Miehen "pikkukilarit" juhannuksena ja pitkä vuodatus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Totaalisen loppu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
luin kaikki tekstisi silmät pyöreinä, melkein kyyneleet tulivat silmiin.
ei ei ei, ei näin.
Sinä OLET tehnyt kaikkesi, antanut kaikkesi, sinun EI tarvitse tehdä enää mitään miehesi eteen.
Ainoastaan mitä SINUN TÄYTYY TEHDÄ, on, että lähdet suhteesta pois!!!!
Sain sellaisen käsityksen, että asunto on sinun?? Oletteko naimisissa? Voitko häätää miehen pois?
 
Ap, onko paikkakunnallasi tai lähellä turvakotia? Saisitko sieltä nyt heti neuvoja miten pääset miehestä eroon? Tai soita lastensuojeluun, poliisille.
Siskollani on alkoholisti mies, joka hyvin harvoin lapsille teki mitään, mutta se henkinen väkivalta oli kamalaa. Nyt vasta usean vuoden jälkeen, mies joutui lähtemään kotoaan. Eikä saa tulla lasten ja vaimon tykö humalassa. Ja nyt vasta siskoni ymmärtää kuinka paljon mies on vahingoittanut lapsia. Lapset itse olivat lähettäneet lastensuojeluun sähköpostia: kuolemmeko tänne, eikö meitä kukaan auta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Mun olisi kai pitänyt pystyä rakastamaan enemmän.

Tuo asenne ei auta sinua yhtään. Eivät lapsetkaan kasva miellyttäviksi ihmisiksi pelkällä rakkaudella. Tarvitaan myös kuria. Sinun pitää kunnioittaa itseäsi ja vaatia kunnioitusta myös muilta. Tilanteen muuttaminen ei kyllä varmasti ole tuossa pisteessä helppoa. Neuvoisin sinua lähtemään pois ainakin joksikin aikaa ja hakemaan ammattiapua. Älä jää kynnysmatoksi.
 
Emme ole naimisissa.
Lukkoja on turha vaihtaa,koska kellarista ja vintiltä kyllä pääsee sisään,jos tietää miten ja hän tietää. Kuten kirjoitin, toivon kai hänen nyt itse lähtevän, olenhan niin julma,että jätän juhannuksenakin yksin (Tosin juttelin TÄYSIN rauhalliseen sävyyn,mitä tehdään ja hän totesi tekevänsä remonttia,enkä minä lähtenyt uhitellen tms.vaan halusin tarjota lapsille mukavan kylästelyn naapurissa) . Hän sai ymmärtääkseni paljon tukea eilen illalla sille,kuinka uskomattoman kylmä olen ja maailmankuvani vääristynyt.

Turvakoti pitäisi täällä toimia. Jokin aika sitten soitin Naistenlinjalle ja mietin silloin soittoa myös turvakotiin. Pelkään vain,että jos mies saisi kuulla siitä,riehaantuisi hän todella pahasti,koska "mitä he hänestä siellä ajattelevat". Turvakotia en todellakaan hänen mielestään voi tarvita,koska kaikki paha on vain kuvitelmia päässäni TAI itse olen huudon aiheuttanut. Ei sellaiseen turvakotia tarvita,vaan naisen parempaa käytöstä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Emme ole naimisissa.
Lukkoja on turha vaihtaa,koska kellarista ja vintiltä kyllä pääsee sisään,jos tietää miten ja hän tietää. Kuten kirjoitin, toivon kai hänen nyt itse lähtevän, olenhan niin julma,että jätän juhannuksenakin yksin (Tosin juttelin TÄYSIN rauhalliseen sävyyn,mitä tehdään ja hän totesi tekevänsä remonttia,enkä minä lähtenyt uhitellen tms.vaan halusin tarjota lapsille mukavan kylästelyn naapurissa) . Hän sai ymmärtääkseni paljon tukea eilen illalla sille,kuinka uskomattoman kylmä olen ja maailmankuvani vääristynyt.

Turvakoti pitäisi täällä toimia. Jokin aika sitten soitin Naistenlinjalle ja mietin silloin soittoa myös turvakotiin. Pelkään vain,että jos mies saisi kuulla siitä,riehaantuisi hän todella pahasti,koska "mitä he hänestä siellä ajattelevat". Turvakotia en todellakaan hänen mielestään voi tarvita,koska kaikki paha on vain kuvitelmia päässäni TAI itse olen huudon aiheuttanut. Ei sellaiseen turvakotia tarvita,vaan naisen parempaa käytöstä...


Siis ihan todellako luulet, että vika on sinussa? :O Miehesi on narsisti ja on näköjään saaanut sinut aivopestyä omiin sairaisiin mielikuvitusleikkeihin mukaan. Häivy ennen kuin miehesi tappaa sinut tai lapsesi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ina81:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Mun olisi kai pitänyt pystyä rakastamaan enemmän.

Tuo asenne ei auta sinua yhtään. Eivät lapsetkaan kasva miellyttäviksi ihmisiksi pelkällä rakkaudella. Tarvitaan myös kuria. Sinun pitää kunnioittaa itseäsi ja vaatia kunnioitusta myös muilta. Tilanteen muuttaminen ei kyllä varmasti ole tuossa pisteessä helppoa. Neuvoisin sinua lähtemään pois ainakin joksikin aikaa ja hakemaan ammattiapua. Älä jää kynnysmatoksi.





Tässä parempaakin paremmat neuvot sinulle ap. Sinun pitää lopettaa murehtiminen sen suhteen, mitä mies ajattelee. Tee omat päätöksesi sen mukaan, mitä sinä ja lapsesi tarvitsevat. Parasta mitä voit teille (lapsille ja itsellesi) tehdä ja antaa, on se, että haet apua tilanteessa jossa on hyvin vaikea toimia itse ja lähteä. Tee se mahdollisimman pian. Voimia ja onnea uuteen, parempaan elämään. Sen olet ansainnut.
 
En mä tiedä miten sua vois auttaa. Sä et selkeästi vielä ymmärrä tuota teidän kuviota, sulla on puolustusmekanismi päällä. Niin se oli mullakin, kun ekaa kertaa tajusin että hetkinen, miehessä on myös vikansa ja että psykopaatin piirteet sopii siihen täysin. Siinä vaiheessa mulla napsahti kieltovaihe päälle, ei mun mieheni, ei mun lasteni isä, en mä ole voinut olla niin sokea, mulle ei voi käydä näin. Mutta ajan kanssa hyväksyin asian ja uskalsin avata silmäni. Eroon päätyminen vei multa pitkän ajan, vuoden. Mietin asiaa mielessäni ja prosessoin ja kävin sitä läpi. Niin että sitten kun oikeasti olin tarpeeksi voimakas eroon, yhtäkään kyyneltä en vuodattanut vaan oli helpottunut ja onnellinen ja vapaa.

Mä toivon että sun silmät alkais nyt pikkuhiljaa avautumaan ja ymmärtäisit miehesi osuuden tästä kaikesta.

Etsi netistä tietoa vaikka alkuun parisuhdeväkivallasta ja narsismista.
 
Viime yönä enkä tänä aamuna ole itkenyt. Itken varmasti,kun mies krapuloissaan tai humalassa tulee näkösälle,jos tulee.Olen 100% varma,ettei hän pyydä anteeksi mitään,vaan katsoo vain julmasti ja kylmästi alaspäin ja vittuilee.
Olen kuitenkin ollut toistaiseksi itkemättä ja mulla on kai helpottunutkin olo vähän,koska orastaa niin vahvasti,että mies lähtisi itse.

Narsismista luin jokin aika sitten.Se pysäytti ja järkytti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Viime yönä enkä tänä aamuna ole itkenyt. Itken varmasti,kun mies krapuloissaan tai humalassa tulee näkösälle,jos tulee.Olen 100% varma,ettei hän pyydä anteeksi mitään,vaan katsoo vain julmasti ja kylmästi alaspäin ja vittuilee.
Olen kuitenkin ollut toistaiseksi itkemättä ja mulla on kai helpottunutkin olo vähän,koska orastaa niin vahvasti,että mies lähtisi itse.

Narsismista luin jokin aika sitten.Se pysäytti ja järkytti.

Sun mies ei tule lähtemään koskaan itse, on saanut sut valtansa alle ja on tyytyväinen näin.
 
Hei soittaisit edes sinne teidän turvakotiin, eihän se vielä tarkoita sitä että sun pitäisi sinne mennä. Soita vaan ja sano vaikka että "päivää, olen miettinyt olisko teistä jotain apua tällasessa tilanteessa kun.." ja kerrot tuon mitä laitoit ekaan viestiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cc:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Viime yönä enkä tänä aamuna ole itkenyt. Itken varmasti,kun mies krapuloissaan tai humalassa tulee näkösälle,jos tulee.Olen 100% varma,ettei hän pyydä anteeksi mitään,vaan katsoo vain julmasti ja kylmästi alaspäin ja vittuilee.
Olen kuitenkin ollut toistaiseksi itkemättä ja mulla on kai helpottunutkin olo vähän,koska orastaa niin vahvasti,että mies lähtisi itse.

Narsismista luin jokin aika sitten.Se pysäytti ja järkytti.

Sun mies ei tule lähtemään koskaan itse, on saanut sut valtansa alle ja on tyytyväinen näin.

Tämä on valitettavasti totta. Ei mnukaan ex lähtenyt itse, vaikka sillä oli jo uus uhrikin kierroksessa. Miks ois lähtenyt, sillähän oli saalis sopivasti verkossa ja kaikki toimi kuten se halusi. Sillä oli täy vaatehuolto, hyvä rahantulonlähde (=minä ja mun äitiyspäivärahani ja myöhemmin kotihoidontuki sekä lapsilisät jotka exän mielestä kuului hänelle), seksiäkin aina kun sattui kotona käymään. Ja alistunut naisihminen jota saattoi alistaa ja höykyttää mielinmäärin. Sen pienessä sadistisessa mielessä kaikki oli varmasti täydellistä, eikä se ois halunnut luopua siitä millään.

Sen takia se yrittikin kymmenen hyvää ja kaunista että en lähtis. Ja kun huomas ne tehottomiksi, alkoi uhkailu että sais mut pidettyä. Se uhkas kaikella mahdollisella, loppuviimein kertoi hommanneensa aseen ja lopettavansa mut ohimolaukauksella ennemmin kuin eroavansa. Kertoi ajankin jolloin tulisi tekemään asiat selviksi.

Onneksi olin jo siinä vaiheessa saanut omaa päätäni sen verran selväksi exän aivopesusta, että tajusin jo jotain. Ymmärsin sen, että ex on sairas ja todellakin toteuttaa uhkauksnsa. En tainnut itsestäni sen enempää välittää, mutta ajattelin lapsiani ja halusin pelastaa heidät. Ajattelin että minun on pakko selvitä hengissä, en halunnut kuolla lasteni takia. Joten viimeisillä voimanrippeillä menin ja kerroin kaiken lastensuojeluun. Sain tukea, ymmärrystä ja taloudellista avustusta jonka turvin homasin salaa uuden asunnon monen sadan kilometrin päästä. Päivää ennen kuin exän määräämä kuolinpäiväni tuli, keräsin salaa tavarani ja katosin lasteni kanssa.

Olen ylpeä itsestäni että tein sen. Kaiken sen hirveyden allakin mies ei sittenkään saanut minua täysin valtaansa, vaan oma järjen ääneni voitti sittenkin. Minussa on siis sisua, jota se hirviö ei saanut nitistettyä vaikka kaikkensa yritti. Olen voimakkaampi kuin ex. Olen aina ollut, tulen aina olemaan. Enää ex ei näe minussa pelkoa eikä alistumista vaikka edelleenkin yrittää onnettomin keinoin elämääni sotkea. Eroon en sitä ihmisestä taida päästä koskaan mutta olen sentään elossa ja saanut lapsilleni turvattua normaalin elämän. Olen ylpeä itsestäni.
 
Mies on kymmeniä,jopa satoja kertoja lähtenyt ovet paukkuen ja uhaten leikata SIM-korttinsa poikki,mikäli yrittäisin tavoitella tai "vetää itkuista anteeksipyyntöteatteriani". Hän lähti myös kuopuksen laskettuna aikana 600km päähän rahoinaan pelkkiä kolikoita,eikä hänellä ollut varaa ajaa edes takaisin. Silloin rähinä ja pakkaaminen lähtivät siitä,kun puhuin nätisti (ihan varmasti nätisti) siitä,miten tulisimme jakamaan arjen vastuut ja hommat,kun hän on työttömänä, vai alkaisimmeko kenties miettiä minun menemistäni töihin. Raha- ja työasioista ei saa puhua,hän raivostui silmittömästi ja lähti.

Itse olisin voinut synnyttää yksin,mutta ajattelin tilanteen olevan isälle ja lapselle tärkeä, niinpä itkin ja rukoilin häntä palaamaan,kun viimein suostui vastaamaan. Jouduin laittamaan rahaa tilille ja selvisi sitten synnytykseen,kun suppareiden väli oli 1min. Synnytyksen jälkeen lähti taas omille teilleen potemaan ja ensimmäisten 3kk aikana oli kotona noin 10 yötä.

Eli kyllä hän on kykeneväinen rajuihin irtiottoihin ja täysin syyntakeettomana hän kokee itsellään olevan oikeus lähteä ovet paukkuen ja velvollisuus itseäänkin kohtaan pelastaa itsensä tällaisen itsekkään paskan ja orjapiiskurin kuin minä ikeestä. Uskoisin eilisen perusteella hänen olevan jo hyvin pitkällä näissä ajatuksissaan.

(Edelleen mietin kuitenkin,miten olisin voinut vaatia vähemmän. Minusta työtön,mistään mitään rahaa saamaton isä on velvollinen tekemään edes jotakin kotona ja etenkin,kun minä olen niin paljon kaikkea rahoittanut hänelle. Lisäksi minusta täytyisi työttömänäkin näyttää hyvää mallia lapsille,että aamuisin noustaan reippaasti ylös ja arjessa on rytmi. Miehen mielestä olen siis vain orjapiiskuri.Minusta jokainen vastuullinen vanhempi huolehtii työssäkäynnistä ja/tai toimeentulosta sekä kodista ja lapsista. Miehelle ei ole kuulunut mikään vastuualue niin,että hän sen olisi hoitanut. )
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Viime yönä enkä tänä aamuna ole itkenyt. Itken varmasti,kun mies krapuloissaan tai humalassa tulee näkösälle,jos tulee.Olen 100% varma,ettei hän pyydä anteeksi mitään,vaan katsoo vain julmasti ja kylmästi alaspäin ja vittuilee.
Olen kuitenkin ollut toistaiseksi itkemättä ja mulla on kai helpottunutkin olo vähän,koska orastaa niin vahvasti,että mies lähtisi itse.

Narsismista luin jokin aika sitten.Se pysäytti ja järkytti.

AP, kysyt mitä sinun pitää tehdä. Kerron sen sinulle nyt. Sinun pitää hakea apua itsellesi. Mikäli et pysty vielä lähtemään (mikä olisi parasta), niin hakeudu EHDOTTOMASTI terapiaan. Siellä sinua aletaan hoitaa ja saat pikkuhiljaa itse vastaukset kysymyksiisi.
 
Musta on trosi ahdistavaa lukea noin aivopestyn ihmisraunion juttuja. :( Siksi, että mies on tuhonnut sinusta ymmärrykseen siitä, että olet ihan yhtä arvokas ihminen kuin hänkin.

Sulla on mahdollisuus selvitä, mutta työssä kierteessä hullun miehen kanssa sitä ei tapahdu. SÄ pääset irti vasta sitten kun ymmärrät, että on sekopäistä miettiä mitä SUN olisi pitänyt tehdä saadaksensi luonnehäiriöisen sekopään muuttumaan normaaliksi.

Naisten linjalle soittaminen ei muuta mitään heti, mutta se oli ensiaskel. Pitkään väkivaltaa kokeneen ajattelu vääristyy pahasti, mistä olet valitettava esimerkki.

Voimia sinulle ja toivon, että pääset irti. Hae sitä apua.
 
Psykologin kanssa on terapiavaihtoehdosta puhuttu. Siinä on vain kaksi muttaa. Olen aina lasteni kanssa. Hoitoapua ei ole. Kolmelle lapselle maalle en saa koulutyttöäkään tai vastaavaa hoitamaan. Toinen ongelma ovat voimavarat. Terapia on vaativaa,enkä varmastikaan tällä hetkellä pystyisi prosessoimaan sitä kaikkea ja etenkin täysin ilman tukea.
 
Miehesi tekee "näyttäviä irtiottoja" manipuloidakseen sinua. Etkö huomaa? Tuo on vallankäyttöä, miehes muka lähtee jonnekin koska tietää että ennemmin tai myöhemmin sinä soitat perään ja anelet miestä palaamaan. Jos se oikeasti ois halunnut erota ja lähteä, niin
a) se ois hommannut siihen itselleen rahaa
b) se ei ois vastannut sun puheluihin ja
c) ei ainakaan ois suostunut sun aneluista huolimatta palaamaan.

Tuo on sairasta leikkiä, jota pelaatte. Sä oot siinä tosissas mukana, luulet että sulla on jotain valtaa vaikka oikeasti tuo kaikki on miehesi sairasta peliä. Mies tietää että sä oot sen liekassa, ja alistut täysin, joten sen mukaan sitten mennään.
 
Etkö ap tajua että toi miehen poislähteminenkin on vallankäyttöä. Mies tietää että pyydät hänet aina takaisin. Ei hän uskaltaisi lähteä pois jos luulisi muuta. Joka kerta kun mies lähtee ja kerjäät hänet takaisin, olet enemmän koukussa. Sun pitäisi lähteä, mies ei tule koskaan tekemään sitä lopullisesti. Mieti haluatko lähteä elävänä vai kuolleena ja mieti samaa lastesi kohdalta (sori rankaa tekstiä, mutta mieti oikeesti).
 
Alkuperäinen kirjoittaja cc:
Etkö ap tajua että toi miehen poislähteminenkin on vallankäyttöä. Mies tietää että pyydät hänet aina takaisin. Ei hän uskaltaisi lähteä pois jos luulisi muuta. Joka kerta kun mies lähtee ja kerjäät hänet takaisin, olet enemmän koukussa. Sun pitäisi lähteä, mies ei tule koskaan tekemään sitä lopullisesti. Mieti haluatko lähteä elävänä vai kuolleena ja mieti samaa lastesi kohdalta (sori rankaa tekstiä, mutta mieti oikeesti).

Joo tuo takaisin kerjääminen vain ruokkii narsistin mieltä. Itsekin tein sitä kun suhde loppui, tosin meillä mies kun jotain päättää niin sehän ei mieltään muuta, ainakaan se ei sitä myönnä, tosin kyllähän se tässä vielä joten kuten pyörii, mutta ei asuta saman katon alla enää. Nyt olen sitten päättänyt ottaa ihan asiallisen kannan hänen suhteensa ja en todellakaan anele takaisin.
 
Ei mulla ole sellainen olo,että minulla olisi häneen mitään valtaa! Ei ole koskaan ollutkaan!
Hän väittää,että menemme aina minun toiveideni mukaan,mutta itse en koe näin lainkaan. Mies on AINA mennyt ja tullut miten huvittaa, antanut ja ottanut mitä haluaa, keskustellut asioista,joista itse haluaa, tehnyt mitä haluaa ja jättänyt kaiken muun hoitamatta.

Ei minulla ole valtaa,ei edes ihmismäistä osaa osallistua päätöksiin.
 

Similar threads

Yhteistyössä