Vaakalukema oli 76,3 kg...ja mä olin jo saada (vaakaa kohtaan) raivarit. Ei VOI pitää paikkaansa. Eikä onneksi pitänytkään. Digivaaka vaan teki ei niin kivat tepposensa. Oikea paino (8 kertaa tarkistettu!) oli 74,7 kg, eli paino on putoamaan päin. Ja kyseessä ei ole edes aamupaino, vaan olen jo syönyt pari leipää ja juonut 3 dl vettä, joten siihen nähden se on enemmän, kuin hyvä 
Enää 400g ja olen siinä painossa, mihin olen alimmillani päässyt. Ja siitä sitten otetaan selvä alamäki tavoitteeksi, eli nyt on aika ottaa seuraava kymppi painoa pois Melko tarkasti 2kk kuluttua olen menossa pikkujouluihin ja syömään siis pitkän kaavan mukaan ravintolaan hyvässä seurassa. Se olkoot palkintoni seuraavan 2 kuukauden painonpudotusurakasta. Tavoitteena on saada siihen mennessä 6,7 kiloa pois ja siihen tavoitteseen aion päästä...vaikka henki menisi. No ei ehkä ihan, mutta melkein
Tästä lähtien meinaan miettiä joka suupalalla (siis sellaisella ns. luvattomalla) että onko se sen arvoista? "Eikö olisikin Chef ihanaa, jos tosiaan olisit pikkujoululuhlissa välitavoitepainossasi?"
Tuo pikkujouluporukka koostuu harrastuskavereistani ja näemme toisiamme aina treenivehkeet päällä. Treenilookkiin mulla kuuluu ei niin tyylikkäät vaatteet, rähjäinen tukka ja meikkaamaton naama. Viime vuonna ihmisiltä putosi leuka lattiaan, kun tapasimme ravintolassa pikkujoulun merkeissä...ulkonäöstäni (joka oli siis melko näyttävä ja se oli kaikille yllätys, että musta siis saa niinkuin ihmien näköisen meikillä, tukkaa laittamalla ja kunnollisella pukeutumisella) tuli isompikin puheenaihe iltaan ja sitä juttua riitti vielä tammikuullekin.
Ja samaan meinaan nyt tähdätä...tällä kertaa tosin kropan muokkaantumisen, en niinkään naaman suhteen. Ei tarvitse päälistellä, miten upea kroppa mulla on (ei se 68 kiloa siihen vielä riitä), mutta haluan, että kaikki huomaavat tuolloin, että olen laihtunut. Nyt sen huomaa vasta osa
Ja syy sille, miksi näin haluan käyvän on se, että mä saan siitä ihan mielettömästi tsemppiä, kun ihmiset huomaavat painoni pudonneen. Se, jos joku puskee eteenpäin. Itse kun en edelleenkään sitä oikein huomaa. Treenihousut putoaa kyllä jalasta, mutta mielestäni maha on silti ihan yhtä makkaralla.
Enää 400g ja olen siinä painossa, mihin olen alimmillani päässyt. Ja siitä sitten otetaan selvä alamäki tavoitteeksi, eli nyt on aika ottaa seuraava kymppi painoa pois
Melko tarkasti 2kk kuluttua olen menossa pikkujouluihin ja syömään siis pitkän kaavan mukaan ravintolaan hyvässä seurassa. Se olkoot palkintoni seuraavan 2 kuukauden painonpudotusurakasta. Tavoitteena on saada siihen mennessä 6,7 kiloa pois ja siihen tavoitteseen aion päästä...vaikka henki menisi. No ei ehkä ihan, mutta melkein Tästä lähtien meinaan miettiä joka suupalalla (siis sellaisella ns. luvattomalla) että onko se sen arvoista? "Eikö olisikin Chef ihanaa, jos tosiaan olisit pikkujoululuhlissa välitavoitepainossasi?"
Tuo pikkujouluporukka koostuu harrastuskavereistani ja näemme toisiamme aina treenivehkeet päällä. Treenilookkiin mulla kuuluu ei niin tyylikkäät vaatteet, rähjäinen tukka ja meikkaamaton naama. Viime vuonna ihmisiltä putosi leuka lattiaan, kun tapasimme ravintolassa pikkujoulun merkeissä...ulkonäöstäni (joka oli siis melko näyttävä ja se oli kaikille yllätys, että musta siis saa niinkuin ihmien näköisen meikillä, tukkaa laittamalla ja kunnollisella pukeutumisella) tuli isompikin puheenaihe iltaan ja sitä juttua riitti vielä tammikuullekin.
Ja samaan meinaan nyt tähdätä...tällä kertaa tosin kropan muokkaantumisen, en niinkään naaman suhteen. Ei tarvitse päälistellä, miten upea kroppa mulla on (ei se 68 kiloa siihen vielä riitä), mutta haluan, että kaikki huomaavat tuolloin, että olen laihtunut. Nyt sen huomaa vasta osa
Ja syy sille, miksi näin haluan käyvän on se, että mä saan siitä ihan mielettömästi tsemppiä, kun ihmiset huomaavat painoni pudonneen. Se, jos joku puskee eteenpäin. Itse kun en edelleenkään sitä oikein huomaa. Treenihousut putoaa kyllä jalasta, mutta mielestäni maha on silti ihan yhtä makkaralla.
Viimeksi muokattu: