Moikka!
En tiiä, onko täällä enää ketään lukemassa tätä ketjua, mutta kirjotan nyt lyhyen synnytyskertomuksen, kun lupailin sellaista =)
Tosiaan sunnuntai-iltapäivänä alkoi olla supisteluja epäsäännöllisesti 10-20 min välein, kivuttomia. Monta tuntia niitä sitten siinä ihmeteltiin ja mietittiin, että pitääkö lähteä sairaalaan. Välit oli niin pitkiä ja tosiaan kivuttomia ne supistukset, niin tuntui, ettei viitsisi sitten turhaan lähteä sinne. Puoli yhdentoista aikaan välit tiheni siihen noin kymmeneen minuuttiin, niin päätettiin sitten lähteä, kun on niitä nopeita synnytyksiä ollu, ei uskaltanu sit enää ihmetellä.
Pappa tuli tänne meille lasten kanssa ja lähdettiin sitten, tuntui matkalla vielä, et hitto, takaisin joudutaan tulla.
No, käyrille sairaalassa ja siinä niitä kivuttomia supistuksia sitten sen 5-10 min välein. Sit kätilö meinas, että vois saliin mennä suoraan. Tehtiin sisätutkimus ja kääk!!! olin 7-8 cm auki, täysin ilman kipuja!!
Aika pian meni vedet ja siitä alkoi sitten oikein kipuhelvetti! Sain ensin ilokaasua, sitten pudentaalipuudutuksen, sitten parakervikaalipuudutuksen... mikään ei auttanu, kivut vain voimistui ja aloin olla auki kokonaan. Vauva oli vielä ylhäällä. Tilattiin spinaali ja laitettiin, edelleen kauheat kivut. 20 min. spinaalipuudutuksesta ihan hiukan helpotti, mutta olin tosi kipeä edelleen. Kipu tuntui alavatsalla, mistä johtuen kätilö alkoi aavistella, että vauva olisi virhetarjonnassa, että pää painaa häpyluuta, eikä laskeudu.
Lääkäri tuli katsomaan tilannetta ja ultrasi vauvan ja totesi sen olevan avotarjonnassa, mistä johtui kipu ja se, että vaavi ei ollut laskeutunut. Päätettiin, että nousen kontilleen peppu pystyssä, jos vauva vaikka sitten vaihtaisi asentoa, sitten nousin seisomaan joksikin aikaa ja kivut pahenivat aivan hirveiksi.
Tuli ponnistamisen tarve ja sain luvan hiukan ähkäistä supistuksen aikana. Sitten musta alkoi tuntua, että kuolen siihen kipuun, jos en saa vauvaa ulos ja sain sitten ponnistaa kunnolla, 8 minuutin päästä vauva oli ulkona ja pieni repeämä, neljä tikkiä. Eikä ollut sitten mikään pieni tosiaan vaavi 4100 ja 52 senttiä. Vähän sen jälkeen, kun vauva oli syntynyt lääkäri tuli katsomaan, kuinka hommat etenee ja hämmästyi todella, kun vauva oli jo syntynyt. Sain hirmuisen määrän kehuja ponnistamisestani ja lantion tilavuudesta
Lääkäri sitten kertoi tuossa tilanteessa, että oli uumoillut, että leikkaukseen joudutaan. Oli kai tuo aika iso syntymään kasvot ylöspäin.
Onneksi koko ajan vauvalla oli kaikki hyvin, sydänäänet olivat erinomaiset. Täyden 10 pisteen vauva sieltä syntyi =)
Hassu synnytys, kun noin auki olin jo sairaalaan tullessa ilman kipuja ja kaiken kaikkiaan kivuliain kaikista synnytyksistä kuitenkin, kun spinaalista huolimatta kauheat kivut. Mutta kipuhan tietenkin loppui kuin seinään, kun lapsi syntyi ja olin itse oikein hyvässä kunnossa heti. Koko synnytyksen kestoksi merkattiin 5 tuntia 38 min.
Ja palkintohan on mitä ihanin. Vauvaa täällä tuijoteltu ahkeraan ja suukoteltu. Kova on väsymys, mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa, joka yö on ollut edellistä hiukan parempi. Kotiin tultiin keskiviikkona, vaavi syntyi su-ma yönä. Ja sisarukset ovat olleet hirmuisen innoissaan...... =)
No eipä tullut lyhyesti, mutta kiva, jos joku jaksaa lukea.
Elli ja Nillestiina 6 päivää :heart: :heart: :heart: :heart: