"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Joo onhan meillä aikaa vielä, vauvakuume vaan ei tunnu uskovan järkisyitä! Mulla tosiaan tuli nyt itselle vähän sellainen outo olo kun mies alkoi myöntymään tähän vauvahommaan.. Tai siis sanoinkin hänelle, että haluan kaikista eniten että tää on meidän yhteinen projekti, eikä vaan niin että "ok no mä suostun aloittamaan yrittämisen". Mutta hän kyllä oli sillee että ei ole mistään mun miellyttämisestä kysymys.. Aika ihanaa vihdoin vuosien jälkeen kuulla nuo sanat! :heart:

 

Niin ja tuo työhomma on kyllä vaikea! Itse olen ammattiin vasta vuosi sitten valmistunut ja töitä on omalla alalla niin huonosti, että pakko varmaan jotain opiskella myöhemmin vielä. Toisaalta, kun en tiedä mitä haluaisin tehdä olisi vauva toisaalta hyvä tähän kohtaan ja ehkä voisin nyt muutamien vuosien ajan miettiä mitä tahdon "isona" tehdä ja sitten vanhemmalla iällä opiskella tai alkaa yrittäjäksi tms.

Mutta ehkä ei kannata liikaa alkaa miettimään asiaa työnantajan kannalta. Iloitkaa nyt teidän raskaudestanne täysillä, kyllä uusi tulokas varmaan aika äkkiä hurmaa kaikki ja työjutut unohtuu!

 

annimaria93 onko sulla mitään uutta tiedossa? Oon täällä käynyt kyttäilemässä että milloin päivittelet tilannetta!

 

Nyytikkii ihana kuulla että joku mua täälä kaipailee ei mitään uutta, oireet jatkuu, kummalliset menkat oli ja meni, testi näytti negaa. Tää mun työkaveri on edelleen sitä mieltä, että oon raskaana. Eilen kutisi rinnat aivan älyttömästi yhtäkkiä, en raapinut kuitenkaan, ja aamulla ne oli ihan kuivat korput siis koko rinnat, nännin aluetta lukuunottamatta niinku hiekkapaperia! Mutta empä tiiä, tänään oon tuntentun oviksen ihan selvästi, että jos nyt muka raskaana olisin niin ei oikeen tää ovulaatio nyt siihen sovi mutta ehkö tuo rintojen kutina oli joku uus ovulaatio-oire? Peittoja heiluteltu kerran tässä kierrossa. On vähän ollut huonot fiilikset molemmilla, tapeltu omista ja jo muidenkin asioista. Sattunut ja tapahtunut kaikenlaista niin vähän ollu mieli maassa. Mutta jospa tänään saisin tuon kellistettyä

Miten teillä yritys sujuu?

Muoks, lisään vielä näihin äitiysloma/työpaikka asioihin sen verran, että olisin tällä hetkellä enemmän kuin onnellinen jos jollain livulla saisin pidemmän loman töistä. Mulla kun on tuo työ sellainen, että se ns "velvollisuudentunto" on niin kova, ettei "voi" lähteä. Kaipaa lomaa ja pois hetkeksi tuolta kuvioista, mutta ei kumminkaan omatunto kestä irtisanoutua :/ ja mikäs sen parempi syy olisi, kuin äitiysloma :heart:

 

Ja se mun työkaveri on "ennustanut" kolmen kaverinda raskauden, siis unia nähnyt, tullut vain sellainen tunne tms. Ei auta tähän kuumeiluun

 

Oho no oireet ainakin kuulostaa lupaavalle! Tuo ovis asiahan olisi varmaan selvinnyt ovistestilläkin silloin. Monet ovisoireet on kyllä tosi samanlaisia kuin raskausoireet joten aika vaikea niiden perusteella mitään päätellä Toivotaan kuitenkin parasta Ootko terveyskeskukseen soitellut? Verikokeellahan se selviäisi sitten varmasti ainakin!

Mulla menossa kai dpo8 nyt, dpo4 tuli joku ihan pieni pisara verta ja limaa joten toivon, että olisi ollut kiinnittyminen kyseessä! Tässä kierrossa oltiin siis oviksen aikaan ihan loppuun asti mennyissä yhdynnöissä useamman kerran !

Mies ei enää vaikuta yhtään ahdistuneelta eli voisi ehkä sanoa jo että yritys on käynnissä. Olen ollut tosi itkuinen parin päivän ajan kun tuntuu niin ikävältä aina vaan pettyä joka kuukausi ja mies kovasti lohdutteli että kyllä mekin vielä vauva saadaan ja yritti järkeillä että ei olla kunnolla vielä edes yritetty kuin vaan tää yksi kuukausi... Tiedän, ettei neljän kuukauden jälkeen "saisi" vielä surkutella kun ei tärppää koska monet yrittää vuosia ja vuosia, mutta tuntuu se silti pahalta

Toivon kovasti, että se tippa verta ja limaa olisi ollut kiinnittyminen mutta ei mulla ole mitään oireita joten en usko yhtään siihen, että tärppi olisi käynyt

 

Nyytikkii en kehtaa soittaa mihinkään, ku pitävät mua hulluna. sitäpaitsi en nyt vaan usko siihen, ettei edes haamun haamua näy testissä, jos raskaana olisin... Ja nuo ovisoieet kyllä voi sekoittua raskausoireisiin, mutta ne oli vaan eilen, tänään enää tosi paljo lievempää. Rinnat toki kutiaa vieläkin, mutta oviskivut yms on jo melkeen poissa.

Toivottavasti olisi kiinnittymisvuotoa sulla!! Kuullostais ainakin lupaavalta. Ehkä tällaisilla "oireiden kuvittelijoilla" kuten me, niin se oireiden puuttumattomuus onkin se suurin oire! Eihän sitä tiedä! Onhan monilla tosi pitkään oireetonta, niin ettei edes tajua raskauden mahdollisuutta
Koska aiot testata? Mikäs kp sulla oli?

 

Niin totta, toivotaan että teillä tärppäis sitten tässä kuussa jos et vielä paksuna oo

Mulla on kp22 ja oviksesta siis luultavasti 8 päivää..Mutta joo niinpä aikaisemmissa kierroissa mulla on aina ollut jotain oireita ja nyt ei mitään, toivotaan et se olis se oire En tiiä millon testaisin, toisaalta tekis mieli jo huomenna aamulla kun mulla on niitä tosi herkkiä testejä jotka vois toisaalta jo jotain näyttääkkin.

 

Nyytikkii kannatan ehdottomasti aamulla testaamista!! Tuu sitte heti kertomaan tänne! Mäki aattelin ton yhden testin aamulla testata tuolta pois, jahka muistan/kerkeen. Ihan vaan siks koska se vaivaa mua sielä kaapis

 

Musta tuntuu, että monesti on juuri niin, että oireita on vaan niissä kierroissa, kun ei ole raskaana. Toivottavasti on tärpännyt, Nyytikkii

 

Lotus niin no tässä oon ollut "raskaana" varmaan kymmeniä kertoja jo mutta sieltä ne menkat kuitenkin aina ovat kurvanneet! Toivotaan parasta ja kiitos viestistäsi

En vielä ole testannut, ajattelin että jos tossa viikonloppuna testailisi, viimekierrossa menkat alkoi dpo12 ja nyt siis dpo9.

 

En oo ehtiny käydä täällä nyt hirveästi .
Mitä teille kuuluu?

Itelläni oli viikko sitten ovis. Lämmöt nous ja rinnat kipeyty. Ovat vieläkin järkyttävän kipeät. Tänä iltana aloin palella hirveästi. Pakko laittaa kauheesti vaatteita päälle :O . Lämmöt oli vain 36,2 , norm oviksen jälkeen iltalämpö vähintään 36,7 . Aamuisin oviksen jälkeen on 36,4. Oonkohan tulossa kipeeks . Oviksen aikaan käytettiin kortsua joten raskaana en ole.

 

Iik oli pakko juosta koneelle heti herättyäni!
Eli se mitä olen tässä jo vuosia odottanut on nyt vihdoin tapahtunut! Nimittäin eilen yöllä mun mies sanoi, että on miettinyt tätä vauva-asiaa ja haluaa nyt aloittaa kunnolla vauvan yrittämisen. Sanoi, että on ollut jo vähän aikaa sitä mieltä muttei ole vaan sanonut mitään kun on vielä miettinyt asiaa Kuulemma tajusi sen eilen tivolissa kun katseltiin possujunaa ja mietittiin miten voidaan joskus laittaa meidän pikkuinen siihen ja ottaa valokuvia Ja hän puhui niin kauniisti kaikkea että meistä tulee hyvät vanhemmat ja että hän jo odottaa kovasti, että tuun raskaaksi ja kyseli jo milloin seuraava ovis on! Sanoi myös, että tästä eteenpäin meidän on pakko kylvää vauvasiemeniä joka päivä että saadaan tulosta.. No joo, sopii mulle!
Tää on ihan uskomatonta.. Oon koittanut jo pitkään suostutella sitä kaikin keinoin ilman tulosta ja nyt se yhtä äkkiä silloin se sitten tapahtui, kun sitä vähiten odotin!

En usko, että tässä kierrossa tärppäsi koska tuo testi tosiaan on nega, mutta toivottavasti ensikierrossa kun päästään tosissaan yrittämään! :heart::heart:

 

Onnea nyytikkii!! Ihan mahtavaa että pääsette nyt kunnolla yrittämään!

 

Voi ihana kuulla nyytikkii! Jännä kuinka nuo miehet toimii! Naiset kun puhua pälpättää (yleensä) omista ajatuksistaan, niin miehet ne haudutelee ajatuksiaan vaan päänsisällä ja yhtäkkiä yllättää! pidän peukkuja että teillä tärppäis pian!

Mä oo harkinnu jo meneväni lääkäriin näistä mun vaivoista/"oireista". Pitkään jo jatkunut pahoinvointi pitkin päivää. Myös kuukautiskipujen kaltaisia tuntemuksia, välillä tasaisesti molemmin puolin, välillä toispuoleisesti, kuten ovulaatiokipuja, enemmän vasemmalla puolella. Eikä edes ajoitu tiettyyn aikaan kierrosta, vaan ihan "jatkuvasti" näitä on :/

 

zeero kiitos!

annimaria93 kiitoskiitos, niinpä on ne miehet vaan hassuja! <3

Mutta hmm joo ehkä voisi olla lääkärissä käynti ihan paikallaan :/ Ootko googletellut mitä tuo voisi sitten olla? Toivottavasti ei mitään ikävää.

 

Nyytikkii en oo uskaltanu, sieltähän saa kuolemantuomion jo pelkästä ihottumasta
Täytynee varmaan vähän kattella, että mitä vois olla.

 

annimaria93 hmm no joo totta!


Oon niin ihmeissäni tästä mun ja mun miehen jutusta, en oikein edes tajua tätä vielä. Niin pitkään oon sitä toivonut ja ajatellut että vielä vuosia joudun odottelemaan ja sit boom yhtä äkkiä kaikki palaset loksahtaa kohdilleen! Nyt jotenkin ei ees sureta ettei tässä kierrossa luultavasti tärpännyt, kun tietää että parin viikon päästä se uusi mahdollisuus taas tulee.

 

Osaisiko joku auttaa? Mistä ihmeestä nämä lämpötilan vaihtelut voi johtua? Eli iltaisin on ollut joskus klo 22 jälkeen hirveitä palelukohtauksia ja lämpö ollut sillon vain 36,2. Aamulla taasen sen 36,6. Tuota kesti se parisen päivää ja nyt lämmöt on 37,1 :O . Menkkojen pitäis alkaa maanantaina. Toinen ovulaatio?

 

Olen lukenut näitä keskusteluita jo talvesta 2014 asti. Nyt päätin vihdoin kirjoittaa. En tosin tiedä mihin keskusteluun kuuluisin.

Mulla on ihan järkyttävä vauvakuume, ollut jo useampia vuosia. Olen aina halunnut lapsen ennen kun täytän 25vuotta. Täytän loppuvuodesta jo 26v ja lapsesta ei tietokaan. Ollaan seurusteltu mieheni kanssa melkein 2v, asuttu yhdessä 1,5v.

Reilu vuosi sitten vauvakuume "kasvoi ihan uusiin mittoihin". Olen ammatiltani lastenhoitaja, eli nään lapsia todella paljon. Vauvakuumetta ei ole helppo unohtaa osittain työni vuoksi. Jos ollaan mieheni kanssa liikeenteessä jossain ja nähdään lapsia, mua alkaa ahdistaa ettei miksi mulla oo jo omaa lasta. Välillä ahdistaa niin paljon että meinaa tulla itku, jopa tätä tekstiä kirjoittaessa saan purra hammasta. Muiden vauvauutisista on välillä vaikee iloita, tulee vaan mieleen että miks toikin saa ennen mua.

Mietin myös paljon sitä että jos mulla onkin joku vika etten saa lapsia, ajatuksesta saan usein aika hirveen ahdistuksen. Ei ole mitään viitteitä siihen etten saisi lapsia, ainakaan tällä hetkellä.

Miehen kanssa puhutaan todella paljon lapsista, mutta hän ei halua ainakaan vielä. Enkä missään nimessä halua painostaa, on kuitenkin niin isosta asiasta kyse. Pelkään myös kovasti, että ahdistan mieheni omilla puheillani..mies ainakin tähän asti sanonut ettei ole ahdistunut. Mieheni pohtii onko kaksiomme liian pieni lapselle tai onko nykyinen automme käytännöllinen lapsiperheelle. Paljon multa kyselee asioita raskauteen ja lapsii liittyen, selvästi pohtii paljon. Osti mulle vuosi sitten ipadinkin että pystyn lukea vauvablogeja sekä näitä kaksplussan keskusteluja. On tosi ihanaa puhua miehen kanssa lapsista ja mahtavaa huomata että pohtii ihan tosissaan, mutta toisaaltaa se lisää omaa vauvakuumetta.

Huoh :ashamed: :headwall:

Toivoisin saavani täältä helpotusta omaa vauvakuumeeseen kun saa keskustella siitä muiden kanssa. Ystäväpiirissä vain yksi joka ymmärtää mua.

 

Tanja12 mistä oot mitannut? Noissa mittauksissa kun täytyy kuulemma olla ihan tosi tarkka (juuri sama kellonaika, huoneessa sama lämpötila..), muuten en osaa oikein sanoa. :/ Voihan toisaalta toinen oviskin tapahtua, mutta se on kuulemma kovin harvinaista. Toisaalta niin käy myös välillä, että jos ovis yrittää tapahtua vaikka kp14, niin jostain syystä munasolu ei irtoakkaan ja keho yrittää vähän ajan päästä ovuloida uudestaan ja uudestaan!


emmaaa Tervetuloa osallistumaan keskusteluun! Jos oot lukenut noita mun aikaisempia viestejä, niin mulla oli todella sama tilanne kuin sulla. Oon koko nuoren ikäni vauvakuumeillut kovasti ja tosi pahana se on ollut mulla nyt jonkun vuoden ajan. Mies oli viellä syksyllä sitä mieltä, että ehkä viiden vuoden päästä olisi hyvä ajankohta. Olin todella surullinen ja masentunut, mietin miten helvetissä voin jaksaa odottaa muka sinne asti. Juttelin miehelle välillä vauvajutuista ja välillä hän ahdistui todella paljon eikä halunnut puhua niistä.

Kuitenkin pikkuhiljaa hänenkin kyselyt asiaan liittyen lisääntyivät. Tulin tänne nettiin keskustelemaan samanhenkisten kanssa enkä enää puhunut miehelle niin paljon näistä vauvajutuista kun pystyin täällä jakamaan ilojani ja surujani. Viikko sitten mies yhtä äkkiä siis sanoi, että tahtoo nyt aloittaa vauvan yrittämisen! En ollut puhunut miehelle enää kovinkaan paljoa näistä asioista ja luulin, ettei hänkään ole miettinyt niitä kun ei ole puhunut. Kuulemma oli miettinyt ja pohtinut vauva-asioita todella paljon ja se, että annoin hänelle aikaa helpotti asiaa. Nyt hän on todella hyvin mukana jutussa, miettii jo mitä vitamiineja meidän kannattaa heti alkaa syömään ym! =)

Miehet on vähän outoja välillä, mutta toisaalta on mun mielestä todella positiivista, että sun miehesi oikeasti ottaa tän asian tosissaan ja harkitsee sitä, eikä vain ajattele että "ok no tehdään sitten vauva mikäs siinä".

 

Nyytikkii mikä kp menos? Joko saa jännittää?

Emmaaa täältähän meitä löytyy! Tervetuloa joukkoon!

Mä en sitte ymmärrä tuota miestä! Taas ei sittekkää tiedä onko valmis. Joo, ihanaa kun se miettii asiaa, mutta eikö voi miettiä ensi loppuun ennenku mulle lupaa mitään
Oltiin viikonloppuna miehen siskon luona, niille on tulos lapsenlapsi. Jouduin siinä sitte ikävästi auttamaan netistä ettimään lastenvaunuja ai että ku voi ottaa kipiää ja itkettää siihen vielä se vihjailu, kuinka meidänki olis aika lisääntyä. Tein kyllä selväksi, ettei oo musta kiinni. Ärsyttää kuunnella toisten onnea vahinkolapsesta, jota vielä kuukausi sitten oltiin kovaa vauhtia menos abortoimaan. Tottakai oon onnellinen niiden puolesta, mutta en vaan kestä olla niiden seurassa kuuntelemassa sitä. Tein sitten kohtuuttoman ja itsekkään ilmoituksen miehelle, että en halua olla siskon, enkä siskonpojan kanssa tekemisissä, kuin välttämättömissä tilanteissa. Tiedän, että oon tosi typerä ja itsekäs, mutta tuskimpa ne nyt erityisemmin mun seuraa kaipaa. Ja mies nyt saa olla niiden kanssa tekemisissä niinkuin haluaa. Mä en siihen pysty olis pakko saada jotain muuta ajateltavaa

 

Oho!! Sain jopa viestin lähtemään! Kirjotin ja lähetin pitkän viestin kolme kertaa ja se aina katos johonki bittiavaruuteen

 

Nyytikki Ihana kuulla että teillä alkaa mies lämpenee jo ajatukselle.

annimaria93 En ymmärrä minäkään miestäni, välillä tuntuu miehen puheiden perusteella että se haluis jo lapsia mutta toisena päiväni ihan toista.

Musta tuntuu että meilläkin mies alkaa ihan oikeesti lämpee pikku hiljaa. Muutema viikko sitten kun keskusteltin kysyin suoraan mielipidettä jospa meille tulisi vauva 2016, ei ollut hänestä mitenkään pois suljettu asia. =)

Mun luonteen heikkous on malttamattomuus, tahdon kaiken nyt ja heti. Mä oon itekseni netistä surffailu jo äitiysraha asioita ja vaunuja yms. Haluun ottaa aina kaikesta aina heti selvää, etsin tietoo kaikesta mahdollisesta. Välillä kyllä se tieto lisää tuskaa, yhdessä vaiheessa tuntui että kaikilla ihmisillä oli ongelmia lasten saannissa. Eniten just itsekkiin suututtaan kun kuulee, sitoutumiskammoiset ihmiset jotka vihaa lapsia on tullut vahingossa raskaaksi. Hehkuttaa onneaan fb:ssä. :|

 

Emmaaa meillä alunperin ajatus miehelllä oli, että ehkä 5-10 vuoden päästä, sitten vaihtui, että jos 2017 ja nyt on se työpaikan saaminen se vaatimus. Tammikuussa mies valmistuu, ja sellaiselle alalle, että varmasti saa heti töitä! Yhdestä työharjoittelupaikastakin on jo vähän lupailtu! Kyllähän ne lämpeää ajatukselle, mutta aivan liian hitaasti!! mä oon kans vähä tällästä kaikkimullehetinyt-tyyppiä ja johan tässä nyt on jo tarpeeksi kauan odoteltukkin! Eniten ärsyttää tuo kun annetaan turhaa toivoa eivät tunnu ymmärtävän kuinka tärkeä asia tää meille naisille on :/