Lapsettomuushoidoista loppuvuonna (2009) plussanneet <3

Soja: Mukavaa, kun jaksat käydä päivittämässä teidän kuulumisia. Kovasti olette mielessä kaikki kolme . Toivottavasti pienet malttaisi ainakin viikon tai enemmänkin pysytellä masussa, jaksamisia sinne edelleen :heart:

 

Soja, varmaan on tosi rankkaa odotella siellä sairaalassa!!
Toivottavasti kaikki menee hyvin! Ehkäpä pienillä on tosiaan nyt vähemmän tilaa liikkua ja siksi eivät niin aktiivisesti nyt liiku. :hug:

Unista, mä olen nähnyt kans todella kummallisia unia ja aika paljon painajaisiakin. Pari kertaa oon nähnyt sellaisen unen, että synnytän jonkun 10 senttisen pikku-ukon, joka jo kävelee ja kaikkee.. ja sitten yhtäkkiä pikku-ukko on hävinnyt ja etsin sitä joka puolelta.. Syytän unessa itseeni, muten saatoin olla niin huolimaton että lapsi hävis.. ja joskus unessa taas unohdan antaa lapselleni ruokaa ja lapsi kuolee... ja taas kauhee syyllisyys.. Tosi kummalista, mistä moinen syyllisyys oikeen kumpuaa!

Mä olin äsken siellä rakenneultrassa. Kaikki oli hyvin, vauvan rakenteet oli kunnossa, painoarvio oli 370 g.. Ja poikahan sieltä on tulossa! :heart: Eli alusta asti tuntunut poikafiilis piti paikkaansa.. Oli kivaa saada varmistus sukupuolelle niin voi alkaa ostelee pikkuhiljaa nuttuja ja muuta kivaa. On tää odotus ihanaa aikaa, oon niin onnellinen!! :heart:

Mitäs Uskallankolle kuuluu?

fifiris 20+3 (vauvan koon puolesta olisi jo 21+0)

 

:'(. Elämäni surullisin päivä; tulin rakenneultraan ja vauva todettiin kuolleeksi.
Mande rv 20+4

 

:'( :'( :'( :hug:
- ei oo todellista! ei löydy sanoja. :'(

 

:hug: Ei löydy kertakaikkiaan sanoja Mandea lohduttamaan..

 

:hug: ei löydy mitään sanoja... :'(

 

mande :hug: :'( otan osaa suruunne

 

Ei voi olla totta!! :hug: Nyt ei kyllä löydy mitään sanottavaa.. uutinen pysäytti kyllä taas täysin, eikä sitä osaa oikein ajatella muuta kun että mikään ei tässä elämässä näytä olevan varmaa.. koskaan. :'( Haluaisin niin lohduttaa jotenkin, mutta siihen ei kenelläkään taida olla keinoja tällä hetkellä. :hug:

 

:hug: Voi ei Mande, ei voi olla totta!! :'(
En voi edes kuvitella miten kauheelta susta tuntuu.. ei ole mitään sanoja.. Toivon hirveesti voimia suureen suruun ja sen läpikäymiseen, toivottavasti saatte paljon tukea ympäriltä.

 

Mande :'( :hug: Suurensuuret myötätuntohalaukset täältäkin. Vaikea käsittää, että tällasta voi tapahtua

 

Aivan käsittämättömän surullista Mande! Paljon voimia ja halauksia teille! :hug: Ei tuollaista pitäisi kenenkään joutua kokemaan!

 

Mande: halaus sinulle!!! :'(

 

Mande :hug: :'(

 

voi Mande... otan osaa suureen suruunne. Ei tässä muuta osaa sanoa, kun toivoa voimia sinulle, miehellesi ja läheisillesi. Tää on vaan joskus niin epäreilua :'(

 

mande, taustalukijalta halaus :hug:
Hiljaiseksi vetää, järkyttävä uutinen. En voi kun toivottaa kovasti voimia sinulle ja miehellesi :hug:

 

Voi Mande, ihan kauheaa! :'( Melkein itku tuli, kun luin kirjoituksesi. Kyllä sitä vaan jotenkin eläytyy teidän kaikkien tilanteeseen ja innolla käyn kuulumisia lukemassa. Voimia kovasti teille ja uskoa tulevaan. :hug: Jos vielä jaksat kertoa, niin olitko itse yhtään huomannut olossasi muutosta vai tuliko täysin yllätyksenä tämä? Millä viikolla kehitys oli päättynyt? Ymmärrän kyllä jos et jaksa asiaa kommentoida. Jaksamista kovasti sinne!

 

Pikkuvadelmalle vielä piti kirjoittaa, että tosiaan 4d ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta tosiaan lääkäri kertoi kyllä tarkasti kaikkea ja kuitenkin pikku-ukkoa on aina ihana nähdä, vaikka kasvokuva jäi hämäräksi. Ja tosiaan muuten kaikki kunnossa. Toivon mukaan sitä 3kk päästä sitten näkee ne kasvotkin ihan kunnolla. Ja sitten niitä näkeekin päivittäin. =)

Ja tosiaan lääkäritkin sanovat, että aina se kuva ei ole niin selkeä. Meilläkin pikku-ukon kädet aiheutti kuvaan varjoja ja kasvot jäivät pimentoon. Kuulemma yksi viidestä saa täydellisen näkymän 4d-ultrassa. Mutta ensisijaisesti tutkimus on lapsen kunnon kartoitusta ja kasvun seurantaa. Kasvo kuvat on vaan mukavaa plussaa. ja sen verran nähtiin, ettei ole ainakaan huulihalkiota pojulla tai muuta poikkeavaa.

 

Madelle: Suuren suuri halaus ja hirmuisesti voimia :'(
Sanattomaksi vetää täälläkin :ashamed:

 

Mande paljon jaksamista ja voimia tulevaan. :'(

 

mande
eii!!!! :'( :'( :'( vetää kyllä mielen niin matalaks ja sanattomaks... itku meinaa väkisinkin tulla silmään... paljon voimia teille! :hug:

 

MANDE Niin niin niin suuri osanottoni. Tuota surun määrää ei voi ymmärtää kun en ole samaa koskaan kokenut. Hurjasti voimia teille :heart: :heart: :heart: :hug:

 

Mande :hug: :'( sydän särkyy kun ajattelen surunne määrää...

 

Kiitos kaikille tuestanne. Joku kysyi milloin oli suunnilleen kuollut niin kyllä se vastasi ihan meneillään olevia rv:ja eli se reilut 20+. näin ainakin ymmärsin. Tieto kuolemasta tuli aivan musertavana yllätyksenä. Oloni oli hyvä niinkuin koko raskauden ajan ja mielestäni tunsin jo pikku liikettäkin etuistukasta huolimatta. Kuten olen täälläkin maininnut olleeni koko ajan jotenkin varuillani ja en ollut osannut iloita raskaudesta... Jotenkin alitajuisesti tiesin että näin tulee käymään. Synnytin kauniin tyttövauvan 9 tunnin käynnistelyn jälkeen helposti, vaikkakin supistukset olivat tuskaa viimiset kolme tuntia. Onneksi mieheni oli koko ajan tukena ja kätilökin sattui olemaan tuttumme ja tunsimme olevamme hyvissä käsissä. Polin henkilökunta oli kaikkinensa todella ihanaa. Saimme nähdä vauvan ja koskettaakin sitä. Kätilön vietyä hänet pois kertoi että menee patologin tutkittavaksi koska sen selässä/niskassa oli jotain outoa. Lääkärikin oli halunnut että laitetaan odottamaan häntäkin että saa tutkia sitä. Sanoivat ettei mitään olisi voitu tehdä, enkä minä ole voinut tehdä mitään aiheuttaakseni sen, itseään ei saa syyttää. Meillä oli koko ajan oma huone ja mieheni jäi myös yöksi kanssani. Tässä lyhyt kertomus tapahtuneesta.

Sain saikkua kuun loppuun asti näin aluksi ja työnantajani tietää tilanteesta kaiken, ovat itse kokeneet saman, joten ymmärrystä riittää.

Olemme päättäneet yrittää uudelleen heti kun elimistö on palautunut normaaliin kiertoon. Heti ekojen menkkojen jälkeen yritys alkakoon... Lääkärin luvalla siis

elämä voittakoon :hug:

 

Olen salaa seuraillut myös teidän pinoanne kun täällä on ollut tuttuja. Itse olen tuolla kymppitalven plussanneissa. Nyt vain on pakko sanoa:

Mande Itku tuli kun luin kokemuksiasi :'( Sanat ei riitä kertomaan kuinka surullinen olen teidän puolestanne ja en mitään lohdutuksen sanoja löydä... Mutta aivan uskomaton asenne sinulla! :hug: Kun itsekkin pystyisi olemaan noin vahva. Paljon voimia ja haleja sinulle ja miehellesi sekä paljon onnea uuteen yritykseen. Mutta niin kuin itse sanoitkin hyvin "elämä voittakoon!" :hug:

 

Mande iso :hug: sekä voimia! Paljon, paljon onnea ja tsemiä uuteen yritykseen jahka olette surustanne toipuneet ja kroppasi voi jälleen hyvin.