Heips!
Nöpötin: Itku tuli teidän alkuanne lukiessa. Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin!
Tuosta tulikin mieleeni, että katsoiko joku TV1:ltä viime viikolla sen dokumentin kuolevista vauvoista? En muista nimeä...Itkin kuin vesiputous, sillä on se niin kamalaa ajatella, että vauvatkin voi kuolla.
:'( Tajusin silloin, kuten Nöpöttimen tarinaa lukiessani, miten onnellinen olen tytöistä. Erityisen pahalta tuntui pienen Lidian kohtalo, kun hänet vietiin kotiin kuolemaan. Aivovamma oli niin paha, ettei hänen uskottu koskaan "heräävän" tai oppivan edes syömään. Siellä kotona hän sitten kuihtui pois, kun ei saanut enää ruokaakaan nenämahaletkulla. Itkettää taas, kun muistelee...
Paapelo: Hyviä neuvoja oletkin jo saanut energiamäärän nostamiseen. Toivottavasti paino alkaa hiljalleen nousta.
Missah: Kuule, samassa veneessä ollaan...Mullakin paino nousee, vaikka miten vahtii syömisiään. Olen kyllä tosi perso makealle, joten on pidettävä karkkipäivä kuten lapsilla... :ashamed: Muuten söisin karkkia joka päivä!
Liikunta on ihan minimissään, joten sen lisäämisellä sais hyvää oloa ja kiinteytystä, vaikkei kilot niin tippuiskaan. Nyt kun on tätä löysää löllöä lihasten tilalla...
Rytmistä: Meilläkin on aika selkeä rytmi. Yöunet on klo 19.30-8.30 puolen tunnin tarkkuudella. Päikkäreitä 2 tai 3, ekat on pitkät 1,5-4h ja loput sellaisia 45min-1h torkkuja. Hereillä jaksaa olla 2 tuntia. Tuota hereilläoloaikaa vois yrittää pidentää, jotta saatais selkeät kahdet päikkärit. Tiedä sitten, auttaisko tuo noihin iltapäivän torkkuihin.
Ruokailusta: Vellejä on nyt puolitoista viikkoa syöty ja maissivelli maistuu. Ensi viikolla sitten aloitetaan soseet maissisoseella. Siitä sitten porkkanan kautta jatketaan. Bataatt rupes kiinnostamaan, pitäisi varmaan tehdä sitä Miljuskalle. Sitten varmaan otetaan yksi makea noiden jälkeen kehiin, mango tai luumu. Sotkemista odotellessa...
Taidoista: Ei käännytä ei. 180 astetta selällä maaten pyöritään, ja jalat vetää ripaskaa sitä tahtia, että sukkia saa olla laittamassa uudestaan jalkaan alituiseen...
Kädet on yhdessä (vähän niinkuin rukoilisi) tuossa keskiviivassa eli keskellä vartaloa, ja niitä oiotaan suoraksi ja suuhun, suoraksi ja suuhun... :heart: Puhetta tulee ja murinaa, siis sellaista ranskalaista kurkkuärrää. Röyhtäyttäessä kuuluu vaan olkapäältää "hih... hööö.. öööö... grrrrrr.... hööö".
Töihin paluusta: Elokuussa palaan, ja mies jää hoitamaan loppuvuodeksi kotiin tyttöjä.Välillä jo kaipaan älyllistä haastetta, välillä olen niin onnellinen kotiäitiydestä.
Jaahas, pyykit eivät mene itsestään narulle kuivumaan...