Toggle sidebar

Lokakuiset 2007 (6)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lumi81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Noi kelan korvaus hommat on aina tosi kinkkisiä ja uskon ja toivon, että saisin parempaa korvausta siltä vanhempainvapaan ajalta! Ei auta muu, kuin odotella päätöstä jännityksellä.

Onx teille iskeny johonkin ruokaan tms. himo? Mun tekee tosi usein mieli jotain makeaa ja jäätelöä. Yritän hiukan hillitä niitten syömistä, mut välillä ei kertakaikkiian pysty olemaan ilman edes pientä suklaanpalaa.=0) Onnex painon nousu on pysyny vielä kohtuudessa, mut näillä viikoilla se kyllä taitaa ruveta nousemaan muutenkin vaikka olisikin vähemmällä herkuttelulla...

Juulia rv 23+4
 
Juulia: Minulla on aivan kauhea himo kaikkeen makeaan, suklaa, jäätelö, keksit ja kaikki makea tekee kaupan. Minä en ole koskaan ollut makeanystävä paitsi nyt tää on ihan mahotonta. En esikoisen aikaan syönyt makeaa ja meillä ei ikinä ole ollut kuin vierasvarana keksejä tai pakkasessa pullaa, mutta nyt tulee kaupasta kannettua noita harva se kerta.

Nyt esikoinen on mummollassa ja auto pihassa, kun mies työmatkalla. En ole ajanut autoa varmaan kohta kahteen vuoteen kuin pari kertaa ja nyt ajattelin että jos uskaltaudun ajelemaan. Mä kävin autokoulussa jotain 4 vuotta sitten alussa ajelin jonkin verran ja sitten aloin odottaa esikoista ja en luottanut vielä niin paljon ajamistaitoihin joten en ajellu odotusajalla ollenkaan ja sitten enää en uskaltautunutkaan...
 
Juulia: Minulla on aivan kauhea himo kaikkeen makeaan, suklaa, jäätelö, keksit ja kaikki makea tekee kaupan. Minä en ole koskaan ollut makeanystävä paitsi nyt tää on ihan mahotonta. En esikoisen aikaan syönyt makeaa ja meillä ei ikinä ole ollut kuin vierasvarana keksejä tai pakkasessa pullaa, mutta nyt tulee kaupasta kannettua noita harva se kerta.

Nyt esikoinen on mummollassa ja auto pihassa, kun mies työmatkalla. En ole ajanut autoa varmaan kohta kahteen vuoteen kuin pari kertaa ja nyt ajattelin että jos uskaltaudun ajelemaan. Mä kävin autokoulussa jotain 4 vuotta sitten alussa ajelin jonkin verran ja sitten aloin odottaa esikoista ja en luottanut vielä niin paljon ajamistaitoihin joten en ajellu odotusajalla ollenkaan ja sitten enää en uskaltautunutkaan...
 
Onpas täällä ollut hiljaista!

Mulla taas on selvästi makea tehnyt äklöä, mutta suolainen ja varsinkin ruskea naudanliha on ollut parasta herkkua. Siitäkös on moni jo päässyt sanomaan, että selvä poika tulossa, kun makean himo taas tietäis tyttöä!? ;)

Mä olen hankkinut nyt autoon sellasen turvavyön alhaalla pitävän jutskan, kun joudun ajelee aika paljon työn puolesta ja pitkiä matkoja myös usein viikonloppuisin. Yks tuttu kun sitä niin suositteli ja oli ollut vielä peräänajossa joskus 7. kuulla olleessaan niin, että lääkäri oli ollut aivan ihmeissään, miten masu oli selvinnyt niin vähällä kolarissa. ...että siis oikeasti kans pitäis auttaa!

Tukipolvisukat (mediumtuki) otin myös käyttöön tänään, kun jalat on alkaneet turvoja koko työpäivän istuskeluista. Ja tuntuivat kyllä auttavan, kun ei ole vielä ollut pakottavaa tarvetta nostaa jalkoja ylös.

Aurikoista viikonloppua ja onnellisia masunkasvatuspäiviä!

Iikka ja Nasu rv 21+3
 
Siihen hammaslääkäri juttuun vain kommentoin, meillä pääsee jonon ohi. Sain ajan n.kk päähän suuhygienistille, joka tekee hammaskivenpoiston ja jos katsoo tarpeelliseksi laittaa hammaslääkärille. Myös aviomies pääsee, koska sillä on vaivoja menee suoraan hammaslääkärille eli ajan sai 3kk päähän.

Ninni rv 22+1 ??
 
Huomenia

Täällä pääsee myös jonon ohi raskaana olevat, sain tilatessa ajan kuukauden päähän. Yleensä hammaslääkäriin on se reilu puolen vuoden odotuslista jonka jälkeen sitten pässee varaamaan ajan. Täti kysyi heti soittaessa, että oletko mahdollisesti raskaana.

Minulla on käynty päinvastoin, makeanhimo on laantunut raskauden aikana, ei tule läheskään niin paljon popsittua karkkia ja suklaata kuin ennen! Jäätelö on ainut mitä tekee enemmän mieli, pahoinvoinnin aikana mehujäät olivat ihania, nyt taas menee jo kaikki.

Kyselinkin aikaisemmin, että oletteko suunnitelleet vauvavakuutuksen ottoa?
Itsellä pähkäilyttää aika lailla kun vakuutusyhtiöissä on niin suuret erot... mutta vielähän tässä on muutama viikko aikaa pähkäillä, tai no itseasiassa eihän tässä ole kuin kolmisen viikkoa enää!!! IIK!

Masukivutkin lisääntyivät sen verran että meni kolme päivää sairaalassa...
Nyt onneksi kotona ja olokin alkaa sitämyöten kohenemaan. Eipä siellä tipassa maatessa mummojen keskellä oikein rattosaa ollutkaan xD

Mutta taidan alkaa jotain touhuamaan...

Sunni ja huomenna rv 23

 
Täällä meillä pääsee hammaslääkäriin noin 3vko:n ajalla ja tietenkin jos kiire on niin nopeemmin. Kunnallisessa olen käynyt ja siellä lääkärini on sellainen ihana tapaus etten ole toista vielä nähnyt. Kun ottaa puudutuksen niin setä kyllä tietää minne piikkinsä työntää kun ei sen jälkeen tosiaan tunnu miltään. Aivan ihanaa.

Täällä maha asukki on ruvennut ilmoittelemaan itestään aktiivisemmin. Mitenköhän sekin päättää milloin ilmoittaa ja milloin ei?? Välillä kun puuhailee niin siitä ei kuulu mitään ja sit yks kaks tulee kunnon tökkäsy...

Himoja... karkki ja makkara?? On vain yks tulossa niin kumpikohan se sitten olisi?? Liha piirakkaa tekee jostain syystä aika usein mieli.

Nuo mamma rahat minua pelottaa aikalailla että kuinka huonot ne pian ovat. Ja kun puolison tulot vaikuttaa jossain vaiheessa niin sit varsinkin kun meillä on vähän niiku omat rahat!! No kai sitä jollain pärjää.

Eilen oli sellainen ihme energia päivä meikäläisellä ett tuli kyllä tehtyä yhtä sun toista ja harmitti kun päivä jäi kesken niin ei ehtinyt tekemään kaikkea mitä oli ajatellut. No täytyy toivoa että sama fiilis jatkuisi tänään ja tuo isäntä veisi minut maalikauppaan niin pääsisi maalaamaan!!!

Ainu 20+3 (tuntuu niin ihmeen suurelta jo tuo luku, sehän voisi syntyä jo kohta...)
 
Minulla on tällä viikolla ollut todella väsynyt olo. Onneksi mies antaa miun nukkua iltaisin, jos haluan ja hoitaa sillä välin kotityöt ja koiran :) Töissä olen silti vielä jaksanut ihan hyvin ja tehnyt samoja hommia kuin aiemminkin. Tosin työtahti on ehkä hiukan verkkaisempi, ei jaksa ihan samaan tahtiin lapioida kuin viime kesänä.

Maha on vieläkin suht pieni. Muutamat vanhat housut menevät vielä, tosin olen jo alkanut kotosalla käyttää mammahousuja. Tosin miun maha on vielä hiukan liian pieni resoriin, koko ajan saa nostella ylemmäks. Työhousutkin menee vielä mukavasti, vaikka niissä on korkea vyötärö. Töissä ei vielä yleisesti raskaudesta tiedetä, odottelen vähän, että milloin joku huomaa. Vatsan saa kyllä näkyviin kun valitsee vaatteet sitä korostamaan, mutta helposti tuo vielä jää monelta huomaamatta.

Eilen kävin ostamassa uusia rintaliivejä. Meinasin kikatuskohtauksen saada sovituskopissa, kun kuppikooksi osoittautui 75D. Apua, eihän nämä rinnat enää kauheasti kasva? Ja millaiseksi ne sitten paisuvat, kun maitoa alkaa tulemaan? Minun lähtökokoni oli 75AA. Raskausarpia rintoihin onkin tullut, aika ymmärrettävää, koska tuota vauhtia paisuvat. Oma peilikuva näyttää hassulta, kun ei ole tottunut siihen, että rinnat erottuvat selvästi. Mie olen melkein istuvimmat paidat monesti ostanutkin lasten osastolta. Nyt istuu jo aikuisten naisten mallitkin, kun on jotain täytettä tuossa etupuolella...

Kaipa sitä täytyy alkaa kotitöitä tekemään, että saa mieskin välillä vain oleskella. Tai autoahan tuo taisi mennä rukkaamaan..

Iidaleena 21+5
 
Eilen käytiin rakenneultrassa ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Sukupuoli jäi arvoitukseksi kun vauveli makoili mahallaan ja napanuorakin meni jalkojan välistä. Hieman veikkaili että tyttö olisi hieman suuremmalla todennäköisyydellä kun ei kiveksiä löytynyt, mutta voi olla että niitä ei vaan saatu näkyviin kun asento oli niin huono. Ei jäänyt harmittamaan kun olin jo valmiiksi asennoitunut niin että vaikka sanoisivat kumpi on niin en uskalla siihen luottaa... Olen tässä kuullut useampia tarinoita siitä että vauvan sukupuoli onkin muuttunut synnytyksessä (ilmeisesti useimmin niin että tyttö muuttuukin pojaksi). Kovasti masukki potkii ja tuuppii, väillä rupeaa se ihan väsyttämään kun on vaikea keskittyä kirjoitus ja lukuhommiin sen mellastuksen takia. Mutta sitten taas jos on hissukseen pidempään niin huolestuu.... Erittäin aktiiviseksi yksilöksi lääkärikin sanoi meidän masukkia.

Himotuksia on tullut makeaan, etenkin suklaaseen ja kekseihin maidon kera :). Outoja himoja tai tunnekuohuja ei ole ollut, kaikki on sujunut todella leppoisasti alusta asti. Toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä...

Laura 22+6
 
Ainulle vain kommentoisin, että maalaaminen taitaa olla kiellettyjen hommien listalla raskaana ollessa! Näin ainakin terveydenhoitaja oli ystävälleni sanonut. En tiedä sitten, että koskeeko kielto yhtälailla ulkona maalaamista, kuin sisälläkin... itse jätän ne hommat tänä kesänä suosiolla miehen haltuun.

Ai niin, himojen listaan makean lisäksi piti vielä kirjoittaa näkkäri!!???? =0)

Juulia rv 23+6

 
Ainu ja Juulia: Asianmukaiset hengityssuojaimet kehiin, niin ihan huoletta voi maalata! Ulkona tietysti parempi kuin sisällä, mutta pääasia, ettei maalin käryä tulisi hengiteltyä.

Meillä elämä menee vaan pikkuhiljaa eteenpäin. Olen voinut hyvin, mutta painoa on tullut ja sen huomaa särkevistä jaloista, vaikka ei olisi kummempia tehnytkään päivän mittaan. Onpahan ainakin todellinen motivaatio laihduttaa takaisin omiin mittoihin. Minulla ei ole ruokavalio muuttunut miksikään raskauden aikana (olen pitänyt vallan päiväkirjaa, kun alkoi painoa tulemaan), joten tämä on ilmeisesti ihan luonnollista minulle sitten.
Pasi myllää ajoittain. Eilen olin eläinhommissa täällä meidän tilalla, jotta vauva tottuisi eläinten koviinkin ääniin eikä säikkyisi niitä syntymänsä jälkeen sitten. Aamulla tuli ensi kertaa sellainen olo, ettei jaksa enää odottaa, tulisi jo se vauva!

Nyt on taas olut ajoittain pelkoja siitä, ettei kaikki voi mennä näin hyvin. Mielessä pyörii kohtukuolemat ja kätkytkuolemat ja kaikki. huoh. Huomaan ajattelevani, että täytyy nauttia raskaudesta, kun ei tiedä, milloin joutuu luopumaan vauvasta. Pelottavaa. Vaikka en uskokaan, että vauva syntyisi ennen aikojaan, huojentaa hieman se, että parin viikon kuluttua pasi jo kenties selviäisi keskosena.

No, lähdemme kohta ajelule katselemaan työkaverille pientilaa lähistöltä! Olen saanut siivottua ja pestyä pyykkiä hurjana ja eilen innostuin kuskaamaan miestä yöelämässäkin!

Jelli ja pasi 21+4
 
Kuinkas paljon teidän oma äitinne on kiinnostunut raskaudestanne ja yleensäkkin voinnistanne? Entä vanhemmista lapsistanne, jos niitä on?
Itse olen todella pettynyt äitini käytökseen, joka on todella välinpitämätöntä raskauttani kohtaan samoin esikoistani kohtaan. Hän ei koskaan kysy mikä on vointini, ei sanallakaan puhu koko raskaudestani eikä kyllä kysele kuulumisia muutenkaan (hän oli kyllä iloinen, kun kuuli raskaudestani). Hän keskittyy aina vaan kertomaan omista asioistaan sekä sisareni lapsesta, joka on liki saman ikäinen, kuin meidän esikoisemme. Hän on sisareni perheen elämästä huomattavasti enemmän kiinnostunut, kuin meidän. Jos kerron hänelle jotain asioitamme niin, hän ei aina edes kuuntele saatika muistaisi mitään mitä olen hälle kertonut. Todella inhottavaa käytöstä ja olenkin pahoittanut mieleni monta kertaa! Hän ei oikeastaan koskaan tarjoa apuaan missään asiassa, mutta sisareni perheen ympärillä kyllä jaksaa hääräillä. Esikoista odottaessani ei hän silloinkaan kysellyt mitään voinnistani, mutta sisareni puolison kaikki neuvolakäynnit yms. hän tiesi tarkkaan ja, kun heidän lapsi syntyi alkoi hirveä hössötys, joka on jatkunut tähän päivään asti (yli 2 vuotta), mutta meidän lapsen asiat on hänelle edelleen, kuin ilmaa. Olenkin lakannut kokonaan kertoilemasta asioistamme, kun en viitsi niitä enää kuuroille korville puhua. Ja, jos hänelle sanoo suht suoraankin mielepiteitä hänen käytöksestään, niin ei hän niitä tajua ja, jos tajuaa, niin vaan hetken ja sitten palaa taas vanhoihin tapoihinsa.
On vaan jollainlailla kamalaa, kun kaikkien ystävieni äidit kyllä hössöttävät heidän perheidensä ympärillä, mutta oman äitini avusta yms. en voi kertoa mitään, välillä oikein nolottaa tosissaan. En tarkoita, että hänen tarvitsisi lastamme hoitaa ja yleensäkkään perhettämme auttaa, mutta jonkinlainen osallituminen edes lapsenlapsensa elämään hiukan enemmän olisi kivaa.
Huh huh, tulipa pitkä ja sekava vuodatus, mutta oli pakko johonkin saada purkaa sydäntään. Onko teillä muilla paljon mukavammat äidit?


Juulia rv 24+1
 
Ai niin, Sunnille piti kommentoida, että aiomme ottaa vauvalle vakuutuksen, kun sellaisen otimme esikoisellekkin ja olemme olleet tyytyväisiä. Kyllä vakuutuksesta on hyötyä ainakin silloin, jos lapsi sairastelee paljon,suosittelen!
 
Minulla on vissiin sitten aivan päinvastainen ongelma kuin Juulialla. Äiti ei onneksi hirveästi kyselekään, mutta siskot ja muut sukulaiset uteluineen saa minut jotenkin vaivaantumaan. Itsekseni tykkään miettiä raskautta ja kaikkea siihen liittyvää ja miehen kanssa mieluusti juttelen potkuista ja siitä keneltä vauva mahtaa näyttää jne. Mutta en tykkää sitten jutella niistä asioista kenenkään muun kanssa, hassua.. Ja kun sukulaiset ja ystävät kyselee potkuista ja liikkeistä ja pahoinvoinneista ja muusta, niin vastailen toki ystävällisesti ja asiallisesti, mutta salaa toivon että jättäisivät rauhaan ja juteltaisiin jostain muusta. En tiedä liittyykö se asiaan mitenkään, mutta en tykkää minkäänlaisesta huomiosta. En ole pitänyt rippijuhlia, ylppäreitä, valmistujaisia, kihlajaisia enkä taatusti tule juhlimaan häitänikään kuin vaan mieheni kanssa kahdestaan, koska kerta kaikkiaan inhoan juhlia. Muitten juhliin voin mennä, etten loukkaa ketään, mutta liukenen vähin äänin paikalta heti kun se on mahdollista. Eli minulle sopii mainiosti se, ettei äitini kysele eikä pahemmin osoita kiinnostusta. Meillä onkin sellaiset viileän asialliset välit, mutta siskojeni kanssa olen sitten läheisempi. Kamalaa, millaiselta ihmiseltä oikein kuulostan!

Jellybean 23+..
 
Juulia: No hyvä että voi aina jossain purkaa olisi tosi ärsyttävää jos kukaan ei koskaan kirjoittaisi kuin kuinka hyvin menee. Tiedän tosissaan miltä tuntuu sellainen jos joku ihminen puhuu vaan omista asioistaan ja puhuu vain muiden lapsista ja perheestä. Minun appiukko on sellainen että se vaan puhuisi ja puhuisi omista asioistaan ja sitten puhuu yleensäkin aina muiden lapsista meille ja kuinka joku mieheni serkun lapsi on oppinut lukemaan ja laskemaan 4 vuotiaan ja kuinka mieheni siskon poika on niin ja niin taitava. Sitten kun meidän esikoinen yrittää ukilleen jotain sanoa tai näyttää hän ei välttämättä huomioi lasta ollenkaan, tuntuu pahalta kun tyttö yrittää ukille sanoa jotain niin hän saattaa vaan jatkaa omaa muka tärkeää juttuaan ja tytön sanat menevät kuuroille korville. Mieheni sitten joskus sanoikin isälleen että koitahan vähän kuunnella mitä asiaa tytöllä on tai kohta hän ei vaivaudu sinulle koskaan mitään kertomaan. Meillä on muutenkin periaattena että lapsen sanaakin ja mielipiteitä kuunnellaan ja ne on yhtä tärkeitä kuin aikuisenkin, keskitytään hänenkin puuhiin ja pidetään oikeasti hauskaa hänen kanssaan eikä niin että kuunnellaan aina vaan siinä sivussa ja katsotaan nopeasti jos tyttö haluaa näyttää jotain ja sitten taas aletaan tekemään vaan omia hommia, toki joskus pakko aina keskittyä johonkin asiaan ja tytölle on pakko sanoa että katsotaan vähän myöhemmin tai että äiti/isä vilkaisee äkkiä jatkaa näitä hommia.

Minun äitini taas on kyllä meidän lapselle tosi hyvä mummo ja viettää aikaansa hänen kanssaan ja isäni myös. Minusta onkin ollut kaikista tärkeintä se että annetaan aikaa mitä mikään tilpehööri ei koskaan korvaa. Tosin isäni olisi kokoajan hommaamassa tytölle kaikkea mukavaa, mutta ollaan toppuutettu. Pyydä vaan äitiäsi joku päivä hoitamaan teidän lasta ja sano että on täkeitä menoja lähde itse hemmottelemaan itseäsi =) niin voipi olla että kohta hän ei muusta puhu kuin teidän lapsesta kun saa tarpeeksi aina touhuta teidän lapsen kans. Minun äitini on niin paljon loppupelissään tuon tytön kans ja heillä on jo ihan omia juttujaan ja tiedän että äitini puhuu tosta neidistä aina kaikille varmaan niin että kaikilla tulee savu korvista. =)

Eilettäin oli tosi kiirunen päivä, kun esikoinen oli mummollassa ja koitettiin tehdä kaikkea "mitä pitäisi tehdä hommia" vaihettiin hiekkalaatikosta hiekat ja laitettiin suojakangasta alle ja pesin petivaatteita ja öljyttiin tuo hiekkalaatikon kehikkö, leikkasin ruohon sillä aikaa kun ukkeli maalaili vessan kattoa ja sitten vielä ollaan laittamassa soratukset talon ympärille tai vähän paratelemassa niitä niin siihen saa menemään ihan mukavasti aikaa varmaan joka ilta tällä viikolla. Ja sain eilen myös leivottua pannupizzaa ja raparperi-mansikkapiirakkaa, joka oli aivan ihanaa vaikka itse sanonkin. Laitan tuon ohjeen teillekin niin jos satutte innostumaan piirrakkaa väkertämään niin tää on testatusti hyvä resepti: http://sekasoppa.vuodatus.net/blog/139215

Jokos muuten kesälomalaisia on jo täällä? Minullahan ei oikeastaan kesälomaa olekkaan "töistä" mutta mihellä alkaa heinkuun alussa ja pitää 2 viikkoa lomaa. =) Ei ole mitään suunitelmia paitsi että käydään tivolissa ja miehen kotona ja mennään yhdeksi yöksi yhteen saareen jossa on autiotupa. Mä oikeastaan nautin kun ei olla suunniteltu kauheana mitään vaan kuin kotona löhöilyä ja pihanlaittoa josta kyllä tykkäänkin. Eipähän tuu kauheaa lomastressiä kun ei ole liikaa mitään suunnitelmia.

Niiskulainen 24+5
 
Anteeksi kauheasti sanojen kirjaimien pois jäänti, tää kone jumii ja kirjotus on sellasta pätkinäistä että saa aina oikein odotella että kirjoitus tulee näytölle...pitää sanoo miehelle että saa vähän koittaa siivota ja eheyttää tätä konetta. Menee himskatti puolet enemmän aikaa kaikkeen kuin normaalisti.

Huomenna on muuten lääkärineuvola ja siellä ultra ja taitaa olla sitten toiseksi viimeinen lääkärineuvola tälle raskaudelle jos vaan kaikki menee loppuun asti hyvin.

Jellybean: Minäkään en kyllä kauheasti tykkää, jos joku ei niin läheinen, kuten vaikka mieheni sisko kyselee potkuista ja muista ja jos vointia joku tuntemattomampi kysyy niin vastaan kyllä melkein aina että kiitos ihan hyvin olen voinut, vaikka asia olisi miten vaan. Sitten on niitä ihmisiä jotka ei edes kysy että saako vatsaani koskea tai liikkeitä tunnustella vaan laittaavat käden vaan vatsan päälle. Oma äitini saattaa näin tehdä kyselemättä, mutta sen vielä joten kuten siedän mutta jos tuntemattomampi. Ja jotenkin kuitenkin aina vaivauden jos joku muu kuin mieheni tai tyttäreni kokeilee mahaani. Sitten toisaalta kyllä toivon että läheiset ihmiset kuten äiti, mieheni ja läheisin ystäväni ei koskaan kyselisi kuinka kaikki on mennyt ja kuinka voin. Eli eipä tämäkään ole sitten mulla musta-valkoista.

Hauskaa kesäpäivänjatkoa!
Niiskulainen
 
Ja se vielä, että kyllä mies saa minun mahaani kopeloida, mutta järkytyn kerta kaikkiaan jos joku muu sen tekee. Jotenkin minun oma kroppani on sellaista "omaa aluetta", minne ei ole ilman lupaa asiaa kenelläkään. Meillä ei ollut lapsena sellainen koti, että olisi kosketeltu. En muista ikinä halanneeni äitiäni tai isääni esimerkiksi. Tykkään tietenkin halailla omaa miestäni ja pieniä pikkuveljiäni, mutta en osaa kuvitella halaavani aikuisia siskojani tai kavereitani. Tässä päivänä muutamana yksi miehen sukulaisnainen yhtäkkiä laittoi käden mahalleni, että tunnustelee onko kasvanut ja olin todellakin niin järkyttynyt etten tiennyt mitä tekisin. Pitää keksiä vastaisen varalle joku selviytymisstrategia, etten taas näytä samalta kuin jänis ajovaloissa..
 
Juuli ja Jelli: Soitin neuvolaan ja kysyin että millaistamaalia pitäisi olla sisä maalaukseen. Sanoi että mahdollisimman hajutonta ja käski kysyä kaupasta. No minäpä menin sitten maalikauppaan ja sanoin että pitäisi raskaanakin ollessa maalata niin setä antoi maalia josta haihtuu vain vettä. Eli turvallista pitäisi olla. Ja ompa niitä myrkkyjä varmasti enemmän kaupunki ihmisillä koko ajan hengitettävänä kun meillä täällä maalla...

Minun äiti ja sisko on tulokkaasta aivan tohkeissaan... Niin tohkeissaan että minä en ole vielä valmis sellaiseen hössötykseen. Jotenkin on vain tunne että nyt se vauva tulee ja sillä selvä. Se että puhelimessa aina kysytään että miten menee ja miten vointi niin välillä tuntuu että eikö teillä tosiaan muuta asiaa minulle sitten enään ole. Minä pidin huolen siitä kun kaverit odottivat että puhuin kaikesta muusta ja sitten vasta vauvasta jos he aloittivat!! Tuntui jotenkin reilummalta. Nyt kylläkin kinaa siskon kanssa kun antaa ymmärtää että mun kaikki suunnitelmat olis jotenkin huonoja... No kai sitä pitää tietää mitä itse haluaa!!

Ainu 20 +5
 
Yritänpäs minäkin taas kirjoitella jonkinlaista raporttia…
Viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki näytti olevan hyvin. Sukupuolta emme sitten lopulta kysyneet, eiköhän tuo sitten aikanaan selviä :) Neuvolakin oli viime viikolla ja sielläkin kaikki ok. Hemppa tosin oli laskenut sen verran, että raudan syöntiä olen nyt sitten koittanut aloitella. Paino oli nyt noussut aika vauhdilla, mutta kun otetaan huomioon, että tuossa välillä laihduin, ei ole aihetta huolestua. Ipanan potkut ovat viime päivinä taas huomattavasti voimistuneet ja eilen illalla nukkumaan mennessäni mellastus oli jo melkoista. Tänään ollakin sitten taas oltu paljon rauhallisempia, mutta ehkä pikkuinen säästelee voimiaan iltajumppaa varten :)

Samanlaisia tuntemuksia täälläkin kuin teillä muillakin eli vähänkään ”oudompien” ihmisten kanssa mun on tosi vaikea puhua vauvasta tai raskaudestani ylipäätään. Jotenkin kaikki tuntuu vieläkin niin uudelta ja aralta, että ei niitä tunteita osaa eikä halua jakaa kuin kaikkein läheisimpien kanssa. Miehelle juttelen vauvasta vähän liikaakin ja mielelläni puhun myös parhaan ystäväni ja äitini kanssa, mutta esim. miehen siskon utelut saavat minut tosi vaivautuneeksi. Myöskin hyvää tarkoittava ja lapsenlastaan hartaasti odottava anoppi ärsyttää välillä. Ei tuntunut kovin kivalta, kun hän heti raskaudesta kuultuaan uteli tunnenko liikkeitä ja kun en silloin (rv 15) tuntenut, päivitteli sitä kovasti. Jotenkin tuli tosi ikävä olo, vaikka ihan hyvin tiesin, ettei ensisynnyttäjän vielä tuossa vaiheessa ”kuulukaan” mitään tuntea…
Tosi oudolta tuntui myös risteilyllä viime viikolla, kun täysin outo mies innostui aamupalalla kehumaan kuin mulla on tosi söpö massu. En oikein tiennyt, mitä sanoa, kun hän alkoi udella koska on laskettu aika, onko lapsi ensimmäinen jne. Väkisinkin tuli sellainen ”mitä se sulle kuuluu” –olo! Mutta kaipa näihin kommentteihin ja mahan taputtelijoihin vähitellen jollain tavalla tottuu… :)

Äitini on valtavan tohkeissaan tulevasta lapsenlapsestaan, mutta koittaa parhaansa mukaan olla hössöttämättä :) Kyselee kyllä kuulumisia, mutta ei onneksi liian usein ole soittelemassa perään. Vanhempani ovat olleet niin esimerkillisiä isovanhempia siskoni lapsille, että jos jatkavat samaan mallin mun lasteni kohdalla (kuten varmasti tekevät) olemme todella onnekkaita…

Ilona & Ipana 21+2
 
käytiin tänään neuvolassa ja saatiin kaavakkeet sairaalaa ja kelaa varten. nyt sit täytyisi alkaa varmaan miettiä nimiä hätäkastetta varten jota nyt ei tietenkään toivoisi tehtävän. joko muut on kovasti nimiä miettineet? meillä ensimmäisen kohdalla nimet oli selvät jo ennen kuin plussasin mutta kakkosen kohdalla asia venyi ja venyi... no katsotaan mites kolmosen kanssa käy...

mun täytyisi alkaa kanssa syömään rautaa kun hemoglobiini oli sen verran alhainen mutta kun ne rautatabletit laittaa mahan aivan totaallisen sekaisin niin taidanpa koittaa luontaistuotekaupan litkua ensin. samoin mulla oli valkuaista pissassa joten kontrolliin ensi viikolla. täytyy vaan muistaa juoda ihan hirvittävän paljon jos se sitten auttaisi. joutuu muutenkin käymään usein vessassa ja nyt vielä käskettiin juomaan lisää että taidanpa alkaa asumaan vessassa ;)

tuosta muiden hössötyksestä... meillä ei mitään isompia hössötyksiä enään ole, esikoisen kohdalla sitä oli ihan riittämiin =) tietenkin voinnit kyselevät ja ihastelevat isoa masua mutta ei onneksi soittele/käy kylässä ihan joka päivä, joka toinen päivä vain ;) meillä ollaan aina kotona halailtu ja halaan edelleen vanhempani ja siskoni kun heidät näen joten mua ei niin kauheasti vaivaa vaikka joku tuttu vähän mahaa koskisikin. en nyt tykkää että joku tuntematon sitä tulisi taputtelemaan mutta kyllä mun monet ystävätkin sitä käyvät koittamassa ja ihmettelevät että kyllä se onkin yhtäkkiä kasvanut =) mut onneksi olemme kaikki erilaisia joten tyylillään ja siten miten tykkää =)

mut jos nyt ei enempää ehdi kun vasta juhannuksen jälkeen jälleen kirjoittelemaan niin oikein hauskaa jussia kaikille!!
maxiina ja pikku-I 22+3
 
Tänään on taas yksi rajapyykki ylitetty. Eikös rv22 ole se raja, jonka jälkeen ei enää puhuta keskenmenosta vaan kohtukuolemasta. Ja sikiölle on mahdollista saada siunaus ja hautaus. Olipa taas tieto, toisaalta jokuhan tuonkin rajapyykin on päättänyt ja varmasti se on määritetty siihen kohtaan, jonka jälkeen on odotettavissa, että raskaus sujuu todennäköisemmin loppuun asti.

Muiden hössötyksestä. Meillä ei lähipiiri ole kummemmin edes raskautta kommentoineet, onnitelleet toki. Oma äiti on kovasti kierrellyt kirppareita ja hommaillut vauvanvaatteita, hää hössöttää siten. Ei meillä ole koskaan kyselty kuulumisia sen kummemmin, joten en nytkään odottanut. Juhannuksena ollaan menossa taas sukulaisiin (molempien vanhemmille käymään yms) joten sittenhän sen näkee miten hössöttävät, kun ollaan nenäkkäin.

Iidaleena rv22
 
Milloin meinasitten uskaltaa alkaa ostaa kaikkea kivaa vauvalle??
Toisaalta haluasi jo nyt mutta sitten taas "järki" yrittää sanoa että pitäisi malttaa vielä vähän. Sen kyllä olen päättänyt jo että jos jotain ihkua tai todella halpaa hyödyllistä löytyy niin sitten ostan.
Pitäisi kirppareille lähteä...
Ainu 20+6
 
Itse olen jo Huuto.netissä jättänyt huutoja vauvanvaatepaketista. Tuntuu että pitäähän näitä tavaroita alkaa pikkuhiljaa hankkimaan. Eilen väkersin listaa kaikesta mitä pitää hankkia ennen syksyä. Tuli sellaisen A5-kokoisen vihkon kolme ja puoli sivua täyteen.. Suurimpina hankintoina tietenkin vaunut ja kaukalo ja ne loput on sitten kaikkea pientä. Nyt oikeasti alkaa jo tehdä mieli hankkia kaikkea. En olekaan vielä ostanut muuta, kuin silloin plussauksen aikoihin muutaman söpön pikkuvaatteen.

Jellybean
 
Minäkin kävin eilen ensimmäistä kertaa kirppiksellä katselemassa vauvan vaatteita. Pari kivaa bodya olisi löytynytkin, mutta jätin sitten kuitenkin ostamatta. Itsekään en tiedä miksi. Jotenkin se kynnys hankkia ne ihan ekat vauvanvaatteet/tarvikkeet, on vaan noussut kamalan korkeaksi. Vaan kai tässä on kohtapuoliin pakko rohkaista itsensä jotain hankintoja tekemään, muuten käy vielä niin, että huomaan ajan loppuvan syksyllä kesken…

Ilona & Ipana 21+3
 
Heippa! Minä ostin nyt turvakaukalon kun kaupan seinällä oli ilmoitus ja myyjä antoi tosi hyvään hintaan sellaisen 9 kuukautta yhdellä lapsella käytössä olleen gracon jalustalla olevan turvakaukalon. Normaalisti uutena tollasesta saa maksaa sen 160- 180 euroa ja nyt sain sen 80 euroon joten kyllä ihan ehdottomasti ostin. Meillä oli esikoisen aikaan tollainen jalustalla oleva turvakaukaukalo myös ja siihen oltiin miehen kanssa kumpikin niin tyytyväisiä että pakko sellainen tällekkin saada ja sitten meillä on vielä sellaset matkarattaat johon saa tuon tuvakaukalon pikakiinnityksellä nappastua. Muuta isompaa ei sitten enää olekkaan tarvehankinnassa paitsi varmaan tulee ostetuksi tuplarattaat jos vaan hinta-laatusuhteeltaan oikeanlaiset tulee kohdilleen.

Tänään kävin siellä neuvolassa. Ekana oli tarkoitus että th: n käynti olis 20min ja sitten lääkärille, mutta oli tämä th joka varaili aikoja saanut jotenkin tämän ryssittyä ja lääkäri aika on vasta ensiviikon torstaina samaan aikaan kuin tänään sen olisi pitänyt olla. Mieskin oli ihan sitä varten lähtenyt mukaan tuonne kun ultra ja ihan hukkaan meni nyt työtunteja jotka sitten pitää kuitenkin jollain aikaa korvata, onneksi on miehellä liukuvat työajat. Ensiviikolla pitää taas sitten lähtee kesken päivän jos meinaa ultraan tulla mukaan ja nekin korvata. Perskuta kun meni tälleen. Ylipäätään tänään on ollut aika kamala päivä, aamulla tuo mun pikkuneiti halusi mennä lähimetsään juoksemaan koiran kanssa ja sitten ei enää jaksanut metsästä kävellä pois ja jouduin kantamaan tyttöä pitkän matkaa ja sitten tyttö ilmoitti että kumppari tippu ja tietty oli kumpikin kumppari tippunut ja ei muuta kuin etsimään yksi kumppari löytyi aivan sieltä syrjää missä tytön syliin nappasin ja sitten oli toinen löydettävänä etsittiin ja etsittiin ...lähettiin takaisin päin ja siellähän se oli juuri missä lähettiin etsimään kumppareita oli vaan niin hyvin onnistunut tipahtamaan hieman piiloon. No sitten koira löysi metsästä jäniksen reisipalan lihoineen ja päivineen ja eiköhän mielissään sitä kiikuttanut, varmaan joku kettu tappanut jänön ja säikähtänyt meidän koiraa ja jättänyt tuon reisipalan tarjolle. Oikeastaan muuten menny ihan hyvin päivä noita juttuja lukuun ottamatta saatiin hiekkikseen uudeet hiekat ajettua.

Niiskulainen ja huomenna on jo raskausviikko 26 alkamassa käyntiin =D
 

Similar threads

L
Lokakuiset 2007 (8)
Viestiä
560
Luettu
13K
Lapsen saaminen
Lumi81
L
L
Lokakuiset 2007 (7)
Viestiä
168
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Neilikka Ajatuksista
N
L
Lokakuiset 2007 (5)
Viestiä
143
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Tehotyttö.
T
N
LOKAKUISET 2007
Viestiä
117
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Iikka76
I
L
Lokakuiset 2007 (4)
Viestiä
111
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Lumi81
L

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa