Paino oli taas tippunu kilon, kun kävin eilen neuvolassa. Ja täti laski, että olisi koko aikana lähteny 320g/vko ei kuulemma nyt vielä tarvii huolestua. Kunhan tuossa puolenvälin jälkeen alkaisi tulla sitten vähän jo lisääkin... En siis ole mitenkään kovasti ylipainoinen ainakaan 165/70 oli ekassa neuvolassa ja siitä nyt sitten on laskenu vaan! Vaikka koko ajan suht normaalisti pystynyt syömään.
Ruokavalio Meillä tosin ollaan vähähiilarisella ruokavaliolla oltu varmaan vuoden verran! Alkuraskaudesta himoitsin kaikkea hiilaripitoista, mutta tuossa pari viikkoa sitten huomasin kovan närästykseni olevan sidonnainen hiilareihin, eli nyt on taas pannassa pasta, peruna, riisi ja vaalea leipä! Heti on muuten taas paljon perempi olo!! Missäx karkkeja himoitsen ja pikku pussin päivässä niitä imeskelenkin, se on ainoa paheeni!
paitsi tietenkin colajuomatkaan eivät ole se paras juoma, olen saanut pidettyä sen yhdessä lasillisessa päivässä. PahaPaha himoni tosiaan olisi energia juomat ja olenkin ihan tulisilla hiilillä sen takia!! Ostan miehelle tölkin ja pari huikkaa siitä verotan aina silloin tällöin ja sain neuvolastakin siunauksen tälle, kun valittelin että menee ihan mahottomaksi, kun koko ajan päässä vaan pyörii energiajuomat!
Vointi Liikkeet tuntuu päivittäin jo ihan selkeesti, mikä tuntuu ihanalta ja mieltä rauhoittavalta. Käteenkin asti olen pari kertaa töytäisyt tuntenu. Mies kovasti yrittää iltaisin korva vatsallani, jutella ja houkutella pikkasta potkiskelemaan!
Taitaa isi joutua vielä pari viikkoa odottaa, enne kuin päsee kunnolla tuntemaan!?
En edes ollut tajunnut kuinka koko ajan pelkäsin jotain pahaa tapahtuvaksi, ennekuin eilen neuvolassa terkka otti puheeksi marraskuisen keskenmenon. Tekipä hyvää puhua se kökkö pois sisältä!
Neuvolassa muuten kaikki hyvin, sykkeet saatiin kuulumaan, pitkän odottelun jälkeen, pikkanen intoutu potkimaan anturia joka kehtasi tulla häiritsemään! Sykkeet pyöri 148-155 mitä lie sitten tarkoittanevatkaan
Kovasti juteltiin tuosta mun selän kunnosta ja jotain jumppaohjeita vaan lykkäsi mukaan, itsehän en näin liikunnanohjaajana olisi osannu hommaan muuten ryhtyä!
Väsymys painaa ja huippaus on ja pysyy, mutta niiden kanssa olen jo oppinut elämään!
Supistelemaan on alkanut kovin, mikä ei olekaan niin kovin miellyttävää!
Terkka oli vielä sitä mieltä, että seurailen nyt niitä ja yritän ottaa rauhassa. Mutta kun mielestäni niitä on tullut jo ilman mitään sen kummempaa rasitusta. No viikon annoin aikaa itselleni seurailla ja sitten jos siltä tuntuu niin tarvii pyytä lääkäriaikaa. Ei vaan tuntuis jotenkin kovi kivalta vielä jäädä saikulle, mutta tilanteen mukaanhan se on elettävä!
Eipä tässä muuta nyt tule raskausdemetikolla mieleen...
Miina ja Möntti 17+2