Hellurei
Rv 37+2, hurrrrjaa! Täällä supistaa päivittäin, pääasiassa kai vielä harjoitussupistuksiksi laskettavia kun eivät polta, mutta kestävät n. minuutin. Tänään jo hiukan säikäytti kun raskaan aamupäivän päätteeksi supisteli hetken säännöllisesti 15 minuutin välein. Olen hieronut kauppaa vauvan kanssa että viikko vielä pitää pysyä mahassa, koska vasta ensi perjantaina saan Tensin vuokralle. Sen jälkeen saa tulla
Synnytysasiat pyörii väkisinkin mielessä aika paljon. Odotan hyvällä tavalla jännittyneenä. Toivon että saan jälleen eheyttävän kokemuksen, joka vahvistaa mun naiseutta edelleen. Esikoisen synnytyksessä meni kaikki ihan ok, mutta tunne oli juuri sellainen, että minä en ole toimija vaan toiminnan kohde. Synnytys oli myös todella pitkä (22,5 h) ja uuvuttava. Kaksi seuraavaa olivat yhtä lailla pitkiä (n. 15 h), mutta niissä osasin jo paremmin ottaa oman tilani ja synnyttää enemmän niin kuin minä synnytän, en niin kuin oletan että sairaala toivoisi minun synnyttävän. Kaukana olen edelleen siitä että koko synnytyssali olisi minun alttarini, mutta kaksi edellistä ovat kuitenkin luoneet minulle enemmän tunnetta, että olen pystyvä ja kykenevä ja upea, kun tuon lapseni maailmaan.
Kuopuksen ponnistin ilman kivunlievitystä ja jotenkin siitä on jäänyt pieni polte, josko pääsisin nyt kokonaan ilman kipulääkkeitä. Tosin epiduraali on aina ollut hyvä ja tarpeen, jotta olen saanut levähtää ja rentoutua, ja se on mulla aina nopeuttanut avautumista, ei hidastanut. Toiveiksi olen neuvolakorttiin kirjannut, että ei puututtaisi synnytyksen kulkuun kuin pakon edessä. Ei oksitosiinia tai muita nopeutustoimenpiteitä. Kirjallisena ei taida vielä olla muuta, koska en myöskään halua olla turhan tiukkarajainen. Mutta ilokaasu ei ole mun juttu (maski ahdistaa), vesikään ei ollut (kakkosen kohdalla kokeilin, ei vaan ole mun elementti), pcb-puudute ei juuri ole auttanut, pudendaalia en halua koska se vei kokonaan tunnon jaloista. Eli käytännössä menen liikkeen, Tensin, äänenkäytön ja epiduraalin kanssa. Kaksi viimeisintä olen ponnistanut kylkimakuulla ja se on ollut ihan jees. Nyt ehkä haluaisin kokeilla kontillaan tai jakkaralla, mutta riippuu paljon siitä, kuinka pitkä synnytys tulee ja miten voimat riittää.
Viime viikolla oli vielä viimeinen kontrolliultra. Vauva oli pää alaspäin ja painoarvio silloin 2,9 kg. Lääkäri veikkasi syntymäpainoksi yli 3,5 kg mutta alle 4 kg. Itse kyllä veikkaan ennemmin tuota haitarin yläpäätä, aiemmatkin ovat olleet nelikiloisia, isoin oli 4300 g ja syntyi rv 41+0 (mutta ilman vaurioita tuli hänkin ulos, joten kokokaan ei pelota).
Pissattaa aivan jatkuvasti ja vauvan liikkeet tekee kipeää. Koitan painaa mieleen nämä tuntemukset, kohta ne on jo ohi.