Löin tänä aamuna miestä kasvoihin

[en ymmärrä]

Ihmetyttää nämä ap:n ymmärtäjät. Ei taitaisi väkivallalle ymmärrystä löytyä jos löyjä olisi ollut mies.. Väkivalta on AINA TUOMITTAVAA, teki sen kuka tahansa ja missä olosuhteissa tahansa.

 

[.]

Mietin mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Hankalaa sikäli, että lasten ja itsensä takia ei voi jättää joulua laittamattakaan. Mä tekisin varmaan niin, että laittaisin kaikki kyllä valmiiksi - itselleni ja lapsille. Ukon jättäisin kylmästi kaiken ulkopuolelle. Kutsuisin lapset joulupöytään ja sanoisin ukolle, että kun et kerran mitään tehnyt, niin et mitään syökään. Tilaa itelles pizza tai mulle oikeestaan ihan sama mitä teet.

Ostaisin lahjat lapsille ja itselleni ja tilaisin pukin kysymättä mieheltä. Lämmittäisin saunan ja menisin lasten kanssa. Paiskaisin oven äijän nenän edessä kiinni. Vaihdettaisiin huonetta aina kun hyypiö tulee paikalle. Sitä rataa. Koko joulu.

Tämähän olisi lapsille oikein suloinen joulumuisto.

Vaikea sanoo kun en tiedä minkä ikäisiä lapsia. Luultavasti lapset eivät huomais koko juttua jos sen oikein osaa heidän osaltaan pelata. Kyllä sille siipalle voi sähistä oikein menestyksekkäästi nurkan takanakin. Mä ilmoittaisin ukolle jossain kaksin ihan rauhallisesti, että tää joulu menee näin, sä et ole mulle edes olemassa, älä sano mitään äläkä edes yritä tulla meidän joulun apajille. Sulta ei kysytä mitään eikä haluta mitään.

Minä kun olen perfektionisti mitä kiukutteluun tulee, niin jatkaisin samaa rataa myös joulun jälkeen. Muiden vaatteet löytyisivät pestyinä ja viikattuina kaapeista ja ukon rytkyt homehtuisivat pyykkikoriin jos ei alkais itse niitä pestä. Ruokansa saisi sekä hakea että laittaa itse. Jne jne.

Hae apua. Sun lapset kasvaa kieroiksi manipulaattoreiksi kanssasi.

 

[opp]

No niin. Alkoiko mies sitten iloisena siivota?

Mistähän johtuu, ettei joidenkin miehet tee tai osaa tehdä mitään?

No eipä alkanut ei. En tiedä mahtaako tulla kotiinkaan töiden jälkeen kun menin avarilla mottasemaan, mutta eipä tässä vaiheessa enää kiinnostakaan.

Mutta kertokaa mulle miten saan miehen osallistumaan, kun mikään keino ei tepsi: ei että jätän itse tekemättä, pyydän kauniisti apua, nalkutan ja huudan ja mäjäytän, sanon että haen avioeroa, itken lattialla kun en enää jaksa enkä kerta kaikkiaan ehdi tehdä kaikkea yksin. Mitä keinoja vielä on? Pariterapiassa sanottiin mulle että älä sitten tee niitä töitä ja suunnittele kaikkea valmiiksi, mutta eihän mulla ole varaa jättää tekemättäkään. Jos näin tekisin, meillä olisi joulut ja kaikki juhlat aivan tavallisia arkipäiviä, lapset ei kävis ikinä neuvolassa, kenellekään emme koskaan ostaisi synttärilahjoja jne jne jne.

Tuskin saat mitenkään osallistumaan jos kaikkea olet jo yrittänyt.
Miksi ihmeessä hankitte lisää lapsia jos noin huonosti on asiat etkä jaksa nykyistenkään kanssa ja tiedät että mies tuskin tuosta muuttuu??

Koska he ovat idiootteja! Niin yksinkertaista se on.

 

[Rukoilijasirkka]

Nyt ihan oikeasti kannattaa yrittää miehen kanssa vain sopia ja tehdä kaikessa muussa kompromissi. Eli tilatkaa vaan se pizza ja laittakaa huomista varten pakkkaseen ja tehkää kaikki mahd. helposti. Eli jättäkää tekemättä. Suukot ja halaukset sensijaan kannattaa muistaa, ne on paljon tärkeämpiä, kuin jotkut pölypallerot tai ihrakinkut.

 

[bang]

Mulla oli väkivaltainen mies ja hänen kanssaan huomasin itsekin sairastuvani väkivaltaisuuteen. Se on kuitenkin mennyt ohi sitä myötä kun parisuhde loppui ja sain puida sen kipeät asiat ammattiauttajan kanssa pienemmiksi.

Joo. kaikki oli miehen vikaa. Sekin että itse aloit väkivaltaiseksi. Kaunko piti herutella, että sait miehenkin väkivaltaiseksi?

Kun et selvästikään tiedä asiasta mitään, olisin sinuna ihan hiljaa.

Osui ja upposi, 'ole hiljaa'-kommentista päätellen.

 

[Rytkäätys]

mene nyt sopimaan se riita,kuiskuttele korvaan ja halit.Tulee molemmille parempi mieli.
Joulutunnelma alkaa sopimisesta.

Ja tällainen neuvo tulis myös miehelle, joka olisi lyönyt puolisoaan kasvoihin? Kuiskuttele nyt vähän vaimon korvaan ja haleja vaan :heart: Voi luoja mitä kaksinaismoralismia.
AP:lle mulla ei ole mitään sanottavaa, kuuluu ihan samaan kastiin kuin puolisoaan tai lapsiaan hakkaavat miehet. Väkivalta perheen sisällä on sairasta ja kertoo keskenkasvuisista ihmisistä. Oksettavaa.

 

[ei mikään teresa minäkään]

Järkyttäviä kommentteja kanssaihmisiltä! Hieman ymmärrystä pinoon naiset!

Nostakoon kätensä pystyyn se äiti, joka ei ole koskaan tuntenut itseään lopenuupuneeksi tai se äiti, joka järkevänä ihmisenä jättää seuraavan lapsen tekemättä, koska parisuhde ei ole maailman paras tai se äiti, joka kokee hukkuvansa kotitöiden ja lasten hoitoon.

Vaikka me kuinka rakastaisimmekaan omia lapsia ja sitä miestäkin, niin kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, niin fyysisesti tai henkisesti, niin joskus tulee ylireagoitua ja etenkin jos se armas puoliso (joka ei niin satasella osallistu perhe-elämään aina) sattuu aukaisemaan suunsa heittäen sen vihreän sammakon pihalle väärällä hetkellä, niin luonnollisesti joskus joku meistä saattaa pillastua. Ok, lyöminen ei ole oikein, mutta kun se huutaminenkaan tai haukkuminen ei ole yhtään sen parempi asia.

Ja jos ne lapset sattuivat olemaan paikalla, niin heille voi sanoa, että äiti oli nyt vihainen isälle ja teki tuhmasti kun löi. Että ketään ei saa lyödä.

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki. Ja selvitä niin monesta, yleensä ilman puolison tukea. Kuitenkin tosiasia on, että kovin monessa perheessä ne isät eivät hirveästi kotitöihin osaa osa riittävässä määrin. Ainakin näin omassa kaveri/tuttavapiirissä on ikähaarukalla 32-40 vee.

Jaksamista kaikille ja lämmintä joulumieltä!

 

[ei nipo eikä perfektionisti]

ja lapset tietysti todistivat tilannetta. Olen ihan väsynyt joulujärjestelyihin, varsinkin kun en saa mieheltä MINKÄÄNLAISTA apua. Enkä edes ole mikään nipo perfektionisti, vaan riittää että perusasiat jouluna on kunnossa. Mutta mies ei osallistu mihinkään ja mä olen loppu.

Ja sekö oikeuttaa väkivaltaan?!
Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisit jo soittanut poliisit paikalle ja jättänyt eropaperit kirjoitettuna keittiön pöydälle.. 'tun idiootti!

Taidat itse olla. Mistä noin päättelet? Juurihan oli päässyt sanomasta ettei ole nipo perfektionisti. Se, että muut täällä uhoaa että heti jättäisi miehen, ei tarkoita sitä aloittajakin jättäisi.

Eli jos ei ole nipo perfektionisti niin saa vetää toista turpaan ihan vapaasti, jopa lasten nähden!?!

 

[Rytkäätys]

Tuossa tilanteessa tosiaan akka jatkaisi matkaa ovesta ihan mihin vaan, ja joulua viettäisivät yhdessä isä ja lapset.

Se on ihan oikein! Jos mä löisin miestäni niin saisin etsiä uuden kumppanin, ei se ole mikään nyrkkeilysäkki. Onneks ei kuulu tapoihin leikkiä jotain litsari-draama queenia.

 

[..]

Ootte sairaita. Lyöminen ei kuulu ihmissuhteisiin missään tilanteessa. Kovin on yksinkertaista.

 

[muscat]

No hei miettikää nyt, tää pariskunta on jotain alle kakskymppisiä, ei tule suhde kestämään ensi jouluun kuitenkaan. Ei kai muuten kukaan AIKUINEN mies SUUTU jos ei jonain iltana pesää irtoa????

Oltaiskin kaksikymppisiä niin vois selittää lapsellisuudella tätä paskaa.

miten nii vois?? lapsellisia olette, oli se ikä sitte 19 tai 38

 

[Ei kuitenkaan niin]

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki.

Ei se myytistä oo kiinni Vaan siitä ette ihmiset osaa elämänhallintaa, ovat onnettomia ja tappelevat kuin pikkukakarat.

 

[Korjattu]

Järkyttäviä kommentteja kanssaihmisiltä! Hieman ymmärrystä pinoon miehet!

Nostakoon kätensä pystyyn se isä, joka ei ole koskaan tuntenut itseään lopenuupuneeksi tai se isä, joka järkevänä ihmisenä jättää seuraavan lapsen tekemättä, koska parisuhde ei ole maailman paras tai se isä, joka kokee hukkuvansa kotitöiden ja lasten hoitoon.

Vaikka me kuinka rakastaisimmekaan omia lapsia ja sitä vaimoakin, niin kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, niin fyysisesti tai henkisesti, niin joskus tulee ylireagoitua ja etenkin jos se armas puoliso (joka ei niin satasella osallistu perhe-elämään aina) sattuu aukaisemaan suunsa heittäen sen vihreän sammakon pihalle väärällä hetkellä, niin luonnollisesti joskus joku meistä saattaa pillastua. Ok, lyöminen ei ole oikein, mutta kun se huutaminenkaan tai haukkuminen ei ole yhtään sen parempi asia.

Ja jos ne lapset sattuivat olemaan paikalla, niin heille voi sanoa, että isä oli nyt vihainen äidille ja teki tuhmasti kun löi. Että ketään ei saa lyödä.

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen isämyytin-ylläpitoon. Siihen että isän pitää niellä ja kestää kaikki. Ja selvitä niin monesta, yleensä ilman puolison tukea. Kuitenkin tosiasia on, että kovin monessa perheessä ne äidit eivät hirveästi kotitöihin osaa osa riittävässä määrin. Ainakin näin omassa kaveri/tuttavapiirissä on ikähaarukalla 32-40 vee.

Jaksamista kaikille ja lämmintä joulumieltä!

 

[Randomi Rane]

AP:lle mulla ei ole mitään sanottavaa, kuuluu ihan samaan kastiin kuin puolisoaan tai lapsiaan hakkaavat miehet. Väkivalta perheen sisällä on sairasta ja kertoo keskenkasvuisista ihmisistä. Oksettavaa.

Keskenkasvuisen ajattelun tuottama kommentti. Sen kummenkin mihinkään kastijakoon enää alentumatta, annan suuremman arvostukseni sellaisille ratkaisumalleille, että asiaa aletaan puida, ja huonosta käyttäytymismallista oppitaan pois. Asiassa aletaan kasvaa. Sekin on mahdollista. Kaikilta sellainen ei vain onnistu. Vain kasvukykyisiltä ja kehityskelpoisilta yksilöiltä.

 

[Rytkäätys]

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki.

Ei se myytistä oo kiinni Vaan siitä ette ihmiset osaa elämänhallintaa, ovat onnettomia ja tappelevat kuin pikkukakarat.

Juuri näin :flower: MIKÄÄN ei pakota olemaan huonossa suhteessa, MIKÄÄN ei pakota ajamaan itseään siihen tilanteeseen ettei aivonystyrät enää toimi vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi, pilata lasten joulu ja sitten jäkättää palstalla miten mies ei osallistu! :headwall:

 

[ap]

Joku tuolla ehdotti että jättää miehen kylmästi ulkopuolelle ja jättää pyykit pesemättä jne. Mutta tätäkin on kokeiltu, ja musta tuntuu että mies vaan nauttii kun saa olla rauhassa eikä tarvii osallistua mihinkään yhteisiin juttuihin.

Mä en oikeasti tiedä mitä tehdä. Tää nyt kulminoituu jouluun, mutta sama ongelma on olemassa läpi vuoden. Sääli todellakin lasten kannalta, mutta en halua opettaa omille lapsille että äiti tekee kaiken ja isä ei osallistu mitenkään, koska sitten he puolestaan ovat vaikeuksissa omissa parisuhteissaan. Ja joo joo, tiedän ettei mun mäjäyttäminen mitenkään edesauta lasteni onnistumista omissa perheissään tulevaisuudessa.

 

[ei mikään teresa minäkään]

Järkyttäviä kommentteja kanssaihmisiltä! Hieman ymmärrystä pinoon miehet!

Nostakoon kätensä pystyyn se isä, joka ei ole koskaan tuntenut itseään lopenuupuneeksi tai se isä, joka järkevänä ihmisenä jättää seuraavan lapsen tekemättä, koska parisuhde ei ole maailman paras tai se isä, joka kokee hukkuvansa kotitöiden ja lasten hoitoon.

Vaikka me kuinka rakastaisimmekaan omia lapsia ja sitä vaimoakin, niin kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, niin fyysisesti tai henkisesti, niin joskus tulee ylireagoitua ja etenkin jos se armas puoliso (joka ei niin satasella osallistu perhe-elämään aina) sattuu aukaisemaan suunsa heittäen sen vihreän sammakon pihalle väärällä hetkellä, niin luonnollisesti joskus joku meistä saattaa pillastua. Ok, lyöminen ei ole oikein, mutta kun se huutaminenkaan tai haukkuminen ei ole yhtään sen parempi asia.

Ja jos ne lapset sattuivat olemaan paikalla, niin heille voi sanoa, että isä oli nyt vihainen äidille ja teki tuhmasti kun löi. Että ketään ei saa lyödä.

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen isämyytin-ylläpitoon. Siihen että isän pitää niellä ja kestää kaikki. Ja selvitä niin monesta, yleensä ilman puolison tukea. Kuitenkin tosiasia on, että kovin monessa perheessä ne äidit eivät hirveästi kotitöihin osaa osa riittävässä määrin. Ainakin näin omassa kaveri/tuttavapiirissä on ikähaarukalla 32-40 vee.

Jaksamista kaikille ja lämmintä joulumieltä!

Olen tietysti immarreltu, että pidit kirjoitustani kopiotavan/vääristeltävän arvoisena, mutta toivoisin, että osaisit kuvailla oman sanottavasi aivan omin sanoin!

 

[vieras]

jos menee läpsimään vierasta ihmistä kadulla kasvoihin niin takuu varma putkareissu tulee.miksi siis saa omaa puoliso läpsiä.koskemattomuuden suoja pitää olla.

ja siihen pillun vonkaamiseen niin ukko voi sen hienomminkin hoitaa kuin suurinpiirtein kalu kourassa vongata kuin pikkulapset.

 

[Rytkäätys]

AP:lle mulla ei ole mitään sanottavaa, kuuluu ihan samaan kastiin kuin puolisoaan tai lapsiaan hakkaavat miehet. Väkivalta perheen sisällä on sairasta ja kertoo keskenkasvuisista ihmisistä. Oksettavaa.

Keskenkasvuisen ajattelun tuottama kommentti. Sen kummenkin mihinkään kastijakoon enää alentumatta, annan suuremman arvostukseni sellaisille ratkaisumalleille, että asiaa aletaan puida, ja käyttäytymismallista oppitaan pois. Asiassa aletaan kasvaa. Sekin on mahdollista. Kaikilta selliainen ei vain onnistu.

Ai, sekö se nykyään onkin keskenkasvuista ettei hyväksy perheväkivaltaa missään muodossa? Multa on jotain sitten mennyt ohi. Anteeksi. Eli nyt muistan tästä lähtien että lyöminen on ihan jees kun sen jälkeen vain sovitaan ja muistetaan että ollaan yhdessä, vaikka hampaat irvessä :flower:

 

[Jaana]

Hae apua. Sun lapset kasvaa kieroiksi manipulaattoreiksi kanssasi.

Ja hah, mikäs tuossa nyt on? Sekö onkin yhtäkkiä manipuloimista jos kieltäytyy passaamasta aikuista paskiaista? Se on kuule maailman sivu tunnettu tosiasia, että jos et tee mitään et syökään mitään - paitsi tietysti tässä sossulandiassa tää ei ihan päde.

Ukkohan se tossa asetelmassa manipuloija on, luulee et hän voi määrätä säännöt ja kieltäytymällä töistä saa joka tapauksessa laitetun joulun jne. Näköjään monen lapatossun kotona saisikin. Meillä ei saisi.

 

[Rytkäätys]

Järkyttäviä kommentteja kanssaihmisiltä! Hieman ymmärrystä pinoon miehet!

Nostakoon kätensä pystyyn se isä, joka ei ole koskaan tuntenut itseään lopenuupuneeksi tai se isä, joka järkevänä ihmisenä jättää seuraavan lapsen tekemättä, koska parisuhde ei ole maailman paras tai se isä, joka kokee hukkuvansa kotitöiden ja lasten hoitoon.

Vaikka me kuinka rakastaisimmekaan omia lapsia ja sitä vaimoakin, niin kun ihminen on tarpeeksi väsynyt, niin fyysisesti tai henkisesti, niin joskus tulee ylireagoitua ja etenkin jos se armas puoliso (joka ei niin satasella osallistu perhe-elämään aina) sattuu aukaisemaan suunsa heittäen sen vihreän sammakon pihalle väärällä hetkellä, niin luonnollisesti joskus joku meistä saattaa pillastua. Ok, lyöminen ei ole oikein, mutta kun se huutaminenkaan tai haukkuminen ei ole yhtään sen parempi asia.

Ja jos ne lapset sattuivat olemaan paikalla, niin heille voi sanoa, että isä oli nyt vihainen äidille ja teki tuhmasti kun löi. Että ketään ei saa lyödä.

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen isämyytin-ylläpitoon. Siihen että isän pitää niellä ja kestää kaikki. Ja selvitä niin monesta, yleensä ilman puolison tukea. Kuitenkin tosiasia on, että kovin monessa perheessä ne äidit eivät hirveästi kotitöihin osaa osa riittävässä määrin. Ainakin näin omassa kaveri/tuttavapiirissä on ikähaarukalla 32-40 vee.

Jaksamista kaikille ja lämmintä joulumieltä!

Olen tietysti immarreltu, että pidit kirjoitustani kopiotavan/vääristeltävän arvoisena, mutta toivoisin, että osaisit kuvailla oman sanottavasi aivan omin sanoin!

Eikö tää nyt sulle passannutkaan näin päin esitettynä?

 

[..]

Hae apua. Sun lapset kasvaa kieroiksi manipulaattoreiksi kanssasi.

Ja hah, mikäs tuossa nyt on? Sekö onkin yhtäkkiä manipuloimista jos kieltäytyy passaamasta aikuista paskiaista? Se on kuule maailman sivu tunnettu tosiasia, että jos et tee mitään et syökään mitään - paitsi tietysti tässä sossulandiassa tää ei ihan päde.

Ukkohan se tossa asetelmassa manipuloija on, luulee et hän voi määrätä säännöt ja kieltäytymällä töistä saa joka tapauksessa laitetun joulun jne. Näköjään monen lapatossun kotona saisikin. Meillä ei saisi.

Oisko tota pitänyt miettiä ennen, kun miehesi valitsit ja perheesi perustit? Ja jos nyt vasta heräät tuohon tilanteeseen, niin mene nyt ihmeessä hoitamaan oma pääsi kuntoon eläkä siirrä traumojasi ja tuota vihaasi lapsiisi. Elät sairaassa suhteessa, löytyi se syyllinen mistä tahansa.

 

[ei mikään teresa minäkään]

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki.

Ei se myytistä oo kiinni Vaan siitä ette ihmiset osaa elämänhallintaa, ovat onnettomia ja tappelevat kuin pikkukakarat.

Juuri näin :flower: MIKÄÄN ei pakota olemaan huonossa suhteessa, MIKÄÄN ei pakota ajamaan itseään siihen tilanteeseen ettei aivonystyrät enää toimi vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi, pilata lasten joulu ja sitten jäkättää palstalla miten mies ei osallistu! :headwall:

Onko omakohtaisia kokemuksia? Olen itse kyllä asiasta täysin eri mieltä. Aikoinaan jouduin olemaan monesta eri pakottavasta syystä toimimattomassa suhteessa hyvinkin pitkään. Elämä ja asiat eivät ole aina niin yksiselitteisi, kuin miten ulkopuolinen saattaa asian nähdä.

Fyysistä väkivaltaa en hyväksy kohdistui se kehen tahansa. Teologi Antti Kylliäisellä on hienoja ajatuksia armosta ja anteeksiannosta, kannattaa tutustua hänen kirjoittamiinsa teoksiin.

 

[hohhoijaa....]

HEI AP!

Minä ymmärrän että kilahdit ja löit miestäsi. Olet ilmesen loppu ja nyt sitten vaan tuli mitta täyteen. Tää ei nyt kuitenkaan oo mikään maailman loppu. Lyödä ei saa ketään ja toivottavasti päätit että oli viimenen kerta!

Minä tekisin niin että nyt jouluksi rauhottasin tilanteen. Tekisin ne välttämättömimmät ja yrittäsin nauttia joulusta lasten kanssa. Joulun jälkeen (tai uudenvuoden) kertoisin miehelleni miltä tuntuu ja sanoisin että nyt on asiat muututtava. Riippuen sitten miehen vastauksesta päättäisin jatkosta. Miksi olet suhteessa jossa olet onneton?

Puhu lasten kanssa tuosta lyömisestä ja myönnä virheesi. Nyt on tainnut tulla tilanne eteen missä sinun on päätettävä että jatkatteko yhdessä miehesi kanssa vai ei!

 

[Rytkäätys]

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki.

Ei se myytistä oo kiinni Vaan siitä ette ihmiset osaa elämänhallintaa, ovat onnettomia ja tappelevat kuin pikkukakarat.

Juuri näin :flower: MIKÄÄN ei pakota olemaan huonossa suhteessa, MIKÄÄN ei pakota ajamaan itseään siihen tilanteeseen ettei aivonystyrät enää toimi vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi, pilata lasten joulu ja sitten jäkättää palstalla miten mies ei osallistu! :headwall:

Onko omakohtaisia kokemuksia? Olen itse kyllä asiasta täysin eri mieltä. Aikoinaan jouduin olemaan monesta eri pakottavasta syystä toimimattomassa suhteessa hyvinkin pitkään. Elämä ja asiat eivät ole aina niin yksiselitteisi, kuin miten ulkopuolinen saattaa asian nähdä.

Fyysistä väkivaltaa en hyväksy kohdistui se kehen tahansa. Teologi Antti Kylliäisellä on hienoja ajatuksia armosta ja anteeksiannosta, kannattaa tutustua hänen kirjoittamiinsa teoksiin.

On kokemusta, olin 6 vuotta suhteessa jossa oli väkivaltaa. Joka siis kohdistui minuun. Harmi että minulla kesti niin pitkään saada voimia uskaltaa irrottautua, moista virhettä en soisi enää kenenkään tekevän. Toivon kaikkien, jotka joutuvat väkivaltaa pelkäämään ja kokemaan, jättävän suhteen mahd. pian. Se on hirvittävää. Ja myös nainen voi olla nyrkkeineen ja kynsineen hirveä tappelukumppani.

Ja armo ja anteeksianto... Mulle on ihan sama mitä joku jeesustelija siitä sanoo, kysytäänpä niiltä ihmisiltä jotka ovat lapsuudessa väkivaltaa joutuneet perheen sisällä näkemään, että oliko hieno juttu kun äiskä/iskä aina antoi anteeksi ja homma oli yhdellä sovintopanolla kuitattu?