Moikka :wave: En sitten toissa iltana ehtinytkään kirjoittelemaan, miehen pojalla oli jääkiekko treenit ja miehellä meni koko ilta kuskatessa ja samalla kaupassa haki jääkaappi täydennystä! Eilenkin hän vasta illalla kotona, piti hänen minun äidin luona käydä jeesaamassa kun isä sairaalassa. Koko ajan ootte ollu mielessä, että tulen aina edes pikaseen raapustamaan kuulumisia! Touhua ja tekemistä mulla ainakin riittänyt!
Eilen päivällä kirjoitin pitkät pätkät, kunnes Eemil sulki koneen! Ajatteli vissin, että ei mennä nyt koneelle
Ja minähän olin ihan poikki rikki väsynyt sen sairaalasta tulon jälkeen. En saanut nukuttua siellä kuin muutaman tunnin yhteensä... ei saatu perhehuonetta, osasto oli ihan ääriään täynnä.
Huonekaverin vauva oli aika levoton, joka tarttui minunkin vauvaan ja siinä ne yhdessä huusivat yöt |O Me oltiin naapuri äidin kanssa kumpikin kuin eläviä zombieita :ashamed: Koetin kysyä josko olisin saanut vauvan edes osaksi yötä vielä toisenakin yönä hoitajille, mutta eivät ottaneet! Olin niin uupunut, että huh... odotin vaan kotiin pääsyä! Onneksi mies oli niin kultainen, että silloin kun tultiin kotiin päästi minut vaan nukkuun vaikka itsellä aamuksi töihin ja syötti tytön pullosta! Sain nukuttua putkeen 3½ tuntia ja olin kuin uus ihminen =) Nyt kotona vauva on ollut onneksi ainakin tähän asti paljon rauhallisempi, kuin sairaalassa =) Syö ja nukkuu! Ja onpa taas niin ihanaa tuo imetys, ja helppoa kun ei tarvi sitä pullon kanssa juoksemista vielä harrastaa
Eemil on ihan hyvin ottanut siskon, vaikkakin välillä niin ihmeissään kuitenkin. Yölläkään ei ole tiennyt mitään, kun vauva herää syömään =)
Synnytyshän mulla oli helppo. Silloin keskiviikkona menin sinne käynnistykseen ja laittoivat tipan pikkuhiljaa annosta suurantaen. Alkuun ei meinannut alkaa mitään tapahtua, klo 17 aikaan otettiin tippa pois, kun siinä rajattu aika kuin kauan sitä pidetään. Jäätiin seurailemaan tilannetta, pieniä supistuksia jo oli, mutta ei mitään pahoja. Klo 21 aikaan olin sentin verran auki, jotakin oli tapahtumassa. Klo 22 aloin olla jo kipeä. Klo 23.30 pyysin kipulääkettä, sain petidiiniä lihakseen. Tässäkin vaiheessa ei vielä odotettu että synnytys alkaisi käynnistyä, veikattiin että pitää seuraavana päivänä tehostaa lääkityksellä vielä. Silloin illalla laitoin miehenkin kotiin nukkumaan. Klo 1.00 alioin olla jo järkky kipeä |O ei selkä suorassa voinu enää kulkea
Kätilö tutki kohdunsuun, synnytys oli lähtenyt käynnistymään, 4 senttiä auki ja soitin miehen sairaalaan klo 1.30.
3.30 mulle laitettiin spinaali puudute ja jestas että olikin hyvä =) pystyin jopa puhumaan
kohdunsuu oli auki 6cm. Ja sitten alkoikin tapahtua aika vauhdilla. Klo 5.30 jo alettiin harjoitusponnistella ja 3 työntöä ja tytär oli maailmassa :heart: Voi ihanuus sitä tunnetta :'( oli sen kaiken kivun ja muun arvoista :'( :heart: Isäkin oli heti pikku prinsessastaan niin myyty =) Ei sitä meinaa vieläkään meinata uskoa, että nyt mulla kaksi niin ihanaa lasta, vaikka reilut 3 vuotta sitten mulla ei ollu edes miestä ja olin ihan varma, että minä koskaan perhettä itselle saa :ashamed: tässä sitä ollaan
Isommatkin sisaret ovat ihan myytyjä! Heistä on ollut täällä kotona suuri apu, katsovat Eemiliä jne. Ja olipa muuten hyvä ostos silloin se leikkikehä
Tänään kävi terveydenhoitaja kotikäynnillä ja hyvin oli paino noussut, 3070g. Eipä ihme tuolla syönnillä mitä syö
Nytkin kuuluu tuolta kininää, että maitobaari tänne! Eemil nukkuu ulkona. Palailen taas myöhemmin, nyt on mentävä, sen verran komentavasti prinsessa kutsuu