Löin tänä aamuna miestä kasvoihin

[ap]

HEI AP!

Minä ymmärrän että kilahdit ja löit miestäsi. Olet ilmesen loppu ja nyt sitten vaan tuli mitta täyteen. Tää ei nyt kuitenkaan oo mikään maailman loppu. Lyödä ei saa ketään ja toivottavasti päätit että oli viimenen kerta!

Minä tekisin niin että nyt jouluksi rauhottasin tilanteen. Tekisin ne välttämättömimmät ja yrittäsin nauttia joulusta lasten kanssa. Joulun jälkeen (tai uudenvuoden) kertoisin miehelleni miltä tuntuu ja sanoisin että nyt on asiat muututtava. Riippuen sitten miehen vastauksesta päättäisin jatkosta. Miksi olet suhteessa jossa olet onneton?

Puhu lasten kanssa tuosta lyömisestä ja myönnä virheesi. Nyt on tainnut tulla tilanne eteen missä sinun on päätettävä että jatkatteko yhdessä miehesi kanssa vai ei!

Niin hieno juttu kuin tämä olisikin eli että vasta joulun jälkeen puhuisimme asiasta, niin monellakaan tapaa se ei vaan onnistu. Ensinnäkin mä en halua viettää joulua kuin löysässä hirressä eli että ilmassa roikkuu paljon selvittämättömiä asioita (meille on vieraitakin tulossa aattona) koska kun mä olen vihainen kuten nyt, haluan selvittää asiat samantien enkä vasta päivien päästä. Ja toiseks puhuminen miehen kanssa ei vaan onnistu, se on täysin mahdotonta. Se joko ei vaan puhu mitään, siis ei yhtään mitään, pakenee mua huoneesta toiseen, lähtee pois kotoa jne. Se odottaa että asiat ratkeavat omalla painollaan eli että mä "rauhoitun" ja jätän keskusteluyritykset rauhaan.

 

[ei mikään teresa minäkään]

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki.

Ei se myytistä oo kiinni Vaan siitä ette ihmiset osaa elämänhallintaa, ovat onnettomia ja tappelevat kuin pikkukakarat.

Juuri näin :flower: MIKÄÄN ei pakota olemaan huonossa suhteessa, MIKÄÄN ei pakota ajamaan itseään siihen tilanteeseen ettei aivonystyrät enää toimi vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi, pilata lasten joulu ja sitten jäkättää palstalla miten mies ei osallistu! :headwall:

Onko omakohtaisia kokemuksia? Olen itse kyllä asiasta täysin eri mieltä. Aikoinaan jouduin olemaan monesta eri pakottavasta syystä toimimattomassa suhteessa hyvinkin pitkään. Elämä ja asiat eivät ole aina niin yksiselitteisi, kuin miten ulkopuolinen saattaa asian nähdä.

Fyysistä väkivaltaa en hyväksy kohdistui se kehen tahansa. Teologi Antti Kylliäisellä on hienoja ajatuksia armosta ja anteeksiannosta, kannattaa tutustua hänen kirjoittamiinsa teoksiin.

On kokemusta, olin 6 vuotta suhteessa jossa oli väkivaltaa. Joka siis kohdistui minuun. Harmi että minulla kesti niin pitkään saada voimia uskaltaa irrottautua, moista virhettä en soisi enää kenenkään tekevän. Toivon kaikkien, jotka joutuvat väkivaltaa pelkäämään ja kokemaan, jättävän suhteen mahd. pian. Se on hirvittävää. Ja myös nainen voi olla nyrkkeineen ja kynsineen hirveä tappelukumppani.

Ja armo ja anteeksianto... Mulle on ihan sama mitä joku jeesustelija siitä sanoo, kysytäänpä niiltä ihmisiltä jotka ovat lapsuudessa väkivaltaa joutuneet perheen sisällä näkemään, että oliko hieno juttu kun äiskä/iskä aina antoi anteeksi ja homma oli yhdellä sovintopanolla kuitattu?

Pahoittelen, että olet joutunut elämässäsi kovia kokemaan. Myös niin moni muukin varmasti on, olematta kuitenkaan asioiden edessä musta-valkoinen. Jeesustelijoista en tiedä, mutta jotkut ihmiset osaa vaan niin hienosti asioita ilmaista tuomitsematta ketään. Ja toiset pääsee kokemiensa vääryyksien kanssa sinuiksi ja saavat lisää perspektiiviä elämään.

Asioilla kun on kuitenkin tapana järjestyä ja yleensä parempaan suuntaan. Elämä on mahdollisuuksia täynnä.....

 

[Rytkäätys]

Oon kyllästynyt tähän iänikuisen äitimyytin-ylläpitoon. Siihen että äidin pitää niellä ja kestää kaikki.

Ei se myytistä oo kiinni Vaan siitä ette ihmiset osaa elämänhallintaa, ovat onnettomia ja tappelevat kuin pikkukakarat.

Juuri näin :flower: MIKÄÄN ei pakota olemaan huonossa suhteessa, MIKÄÄN ei pakota ajamaan itseään siihen tilanteeseen ettei aivonystyrät enää toimi vaan pitää alkaa väkivaltaiseksi, pilata lasten joulu ja sitten jäkättää palstalla miten mies ei osallistu! :headwall:

Onko omakohtaisia kokemuksia? Olen itse kyllä asiasta täysin eri mieltä. Aikoinaan jouduin olemaan monesta eri pakottavasta syystä toimimattomassa suhteessa hyvinkin pitkään. Elämä ja asiat eivät ole aina niin yksiselitteisi, kuin miten ulkopuolinen saattaa asian nähdä.

Fyysistä väkivaltaa en hyväksy kohdistui se kehen tahansa. Teologi Antti Kylliäisellä on hienoja ajatuksia armosta ja anteeksiannosta, kannattaa tutustua hänen kirjoittamiinsa teoksiin.

On kokemusta, olin 6 vuotta suhteessa jossa oli väkivaltaa. Joka siis kohdistui minuun. Harmi että minulla kesti niin pitkään saada voimia uskaltaa irrottautua, moista virhettä en soisi enää kenenkään tekevän. Toivon kaikkien, jotka joutuvat väkivaltaa pelkäämään ja kokemaan, jättävän suhteen mahd. pian. Se on hirvittävää. Ja myös nainen voi olla nyrkkeineen ja kynsineen hirveä tappelukumppani.

Ja armo ja anteeksianto... Mulle on ihan sama mitä joku jeesustelija siitä sanoo, kysytäänpä niiltä ihmisiltä jotka ovat lapsuudessa väkivaltaa joutuneet perheen sisällä näkemään, että oliko hieno juttu kun äiskä/iskä aina antoi anteeksi ja homma oli yhdellä sovintopanolla kuitattu?

Pahoittelen, että olet joutunut elämässäsi kovia kokemaan. Myös niin moni muukin varmasti on, olematta kuitenkaan asioiden edessä musta-valkoinen. Jeesustelijoista en tiedä, mutta jotkut ihmiset osaa vaan niin hienosti asioita ilmaista tuomitsematta ketään. Ja toiset pääsee kokemiensa vääryyksien kanssa sinuiksi ja saavat lisää perspektiiviä elämään.

Asioilla kun on kuitenkin tapana järjestyä ja yleensä parempaan suuntaan. Elämä on mahdollisuuksia täynnä.....

Senhän minäkin sain huomata ja nythän en paikkaani vaihtaisi kenenkään kanssa, löysin onnen. Mutta monesti ennen onnen löytymistä täytyy jättää paska taakseen, varsinkin jos elää epätyydyttävässä suhteessa.

 

[Joopanoo]

Mie näyttelisin joulun, ja laittaisin eroasiat vireille heti kun arkipäivä koittaa. Tuo äijä ei tule muuttumaan, tuskin tuollaista kohtaan voi tuntea muuta kuin pyhää vihaa.

 

[hohoijaa.....]

HEI AP!

Tuossa tilanteessa en tiedä mitä tekis... Eli onko mies nyt sillä kannalla että annetaan asian olla? Se on kyllä totta että asiat kannattaisi selvittää nyt ennen kun on vieraita talossa. Vaikea tilanne.

Minulta onnistuu roolin vetäminen tilanteessa kun tilanteessa, mutta jos se ei onnistu niin en tiedä sitten...

 

[vieras]

Ero. Noin väkivaltaisen kanssa ei kannata jäädä asumaan. Jos lyö kerran, niin lyö toisenkin. Mene äkkiä turvakotiin, ettei jouluna tapahdu pahempaa.

 

[Rukoilijasirkka]

Mie näyttelisin joulun, ja laittaisin eroasiat vireille heti kun arkipäivä koittaa. Tuo äijä ei tule muuttumaan, tuskin tuollaista kohtaan voi tuntea muuta kuin pyhää vihaa.

Mun mielestä ei kannata kyllä mitään esittää, vaan oikeasti pyytää anteeski ja sopia. Joulun jälkeen voi sitten miettiä uudestaan, että miten se yhteiselo sujuu.

 

[vapari]

anna äijän vetää avarilla sua naamaan niin olette tasoissa ja voitte jatkaa joulun viettoa.

 

[ap]

anna äijän vetää avarilla sua naamaan niin olette tasoissa ja voitte jatkaa joulun viettoa.

Olen yrittänyt provosoida sitä useasti niin että se kerrankin löis mua, mutta ei sekään onnistu.

 

[1]

hyvä hyvä hyvä

 

[Rukoilijasirkka]

anna äijän vetää avarilla sua naamaan niin olette tasoissa ja voitte jatkaa joulun viettoa.

Olen yrittänyt provosoida sitä useasti niin että se kerrankin löis mua, mutta ei sekään onnistu.

Ihan tyhmää. Ole iloinen, että sulla on mies, joka ei ärsytettynäkään sua lyö! Aika moni nimittäin kyllä löisi, jos sitä oikein kerjää.

Nyt sovitte asian! Pyydä anteeksi siltä ja mieti, miten helpoiten saisitte sen joulun. Muista ettei lapsia kiinnosta onko vessa pesty vai ei, eikä ne ehkä tykkää jouluruuistakaan. Mieti, mistä lapsiet tykkäis eniten ja mitä ne haluis.

 

[Joopanoo]

Mie näyttelisin joulun, ja laittaisin eroasiat vireille heti kun arkipäivä koittaa. Tuo äijä ei tule muuttumaan, tuskin tuollaista kohtaan voi tuntea muuta kuin pyhää vihaa.

Mun mielestä ei kannata kyllä mitään esittää, vaan oikeasti pyytää anteeski ja sopia. Joulun jälkeen voi sitten miettiä uudestaan, että miten se yhteiselo sujuu.

Mun mielestä ei nimenomaan kannata enää tuollaisen äijän kanssa sopia, vaan näytellä muille joulunajan ja sitten ottaa ero.

 

[vieras]

Mies vaihtoon. Eiköhän hän kelpaisi monelle yksinäiselle täällä.

 

[joopajoo]

provohan tämä on..

" anna äijän vetää avarilla sua naamaan niin olette tasoissa ja voitte jatkaa joulun viettoa.
Olen yrittänyt provosoida sitä useasti niin että se kerrankin löis mua, mutta ei sekään onnistu. "

..tai sitten ap on oikeasti pahemman luokan idiootti.
siitähän sais taas hyvää kirjoiteltavaa palstalle, kun mies löi.

 

[Kowalski]

Harmi, ettei humauttanut takaisin kunnolla. Tai toisaalta tosi hyvä; on edes yksi aikuinen ap:n perheessä.

Kunpa mies ottaisi lapset kainaloon ja lähtisi muualle.

 

[v]

ja lapset tietysti todistivat tilannetta. Olen ihan väsynyt joulujärjestelyihin, varsinkin kun en saa mieheltä MINKÄÄNLAISTA apua. Enkä edes ole mikään nipo perfektionisti, vaan riittää että perusasiat jouluna on kunnossa. Mutta mies ei osallistu mihinkään ja mä olen loppu.

Ja sekö oikeuttaa väkivaltaan?!
Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, olisit jo soittanut poliisit paikalle ja jättänyt eropaperit kirjoitettuna keittiön pöydälle.. 'tun idiootti!

Tää on totta. Sitten alkuviesti olisi ollut, että
"mies vaatii koko ajan kaikkea. Mikään ei riitä. Yhtään ei saa olla rauhassa. Ja lopulta, kun sanoin että minua ei voi määrätä, mies löi :'("

 

[Rukoilijasirkka]

Mie näyttelisin joulun, ja laittaisin eroasiat vireille heti kun arkipäivä koittaa. Tuo äijä ei tule muuttumaan, tuskin tuollaista kohtaan voi tuntea muuta kuin pyhää vihaa.

Mun mielestä ei kannata kyllä mitään esittää, vaan oikeasti pyytää anteeski ja sopia. Joulun jälkeen voi sitten miettiä uudestaan, että miten se yhteiselo sujuu.

Mun mielestä ei nimenomaan kannata enää tuollaisen äijän kanssa sopia, vaan näytellä muille joulunajan ja sitten ottaa ero.

Ei näyttely ole kivaa. Mun mielestä tommoset tevauttamisen jälkeen naisella ois velvollisuus kyllä pyytää ihan aidosti anteeksi.

 

[Rukoilijasirkka]

provohan tämä on..

" anna äijän vetää avarilla sua naamaan niin olette tasoissa ja voitte jatkaa joulun viettoa.
Olen yrittänyt provosoida sitä useasti niin että se kerrankin löis mua, mutta ei sekään onnistu. "

..tai sitten ap on oikeasti pahemman luokan idiootti.
siitähän sais taas hyvää kirjoiteltavaa palstalle, kun mies löi.

Ei, vaan tommosia väkivaltaiset ihmiset on. Se tekisi lyönnin pienemmäksi, jos toinenkin löisi.

 

[ap]

Harmi, ettei humauttanut takaisin kunnolla. Tai toisaalta tosi hyvä; on edes yksi aikuinen ap:n perheessä.

Kunpa mies ottaisi lapset kainaloon ja lähtisi muualle.

Sitä mäkin toivon. Mutta sitäkään tuskin tapahtuu. Mies pysyy tässä liitossa taatusti vaikka maailmanloppuun saakka, koska yksinkertaisesti sen elämä mun kanssa on helppoa: sen ei tarvitse kantaa huolta yhtää mistään muusta kuin omasta työstään, ja uskokaa tai älkää, mäkin joudun joka viikko auttamaan sitä yhdessä sen työhön liittyvässä asiassa, vaikka ihan eri alan ihminen olenkin. Pienet mäiskimiset se kyllä kestää, se ei suhtaudu niihin vakavasti tasa-arvoa huutaen, sillä jos mä tästä nyt lähtisin, tai se, sen elämä hankaloituisi todella paljon. Nyt on ollut helppo jättää kaikki mulle.

 

[ei voi kuin nauraa teille]

Mie näyttelisin joulun, ja laittaisin eroasiat vireille heti kun arkipäivä koittaa. Tuo äijä ei tule muuttumaan, tuskin tuollaista kohtaan voi tuntea muuta kuin pyhää vihaa.

Mun mielestä ei kannata kyllä mitään esittää, vaan oikeasti pyytää anteeski ja sopia. Joulun jälkeen voi sitten miettiä uudestaan, että miten se yhteiselo sujuu.

Mun mielestä ei nimenomaan kannata enää tuollaisen äijän kanssa sopia, vaan näytellä muille joulunajan ja sitten ottaa ero.

Niin että miehessä on vika, kun nainen lyö!? Ja erotaan, kun ei osata hillitä itseään ja toimia muutoin kuin turvautumalla väkivaltaan. Aivan uskomatonta..

Toisaalta, päästä mies ja lapset pahasta. Tee se mahdollisimman pian. Ei ne ansaitse sinunlaista (ap) naista elämäänsä.

 

[Jaana]

Hae apua. Sun lapset kasvaa kieroiksi manipulaattoreiksi kanssasi.

Ja hah, mikäs tuossa nyt on? Sekö onkin yhtäkkiä manipuloimista jos kieltäytyy passaamasta aikuista paskiaista? Se on kuule maailman sivu tunnettu tosiasia, että jos et tee mitään et syökään mitään - paitsi tietysti tässä sossulandiassa tää ei ihan päde.

Ukkohan se tossa asetelmassa manipuloija on, luulee et hän voi määrätä säännöt ja kieltäytymällä töistä saa joka tapauksessa laitetun joulun jne. Näköjään monen lapatossun kotona saisikin. Meillä ei saisi.

Oisko tota pitänyt miettiä ennen, kun miehesi valitsit ja perheesi perustit? Ja jos nyt vasta heräät tuohon tilanteeseen, niin mene nyt ihmeessä hoitamaan oma pääsi kuntoon eläkä siirrä traumojasi ja tuota vihaasi lapsiisi. Elät sairaassa suhteessa, löytyi se syyllinen mistä tahansa.

Ei mulla ole päässä mitään vikaa, eikä miehessäkään - mun mieheni tekee kotitöitä ja osallistuu sen minkä töiltään ehtii. Minä en vaan ole kenenkään kotiorja enkä kynnysmatto. Olen aiemmin ollut vähän siihen suuntaan et se on joko myway tai highway, mutta iän myötä särmät on vähän hioutuneet. Mutta niin paljon ne hioudu ikinä, että kompromissi tarkoittaisi vain toisen mielipidettä.

Siperia opettaa. Tämä on vanha sanonta eikä tosiaankaan multa peräisin. Yhden joulun jos ukko kärvistelee omissa oloissaan niin ehkäpä seuraavana jouluna asiat on toisin. Tai sitten osaa jo valmiiksi katsoa mikä pizzeria päivystää. Hankala ap:n tilanne sikäli jos vieraita tulossa. Nolo komentaa ukkoa pois ruokapöydästä vieraiden nähden.

 

[ap]

Mie näyttelisin joulun, ja laittaisin eroasiat vireille heti kun arkipäivä koittaa. Tuo äijä ei tule muuttumaan, tuskin tuollaista kohtaan voi tuntea muuta kuin pyhää vihaa.

Mun mielestä ei kannata kyllä mitään esittää, vaan oikeasti pyytää anteeski ja sopia. Joulun jälkeen voi sitten miettiä uudestaan, että miten se yhteiselo sujuu.

Mun mielestä ei nimenomaan kannata enää tuollaisen äijän kanssa sopia, vaan näytellä muille joulunajan ja sitten ottaa ero.

Ei näyttely ole kivaa. Mun mielestä tommoset tevauttamisen jälkeen naisella ois velvollisuus kyllä pyytää ihan aidosti anteeksi.

Milloin mies pyytää minulta anteeksi niitä miljoonia naisten katseluita, mun halveksumisia ja ulkonäön haukkumisia? Vai pitääkö sen edes pyytää kun mähän tässä se hysteerinen lehmä olen.

 

[vieras]

Eroa kannatan minäkin. Muista kertoa sitten uudessa suhteessa, että ärsytettynä lyöt. Ties vaikka seuraava mies olisi kaltaisesi, olisi mukavaa olla yhdessä.

 

[Kowalski]

Sitä mäkin toivon. Mutta sitäkään tuskin tapahtuu. Mies pysyy tässä liitossa taatusti vaikka maailmanloppuun saakka, koska yksinkertaisesti sen elämä mun kanssa on helppoa: sen ei tarvitse kantaa huolta yhtää mistään muusta kuin omasta työstään, ja uskokaa tai älkää, mäkin joudun joka viikko auttamaan sitä yhdessä sen työhön liittyvässä asiassa, vaikka ihan eri alan ihminen olenkin. Pienet mäiskimiset se kyllä kestää, se ei suhtaudu niihin vakavasti tasa-arvoa huutaen, sillä jos mä tästä nyt lähtisin, tai se, sen elämä hankaloituisi todella paljon. Nyt on ollut helppo jättää kaikki mulle.

Ja sä oot tietty niin lapanen, ettet itsekään saa eroa otetuksi.

Onnea, vakka on löytänyt kantensa :flower: . Seuraavassa elämässä valitse puolisosi paremmin. Eiku hei, ei meillä olekaan kuin tämä yksi elämä! No, samapa tuo, kai sen voi ihan hyvin tuhlata onnettomassa liitossa roikkumiseen...

 

[v]

Sääli todellakin lasten kannalta, mutta en halua opettaa omille lapsille että äiti tekee kaiken ja isä ei osallistu mitenkään, koska sitten he puolestaan ovat vaikeuksissa omissa parisuhteissaan.

Sä opetat tuota jo, halusit tai et.