Lähes kolmekymppiset ekakertalaiset *** Lokakuussa
- Viestiketjun aloittaja Glorinha
- Ensimmäinen viesti
Täällä on hieman hiljaista 
Pitää nostaa ettei ihan kokonaan mennä hukkaan.
Eipä uutta väsyttä ja aamu ei lähde käyntiin jollein oksua, muuten tekee ja tekee sitä koko ajan. huoh, mut toi väsy vois loppua. no olo varmaan taas paanee kun on vapaata ja saa huilia. Ainakin hetkeksi.
Pitää nostaa ettei ihan kokonaan mennä hukkaan. Eipä uutta väsyttä ja aamu ei lähde käyntiin jollein oksua, muuten tekee ja tekee sitä koko ajan. huoh, mut toi väsy vois loppua. no olo varmaan taas paanee kun on vapaata ja saa huilia. Ainakin hetkeksi.
odessa, no jopas on hävytöntä! ei noin saa tehdä, sun pomos on siten kyllä rikkonut sääntöjä ihan reippaasti. voisitko ottaa asiaa hänen kanssaan puheeksi, että mites on mahdollista että tälläisiä huhuja liikkuu, kun asian kerroit luottamuksella. toi on kyllä vakava juttu, ihan suututtaa sun puolesta! ja tosiaan liittoon voit myös ottaa yhteyttä.
täällä ei mitään uutta auringon alla. äitiyspakkauksen sain viime viikolla, voi sitä hypistelyn määrää...
viime viikolla oli myös sellaisia tosi synkeitä masisfiiiliksiä, ja ehdin jo lukea internetin täydeltä raskausmasennuksesta ja diagnosoida itseni. no sitten aloin viimein syödä rautaa, ja alakulo meni pois. hassua tuokin, että neuvoloissa on vähän eri käytäntöjä raudan syömisen suhteen. yhdelle kaverille sanottiin että kaikki alkaa syödä viikolta 20, mun neuvolatäti on taas sanonut että alat syömään sitten kun hb on kunnolla alle sen 120. viimeksi (pari viikkoa sitten) oli 119 ja sanoi ettei vielä tarvitse aloittaa. miksiköhän pitää odotella että se laskee kunnolla, kun siitä tulee huono olo ja hb:n nostaminen takas hyvälle tasolle taas saattaa kestää? no, aloitin nyt ihan omavaltaisesti ja olo on ollut paljon parempi.
la mer, olitkos se sinä kun sanoit että ostitte brion happyt? mullakin on ollu noi haaveissa, ei olla vielä käyty katselemassa. saako kysyä mistä ostitte (jos pääkaupunkiseudulta) ja miltä ne tuntuivat livenä? millä lisäosilla otitte ja mikä tuli kokonaishinnaksi?
mukavaa sunnuntaita kaikille!
salome rv 27+0 (mikä siinä on kun enää en muista edes noita viikkoja, pitää aina kalenterista tarkistaa....)
täällä ei mitään uutta auringon alla. äitiyspakkauksen sain viime viikolla, voi sitä hypistelyn määrää...
viime viikolla oli myös sellaisia tosi synkeitä masisfiiiliksiä, ja ehdin jo lukea internetin täydeltä raskausmasennuksesta ja diagnosoida itseni. no sitten aloin viimein syödä rautaa, ja alakulo meni pois. hassua tuokin, että neuvoloissa on vähän eri käytäntöjä raudan syömisen suhteen. yhdelle kaverille sanottiin että kaikki alkaa syödä viikolta 20, mun neuvolatäti on taas sanonut että alat syömään sitten kun hb on kunnolla alle sen 120. viimeksi (pari viikkoa sitten) oli 119 ja sanoi ettei vielä tarvitse aloittaa. miksiköhän pitää odotella että se laskee kunnolla, kun siitä tulee huono olo ja hb:n nostaminen takas hyvälle tasolle taas saattaa kestää? no, aloitin nyt ihan omavaltaisesti ja olo on ollut paljon parempi.la mer, olitkos se sinä kun sanoit että ostitte brion happyt? mullakin on ollu noi haaveissa, ei olla vielä käyty katselemassa. saako kysyä mistä ostitte (jos pääkaupunkiseudulta) ja miltä ne tuntuivat livenä? millä lisäosilla otitte ja mikä tuli kokonaishinnaksi?
mukavaa sunnuntaita kaikille!
salome rv 27+0 (mikä siinä on kun enää en muista edes noita viikkoja, pitää aina kalenterista tarkistaa....)
A
Ada
Vieras
Moikka ja voi mikä sade! Eipähän tarvitse potea mitään huonoa omatuntoa siitä, ettei ole reippaana syysihmisenä pyörimässä metsissä
. Ahaa, Salome on saanut äippäpakkauksen. Pitäisiköhän tässä huolestua, kun mä en ole saanut edes sitä päätöstä?! En jaksaisi ajatella sitä ihan realistista vaihtoehtoa, että meidän adhd palkanlaskija ei ole vielä muistanut/ehtinyt lähettää mun papereita kelaan, jotka kuitenkin toimitin hänelle 8 viikkoa sitten.
Mitähän kuuluu Pilvilinnalle? Täällä on peukut pystyssä!!!
Mukavaa sunnuntaita kaikille,
:heart: lla Ada ja poks poks poks 30+1 Jee!
Hellop
meikälle tuli postista äippäpakkausviesti, (joten Ada älä huolestu, se tulee kyllä, tai soita kelalle että onko käsittely unohtunut...
Unico juu mulla on viä 2 vkoa töitä...aijettä ristiriitaiset fiilarit, toisaalta aika herkkää ja itku silmässä että sieltä lähden ja sanon kaikille heipat (en mene enää samaan paikkaan takasin, vaan muutan toimipaikkaa) mutta toisaalta ihanaa jäädä kotia pesemään vauvanvaatteita ja laittamaan paikkoja valmiiksi..ja matkustaa...mutta aikamoista luopumista tämä on, pitää vaan antaa tunteille aikaa. Ja ei sitä tiä vaikka jäis 3 vuodeksi kotio... elämä vie..minkälaisia tunteita muilla on liittyen tähän töistä poisjäämiseen ja äitiysvapaaseen?
Pamina mä oon ollut semmosessa tähystyksessä kanssa, aika rajut meiningit. Kuitenkin kun sanoin hoitsuille että vähän nyt jännittää niin ne oli tosi huomaavaisia ja helliä. Toivottavasti saat pehmeet hoitajat etteivät satuta sua. Sain kattoa telkasta kun mun suolistossa risteiltiin, oli kokemus sekin...se syömättömyys siinä (oliko 3pv, on aika rajua ja se litku millä tyhjennetään suolta) tsemppiä siis. mutta hyvä kun tutkivat.
salomejuu Brion Happy-vaunut nyt on varausmaksettu ja ovat tilanneet ne..jotain 2 vkoa menee. Ostettiin ihan perussetti, eli vaunut, kai se sadesuoja on siihen ostettava ja. Kantsii käydä lauttasaaressa vaunuaitassa, siellä oli edullisimmat, ovat tämänvuoden värejä joten ovat halvempia. Hinta on 499?, netistä tais löytää jostain kaupasta samalla hintaa. Kannattaa toimia nopeesti tonne vaunuaittaa, koska kevyempi runko(teleskooppi) on kuulemma vähissä, jos haluat kevyet vaunut. Mutta kivaa kun tulee vaunut! Tulee tämä mahakas todellisemmaksi...
ja hei, kirjoitit että on ollut mieli maassa salome (hyvä tietää jos rauta siihen auttaa)..mulla on ollut vähän samanlaisia tunteita, mutta koitan vaan huomioida niitä ja että pidän itestäni huolta. Tuntuu että tämä on niin iso muutos, että omat sosiaaliset suhteetkin muuttuu (osa kamuista jää pois) kun elämäntilanne on niin eri. Välillä on surua ja mieli maassa, mutta onneksi se on vaan hetkiä kokonaisuudessa. Eli voimia omiin oloihin!
Mä oon oman äitini luona rentoutumassa maalla, oon nyt matkustanut joka viikonloppu kun ajattelen etten hetkenpäästä jaksa lainkaan matkustaa, nytkin peppu puutuu 4 h junamatkalla...
jee syksy tulee!
La Mer huomenna poksuu 32 vissihi
ja aini, meen huomenna kättärille tutkimuksiin, tutkivat vauvan tärinät sekä meikän mahakivun, toivottavasti tulee selvyyttä!
meikälle tuli postista äippäpakkausviesti, (joten Ada älä huolestu, se tulee kyllä, tai soita kelalle että onko käsittely unohtunut...
Unico juu mulla on viä 2 vkoa töitä...aijettä ristiriitaiset fiilarit, toisaalta aika herkkää ja itku silmässä että sieltä lähden ja sanon kaikille heipat (en mene enää samaan paikkaan takasin, vaan muutan toimipaikkaa) mutta toisaalta ihanaa jäädä kotia pesemään vauvanvaatteita ja laittamaan paikkoja valmiiksi..ja matkustaa...mutta aikamoista luopumista tämä on, pitää vaan antaa tunteille aikaa. Ja ei sitä tiä vaikka jäis 3 vuodeksi kotio... elämä vie..minkälaisia tunteita muilla on liittyen tähän töistä poisjäämiseen ja äitiysvapaaseen?
Pamina mä oon ollut semmosessa tähystyksessä kanssa, aika rajut meiningit. Kuitenkin kun sanoin hoitsuille että vähän nyt jännittää niin ne oli tosi huomaavaisia ja helliä. Toivottavasti saat pehmeet hoitajat etteivät satuta sua. Sain kattoa telkasta kun mun suolistossa risteiltiin, oli kokemus sekin...se syömättömyys siinä (oliko 3pv, on aika rajua ja se litku millä tyhjennetään suolta) tsemppiä siis. mutta hyvä kun tutkivat.
salomejuu Brion Happy-vaunut nyt on varausmaksettu ja ovat tilanneet ne..jotain 2 vkoa menee. Ostettiin ihan perussetti, eli vaunut, kai se sadesuoja on siihen ostettava ja. Kantsii käydä lauttasaaressa vaunuaitassa, siellä oli edullisimmat, ovat tämänvuoden värejä joten ovat halvempia. Hinta on 499?, netistä tais löytää jostain kaupasta samalla hintaa. Kannattaa toimia nopeesti tonne vaunuaittaa, koska kevyempi runko(teleskooppi) on kuulemma vähissä, jos haluat kevyet vaunut. Mutta kivaa kun tulee vaunut! Tulee tämä mahakas todellisemmaksi...
ja hei, kirjoitit että on ollut mieli maassa salome (hyvä tietää jos rauta siihen auttaa)..mulla on ollut vähän samanlaisia tunteita, mutta koitan vaan huomioida niitä ja että pidän itestäni huolta. Tuntuu että tämä on niin iso muutos, että omat sosiaaliset suhteetkin muuttuu (osa kamuista jää pois) kun elämäntilanne on niin eri. Välillä on surua ja mieli maassa, mutta onneksi se on vaan hetkiä kokonaisuudessa. Eli voimia omiin oloihin!
Mä oon oman äitini luona rentoutumassa maalla, oon nyt matkustanut joka viikonloppu kun ajattelen etten hetkenpäästä jaksa lainkaan matkustaa, nytkin peppu puutuu 4 h junamatkalla...
jee syksy tulee!
La Mer huomenna poksuu 32 vissihi
ja aini, meen huomenna kättärille tutkimuksiin, tutkivat vauvan tärinät sekä meikän mahakivun, toivottavasti tulee selvyyttä!
Mä tuun nyt vaan mariseen teille.
Tänään nimittäin ollut taas tosi järkky päivä. Anoppilasta kotiuduttiin onneksi jo eilen, tämä päivä on nimittäin taas oksenneltu. Äsken tuli sitten jo verta oksennuksen seassa, vissiin kurkku vähän hellänä jo.
Vois jo loppua oikeesti!
Oli pakko pistää taas tuollainen pahoinvointisuppo, jos siitä jotain apua olis. Ei vaan jaksais ei, oli monta päivää jo niin paljon parempi olo.
Yritän tulla huomenna kirjoittamaan muutakin, nyt meni vaan omaksi marinaksi.
- Hapsiainen 14+4
Tänään nimittäin ollut taas tosi järkky päivä. Anoppilasta kotiuduttiin onneksi jo eilen, tämä päivä on nimittäin taas oksenneltu. Äsken tuli sitten jo verta oksennuksen seassa, vissiin kurkku vähän hellänä jo.
Vois jo loppua oikeesti!
Oli pakko pistää taas tuollainen pahoinvointisuppo, jos siitä jotain apua olis. Ei vaan jaksais ei, oli monta päivää jo niin paljon parempi olo.
Yritän tulla huomenna kirjoittamaan muutakin, nyt meni vaan omaksi marinaksi.
- Hapsiainen 14+4
Hei taas kaikille!
Täällä jännäillään huomista ultraa,että montako niitä nyt on yksi vai kaksi, kun viime viikolla ei toiselta vielä sykettä näkynyt Odessan tilanne on kyllä kurja, ei tunnu reilulta tuollainen! La Mer kirjoitteli tuossa tuntemuksistaan äitiysloman suhteen. Niin, mullahan asia on ajankohtainen vasta keväällä, mutta olen ajatellut niin, että tauko tekee hyvää. Olen niin uraorientoitunut, mikä on yliopistolla jotekin hirveän tavallista - siis että työ ei ole vain työtä, vaan aika paljon muutakin, että hyvä pitää "luova tauko" myös omasta väitöskirjasta. Toisaalta en ehkä kokonaan halua luopua äitiyslomankaan ajaksi työstä. Älkää ymmärtäkö väärin, työni on varmaan aika toisenlaista kuin ehkä useimmilla ihmisillä. Olen siis ajatellut, että äitiyslomalla kävisin välillä pitämässä joitakin satunnaisia luentoja ja kirjoittelisin hitaaaaaasti pari artkkelia eteenpäin - vähän niin kun harrastuksena. Toki itsekin mietin, että miten ihmissuhteiden käy, kun miellä on tässä tuttavapiirissa tiedossa muuttoja jne. ja on aika paljon sinkkuystäviä jne. En tiedä.
Ja masennuksesta jos nyt sen verran uskaltaisin koulutukseni myötä tässä todeta, että Salomen ja keitä tässä nyt muita asiasta kirjoittikaan, niin teidän ajatukset eivät kuulosta babybluesilta noin niin kun kliinisesti arvioiden, vaan ihan tavalliselta valmistautumiselta äitiyteen. Siis äitiys on ennen muuta mielentila - kuulostaa ehkä hassulta, mutta näin se vaan on niin kun psykologisesti, puhutaan ns. äitiyistilasta, jota vanhemmuus edellyttää. Siksi normaaliin raskauteen kuuluu, että tuleva äiti työstää asioita, joita ei ehkä tiedostakaan ja ne aiheuttavat ahdistusta, pelkoa ja masennusta, mutta ovat täysin normaaleja, yhtä lailla kun kaikki mielikuvat, odotukset, unelmat ja "pesiminen" ja ne ruusuiset ajatukset vauvasta.
Mutta tällaisin ajatuksin tänään...
Vadelmaunelma 6+6
Täällä jännäillään huomista ultraa,että montako niitä nyt on yksi vai kaksi, kun viime viikolla ei toiselta vielä sykettä näkynyt
Odessan tilanne on kyllä kurja, ei tunnu reilulta tuollainen! La Mer kirjoitteli tuossa tuntemuksistaan äitiysloman suhteen. Niin, mullahan asia on ajankohtainen vasta keväällä, mutta olen ajatellut niin, että tauko tekee hyvää. Olen niin uraorientoitunut, mikä on yliopistolla jotekin hirveän tavallista - siis että työ ei ole vain työtä, vaan aika paljon muutakin, että hyvä pitää "luova tauko" myös omasta väitöskirjasta. Toisaalta en ehkä kokonaan halua luopua äitiyslomankaan ajaksi työstä. Älkää ymmärtäkö väärin, työni on varmaan aika toisenlaista kuin ehkä useimmilla ihmisillä. Olen siis ajatellut, että äitiyslomalla kävisin välillä pitämässä joitakin satunnaisia luentoja ja kirjoittelisin hitaaaaaasti pari artkkelia eteenpäin - vähän niin kun harrastuksena. Toki itsekin mietin, että miten ihmissuhteiden käy, kun miellä on tässä tuttavapiirissa tiedossa muuttoja jne. ja on aika paljon sinkkuystäviä jne. En tiedä. Ja masennuksesta jos nyt sen verran uskaltaisin koulutukseni myötä tässä todeta, että Salomen ja keitä tässä nyt muita asiasta kirjoittikaan, niin teidän ajatukset eivät kuulosta babybluesilta noin niin kun kliinisesti arvioiden, vaan ihan tavalliselta valmistautumiselta äitiyteen. Siis äitiys on ennen muuta mielentila - kuulostaa ehkä hassulta, mutta näin se vaan on niin kun psykologisesti, puhutaan ns. äitiyistilasta, jota vanhemmuus edellyttää. Siksi normaaliin raskauteen kuuluu, että tuleva äiti työstää asioita, joita ei ehkä tiedostakaan ja ne aiheuttavat ahdistusta, pelkoa ja masennusta, mutta ovat täysin normaaleja, yhtä lailla kun kaikki mielikuvat, odotukset, unelmat ja "pesiminen" ja ne ruusuiset ajatukset vauvasta.
Mutta tällaisin ajatuksin tänään...
Vadelmaunelma 6+6
Vadelmaunelma onnea ultraa ja toivotaan, etta nyt loytyy kaksi syketta. :heart:
La Mer huomenna sulla poksuu 33, koska taallaa poksuu tanaan 32 =) Toivottavasti huomenna selviaa mika vauvalla ja sulla oikein on.
Adalle onnittelut 30 poksuista :flower: Salomellakin alkoi jo vika kolmannes. Onnittelut siis sinnekin. :flower: Tsempit sulle ja La Merille alakuloisuuteen. Toivottavasti se rauta auttaa.
Voi Hapsiainen ja Unico :hug: En osaa oikein sanoa mitaan. Tsemppia vaan!
Taalla oma napa ulkonee pika vauhtia. Melkein silmissa kasvaa. En tieda onko mulla niita Braxton Hickseja (sanotaanko noin suomeksikin) harkka suppareita. Maha kovenee hetkeksi ja kipu on mietoa, vahan epamiellyttavaa.
JoJo 32 POKS
Max 10 viikkoa jaljella. Tosin taa vauva tulee ajoissa ja eika rv40:aa naa. Nain olen paattanyt.
La Mer huomenna sulla poksuu 33, koska taallaa poksuu tanaan 32 =) Toivottavasti huomenna selviaa mika vauvalla ja sulla oikein on.
Adalle onnittelut 30 poksuista :flower: Salomellakin alkoi jo vika kolmannes. Onnittelut siis sinnekin. :flower: Tsempit sulle ja La Merille alakuloisuuteen. Toivottavasti se rauta auttaa.
Voi Hapsiainen ja Unico :hug: En osaa oikein sanoa mitaan. Tsemppia vaan!
Taalla oma napa ulkonee pika vauhtia. Melkein silmissa kasvaa. En tieda onko mulla niita Braxton Hickseja (sanotaanko noin suomeksikin) harkka suppareita. Maha kovenee hetkeksi ja kipu on mietoa, vahan epamiellyttavaa.
JoJo 32 POKS
Max 10 viikkoa jaljella. Tosin taa vauva tulee ajoissa ja eika rv40:aa naa. Nain olen paattanyt.
hapsiainen ja unico, jaksamista pahoinvoinnin kanssa. :hug: toivottavasti helpottaa ja pian.
ada, höh... kumma että käsittelyajat vaihtelevat noin paljon. toivottavasti sinullakin on paketti pian käsissä!
kääks jojo, noin pitkällä jo! harkkasuppareilta noi tosiaan kuulostaa, vaikka mistä minä mitään tiedän.
la mer, juuri tuo elämäntilanteen muutos mietityttää. raudan syöminen ehkä auttoi välillisesti, kun ylivoimainen väsymys väistyi niin asiat eivät tuntuneet enää niin raskailta käsitellä. jostain kyllä luin, että anemia vaikuttaa jotenkin aivojen johonkin juttuihin (eikö kuulosta kovin tieteelliseltä...) joka johtaa apeaan mieleen. mielessä pyörivät ajatukset oman itsen katoamisesta äitiyteen, olenko sitten "vain" äiti, parisuhteen muutoksesta, vaikutuksesta ystävyyssuhteisiin, mökkihöperöidynkö vauvan kanssa kotiin ja eristäydyn muusta maailmasta, onko kukaan sitten enää kiinnostunut minusta (tuntuu että jo nyt kaikki kyselyt liittyvät vain ja ainoastaan vauvaan ja raskauteen), miten käy valmistumisen ja työelämän kanssa jne jne jne. kaikki nämä on osittain varmaan myös omasta halusta ja suhtautumisesta kiinni, mutta kuitenkin vähän pelottaa. olen kaveripiirissäni ensimmäinen äiti, joten varsinaista vertaistukea ei ole. hyviä ystäviä toki, jotka kuuntelevat ja haluavat ymmärtää. moni onkin jo sanonut että hyvä tietää mitä kaikkia tunteita raskaus voi herättää, ja että minuun voi tukeutua sitten kun he itse ovat tässä tilanteessa. äidillenikin olen puhunut, mutta tuntuu että hänen odotusaikansa ovat olleet jotain euforiaa tai sitten aika on kullannut muistot. vadelmaunelma, olet varmasti oikeassa siinä että nämä ajatukset kuuluvat äitiyteen valmistautumiseen, tuntuu vaan että joka tuutissa toitotetaan sitä kuinka nyt pitäisi vähintäänkin leijua vaaleanpunaisissa pilvissä. toki minullakin on myös ihania ajatuksia, ja jännityksellä odotan vauvan tapaamista ja äitiyteen opettelua, samoin kuin miehen isyyteen kasvamista ja kaikkea sitä perhe-elämää. mies tuntuu suhtautuvan asiaan rennommin, ottaa asiat sitten kun ne tulevat ja omalla painollaan. itse haluan miettiä etukäteen millaista se ehkä tulee olemaan ja valmistautua siihen parhaani mukaan. mietin myös paljon konkreettisia juttuja vauva-arjesta, kuten mihin laitan vauvan kun käyn suihkussa, miten vaunujen kanssa käydään ruokakaupassa ja miten/missä syötetään (en siis tarkoita imetystä) vauvaa joka ei osaa vielä istua. onko muilla tälläisiä pohdintoja?
vadelmaunelma, tsemppiä ultraan! tule heti kertomaan kuulumiset.
salome rv 27+1
ada, höh... kumma että käsittelyajat vaihtelevat noin paljon. toivottavasti sinullakin on paketti pian käsissä!
kääks jojo, noin pitkällä jo! harkkasuppareilta noi tosiaan kuulostaa, vaikka mistä minä mitään tiedän.
la mer, juuri tuo elämäntilanteen muutos mietityttää. raudan syöminen ehkä auttoi välillisesti, kun ylivoimainen väsymys väistyi niin asiat eivät tuntuneet enää niin raskailta käsitellä. jostain kyllä luin, että anemia vaikuttaa jotenkin aivojen johonkin juttuihin (eikö kuulosta kovin tieteelliseltä...) joka johtaa apeaan mieleen. mielessä pyörivät ajatukset oman itsen katoamisesta äitiyteen, olenko sitten "vain" äiti, parisuhteen muutoksesta, vaikutuksesta ystävyyssuhteisiin, mökkihöperöidynkö vauvan kanssa kotiin ja eristäydyn muusta maailmasta, onko kukaan sitten enää kiinnostunut minusta (tuntuu että jo nyt kaikki kyselyt liittyvät vain ja ainoastaan vauvaan ja raskauteen), miten käy valmistumisen ja työelämän kanssa jne jne jne. kaikki nämä on osittain varmaan myös omasta halusta ja suhtautumisesta kiinni, mutta kuitenkin vähän pelottaa. olen kaveripiirissäni ensimmäinen äiti, joten varsinaista vertaistukea ei ole. hyviä ystäviä toki, jotka kuuntelevat ja haluavat ymmärtää. moni onkin jo sanonut että hyvä tietää mitä kaikkia tunteita raskaus voi herättää, ja että minuun voi tukeutua sitten kun he itse ovat tässä tilanteessa. äidillenikin olen puhunut, mutta tuntuu että hänen odotusaikansa ovat olleet jotain euforiaa tai sitten aika on kullannut muistot. vadelmaunelma, olet varmasti oikeassa siinä että nämä ajatukset kuuluvat äitiyteen valmistautumiseen, tuntuu vaan että joka tuutissa toitotetaan sitä kuinka nyt pitäisi vähintäänkin leijua vaaleanpunaisissa pilvissä. toki minullakin on myös ihania ajatuksia, ja jännityksellä odotan vauvan tapaamista ja äitiyteen opettelua, samoin kuin miehen isyyteen kasvamista ja kaikkea sitä perhe-elämää. mies tuntuu suhtautuvan asiaan rennommin, ottaa asiat sitten kun ne tulevat ja omalla painollaan. itse haluan miettiä etukäteen millaista se ehkä tulee olemaan ja valmistautua siihen parhaani mukaan. mietin myös paljon konkreettisia juttuja vauva-arjesta, kuten mihin laitan vauvan kun käyn suihkussa, miten vaunujen kanssa käydään ruokakaupassa ja miten/missä syötetään (en siis tarkoita imetystä) vauvaa joka ei osaa vielä istua. onko muilla tälläisiä pohdintoja?
vadelmaunelma, tsemppiä ultraan! tule heti kertomaan kuulumiset.
salome rv 27+1
Moi pitkästä aikaa!
Meillä on ollut vähän nettipimentoa, kun oli jäänyt vahingossa laskut maksamatta... :ashamed: Uudessa asunnossa ei ole vielä löytynyt lopullista sopua siitä, mihin laskut ja muut postit laitetaan, kun ne pullahtavat ovesta.
Kiitos Delfikselle uudesta pinosta!
En muista, mitä kaikkea pitäisi kommentoida, mutta Unicolle sanon, että uskoisin Puron olevan ihan ok vaippahousulankaa. Hahtuvalla on parhaat huopumisominaisuudet, mutta kyllä langaksi kierretty villakin huopuu. Noissa langoissa on sitten keskenään eroa siinä, miten tasainen pinta huovutuksen jälkeen on, mikä on tietysti ihan ulkonäkökysymys, sekä siinä, kuinkan paljon huopuva pinta vetää neuletta kasaan. Se on myös käsialakysymys.
Tsemppiä teille, jotka koette masennuksen kaltaisia tunteita. Mulla oli samankuuloisia fiiliksiä ihan alkuraskaudessa, mutta olen jo pitkään ollut paljon paremmalla tuulella. Oletin silloin, että tunteet tulivat siitä, että olin ollut pitkään vauvaa vailla, ja olin jotenkin oppinut löytämään elämästäni sellaisia hyviä, vauvavapaita puolia. Esim. aika usein olin ajatellut, että "nytkin olen näin väsynyt, mitä jos pitäisi täsä vielä hoitaa huutavaa vauvaa", ja sen jälkeen olin ollut hetken vähän tyytyväisempi. Alkuraskaudesta se sitten kostautui, koska jouduin saman tien kohtaamaan sen väsymyksen + vauvan tulon yhtälön. Olen lisäksi nyt ihan älyttömällä innolla käynyt esim. teatterissa ja tanssiesityksissä, koska tulevaisuudessa nuo ovat harvaa herkkua (siis ainakin miehen kanssa yhtä aikaa).
Kukahan kirjoitteli aiemmin pettyneenä perhevalmennuksesta; olisikohan se ollut La Mer? Meillä oli eka kerta viime viikolla, ja täytyy sanoa, että olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Kivoja tyypejä siellä oli! Yllättävää oli, että kaikki vaikuttivat olevan aika saman ikäisiä meidän kanssa. Oletin, että oltaisiin oltu keski-ikää vanhempia.
Sitten vielä kuulumisia omasta pömppömahasta: Käytiin tänään ultrassa. :heart: Poika oli kaikkinensa ihan kunnossa ja liikuskeli mukavan rauhallisesti. Saatiin katsella sitä tosi pitkään eri kulmista. Kätilö oli oikein mukava ja selitti koko ajan, mitä ruudulla näkyi. Istukka on edessä, joten ihmettelen, miten olen niitä liikkeitä jo niin kauan tuntenut. Selittääpi kuitenkin sen, että liikeet tuntuvat aina jossain sivulla tai alhaalla, eivät edessä. Saatiin mukaan ihan älyttömän laaja kuvasarja - siellä on mm. kuva molemmista jalkapohjista erikseen! :heart: Tänään on varmaan vaikea keskittyä mihinkään muuhun...
En tainnut mainitakaan, että iskä sai viime viikolla potkun kädelleen. Yllättävän aikaisin! Aina väliin se riehuminen on mahassa ollut niin hurjan tuntuista, että olen käskenyt sen kokeilla, ja nyt sitten kerran onnistui. Siltikään en välttämättä edellenkään itse tunne liikkeitä ihan joka päivä (tai ainakaan kovin selviä liikkeitä ).
Hyvää uutta viikkoa!
:heart: piip 19+6
Meillä on ollut vähän nettipimentoa, kun oli jäänyt vahingossa laskut maksamatta... :ashamed: Uudessa asunnossa ei ole vielä löytynyt lopullista sopua siitä, mihin laskut ja muut postit laitetaan, kun ne pullahtavat ovesta.
Kiitos Delfikselle uudesta pinosta!
En muista, mitä kaikkea pitäisi kommentoida, mutta Unicolle sanon, että uskoisin Puron olevan ihan ok vaippahousulankaa. Hahtuvalla on parhaat huopumisominaisuudet, mutta kyllä langaksi kierretty villakin huopuu. Noissa langoissa on sitten keskenään eroa siinä, miten tasainen pinta huovutuksen jälkeen on, mikä on tietysti ihan ulkonäkökysymys, sekä siinä, kuinkan paljon huopuva pinta vetää neuletta kasaan. Se on myös käsialakysymys.
Tsemppiä teille, jotka koette masennuksen kaltaisia tunteita. Mulla oli samankuuloisia fiiliksiä ihan alkuraskaudessa, mutta olen jo pitkään ollut paljon paremmalla tuulella. Oletin silloin, että tunteet tulivat siitä, että olin ollut pitkään vauvaa vailla, ja olin jotenkin oppinut löytämään elämästäni sellaisia hyviä, vauvavapaita puolia. Esim. aika usein olin ajatellut, että "nytkin olen näin väsynyt, mitä jos pitäisi täsä vielä hoitaa huutavaa vauvaa", ja sen jälkeen olin ollut hetken vähän tyytyväisempi. Alkuraskaudesta se sitten kostautui, koska jouduin saman tien kohtaamaan sen väsymyksen + vauvan tulon yhtälön. Olen lisäksi nyt ihan älyttömällä innolla käynyt esim. teatterissa ja tanssiesityksissä, koska tulevaisuudessa nuo ovat harvaa herkkua (siis ainakin miehen kanssa yhtä aikaa).
Kukahan kirjoitteli aiemmin pettyneenä perhevalmennuksesta; olisikohan se ollut La Mer? Meillä oli eka kerta viime viikolla, ja täytyy sanoa, että olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Kivoja tyypejä siellä oli! Yllättävää oli, että kaikki vaikuttivat olevan aika saman ikäisiä meidän kanssa. Oletin, että oltaisiin oltu keski-ikää vanhempia.
Sitten vielä kuulumisia omasta pömppömahasta: Käytiin tänään ultrassa. :heart: Poika oli kaikkinensa ihan kunnossa ja liikuskeli mukavan rauhallisesti. Saatiin katsella sitä tosi pitkään eri kulmista. Kätilö oli oikein mukava ja selitti koko ajan, mitä ruudulla näkyi. Istukka on edessä, joten ihmettelen, miten olen niitä liikkeitä jo niin kauan tuntenut. Selittääpi kuitenkin sen, että liikeet tuntuvat aina jossain sivulla tai alhaalla, eivät edessä. Saatiin mukaan ihan älyttömän laaja kuvasarja - siellä on mm. kuva molemmista jalkapohjista erikseen! :heart: Tänään on varmaan vaikea keskittyä mihinkään muuhun...
En tainnut mainitakaan, että iskä sai viime viikolla potkun kädelleen. Yllättävän aikaisin! Aina väliin se riehuminen on mahassa ollut niin hurjan tuntuista, että olen käskenyt sen kokeilla, ja nyt sitten kerran onnistui. Siltikään en välttämättä edellenkään itse tunne liikkeitä ihan joka päivä (tai ainakaan kovin selviä liikkeitä ).
Hyvää uutta viikkoa!
:heart: piip 19+6
Odessan tilanne on kyllä tosi epäreilu. Siis käsittämätöntä toimintaa työpaikan puolelta että joku on mennyt lörpöttelemään.. ihan uskomatonta Tuota mietin itsekin että kun sanon, niin kauankohan pysyy salassa kun oma esimiehenikin on melkoinen lörpöttelijä. En ajatellut että hän tahallaan sanoisi mutta saattaisi vahingossa kommentoida "poisjääntiä" niihin ja niihin aikoihin tai muuta vastaavaa. Mulla se kertomisen pohdinta on edelleen täysin auki. Turvotusta on paljon ja rinnat kasvaneet vauhdilla.. pitää kertoa kohta jos eivät jo huomaa 
Mulla äklötys jatkuu. En ole oksentanut kertaakaan mutta pitkät tauot ruuasta alkaa heti äklöttää. Ja jatkuva napostelu lihottaa.. huomaan housuista :ashamed: No tänä aamuna taas oli kakomista silmät vedessä.. sen aiheuttaa nyt todistettavasti ainakin astianpesukone ja kaikki mikä liittyy vessaan.. voitte kuvitella kuinka huvittavia mun aamut on
Aamupalaverit on kaikkein hauskimpaa jännitettävää tällä hetkellä mun elämässä.. kuinka selvitä hengissä.
Ens viikolla ois 1. neuvola. Ja neuvola sijaitseekin ihan vieressä... tosi mukavaa.. en ole edes tajunnut että kyseinen laitos on neivola... no nyt tiedän senkin. :heart:
IhanaOmena 7+5
Tuota mietin itsekin että kun sanon, niin kauankohan pysyy salassa kun oma esimiehenikin on melkoinen lörpöttelijä. En ajatellut että hän tahallaan sanoisi mutta saattaisi vahingossa kommentoida "poisjääntiä" niihin ja niihin aikoihin tai muuta vastaavaa. Mulla se kertomisen pohdinta on edelleen täysin auki. Turvotusta on paljon ja rinnat kasvaneet vauhdilla.. pitää kertoa kohta jos eivät jo huomaa Mulla äklötys jatkuu. En ole oksentanut kertaakaan mutta pitkät tauot ruuasta alkaa heti äklöttää. Ja jatkuva napostelu lihottaa.. huomaan housuista :ashamed: No tänä aamuna taas oli kakomista silmät vedessä.. sen aiheuttaa nyt todistettavasti ainakin astianpesukone ja kaikki mikä liittyy vessaan.. voitte kuvitella kuinka huvittavia mun aamut on
Aamupalaverit on kaikkein hauskimpaa jännitettävää tällä hetkellä mun elämässä.. kuinka selvitä hengissä.Ens viikolla ois 1. neuvola. Ja neuvola sijaitseekin ihan vieressä... tosi mukavaa.. en ole edes tajunnut että kyseinen laitos on neivola... no nyt tiedän senkin. :heart:
IhanaOmena 7+5
Onnea Piipille ihanista ultrakuulumisista :heart: Ja Salome sä olet niin normaali, usko pois. Juuri noin se onkin, kuin kuvaat tunteitasi ja ajatuksiasi. Susta on tulossa äiti ja hyvä sellainen! Ja vakuutan tämän niiden useiden vuosien kokemuksella omasta työstäni ja nykytyöstänikin - tiedät kyllä, kun joskus siitä kirjoittelin sulle Mun mielestä on suorastaan lähinnä naistenlehtien ja muun median "vikaa", että äitiydestä ja siihen valmistautumisesta annetaan sellainen "vauvahorkka" -mielikuva, jossa kaikilla on aina niin ihanaa, mahtavaa, helppoa, vauva syntyy ilman pulmia, raskauskilot jää synnärille, viikko synnytyksen jälkeen juostaan maratoni, kuukauden päästä palautetaan väitöskirja ja sitten se arki vaan on sellaista ihanaa. Höpä höpö. Normaali vauva-arki on oikeastaan aika puuduttavaa, mutta tietyllä tapaa vauvan normaali kehitys edellyttää sitä. Lukaiskaapa muuten Anna-Leena Härkösen kirja "Heikosti positiivinen" - siinä on vähän toisenlaista näkökulma odotukseen ja vauva-aikaan.
Ja nyt omia ultrakuulumisiani: on vähän absurdi tunne kyllä nyt. Olen nimittäin sekä raskaana että samalla kokenut keskeytyneen keskenmenon. Eli tosiaan vauvoja on kaksi, toinen elossa ja kaikki on täydellisesti, mutta toinen pieni on hyytynyt kesken matkan ja kehitys päättynyt Lääkäri sanoi, että nyt tuo toinen joko "muumioituu" tai koteloituu sinne ja tulee synnytyksessä ulos tai sitten se vuotaa enemmän tai vähemmän rytinällä pois ja varoitelli, että saattaa tulla isokin kasa, kun mm. raskauspussi tulee ulos. Olen tavallaan helpottunut ja iloinen elossa olevasta pienestä, mutta silti huolissani siitä toisesta, sisälleni kuollesta pienestä. Entä jos se tulee pois ihan varoittamatta, missä vaan, milloin vaan?!? Aivan kamalaa!!! Jään nyt sulattelemaan näitä uutisia.
Vadelmaunelma 7+0
Mun mielestä on suorastaan lähinnä naistenlehtien ja muun median "vikaa", että äitiydestä ja siihen valmistautumisesta annetaan sellainen "vauvahorkka" -mielikuva, jossa kaikilla on aina niin ihanaa, mahtavaa, helppoa, vauva syntyy ilman pulmia, raskauskilot jää synnärille, viikko synnytyksen jälkeen juostaan maratoni, kuukauden päästä palautetaan väitöskirja ja sitten se arki vaan on sellaista ihanaa. Höpä höpö. Normaali vauva-arki on oikeastaan aika puuduttavaa, mutta tietyllä tapaa vauvan normaali kehitys edellyttää sitä. Lukaiskaapa muuten Anna-Leena Härkösen kirja "Heikosti positiivinen" - siinä on vähän toisenlaista näkökulma odotukseen ja vauva-aikaan. Ja nyt omia ultrakuulumisiani: on vähän absurdi tunne kyllä nyt. Olen nimittäin sekä raskaana että samalla kokenut keskeytyneen keskenmenon. Eli tosiaan vauvoja on kaksi, toinen elossa ja kaikki on täydellisesti, mutta toinen pieni on hyytynyt kesken matkan ja kehitys päättynyt
Lääkäri sanoi, että nyt tuo toinen joko "muumioituu" tai koteloituu sinne ja tulee synnytyksessä ulos tai sitten se vuotaa enemmän tai vähemmän rytinällä pois ja varoitelli, että saattaa tulla isokin kasa, kun mm. raskauspussi tulee ulos. Olen tavallaan helpottunut ja iloinen elossa olevasta pienestä, mutta silti huolissani siitä toisesta, sisälleni kuollesta pienestä. Entä jos se tulee pois ihan varoittamatta, missä vaan, milloin vaan?!? Aivan kamalaa!!! Jään nyt sulattelemaan näitä uutisia.Vadelmaunelma 7+0
Vadelmaunelma, :hug: ja :heart: . Onnea kovasti tuosta yhdestä pienestä elämästä, jonka tänään näit ultrassa. Samalla pahoittelut siitä toisesta, joka ei jaksanut. Uskon, että se varmasti kirpaisee kovasti, vaikka menetys ei olekaan samanlainen kuin keskenmenneessä yksöisraskaudessa.
Olen joskus pohtinut tuota, että miten käy, jos kaksosista toinen menee kesken, mutta ei tule ulos. No, sainpahan siihen nyt selvityksen. Onpa ikävää, että joudut nyt odottelemaan, alkaako yhtäkkiä raju vuoto vai ei. Mutta ehkäpä siitä selviäisi pitämällä sidettä mukana ja välttämättä valkoisia alaosia?
:heart: piip
Olen joskus pohtinut tuota, että miten käy, jos kaksosista toinen menee kesken, mutta ei tule ulos. No, sainpahan siihen nyt selvityksen. Onpa ikävää, että joudut nyt odottelemaan, alkaako yhtäkkiä raju vuoto vai ei. Mutta ehkäpä siitä selviäisi pitämällä sidettä mukana ja välttämättä valkoisia alaosia?
:heart: piip
Vadelmaunelma, hui :hug: ja onnea!
täällä paha olo, huomasin tossa et ei passaa syödä mahaa täyteen vaiks tuntuu hyvältä, mut se ruoka ei sula ja tuntuu maha täydeltä vielä seuraavalla kerrallakin kun on taas heikko olo ja nälkä huoh. Jos tää huomenna tulis paremmalla voinnilla (toivon) ja ajalla (ainakin) kirjoittelemaan.
täällä paha olo, huomasin tossa et ei passaa syödä mahaa täyteen vaiks tuntuu hyvältä, mut se ruoka ei sula ja tuntuu maha täydeltä vielä seuraavalla kerrallakin kun on taas heikko olo ja nälkä huoh. Jos tää huomenna tulis paremmalla voinnilla (toivon) ja ajalla (ainakin) kirjoittelemaan.
Isot onnittelut Vadelmaunelma!! :heart: On surullista että toinen pieni ei jaksanutkaan, mutta ainakin se antoi voimaa kasvaa toiselle! Kuitenkin uutisesi ovat tosi hyviä, eikös? Sä oot nimittäin RASKAANA! :flower:
Mun mielestä muuten toi Anna-Maija Härkösen kirja on ihan kamala. Harmitti ihan vietävästi sitä lukiessa että kyseinen nainen sai lapsen (on ilkeästi sanottu kyllä, mutta ilkeä on se ämmäkin). Olisin sen lapsen kyllä toivonut syntyvän johonkin toiseen perheeseen kun A-M H:lla ei ollut koko kirjassa mielessä mitään muuta kun että mitä tämä lapsi tekee MINULLE ja kuinka MINÄ jaksan tämän raskauden ja kuinka MINULLA on niin vaikeaa... Plääh. Inhottava itsekeskeinen nainen. Ja anteeksi suora mielipide
Mun mielestä muuten toi Anna-Maija Härkösen kirja on ihan kamala. Harmitti ihan vietävästi sitä lukiessa että kyseinen nainen sai lapsen (on ilkeästi sanottu kyllä, mutta ilkeä on se ämmäkin). Olisin sen lapsen kyllä toivonut syntyvän johonkin toiseen perheeseen kun A-M H:lla ei ollut koko kirjassa mielessä mitään muuta kun että mitä tämä lapsi tekee MINULLE ja kuinka MINÄ jaksan tämän raskauden ja kuinka MINULLA on niin vaikeaa... Plääh. Inhottava itsekeskeinen nainen. Ja anteeksi suora mielipide
Kasassa edelleen... just kun tänään olisin ollu tulossa koneelle, niin nää sivut ei sitten toimineetkaan |O . Muutama päivä taas meni että hujahti, en aina jaksa kirjautua vaikka käynkin täällä teidän kuulumisia lukemassa :ashamed:
Onnea piipille poikakuulumisista :flower: :heart:
La mer, toivottavasti lääkärikäynti selvitti asiat ja että kaikki on hyvin.
Vadelmaunelmalle onnea :heart: ja jaksuja :hug:
Hyvää vointia kaikille muillekin :heart:
(.) En sitten jaksanut käydä edes poksumassa täällä... neuvolassa kävin tänään ja nyt siellä saakin käydä joka viikko. Turvotus on alkanut vaivaamaan, jalat on kuin norsulla ja jomottaa. Ei tätä tosin enää kauaa kestä, jotenkin on jo valmiiksi ikävä tätä raskausaikaa :xmas: . Joitain uudenlaisia kipuja masussa ja alapäässä on ollut silloin tällöin, kai siellä jonkinlaista edistystä pikkuhiljaa tapahtuu. Jos sitten viikon päästä kokeilisi jotain kotikonsteja vauhdittamaan pikkuisen ensitapaamista :heart:
Piki ja pikkuinen +hieman jo laskeutunut masukuva tältä päivältä
Onnea piipille poikakuulumisista :flower: :heart:
La mer, toivottavasti lääkärikäynti selvitti asiat ja että kaikki on hyvin.
Vadelmaunelmalle onnea :heart: ja jaksuja :hug:
Hyvää vointia kaikille muillekin :heart:
(.) En sitten jaksanut käydä edes poksumassa täällä... neuvolassa kävin tänään ja nyt siellä saakin käydä joka viikko. Turvotus on alkanut vaivaamaan, jalat on kuin norsulla ja jomottaa. Ei tätä tosin enää kauaa kestä, jotenkin on jo valmiiksi ikävä tätä raskausaikaa :xmas: . Joitain uudenlaisia kipuja masussa ja alapäässä on ollut silloin tällöin, kai siellä jonkinlaista edistystä pikkuhiljaa tapahtuu. Jos sitten viikon päästä kokeilisi jotain kotikonsteja vauhdittamaan pikkuisen ensitapaamista :heart:
Piki ja pikkuinen +hieman jo laskeutunut masukuva tältä päivältä
Onnea Vadelmaunelma pikkuisesta kyytiläisestä!
Terveisiä vaan vauvatouhujen keskeltä! Oon käynyt lueskelemassa tätä ketjua usein ja elänyt hengessä mukana. Täytyy tunnustaa, että mulla on ikävä raskausaikaa ja sitä ihanaa masua ja niitä pieniä potkuja, hikkaa ja kaikkea sitä. Jotenkin vieläkin on hassua ajatella, että se raskaus on nyt takana, että se oikeasti päättyi siihen synnytykseen. Onneksi mulla on täällä pieni ja ihana punertavatukkainen tyttönen, joka on ihan huikaisevan rakas! Tämä äitiyden alkutaival tuntuu olevan jatkuvaa opettelua. Olo on usein epävarma ja pelokaskin ja itku jo hormonienkin takia herkässä hyvässä ja pahassa. Mutta se kiintymys ja rakkaus sitä omaa pientä ihmistä kohtaan on niin suurta, etten tiennyt moista olevan olemassakaan. :heart:
Synnytyksestä olen palautunut tosi hyvin. Yksi kurja sairaalareissu piti tosin tehdä n. viikko synnytyksen jälkeen, kun yksi verisuonta kiinni pitävä tikki aukesi ja päädyin vertavuotavana sairaalaan uudelleentikattavaksi ja jäin yöksi osastolle tippaletkun päähän seurantaan. Onneksi tyttö sai olla vieressä koko yön. Kuulemma äärimmäisen harvinaista, että tuollaista tapahtuu, mutta mulla olikin siihen asti mennyt kaikki niin täydellisesti, että varmaan maailmankaikkeuden tasapainon säilymiseksi jotain vastoinkäymistäkin piti kai tapahtua.
Koittakaa nauttia masuista, raskausaika on kuitenkin niin ainutlaatuista ja loppujen lopuksi hurjan lyhyt. :heart:
Rosehip ja pikkuneiti pampula 3 viikkoa
Terveisiä vaan vauvatouhujen keskeltä! Oon käynyt lueskelemassa tätä ketjua usein ja elänyt hengessä mukana.
Täytyy tunnustaa, että mulla on ikävä raskausaikaa ja sitä ihanaa masua ja niitä pieniä potkuja, hikkaa ja kaikkea sitä. Jotenkin vieläkin on hassua ajatella, että se raskaus on nyt takana, että se oikeasti päättyi siihen synnytykseen. Onneksi mulla on täällä pieni ja ihana punertavatukkainen tyttönen, joka on ihan huikaisevan rakas! Tämä äitiyden alkutaival tuntuu olevan jatkuvaa opettelua. Olo on usein epävarma ja pelokaskin ja itku jo hormonienkin takia herkässä hyvässä ja pahassa. Mutta se kiintymys ja rakkaus sitä omaa pientä ihmistä kohtaan on niin suurta, etten tiennyt moista olevan olemassakaan. :heart:Synnytyksestä olen palautunut tosi hyvin. Yksi kurja sairaalareissu piti tosin tehdä n. viikko synnytyksen jälkeen, kun yksi verisuonta kiinni pitävä tikki aukesi ja päädyin vertavuotavana sairaalaan uudelleentikattavaksi ja jäin yöksi osastolle tippaletkun päähän seurantaan. Onneksi tyttö sai olla vieressä koko yön. Kuulemma äärimmäisen harvinaista, että tuollaista tapahtuu, mutta mulla olikin siihen asti mennyt kaikki niin täydellisesti, että varmaan maailmankaikkeuden tasapainon säilymiseksi jotain vastoinkäymistäkin piti kai tapahtua.
Koittakaa nauttia masuista, raskausaika on kuitenkin niin ainutlaatuista ja loppujen lopuksi hurjan lyhyt. :heart:
Rosehip ja pikkuneiti pampula 3 viikkoa
Vadelmaunelma: onnea pienestä joka siellä matkustaa mukana ! :heart: Toivottavasti se toinen tulisi pois sitten sua järkyttämättä ja jotenkin oikeaan aikaan että olisit kotosalla rauhassa. Voimia!
Unico: Mä huomaan saman tuossa syömisessä ja tästä päivästä alkaen koitan tehdä nyt aidon muutoksen ruoka-annosten kanssa.. katson toimisko se oikeasti syön vähemmän kuin yleensä kerralla (lounaat ollu iiisoja enkä oo napostelly välipaloja juuri koskaan) ja sen sijasta sitten useemmin.
Unico: Mä huomaan saman tuossa syömisessä ja tästä päivästä alkaen koitan tehdä nyt aidon muutoksen ruoka-annosten kanssa.. katson toimisko se
oikeasti syön vähemmän kuin yleensä kerralla (lounaat ollu iiisoja enkä oo napostelly välipaloja juuri koskaan) ja sen sijasta sitten useemmin.Pikainen piipahdus....
Onnea paljon Vadelmaunelmalle pikkuisesta! Onneksi nyt tiedät mistä on kysymys jos vuodot alkaa. :hug:
Olipas kiva kuulla rosehipin kuulumisia! :heart:
(.) Pariin päivään ei ole jaksanut mitään kirjoitella. Lukemassa olen kyllä käyny. Nyt taisi iskeä se loppuraskauden väsy. Täällä on nukuttu lähes kellon ympäri ja enemmänkin riittäisi, pitää vaan pakottaa itsensä ylös. Vilin riehuminen jatkuu ja mietinki, että eikös sillä ala jo kohta tila loppumaan...
Supisteluja tulee myös edelleen. Ehkä senki takia sitten väsyttää, kun niiden takia pitää olla niin aloillaan. Ylihuomenna olis neuvolalääkärille aika, katsotaan onko supistelut tehny jotain. Epäilen, että jotain on alkanu tapahtumaan, kun ne on alkanu tulemaan entistä kipeemmiksi ja häpyluun yläpuolella välillä tosi viiltävää kipua. Mistään tulehduksesta ei voi olla kyse, kun kaikki mahdollinen kartoitettiin viime viikon sairaalareissulla.
Anteeksi tytöt tämänkertainen omanapa :ashamed: Muille parempia vointeja! :wave:
Delfis ja Vili
32+0 POKS! :heart:
Onnea paljon Vadelmaunelmalle pikkuisesta! Onneksi nyt tiedät mistä on kysymys jos vuodot alkaa. :hug:
Olipas kiva kuulla rosehipin kuulumisia! :heart:
(.) Pariin päivään ei ole jaksanut mitään kirjoitella. Lukemassa olen kyllä käyny. Nyt taisi iskeä se loppuraskauden väsy. Täällä on nukuttu lähes kellon ympäri ja enemmänkin riittäisi, pitää vaan pakottaa itsensä ylös. Vilin riehuminen jatkuu ja mietinki, että eikös sillä ala jo kohta tila loppumaan...
Supisteluja tulee myös edelleen. Ehkä senki takia sitten väsyttää, kun niiden takia pitää olla niin aloillaan. Ylihuomenna olis neuvolalääkärille aika, katsotaan onko supistelut tehny jotain. Epäilen, että jotain on alkanu tapahtumaan, kun ne on alkanu tulemaan entistä kipeemmiksi ja häpyluun yläpuolella välillä tosi viiltävää kipua. Mistään tulehduksesta ei voi olla kyse, kun kaikki mahdollinen kartoitettiin viime viikon sairaalareissulla.Anteeksi tytöt tämänkertainen omanapa :ashamed: Muille parempia vointeja! :wave:
Delfis ja Vili
32+0 POKS! :heart:
Kvart över: Mun mielestä siinä Härkösen kirjan raadollisuudessa piilee juuri se "juju" - siis onhan se sinällään kamalaa luettavaa varsinkin, jos sen tekee pahimpaan lapsettomuuskriisiaikaan. Mun mielestä se on kuitenkin niin poikkeava, kun vertaa muihin raskaus -ja äitiyskuvauksiin, että jos sitä lukee sellaisten tiettyjen "suodattimien" kautta, niin voi hokasta muutaman jutun ja olla itselleenkin myötämielisempi. Tosin sitä en tiedä, että miten paljon sitä on kirjoitettu tuohon tyyliin ihan tarkoituksella ja miten paljon omaa elämäänsä Härkönen on siinä niin kun "värittänyt" ihan myynnin ja provosoinnin vuoksi. Ehkä se kirja teki niin kun näkyväksi sen, että kaikki ei oikeasti ole niin ruusunpunaista ja miten synkkä se ajatusmaailma voi olla ja ehkä niistä kielteisistäkin tunteista ja ajatuksista uskallettaisiin puhua ääneen. Tosin eri asia sitten on kokonaan se, milloin synkkyys ja ajatusmaailma kääntyy vauvaa vastaan
Mutta nyt kirjallisuuskeskusteluista possuflunssaan: oletteko ajatelleet ottaa sen rokotuksen, kun raskaana olevathan kuuluvat riskiryhmään? Mulle nimittäin tuli työterveydestä sähköpostia, että yliopisto aikoo rokottaa koko henkilöstönsä ja mukana oli lista "piikkipäivistä", jolloin "joukkorokotukset" hoidetaan :/
Ja Delfikselle jaksuja! Toivottavasti saat apuja neuvolalääkäriltä. Mun työkaverilla oli myös kovia, viiltäviä supisteluja loppupuolella raskautta, mutta silti meni lapsukainen yliaikaiseksi. Valitteli tosin, että olo oli sietämätön...
Vadelmaunelma 7+1
Mutta nyt kirjallisuuskeskusteluista possuflunssaan: oletteko ajatelleet ottaa sen rokotuksen, kun raskaana olevathan kuuluvat riskiryhmään? Mulle nimittäin tuli työterveydestä sähköpostia, että yliopisto aikoo rokottaa koko henkilöstönsä ja mukana oli lista "piikkipäivistä", jolloin "joukkorokotukset" hoidetaan :/
Ja Delfikselle jaksuja! Toivottavasti saat apuja neuvolalääkäriltä. Mun työkaverilla oli myös kovia, viiltäviä supisteluja loppupuolella raskautta, mutta silti meni lapsukainen yliaikaiseksi. Valitteli tosin, että olo oli sietämätön...
Vadelmaunelma 7+1
Vadelmaunelma, tohon possuflunssaa, mä luulen olevani melko pakotettu ottamaan. Mielummin se kun sit saa pelätä koko ajan millon iskee. Ja nytkin ja toki sitkin (en ihan luota et se kokonaan estää tartuntaa) niin vältelen sellasten kanssa tekemississä olemista ja ihan jo epäilyittenkin kanssa.
Delfis Jaksuja oloon ja toivottavasti helpotusta saat, koska on tossa nyt vielä aikaa jos koko ajan viiltelee niin ei kiva
IhanaOmena juu ja kun käy ruokalassa niin siellä on sit muka pakko syödä tai ainakin silmät vetää enemmän kun maha khtuudella nopeasti sulattaa. (Sentään sain välteltyä jälkkärin ottamisen edes jotain)
rosehip oi teillä jo nuin kauan ollu vauvan tuoksuista onnesksi se ei tullu paha siitä sairaalareissusta.
Piki Vähin käy ennen kuin loppuu, komea maha sulla on. Jaksuja turvottelujen kanssa.
Piip Ihana kun ultrassa ei ollut kiire. Nyt sitten sisustamaan vai?
Hapsiainen No toivottavasti aika lopettaa ton sunkin yökkäilyn. Niiin sulla on suppoina se pahoinvointi lääke? Täällä on pillerinä et kiva yrittääpitää sitä sisällä et olis jotain hyötyä, mut joo kyllä siitä ainakin näyttäs olevan apua kun vaan ottaa, mut jotenkin tuntuu et vaiks se on turvallinen nii ettei silti ylimääräisiä pillereitä, muttäytynee vaan ottaa niin on sidettävää.
tiiättekö nyt mä taidan tietää miä ne repäisy kivut on, tai ainakin kuvittelen tietäväni, eilen kun menin nukkumaannin tuolla nivusessa tuli nopea hetkellinen kipu, mut se sit onneksi helpotti kuitenkin melko pian. ei kiva tunne. tänään taas huomaa et ne pahoinvointi pillerit on aika kova sana, toissapäivänä otin illalla ja sillä selvis niin että vasta eilen illalla alko yököttämään, no ajattelin et kyl se siitä ja en ottanut uutta joten aamu meni yökkiessä, mut ei tällä kertaa ylös asti huoh. Ja on toi ny hyvä vaikutus aika melki vuorokauden kun sen pitäs vaikuttaa 8h Mut viimeyönä sai kunnon unet ja nyt saa löysäillä joten olo vois pysyä syömällä sopivasti ihan ok:na ja sit taas töihin ottas pillerin et selviää. Ilkeä tunne kun tuli et nyt ihan nyt heti on saatava ruokaa tai käy huonosti toisin sanoen ei jaksa kävellä ajatella ja yökkäys tulee niin ilkeä tilanne kun et voi lähteä syömään, no onneksi tilanne meni sillä et sain päästäjän ja pääsin sinne syömään muuten olis kyl ollu tuskaa kun sit nytkin oli tuskaa saada syötyä.
Delfis Jaksuja oloon ja toivottavasti helpotusta saat, koska on tossa nyt vielä aikaa jos koko ajan viiltelee niin ei kiva
IhanaOmena juu ja kun käy ruokalassa niin siellä on sit muka pakko syödä tai ainakin silmät vetää enemmän kun maha khtuudella nopeasti sulattaa. (Sentään sain välteltyä jälkkärin ottamisen edes jotain
)rosehip oi teillä jo nuin kauan ollu vauvan tuoksuista
onnesksi se ei tullu paha siitä sairaalareissusta.Piki Vähin käy ennen kuin loppuu, komea maha sulla on. Jaksuja turvottelujen kanssa.
Piip Ihana kun ultrassa ei ollut kiire. Nyt sitten sisustamaan vai?
Hapsiainen No toivottavasti aika lopettaa ton sunkin yökkäilyn. Niiin sulla on suppoina se pahoinvointi lääke? Täällä on pillerinä et kiva yrittääpitää sitä sisällä
et olis jotain hyötyä, mut joo kyllä siitä ainakin näyttäs olevan apua kun vaan ottaa, mut jotenkin tuntuu et vaiks se on turvallinen nii ettei silti ylimääräisiä pillereitä, muttäytynee vaan ottaa niin on sidettävää.tiiättekö nyt mä taidan tietää miä ne repäisy kivut on, tai ainakin kuvittelen tietäväni, eilen kun menin nukkumaannin tuolla nivusessa tuli nopea hetkellinen kipu, mut se sit onneksi helpotti kuitenkin melko pian. ei kiva tunne. tänään taas huomaa et ne pahoinvointi pillerit on aika kova sana, toissapäivänä otin illalla ja sillä selvis niin että vasta eilen illalla alko yököttämään, no ajattelin et kyl se siitä ja en ottanut uutta joten aamu meni yökkiessä, mut ei tällä kertaa ylös asti huoh. Ja on toi ny hyvä vaikutus aika melki vuorokauden kun sen pitäs vaikuttaa 8h
Mut viimeyönä sai kunnon unet ja nyt saa löysäillä joten olo vois pysyä syömällä sopivasti ihan ok:na ja sit taas töihin ottas pillerin et selviää. Ilkeä tunne kun tuli et nyt ihan nyt heti on saatava ruokaa tai käy huonosti toisin sanoen ei jaksa kävellä ajatella ja yökkäys tulee niin ilkeä tilanne kun et voi lähteä syömään, no onneksi tilanne meni sillä et sain päästäjän ja pääsin sinne syömään muuten olis kyl ollu tuskaa kun sit nytkin oli tuskaa saada syötyä.
Unico Joo mulla on suppoina tuo pahoinvointilääke. En mä sais suun kautta otettua mitään kun välillä oli se, ettei vesikään pysynyt sisällä. Tuota toista kautta ainakin lääke pääsee imeytymään.
Tosin en mielellään noita suppoja ole käyttänyt. Ensimmäisen tiputuksen jälkeen aloin niitä vasta käyttämään silloin tällöin ja viime aikoina olen käyttänyt vain äärimmäisessä hädässä. Eli siis silloin kun tuntuu ettei pysy enää se vesikään sisällä.
Vadelmaunelma Onnea! :heart: Vaikka onhan tuossa tapauksessasi myös ikävääkin, mutta on siellä yksi ihana kultakimpale kyydissä.
Soitin juuri sokerirasituksen tuloksista ja ei ollut mitään hätää. Huh helpotusta siis.
Nyt olen taas sinnitellyt töissä, tuntuu että pärjään töissä paremmin kuin kotona, koska täällä kiinnitän enemmän huomiota tuohon syömiseen. Käyn päivällä aina vähän syömässä ja popsin noita pieniä välipaloja välillä. Kotona menisi helposti vain makaamiseksi ja syöminen olisi mitä olisi. Enkä pakottaisi itseäni syömään näin kun täällä tulee tehtyä.
Kovasti odotan että tämä etovuus päättyis nyt vaikka ens viikolla, mielellään kyllä aikaisemminkin.
Nyt yritän keskittyä taas työntekoon. Tosin motivaatio seilaa jossain ihan muualla.
- Hapsiainen 14+6
Tosin en mielellään noita suppoja ole käyttänyt. Ensimmäisen tiputuksen jälkeen aloin niitä vasta käyttämään silloin tällöin ja viime aikoina olen käyttänyt vain äärimmäisessä hädässä. Eli siis silloin kun tuntuu ettei pysy enää se vesikään sisällä.
Vadelmaunelma Onnea! :heart: Vaikka onhan tuossa tapauksessasi myös ikävääkin, mutta on siellä yksi ihana kultakimpale kyydissä.
Soitin juuri sokerirasituksen tuloksista ja ei ollut mitään hätää.
Huh helpotusta siis. Nyt olen taas sinnitellyt töissä, tuntuu että pärjään töissä paremmin kuin kotona, koska täällä kiinnitän enemmän huomiota tuohon syömiseen. Käyn päivällä aina vähän syömässä ja popsin noita pieniä välipaloja välillä. Kotona menisi helposti vain makaamiseksi ja syöminen olisi mitä olisi. Enkä pakottaisi itseäni syömään näin kun täällä tulee tehtyä.
Kovasti odotan että tämä etovuus päättyis nyt vaikka ens viikolla, mielellään kyllä aikaisemminkin.
Nyt yritän keskittyä taas työntekoon. Tosin motivaatio seilaa jossain ihan muualla.
- Hapsiainen 14+6
Similar threads
Uusimmat
-
VMinja Koskela haukkui suomalaiset kapitalistit laiskoiksi
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
V
-
-
V
-
V
-
V
-
V
-
VMamukoulu korjaantui sianlihalla ja pakollisella joulukirkolla
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 3
Kuumimmat
-
V
-
-
V
-
-
V
-
V
-
V