Kolme DNA-perustestiä
DNA-sukututkimuksessa on kolme perustestiä:
1) isälinjan tutkimus 2) äitilinjan tutkimus 3) "serkkuhaku" kaikista sukulinjoista.
Lisäksi FamilyTreeDNA:n valikoimaan kuuluu esim. tietyn SNP-mutaation olemassaolon varmistavia "täsmätestejä" sekä kerralla "kaikki" miehen Y-kromosomin SNP-mutaatiot selvittävä BigY-testi. Ne ovat ajankohtaisia, jos on ensin selvittänyt perimäänsä Y-DNA -perustesteillä.
1) ISÄLINJAN TUTKIMUS (Y-DNA -testit)
Hedelmöittymisestä yksinkertaistetusti: Ihmisen 23. kromosomiparissa ovat sukupuolikromosomit. Naisella kromosomipari on XX, miehellä XY. Siittiöt ovat joko X- tai Y-kromosomilla varustettuja. Äidiltä (munasolulta) lapsi saa aina X-kromosomin. Mies (ja sattuma) määrää, syntyykö munasolun (X) hedelmöittyessä poika vai tyttö. Jos Y-siittiö voittaa "kilpauinnin", syntyy poika (XY). Jos X-siittiö voittaa, syntyy tyttö (XX).
Suoraa isälinjaa tutkitaan Y-kromosomin DNA:sta. Poikalapsi perii sukupuolikromosominsa (Y) aina isältään. Tämä on luonnollista, koska äidillähän ei ole Y-kromosomia lainkaan. Kun poikalapsen isäkin on voinut periä Y-kromosominsa vain isältään, tämä isältään, tämä isältään jne., johtaa katkeamaton ketju väistämättä kaikilla miehillä geneettiseen Aatamiin asti!
Mutaatio on sukuhaaran korvamerkki
Mutaatio on "kopiointivirhe", jollaisia satunnaisesti tapahtuu, kun "geeni" kopioituu vanhemmalta lapselle. Y-kromosomin geeneissä on aikojen kuluessa tapahtunut mutaatioita. Nyt tämä mutatoitunut "geeni" periytyy sen saaneen pojan sukuhaarassa taas eteenpäin. Mutaatiosta tulee näin tämän sukuhaaran korvamerkki. Maailman miesväestön haploryhmät (klaanit) on määritelty näiden Y-kromosomin mutaatioiden perusteella.
DNA-testissä tutkitaan näytteestä löytyviä mutaatioita. Testi kertoo miehen haploryhmän, "miesklaanin", johon hän kuuluu. Tieteen havaintoihin perustuen hänen esi-isiensä vaellus maapallolla piirtyy kartalle.
Lisäksi laboratorio vertaa Y-kromosomin geenisisältöä muihin tietokannassa oleviin testinäytteisiin. Täsmäävät näytteet ovat geenisukulaisten ("osumien") antamia. Näytteenantajat polveutuvat samasta suorasta isälinjasta. Heillä on täytynyt olla yhteinen esi-isä menneisyydessä. Mitä vähemmän kahden testinäytteen tulos poikkeaa toisistaan (geneettinen ero), sitä läheisempi sukulaisuus (lähtökohtaisesti) on kyseessä. Testitulokset ennustavat (eivät varmuudella tiedä!), kuinka monta sukupolvea sitten yhteinen esi-isä kunkin "osuman" kanssa on elänyt.
Y-DNA -testi voidaan luonnollisesti tehdä vain miehille, koska naisella ei ole Y-kromosomia lainkaan. Naishenkilö voi silti tutkituttaa isälinjaansa, jos on mahdollista saada DNA-näyte esim. naisen isältä, veljeltä, veljen pojalta tai muulta suoran isälinjan miespuoliselta edustajalta. Se kertoo yhtä lailla naisen isälinjasta.
Y-kromosomi ei sisällä lainkaan miehen ominaisuuksia, ulkonäköä, lahjakkuutta, luonnetta tms. ohjaavia geenejä. Y-kromosomin geeneillä ei ole juuri muuta tehtävää kuin tehdä lapsesta poika ja ohjata miehisten sukupuoliominaisuuksien kehittymistä (Ei siis tarvitse pelätä testin paljastavan mitään arkaluonteista, kuten ei muissakaan sukututkimuksessa käytettävissä DNA-testeissä).
Eritasoiset Y-DNA -testit: Testissä tutkitaan tiettyjen, tuloksen kannalta merkittävien DNA-rihman kohtien sisältöä. Asiakkaan valittavana on eri tasoisia (myös eri hintaisia) testejä riippuen siitä, kuinka montaa "markkeria" tutkitaan (12, 25, 37, 67 tai 111). Esim. Y-DNA 67 = tutkitaan 67 DNA-rihman kohtaa.
Testin kertovuus lisääntyy, mitä useampia merkkigeenejä tutkitaan. Alimman tason (12 merkkigeenin) tuloskin kertoo miehen perushaploryhmän ja jokainen "osuma" on varmasti sukulainen, mutta sukulaisuus voi olla vielä tuhansienkin vuosien takaa. Useampia "markkereita" verrattaessa löytyvät osumat kertovat aina lähemmästä sukulaisuudesta.
V-S
