Tää harvakseltaan kirjoitteleva, tuplaodottaja täällä heräsi toivottelemaan
Sojalle hurjasti jaksuja sinne petiin!!! Sinnillä vaan, päivä kerrallaan *peukutusta*
Minulla on ollut niitä harjotussuppareita jo ja vaikka kuinka kauan... Keskussairaalassa kuukauden välein ultra ja viime kerralla (23+6) tsekattiin ekan kerran kohdunsuun tilanne. Oli onneksi ok. Viime viikolla oli neuvolan lääkäri ja voi elämä että mahtoiko se herra parka olla ensimmäistä kertaa odottavien puolella hommissa. Jotenkin tuntui niiiiiiiiin onnettomalta se tekeminen ja täytyy sanoa, että kohdunsuun tutkinta ei tuntunut mukavalta ollenkaan :x
"Pojat" on saaneet olla poikia vieläkin - eli emme ole kysyneet sukupuolia. Tai...ollaan kysytty, viime ultrassa, mutta mä häkellyin kun se lekuri alkoi syynäämään ja mittailemaan B:n sydäntä tarkasti ja käsi leualla, mietiskelevän näköisenä tiiraili näyttöä... Hui hitsi, että mä olin ihan varma että jotain on vialla - odotin hiljaa mitä hän miettii... Mutta mitä sitten tsekkailikin, kaikki kuulemma hyvin. Kyllä siinä kerkesi tuskanhiki nousta... ja samaten unohdettiin muistuttaa siitä jalkoväliin kattomisesta
Ensi viikolla uusi ultra, ehkäpä jo sitten tiedämme....
Vakuutuksista on ollut puhetta. Otin aikoinaan tuolle nyt 9 vuotiaalle vakuutuksen (jossa myös säästövakuutus), joka piti hakea 3kk ennen laskettua aikaa. Ja onneksi se tuli tehtyä. Hänellä on atooppinen iho ja muutamia allergioita, ja kun tuota rasvaa kuluu sittenniin kilotolkulla niin kyllä on ollut tarpeeseen. Se, mitä kela ei korvaa, saa vakuutusyhtiöltä takaisin.
Puhumattakaan siitä, että emme kyllä ole terveyskeskuksessa käyneet, vaan ihan ihotautilääkärillä on raskinut käydä.
Haimme siis näille tulokkaille myös varaukset, ilman säästöä, ja saimme ne.
Mä jäin kaksi viikkoa sitten kesälomalle
ja täytyy sanoa, että en olisi enään kyllä jaksanutkaan. Illat olin töiden jälkeen ihan poikki. Nyt sentään jotain pientä hommaa jaksaa kotonakin tehdä, vaikka täytyy kyllä sanoa että kroppa väsyy ihan pienestäkin ponnistuksesta... Kiristykset tulee oikeestaan heti, kun lähtee kävelemään. Olen siis opetellut ja oppinutkin ottamaan päiväni aikas rennosti.
Vauvat touhuaa kovasti ja välillä maha on ihan naurettavissa muodoissa, jos oikein molemmat innostuvat yhtäaikaa. Hauska seurailla, vaikka välillä kyllä tuntuu että sisuksissa jotain kohta repeää jos eivät kohta rauhoitu...
Mäkin muuten kaipaisin kokemuksia tuosta tukivyöstä, niinkuin
verve.
Vatta on jo niin iso ja kokoni vuoksi (hyvä että puolitoista metriä menee rikki...) se pullahtaa semmosena pallona tuohon eteen. Selkä on ja tulee olemaan kovilla... Sf-mitta oli 21+5 niin 25, nyt jo yli 31cm. Jos tuon neuvolalääkärin mittoihin on luottamista...
Nukkumisasennon löytyminen on iso homma myöskin... Imetystyynyn tilaaminen on ollut hommana jo jonkin aikaa - josko sen tänään sais jo tilattua.
Dreamer ja Soja, onko teillä tietoa / kokemusta kun netistä huomasin ihan tuplille tarkoitettuja imetystyynyjä. Ilmeisesti kooltaan isompia...? Sellaista ajattelin, mutta kiva jos kuulee kokemuksia. Alkaa jo kohta hirvittää, että pitäis olla kaikki jo valmiina... kuitenkin se totaali lepoon joutuminen kummittelee takaraivossa...
Mua harmittaa, kun menee taas ihan (.) kirjoittamiseksi kun kirjoittaa niin harvoin... Luen kyllä usein, mutta ei sitten ne luetut asiat ja nimet kohtaa päässä ollenkaan kun kirjoittaa...
Ai joo - ekalla neuvolakäynnillä oli joku sijaisen sijainen...joka oli laittamassa mua myös sokerirasitukseen, mutta totesi samaan hengenvetoon että ai joo! eihän tuplaodottajia laitetakkaan... ??? Pitäiskös vielä kysäistä....
mutta nyt lopeteltava, tahtoo tulla taas pitkät lurinat...
Tsmppiä ja hyviä vointeja!
Möhkö ja "pojat" 26+4