Elikkäs sitte sitä synnytyskertomusta =)
eli meidän kertomus alkaa siitä lauantai aamusta 17.2 jolloin mulla siis alkoi se limatulppa irtoilemaan... siinä sitten koko päivä odoteltiin, että ois supistukset alkanut tai olis tapahtunut jotain, mutta ei...
Illalla sitten jo sanoin ukolle, että aletaan vaan makaroonilaatikkoa väsäämään, ettei tästä tänään mitään valmiimpaa tule...no eipä ehditty sitte tekemään kuin makaroonipataa laatikon sijasta kun siinä tehdessä alkoi lirahtelua tuntumaan enemmänkin ja sovittiin, että mennään tarkistuttamaan tilanne synnärillä.
No sinne kun ehdittiin ja kätilö otti sen näytetikun esiin jolla tarkistateen, että onko vettä vai ei niin ei tarvinnu tikkua muuta kuin vähän sinne päin laittaa niin värjääntyi :kieh:
No asia oli sitten sillä selvä, ettei ainakaan kotiin enää mennä vaan jäätiin sairaalaan odottelemaan supistusten alkamista ja niitä sitten saikin odotella siellä kokonaiset 41 tuntia
voitte arvata kuinka kyrsiintyneitä jo oltiin isännän kanssa kun mitään ei tapahdu...supistuksia oli kivuliaitakin, mutta aina ne vaan lopahti... mahaa haudoin lämpöpusseilla yötä päivää kun sen verran kipuja oli kuitenkin... suklaata ja muuta herkkua meni naamaan urakalla siinä odotellessa. Onneks tuo mun ihana mies oli siellä mun kanssa tuon koko ajan niin pysyi järki edes jotenkin päässä...välillä kyllä tuntui siltä, että mua on pissitetty, että ei sieltä mittään vauvaa oo tulossakaan
käyriä siinä kans oteltiin aina tasaisin väliajoin. Sunnuntaina lääkäri katsoi ultralla pikkuisen kokoa ja arvioksi tuli 2600-2800 g...
Sitten maanantaina 19.2 lääkäri lopulta teki aamulla mulle sisätutkimuksen...sitä siis ei tehty tätä ennen ollenkaan...kuulemma vältetään se tulehdusriski paremmin kun ei ylimääräisiä kronkita.
No siinä sitä makoiltiin pöydällä ja lääkäri ilmoitti, että kohdunsuu on sormelle auki ja kaulaa jäljellä 2 cm
arvatkaa vaan mitkä oli fiilikset sen jälkeen... aika epätoivoiset juu ja ajattelin, että ei tästä tosiaan valmista tule ollenkaan kun mitään ei kerta alakerrassa tapahdu vaikka supistelujakin oli ollut... tilanne oli siis aivan kypsymätön melkein...
Lääkäri määräs, että laitetaan kypsyttelutabletit ja että niitä saa laittaa kolme kertaa sen päivän aikana neljän tunnin välein... siinä sitten valmistauduin odottelemaan vielä ainakin vuorokauden :/
Mentiin ukon kanssa takaisin siihen huoneeseen jossa jo oli aikaa vietetty ne pari päivää ja sanoin hänelle, että mene sinä nyt rauhassa kotiin ja käy vaikka suihkussa, että ei tässä nyt mitään tule viel tapahtumaan pitkään aikaan... kello oli siis noin 9 aamulla... no isäntä läks sitte kotiin ja minä jäin sinne katselemaan telkkaria ja kätilö laittoi sen tabletin...
9.30 aloin ihmettelemään kun tuntui kipua koko ajan ja ei oikein pystynyt olemaan mitenkään... Isäntä tuli takaisin kello 10 ja siinä vaihees pyysin kätilöltä jo jotain apua siihen jomotukseen ja hän lupas sitte katsoa jotain kun on ensin tarkistanut kohdunsuun tilanteen... siinä sitte oltiin kaikki montut ammollaan kun kätilö sanoi, että kohdunsuu on auki 3-4cm kun se tuntia aikaisemmin oli ollut vaan sormelle auki... No kätilö sanoi, että jos menisitte vaikka kävelemään ja jos sitte vaikka katsottais suihkua... no teimme työtä käskettyä ja lähdimme lyllertämään pitkin sairaalan käytäviä, mutta ei siitä mitään tullut kun koko ajan jouduin siellä puhaltelemaan ja nojaamaan kaiteisiin kun kipu oli niin kovaa jo... palasimme synnärille ja menin lämpimään suihkuun... koko tämän ajan supistukset tulivat noin minuutin välein ja kivuliaita olivat.
Suihkusta päästyä minut laitettiin taas käyrään kiinni ja supistuskäyrä piirsi tasaisia supistuksia olevan koko ajan ja siinä minä tuskissani ähisin kun en mitään lievitystä ollut saanut. Lopulta suuntasimme salin puolelle ja raahauduin siihen sängylle makaamaan ja siinä vaiheessa oli jo olo, että tästä mä en kyllä enää nouse :kieh:
Kätilö kysyi multa kivunlievitysjuttuja ja ilmoitin haluavani epiduraalin.. no sitte mietittiin, että pitää tarkistaa viel kohdunsuun tilanne... kello oli 11.45... kätilö tutki tilanteen ja kertoi kohdunsuun olevan 7 cm auki... siinä sitten pohdittiin, että ei välttämättä ehdi epiduraali vaikuttaa ja päädyttiin että joskos sitte kohdunkaulan puudutus ja siinä sitten soitettiin jo lääkäriä paikalle joka sen laittaisi ja hän sanoikin tulevansa muutaman minuutin kuluttua.
Siinä odotellessa sain imutella supistusten aikana ilokaasua, jonka jo ensimmäisenkin synnytyksen aikana huomasin auttavan siihen, että keskittyi hengittämään, mutta kipuun ei sen kummemmin siitä apua ole mulle ollut... Jossain välissä mulla alkoi tulla sellainen olo, että ponnistuttais kovasti ja kätilö tarkistikin tilanteen, mutta kohdunsuu ei ollu ihan tarpeeksi auki ja jouduin läähättämään kuin koira aina kun ponnistutti...eli siinä sitten vuoron perään imutin kaasua ja läähättelin.
Kello 12.15 kätilö lopulta antoi luvan ponnistaa ja kutsui toisen kätilön avuksi ja siinä sitä sitten ähellettiin oikeen urakalla naama punaisena ja joutuivat huomauttamaan, että hengitä nyt hyvä ihminen sentään välillä :kieh: Isäntä pyyhki hikeä otsalta ja minä puristin hänen kättään ihan älyttömästi... myös happimaskia hän piti minun kasvoillani välillä. 12.23 sain punnerrettua pienen pään ulos ja 12.25 syntyi koko paketti :heart: kumpikaan ei edes tajunnut kysellä, että kumpikos sieltä tuli kun ukko niin liikuttui kyyneliin ja minä vaan muuten huokailin ja olin ihan pihalla... kätilö sitte näytti, että täällä jalkojen välissä tällaiset ois
Sain pojun heti mun rinnoille ja se olo oli niin epäuskoinen kuin olla ja voi... Ja varmaan huomasitte juu, että se lääkäri puudutuksineen ei koskaan ehtinyt paikalle vaan ilokaasun voimin koko homma hoidettiin loppuun... Poju sai ensimmäiset maitopisaransa siinä salissa ennen kuin minä menin suihkuun ja sitte yhdessä mentiin pukemaan hänet ja ottamaan mitat ja sen jälkeen nautittiin tuoreen isukin kanssa vähän välipalaa kuohuvineen.
Repeämiä ei synnytyksessä tullut joten tikkejä ei tarvittu ja istumaan pystyin hyvin ihan heti... kunto oli muutenkin aivan mainio heti synnytyksen jälkeen. Ainut juttu oli, että mulle jäi sellainen olo, etten ehtinyt ite synnytykseen mukaan ollenkaan kun kaikki loppujen lopuks sitte tapahtuikin 3 tunnissa 25 minuutissa... No kyllä siinä päivän mittaan kuiteski jo alkoi tajuamaan, että nyt se synnytys on ohi jo ja nyytti siinä vieressä tuhisemmassa... Hyvä fiilis kuitenkin tästä synnytyksestä jäi vaikka se ei omien suunnitelmien mukaan mennytkään
lyhykäisyydessään synnytys oli yhtä isoa kivuliasta supistusta 3 tuntia ja 15 minuuttia ja 10 minuuttia ponnistusta, mutta lopputulos on kyllä aivan yliveto ja ihana ja söpö :heart:
ja terve poika meille siis syntyi sydämen golfpalloista huolimatta jotka silloin rakenneultrassa löydettiin...