää.
Esikon kanssa poltin itseni yliaikasuudella ihan loppuun ja olipa järkeä juu :/
Nyt kun kävin siellä LA pvä kontrollissa valitin ihan kaikesta, eteenkin rytmäreistä ja johan tehos
No meillähän oli siis käynnistyspvä 14.10 mutta poitsu päätti ulkoistaa itse itsensä
Käynnistyksestä olivat muutenkin suunnitelleet että pelkkä kalvojen puhkasu riittää.
Eli esikko päiväkotiin 07.00, me Kättärille 08.00 ja silloin suppareiden väli 10min, säännölliset, ja auki 3cm, kohdunkaulassa vaan reunat... Odotellaan...
Klo 13 supistukset edelleen 7 min välein ja auennut jo 5cm eikä reunoja. Tässä vaiheessa ei oltu otettu edes panadolia
Osastolla sanoivat että sitten kun tarvetta lääkkeille, suoraan saliin. Eli tule sanomaan sitten kun ei ole enää huumoria
Sisätutkimus laukasi tilanteen... Supparit räjähti 3min välitykseen ja ihan järkky kovina. Pyysin että mies menee kätilölle kertomaan että nyt loppuu huumori ja tuntuu että saattaa olla pikkusen kiirus...
Kätilö juoksi varmistamaan salin, tuolilla juoksujalkaa saliin ja käyrille. Asteikko on 0-100 ja meidän supparit huiteli 70 luomuna.
Kerroin toivovani kipulääkettä aina tilanteen mukaan eli sitten kiireellinen tilaus anestesia lääkärille joka tuli onneksi heti. Sain epiduraalin 14.00 ja ilokaasun samaan aikaan. Loppuavautuminen meni vaihdilla ja ponnistus 3min. Poitsu syntyi 15.45. Pisteet 9/9 ja mitat 3734/51/35. Mulle vain muutama tikki
Huippu kätilö ja kandi ja rakkaus poitsuun syttyi heti.
Voi sanoa että kympin synnytys ja mulla kuulemma täydellinen lantio Meriitti sekin, hih.
Muuten meni kaikki kivasti mutta mulla ei heti maito noussut minkä johdosta poitsun paino putos 10% ja jouduttiin olemaan yksi ylimääräinen yö sairaalassa, myös bilirubiini arvot nousi. Mullahan meni lopuksi hermo kun vaan seurataan ja seurataan kun pieni ihanuus kuihtuu... Korviketta haloo!!!! Mutta se on sitten oma tarinansa, MUR!
Perjantaina päästiin kotiin, ihanuutta, miehen ja esikon luokse.
Poitsu on sekoittanut koko perheen. Lempeä ja tyytyväinen kun mikä. Valitsi jo nimensäkin olemuksellaan.
Esikko kun oli todella haasteellinen Vaavi, tämä on toisesta laidasta <3
Esikko ottanut isoveikan roolin ihanasti vastaan ja kiittelee äitiä kun synnytin hänelle niin ihanan ja söpön pikkuveikan <3 Sydän pakahtuu <3
Arki lähtenyt kivasti, syö 2-3 krt yössä, päivällä 3-4 tunnin välein. Tutti, tuttipullo ja korvike kelpaa, vaikkakin tissi suurimmassa roolissa.
Ei juurikaan mistään itkeskele, ilmoittaa ja sitten odottaa. Tuumailee, tutkii ja ihmettelee, aivan ihana <3
Eilen oltiin ekassa neuvolassa ja syntymä paino ohitettu. Tänään oltiin jo ulko lenkillä
Tsemppiä odottajille ja kuullaan taas. Jatkoryhmä olisi kiva kuulumisten suhteen ja jos kiinnostusta löytyy, tapaaminenkin olisi kiva. Voin ottaa pallon vastaan jos kiinnostuneita??
Nyt lähden nuuskuttamaan pientä <3

 

Kasenja Itse kokeilin tohon tissillä tohottamiseen tuttia. Meillä neiti ei siis oikeesti huoli tuttia ollenkaan, mutta jos pää pyöri kovasti kun imetin tai siis yritin, niin laitoin tuttia pari kertaa suuhun. Imas siitä pari kertaa ja sylki pois ja uudelleen sama. Mutta jotenkin se pään pyörittely ja hosuminen tissillä loppu ja maltto taas keskittyä syömiseen.

 

Onpas täällä tullut vauvoja <3
Meillä on valvottu ja sairastettu. Esikoinen ollut uli viikon flunssassa ja maanantaina todettiin korvatulehdus. Vauvan kanssa käytiin Jorvissa viime lauantaina, terveyskeskuksessa maanantaina ja taas tänään Jorvissa. Tänään todettiin märkäiben korvatulehdus, eli ei mikään ihme ettei oo oikeen nukkunu. Kipulääke ja antibiootit ja nenä imettiin tyhjäksi limasta, josko ensi yönä äitikin saisi jo nukuttua.. Onko täällä muita univelkaisia?

 

Olisi mukava jatkaa vauvakeskustelujen merkeissä.

Chocolatebox kiva jos viitsit järjestää tapaamista, olen kyllä mukana.

Ninni 12345 toivottavasti sait jo viime yönä nukuttua. Minulla on ollut viime viikot unet ihan hukassa tämän raskauden takia ja aina en edes ole niin kipeä, mutta en silti saa nukuttu. Saa nähdä miten käy sitten kun vauva syntyy.

Täällä edelleen odottelen vauvaa. Tänään entistä tukalampi olo ja kävely rauta- ja ruokakaupassa oli niin hankalaa ja vihloo, että ei kai tätä voi enää kauaa jatkua.

KoiruuZ 40+2

 

Paljon onnea kaikille vauvan saaneille!

Ja kiitos synnytyskertomuksista, niitä on kiva lukea!

Tsempit myös vauva-arkeen! Toivottavasti ninni sait jo vähän nukuttua! Ja paranemisia lapsukaisille! Kasenjalle tsempit imetyksen jatkamiseen! Toivottavasti pikkuinen lopettaisi ylimääräisen touhuilun tissillä, kun maidontulo tasaantuu.

Täällä vähän sama kuin koiruuZ sinulla. Öisin ei periaatteessa mikään suurempi vaiva pidä hereillä, mutta tulee vaan valvoskeltua ja mietiskeltyä kaikenlaista...

Tiistaina olisi aika äitiyspolille, jossa sitten tutkitaan minun ja vauvan vointia ja mietitään mahdollista käynnistystä. Tulisi nyt vaan jo itsestään!! Huoh...

Pepsimax ja pulla 41

 

Tsemppiä vielä yhdessä osassa kärvistelijöille kohta on kaikilla lokakuisilla jo nyytit sylissä!

Mäkin voisin nyt kirjotella synnytyskertomusta:

Eli siis tämä meidän toinen pienokainen päättikin lähteä syntymään itsestään, vaikka esikoinen käynnistettiin 42+2. Nyt oli viikkoja 40+4 kun alkoi päivällä klo 12 supistelemaan 15 minuutin välein. Ei ollut kovin kipitä, vaan sellasia siedettäviä. Siitä ne päivän mittaan tiheni ja illalla klo 20 kirjauduttiin sairaalaan. Tarkotus oli mennä sinne hyvinkäälle, niinkuin viimekskin, mutta siellä oli sillon sulku, joten päädyttiin jorviin. Kätilö tutki tilanteen ja sanoi mun olevan 3 cm auki ja kohdunkaulan hävinneen kokonaan. Supistuksia tuli sillon noin 5-10 minuutin välein. Jäätiin sinne odottelemaan. Keskiyön aikoihin katsottiin tilanne uudestaan ja auki n.4-5cm. Supistukset edelleen siedettäviä ja tuli harvakseltaan. Kätilö ehdotti että laitetaan kipupiikki että saisin yöllä nukuttua edes jonkin verran. Yön aikana supistukset vaan harveni ja aamulla tilanne sama, 4-5cm auki. Ehdotettiin, että halutaanko kotiin odottelemaan. Kysyin, että voisivatko kalvot puhkaista, sillä matkaa kotiin oli kumminkin 45 minuuttia ja olin "jo" sen 5cm auki. Siihen suostuttiin ja kalvot puhkastiin klo 12.30. Supistuksista tuli kipeempiä ja niitä tulikin useemmin. Klo 15 katottiin uudestaan tilanne ja edelleen 5cm auki. Päädyttiin siihen että annetaan oksitosiinia, sitä ennen sain kuitenkin epiduraalin. Puoltoista tuntia ekasta epiduraaliannoksesta kivut oli taas jo niin kovat, että mun kroppa kramppasi aina supistusten aikana, itkutkin siinä taisin epätoivossa tirauttaa. No sain uuden annoksen ja ennenkun se ehti vaikuttaa, pyysin kätilöopiskelijaa (oli meijän huoneessa koko ajan, siitä oli tosi iso tuki!) kattomaan kohdunsuun tilanteen, sillä alko tuntumaan ponnistamisen tarvetta. Toivoin vaan, että olis edes enemmän auki kun sen 5cm.. No sehän tokas että ollaan täysin auki ja että voin ruveta ponnistamaan! Oli kyllä yllätys, mutta oli kiva kun epiduraali auttoi ponnistusvaiheessa. Lisäksi sain vielä pudendaalipuudutuksen. Ponnistusvaihe kesti vaan 14 min ennenkun poika syntyi! (Esikoisen kanssa ponnistus kesti reilun tunnin ja lopulta revittiin ulos imukupilla, joten usko ponnistamiseen ei ollut). Ei tarvittu epparia leikata, ja 4 tikkiä sain pieniin repeämiin. Koko synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis. kotiin päästiinkin jo kun poika oli 1,5 vuorokauden ikäinen.

Nyt sitä kotona ihmetellään. Masuvaivoja taitaa olla aina syönnin jälkeen. Maito ei ole vielä oikein noussut, vaikka kovin olen yrittänyt pitää kauan ensin rinnalla ja sitten vasta korviketta. Täällä siis taistellaan imetyksen kanssa. Maanantaina olis aika imetyspoliklinikalle, jospa sieltä sais jotain selvyyttä tähän

Willarose & Poikanen 4vrk <3

 

Paljon onnea Ankkurinappi!! :flower: :heart:

Täällä kärsimätön olo, oon pahalla päällä ollu koko päivän ja väsynyt päiväunista huolimatta Sellasella apinanraivolla oon sit siivonnu kämppää ja nyt on pullataikina kohoamassa Saunaankin meinataan illemmalla mennä, saa nähdä alkaako mitään tapahtua. Viime yönäkin supisteli, mutta ei säännöllistä eikä kipeää ollut.
Sori valitus :ashamed:

Elli ja Nilleliini 39+2

 

Willarosa tsemppiä imetystaostoon, tiedän mistä puhut.
Mullahan esikon kanssa alku oli ihan hirvee. Taistelin pari kk ennen kuin maito nousu ja imetys alko sujumaan. Oli käytössä kauratyyny, kotikalja ja kaikki mahdolliset keinot... Sit kun lähti sujumaan niin imetin vuotiaaksi
Mun ongelma on ettei maito lähde nousemaan ja nythän kävi samoin mutta onneksi ite oli tällä erää viisaampi...
Muutama vinkki;
Ensinnäkin , maito lähtee nousemaan yleensä 2-5 vrk sisällä mutta joillakin saattaa kestää jopa parisen viikkoa.
Aina jos vauvalla on nälkä ota tisulle, katso että syö, jos meinaa nukahtaa, kutittele jalkapohjista ja niskasta hereille, vauva syö sen minkä rinnoista irtosi, lopuksi voit antaa tilkan korviketta jos jäi nälkä . Meillä tilkka tarkoittaa 15-30ml.
Ja meillä tissillä oltiin kaksi pvää tunnin välein (poitsu oli silloin 3vrk. Tilasi maitonsa )
Nyt vasta maito noussut kunnolla mutta edelleen annan välillä lisäksi korvitetta jos tuntuu että jää nälkäseksi mutta edelleen vain 25-50ml ja ehdottomasti vasta sen jälkeen kun molemmat tisut on syöty( ja tähän menee aikaa joskus tunti
Iltasin eteenkin annan ton lisän, sitten kun masu on täynnä, nukkuu kuin tukki Ja nythän Hippunen on jo 12vrk ja vasta alkaa jokseenkin kivuttomasti sujumaan.
Eli rutkasti kärsivällisyyttä ja aikaa, stressi pois ja positiivinen mieli. Kyllä se siitä, tsempit vaan!

 

Chocolatebox, kiitos tsempityksistä ja vinkeistä! Eilen meni nännit niin rikki että verta ihan roiskusi molemmista. En tohdinnut imettää enää illalla vaan hoitelin voiteilla, maitopisaroilla ja annoin ilmakylpyjä. Yhden kerran yöllä oli pakko tyhjentää kun tuntui tissit hieman kovilta ja ettei menisi pilalle nyt tämä juttu. Vauva joi korviketta suoraan pullosta. Nyt koitan jatkaa tänään imetystä, olen pitänyt ensin molemmilla rinnoilla niin kauan kun jaksaa ja sitten lisämaitoa mennyt vielä n.50-60 milliä, kunnes on tyytyväinen. Tuo poika kun nukkuisi 3-4 tunnin pätkiä, niin en saa koko ajan pidettyä rinnalla (ehkä hyvä niin, niin saa nännit levättyä välillä).. Koitetaan jaksaa yrittää ilman stressiä (helpommin sanottu kun tehty) !

 

Paljon onnea vauvan saaneille!! ja tsemppiä omiaan edelleen odottaville

Täällä imetys on alusta asti sujunut hyvin, tosin maitoa nousee niin paljon että oikein sattuu välillä ja rinnat ovat kivikovat. Myös rintojen päät on välillä arat, niitä yritän myös voiteilla ja maitotipoilla hoidella. Tyttö kyllä syö hyvin
En ehtinyt synnytyksessä saamaan muuta kun Oxanestiä lihakseen. Avautumisvaihe eteni niin nopesti, klo 1 3cm auki, klo 2 6-7cm ja siitä melkeinpä heti holahti lapsivedet ja ponnistamisen tunne tuli heti samaan syssyyn ja sitäpä oltiinkin täysin auki. Epiduraali ehdittiin tilaamaan ja anestesialääkäri juuri paikalle toteamaan että tyttö syntyy nyt. Onneksi ponnistusvaihe oli sitten hieman rauhallisempi ja miellyttävämpi, ehdin jopa miettimään kotiin unohtuneita papereita siinä lomassa . Nyt on epiostomia haava melko kipeä ja hieman vuotelee, johtuu varmaan kun kotona kuitenkin olen yrittänyt jotain touhuta ja vieraita käynyt niin ei ole oikein ehtinyt tarpeeksi levätä :/

 

Willarosa, tiedän niin ton tuntee, koita jaksaa.
Nyt onneksi täällä imetys sujuu ja maitoa tulee
Oletko kokeillut rintakumia, jos pitäis rinnat ehjinä?

 

Lullaby, olipas sulla nopea synnytys! Oon aina kateellinen niille joilla synnytykset on edenny nopeesti, vaikka tietysti supistukset on varmasti tosi kovia kun aukee paikatki rytinällä!

Chocolatebox, rintakumit on käytössä kyllä välillä, mutta ei estä sitä veren tulemista tänäänkin vauva joutunut nielemään verta, mutta sehän ei taida vaarallista ollakaan. Aina aluksi tulee hieman verta nännistä, ja sitten rupee maitoakin kai vähän jo tulemaan. On tää niin hankalaa!

 

Moi taas!

Paljon onnea uusille vauvauutisen saaneille!

Kannatti tulla maanantaina tänne ulisemaan pahaa oloa ja mieltä: siitä se sitten lähti lapsivedet samana päivänä klo 15! Siitä soittelin päivystykseen, että tulenko millon käymään, vaikka supistuksista ei ollut tietoakaan, ja ne pyysi 20 aikoihin tulemaan.

Päivystyksessäkään ei ollut supistuksia, mutta kätilö epäili ettei lapsi ollut kiinnittynyt, ja suositteli jäämään yöksi: aamulla käynnisteltäisiin synnytys. Jes, vihdoin alkaisi tapahtua! Aamuyöllä sain esimakua supistuksista, ja yöhoitajalta sain vähän kipulääkettä. Aamun kierrolla lääkäri päätti, että hän puhkaisee kalvoihin isomman aukon ja parin tunnin päästä siirryttiin saliin nauttimaan oksitosiinitippaa.

Salissa vasta tajusin mitä on supistuskipu! Jos koskaan enää väitän, että minulla on korkea kipukynnys, sen lauseen voi unohtaa! Ilokaasulla sai jonkin verran helpostusta, mutta kätilö oli ystävällisyydessään pyytänyt anestesialääkärin paikalle, ja siinä oli kohta katetrit spinali- ja epiduraalitiloissa. Luojalle kiitos niistä lääkkeistä! Liikkuminen alkoi onnistua ja synnytys eteni mukavasti 4-5 tuntia. Sitten tuli stoppi.. vuoroja vaihtui pari kertaa, mutta mitään tapahtumaa ei saatu aikaan. Nostin siinä sitten joutessani kuumeenkin, joka väsytti viimeistään. Kipulääkettä sain kyllä niin paljon ettei kivuista tarvinnut kärsiä! Kätilö oli kyllä parhaista parhain: vitsailin hänelle, että laittaisi johonkin tippaani kahvia, niin tämä riemastui "jos sulle oikeesti maistuis kahvi, ni mä käyn keittämässä sulle kahvia - kyllä täällä kahvia saa juoda!". Olin aivan ällikällä, siis mitä ihmettä, olen tässä synnyttämässä ja juon samalla kahvia?

Koska synnytys ei edennyt, päädyimme lääkärin kanssa molemmat siihen, että nyt lopetetaan tämä treenaaminen ja leikataan. Saliin pääsin ajallaan ja toiminta pääsi alkamaan. Mieskin sieltä mukaan tuli kunhan ennätti.. Kaikista eniten yllätti millaisen tärinän puudutus sai aikaan! Ihan järjen vastaista tahdosta riippumatonta sheikkaamista käsillä!

Leikkaamisessa meni pari asiaa suunnitellusta poikkeavalla tavalla: ensinnäkin katetrointi ei ollut onnistunut jostain syystä, rakko oli edelleen täynnä! Lääkäri joutui pitämään sen verran taukoa, että uusi katetri saatiin paikoilleen. Toisekseen lapsen koko taisi tulla vielä isommaksi yllätykseksi, eikä edes leikkaamalla iso tenava syntynyt vauhdikkaasti, vaan lääkäri sai todella tehdä töitä irrotellessaan lapsen päätä ja hartioita (tämä selvisi itselleni leikkauskertomuksesta). Lopulta puolitoista metrisen ensikertalaisen "pieni" tytär oli maailmassa: 22.10 klo 0:55, 50 cm/ 4126g - pipo 36,5 cm Kysyin myöhemmin salin henkilökunnalta, olisiko lapsi mahtunut mitenkään alateitse syntymään, vastaus oli kaikilta että varmasti ei olisi ja muutenkin hänet olisi voitu ottaa jo ennempää maailmaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin olosuhteisiin nähden niin hyvin, että saimme erittäin onnellisen lopun - ja kaiken kaikkiaan itselleni jäi tästä tapahtumasta jopa todella positiivinen kuva: äitipoliin nähden minua oli koko ajan kuunneltu!

Onko muilla kokemusta sektiohaavan paranemisesta? On muuten kipeää kävellä, nousta/ mennä sänkyyn ja aivastaminen voi todella sattua niin että kylmä hiki nousee pintaan. Kätilöt ihmettelivät osastolla, että miten n. 15 cm haavaan on laitettu 21 metalihakasta (ovat muuten melko tiheässä).

Imettäminen on itsellänikin ongelma. Maitoa kyllä nousee, todella hyvin itse asiassa, mutta me emme lapseni kanssa osaa tässä asiassa yhteistyötä. Rintakumien kanssa temppuilimme osastolla, mutta ei saatu ohjauksenkaan kanssa imetystä toimimaan. Vinkkejä tähän otetaan ilolla vastaan!

 

Onnea #Exec

Willarose hienoa, että pääset samaan apua imetykseen. Itselläni oli esikoisen kanssa kanssa vaivana vertavaluvat nännit ja järjetön kipu imettäessä. Jotenkin kaikki lähti noin kuukauden päästä sujumaan kun tissit "kovettuivat". Aluksi tuntui myös, että hajoan sängyssä makoilun kanssa kun vauva viihtyi usein ja pitkään rinnalla ja tikkien takia en löytänyt mitään muuta imetysasentoa kun kyljellään sängyllä.

Sain varmaan parhaat imetysvinkit ja parilta ystävältä kenellä useampia lapsia ja tullessaan käymään katselivat mun sähläystä ja neuvoivat minkä voivat. Vinkkinä siis kaikille, että kutsukaa ensin vauvaa katsomaan ne vieraat kenelle teistä on hyötyä

Viikonloppu oli yhtä vihlontaa ja epäsäännöllisiä supistuksia. Lähetin jo esikoisenkin eilen illalla mummolaan kun luulin pääseväni synnyttämään lähiaikoina ja arvelin, etten pärjää hänen kanssan tänään kotona mitenkään kaksin. En nyt tiedä mihin mun kivut katosivat yön aikana kun kävelenkin nyt ihan kohtuullisesti. Tässä nyt tuumailen uskallanko lähteä lähikauppaan autolla vai olisiko pieni kävely korttelin ympäri parempi vaihtoehto jos liikkuminen palauttaa kivut. Jotenkin kauhistuttaa, että mitä jos odottelen vauvaa vielä reilun viikonkin päästä ja esikoisellekin tulee ikävä kotiin kuitenkin muutamassa päivässä kun on ollut niin vähän hoidossa. Onni olisi lapsen mummola melko lähellä kotia.

KoiruuZ 40+4

 

lullaby, käy näyttämässä päivystyksessä tai vaikka neuvolassa sitä epparihaavaa, jos kovin kipeä ja vuotelee, sielä voi olla jotain tikkiä auennut... Itsellä kävi esikoisen syntymän jälkeen niin ja antibioottikurin sain sitten, ettei tulehdu. Mulla ratkes kaikki ne päällimmäiset tikit siitä, enkä sitä ite ois huomannukaan, ihmettelin vaan, kun tuli kipeämmäks, mitä ekoina päivinä. En osannu sitä haavaa tarpeeksi varoa, istuin normaalisti jne., kun ei ollu niin kipeä mun mielestä. Mut vuotanu se mun haava ei mitään, vaikka tikit oli auennu.

Neuvolassa tuli käytyä äskettäin. Kaikki oli ok, nyt vauvan pääkin jo vähän alempana taas, mutta liikkui vielä. Armoton väsymys on mulla tänään vaivana, en nukkunu viime yönä, kun onnettomia pätkiä. Viimeisen nauvola-ajan sain ja sillä käynnillä sitten varataan se yliaikaiskontrolli polille, joka on kuulemma 41+5. No siis kaksi viikkoa ehkä max Toivon, ettei tarvis tuonne neuvolaankaan enää mennä. Sellasta vihlontaa ja tuikkimista jossain kohdunsuun tienoilla tuntu eilen illalla ja yöllä. Muuna oireena on nyt vain sellainen pms-tyyppinen ärsytysolo ja itkuherkkyys.

Elli ja Nilleliini 39+4 :heart:

 

Mulle tehtiin sektio 15.9 mutta sikhen laitettiin itsestään sulavat ompeleet. Sieltä on pientä vuotoa tullut kolmesta kohtaa ja sain antibiootitkin, mutta vieläkin tulee välillä. Heti huomaa jos nostaa vauvaa painavampaa tai rehkii liikaa. Ja myös vauvan pitäminen rintarepussa ärsytti sitä, eli se jotenkin painoi haavaa. Torstaina on jälkitarkatus saa nähdä mitä lääkäri sanoo siitä. Muista suohkutella haavaa todella paljon, mulla haava ollut välillä hyvä ja sitten taas ärtynyt jostain mutta se suihkuttelu oikeesti auttaa. Ja muista levätö tarpeeksi ja älä istu jatkuvasti.

 

Sektiohaavalle antakaa myös ilmakylpyjä. Mulla on kolme viikkoa sektiosta ja tämä haava on parantunut tosi hyvin. Muutenkin haavan kanssa on tosi helppo olla. Voikohan se vaikuttaa siihen, kun mulla on pystyviillolla tehty?! Kaverille oli aikoinaan tehty vaakaviilto, niin hän kertoi haavan kanssa olemisen olleen todella vaikeeta.

Torstaina meillä on vauvalla painokontrolli. Imetyksellä ollaan menty. Jännittää tämä oman maidon riittävyys, kun ei missään vaiheessa ole tuntunut siltä että maito olisi kunnolla noussut rintoihin. Muutenkin rinnat tuntuu ihan normaaleilta. Ei kipua ei mitään. Vauva on kyllä tyytyväinen, pissaa ja kakkaa, niin kaippa sieltä jotain ruokaa saa..

 

Onnea uusille vauvan saaneille!

#Exec, sektiohaavan kipeys kyllä helpotti nopeasti: joka päivä oli selkeästi parempi. Ja minulla oli aluksi ihan törkeän kipeä. Eka päivä täysin sängyssä (johtui kyllä varmaan osin niistä hallusinaatiohoureistanikin), toisena päivänä sängyssä + pyörätuolipotilaana, kolmantena päivänä pääsin liikkumaan jo vähän paremmin. Kun pääsee liikkumaan, kannattaa liikkua sen verran kun ilman tuskia voi - se auttaa vielä paremmin. Syvien vatsalihasten vahvistusliikkeitä osastolla pitäisi neuvoa myös (minulle ei niistä mainittu, mutta neuvolantäti neuvoi myöhemmin), ovat hyödyksi paranemisprosessissa.

Kiitos imetysvinkeistä ja keskustelusta. Täällä kaikenlaista probleemaa siinä vielä. Kokeilin tuota korventytön ehdottamaa tuttijuttua lapsen rauhoittamiseen rinnalle - ei oikein toiminut. Mutta noiden reuhaamistuokioiden kanssa ehkä kuitenkin selvitään, antaa lapsen rauhoittua ja yrittää hetken päästä uudestaan. Jos ei kelpaa, pitää kai uskoa, ettei vaavilla vain ole nälkä.

Imetysasentona ei toistaiseksi toimi varmasti kuin kylkimakuu. Istuessa ja sylissä vääntäydyn itse jotenkin hirveän huonoon asentoon, tai sitten vauva ei saa hyvää otetta rinnasta. Miten voi olla näin vaikeaa?!

Korviketta menee edelleen lisäksi, mutta nyt vajaan kahden viikon aikana kotosalla on korvikkeen määrä pudonnut kuitenkin sellaisesta 300-400 ml/vrk paljon vähempään n 90 ml / vrk. Vähän menee myös pullosta lypsämääni maitoa myös.

Miten usein teidän vastasyntyneet muuten syö? Tämä 2+ -viikkoinen nukkuu aika pitkään kerrallaan, ja siten ruokailujen väli saattaa olla 3-4 tuntia, jolloin vuorokauteen tulee vain 7 (joskus 8) syöttökertaa. Neuvolasta pidettiin neljää tuntia liian pitkänä taukona. Samoin sanottiin, että 8 kertaa vähintään pitäisi lapsen syödä vuorokaudessa. Pitäisikö minun herätellä vauvaa syömään? Paino on noussut hyvin kuitenkin näinkin...

 

Tsemppiä teille jotka tuskailette vielä yhdessä koossa! Täällä imetyksen kanssa melkoisia ongelmia. En voinut kuvitella, että tämä voi olla näin hankalaa. Sairaalassa pyysin apua, enkä tainnut saada vauvaa syömään ilman apua kuin juuri ennen sairaalasta poislähtöä. Oikeaa imutetta treenattiin. Vihdoin se onnistui ja olen onnistunut imettämään kykiasennossa ainoastaan. Sylissä ei vaan onnistu! Kun imuote on oikea niin nännien kanssa ei ole ollut ongelmia. Eilisen tyttö ei onnistunut imemään oikein ja taisteluiden jälkeen olen antanut imeä väärällä otteella ja heti on nännit kipeät! Aika tuskaiselta tuntuu imetys ja sen opettelu!

 

Usein kuvitellaan että imetys on sitä että laitetaan vauvalle tissi suuhub ja siinä se. Meillä esikoinen sai pelkkää korviketta ja nyt tämä toinen saa molempia. Mulla ei tule maitoa tarpeeksi koska hän imee yleensä molemmat rinnat ja sitten siihen pääll hetken päästä jopa 120ml korviketta. Usein ihmetellään miksi en imetä lastani, etenkin nyt kun hänellä on korvatulehdus sain kuulla että se johtuu siitä kun häm on tuttipullolapsi ja enkö ymmärrä että hän ei saa vastustuskykyä tarpeeksi kun ei saa äidinmaitoa..

 

Onnea kaikille oman nyyttinsä jo saaneille :heart:

Jaksamishalauksen toivotan myös meille, ketkä vielä vielä odotellaan. :hug: Itellä ainakin alkaa ottaa jo henkisesti koville tämä odotus..

(.) 40+6 ja turhauttaa. Olo on liiankin hyvä. Epäsäännöllisesti supistelee, painattaa alas ja sukkapuikkovihlaisuja on, mutta ei vaan käynnisty kunnolla. Kaikki "ässät" ja vyöhyketerapia testattu, liitokset niillä saa kipeiksi.
Neuvolassa kävin tänään. Lapsivesitilanne on onneksi kohentunut ja sykkeet maltilliset, joten vauvan puolesta ei ole kiire vielä. Sisätutkimuksessa kanava oli hävinnyt ja auki oli sen samaisen 3cm mitä reilu viikko sitten. Kalvoja irroiteltiin lisää. Oysiin tehtiin lähete, soittelevat sitten sairaalalta aikaa. Luultavasti pe 31.10 aloitellaan käynnistelyt (h41+3). Voi kun lähtisi itsekseen tulemaan ennen sitä, en millään haluaisi käynnistystä...

Minä myös mielelläni jatkaisin keskustelua jatkossakin. =)

 

Kasenja: meillä nyt kolmeviikkoinen ja täällä myös ruokailuvälit samaa luokkaa. Minä en ole herätellyt vauvaa syömään. Jos teillä on vielä painokin hyvin noussut, niin ite ainakin jatkasin samalla tavalla.

Syökö teillä muilla miten pitkään vauvat rinnalla? Meillä meni esim. viime yönä niin, että vauva nukahti klo 23. Heräsi puol kolmelta ja söi ehkä vartin. Toisen kerran heräs puol kuusi ja silloinkin söi korkeintaan 20 min.

Istualtaan imetyksessä mulla on ollut apuna doomoon imetystyyny ja sitten sen alla ollut vielä sohvatyyny. Näillä olen saanut taituroitua vauvan rinnalle. Tosiaan ei tämä imetys mitään helppoa hommaa ole!!