Kuinka moni oikeasti ajattelee, että lapsille jouluna riittää yhdessäolo ja tunnelma?

[fortunate]

Voisipa jopa sanoa, että mun joulutunnelman pilaa tarpeettomat lahjaröykkiöt ja niistä hypettäminen.

 

["vieras"]

Varmasti riippuu paljon siitäkin, kuinka monelta ihmiseltä lapsi saa lahjoja, minkä kokoisessa asunnossa asuu ja paljonko lasten huoneissa on kaappitilaa. Mä katson aikaa taaksepäin, koska lapseni ovat jo aikuisia, ja kieltämättä kauhistuttaa, että jouduin jo 5-6 -vuotiaiden kohdalla miettimään, mitä hankkisin lapselle joululahjaksi ja mitä vastaisin sukulaisten kyselyihin, mitä lapsilleni lahjaksi. Kun tytöllä oli jo nuket, nukensängyt, leikkikeittiöt, nukenvaunut, nukenrattaat, nukenastiastot, nukkekodit, Barbien talot jne jne, pojalla parkkitalot, ritarilinnat, autoradat, radio-ohjattavat autot jne jne Jos olisin nyt pienten lasten äiti, toimisin joululahjojen suhteen aivan eri tavalla kuin 20 vuotta sitten.

No minä kyllä aika paljon kierrätän, eli vanhat lahjat esim. on hyvä laittaa huuto.nettiin tai vastaaviin jakamaan toisille iloa

 

[Anatolia]

'Lapseni, tiedän että toivoit mikroskooppia ja pelikonsolia, mutta tässä sulle lahjaksi yhdessäoloa ja tunnelmaa'....ei, en mä kokeile tuota tänä(kään) jouluna.

Meillä annetaan lahjoja PALJON. Lapsille ja aikuisillekin. Eikä se syö tunnelmaa yhtään, päinvastoin, lahjojen jakaminen, avaaminen ja ihailu on osa meidän joulutunnelmaa

 

["vieras"]

Mistäs sä voit tietää, vaikka se pyyhe olisi lapselle tärkeä kun on oma ja muistaisi aina vessareissuilla mainita pyyhkivänsä kätensä OMAAN pyyhkeeseen?

Ei kaikkia lapsia kasvateta materian jumalointiin, ja jotkut ovat persoonaltaankin vaatimattomia.
Jokainen saa toki lahjoa miten haluaa, mutta kyllä mua oksettaa jo eettisistäkin syistä.

Materian jumalointia? Eettiset syyt? Voi tsiisus, kyllä menee joillakin nyt pikkuisen överiksi...

Saahan sitä itselleen selittää, mitä haluaa, mutta en ole kuullut kyllä kenenkään lapsen traumatisoituneen sen takia, että on saanut lapsena joululahjaksi leluja

 

[Keskitie]

[QUOTE="pim";27519517]Lapsi käyttää kyseistä pyyhettä yhä päivittäin ja saa iloita siitä joka päivä. Harkitsin lahjaa pitkään, kyseessä ei ollut se, etteikö minulla olisi varaa ostaa tavaraa. Kyllä rahaa riittää jos sitä haluaa tuollaiseen pistää. Mutta minä ostin jotain josta on lapselle sekä iloa että hyötyä monen vuoden ajan.[/QUOTE]

Ymmärrän tämän ajatuksen tässä tavaran hysteriakulutuksessa. Mielestäni kuitenkin mennään sitten toiseen äärireunaan turhan rankasti. Mielestäni lelut ovat lapsen "työvälineitä" ja niitäkin on hyvin hyödyllisiä, kestäviä ja luontoa suojaten tehty. Joten joulusin lapsikin "ansaitsee" lelunsa, ja oikein valittuna sitä varmasti käyttää pitkään. Vaikea ymmärtää miten talvikengät tai pyyhe ovat lapsen isoin joululahja, nämä ovat tarpeellisia ja muutenkin ostettava. Miellän että joulusin lapsen pitää saada jotain sellaistakin mikä on hänelle varmasti mieleinen, esim. lelu. En sano että niitä pitää olla monta, yksikin riittää. Meillä ostan vain tiettyjä merkkejä, joiden tiedän olevan kestäviä, mieleisiä ja vaikkakin sitten hiukan kalliimpia. Tämä vain oma mielipiteeni tästä.

 

["vieras"]

Mistäs sä voit tietää, vaikka se pyyhe olisi lapselle tärkeä kun on oma ja muistaisi aina vessareissuilla mainita pyyhkivänsä kätensä OMAAN pyyhkeeseen?

Ei kaikkia lapsia kasvateta materian jumalointiin, ja jotkut ovat persoonaltaankin vaatimattomia.
Jokainen saa toki lahjoa miten haluaa, mutta kyllä mua oksettaa jo eettisistäkin syistä.

No minusta vanhemman tehtävä on turvata lapselle perusasiat ihan ilman tämän pyyheihmisen kuvailemaa jotenkin sairasta "oppiipahan olemaan kiitollinen vähästäkin". Siis perusasiat on mm. koti, ravinto, perushygienia (johon herramunvereni sentään pyyhkeetkin kuuluvat). Eri asia on sitten antaa pyyhesetti lahjaksi vaikka täysi-ikäisyyttä ja omaa talouttaan lähestyvälle kummilapselle tmv. Oikeasti vähän sama asia kuin antaa vaikka puolisolle kaksi tusinaa rullaa vessapaperia joululahjaksi.

Ja se, että lapsi oppii arvostamaan muuta kuin materiaa, johtuu ennemminkin siitä, että lapsi tarkkailee vanhempiaan ja tunnistaa, mikä on vanhempien toivottu reaktio. Itse ainakin tiesin, että meillä ei ollut varaa kummoisiinkaan lahjoihin jo hyvin pienestä. En halunnut pahoittaa vanhempieni mieltä, ja olin varsinaninen pollyanna ja "kiitollinen vähästäkin" (siis nyt puhutaan reilusti alle kouluikäisestä lapsesta). Kyllä mulle olisi se materiakin kelvannut.

 

["vieras"]

Ymmärrän tämän ajatuksen tässä tavaran hysteriakulutuksessa. Mielestäni kuitenkin mennään sitten toiseen äärireunaan turhan rankasti. Mielestäni lelut ovat lapsen "työvälineitä" ja niitäkin on hyvin hyödyllisiä, kestäviä ja luontoa suojaten tehty. Joten joulusin lapsikin "ansaitsee" lelunsa, ja oikein valittuna sitä varmasti käyttää pitkään. Vaikea ymmärtää miten talvikengät tai pyyhe ovat lapsen isoin joululahja, nämä ovat tarpeellisia ja muutenkin ostettava. Miellän että joulusin lapsen pitää saada jotain sellaistakin mikä on hänelle varmasti mieleinen, esim. lelu. En sano että niitä pitää olla monta, yksikin riittää. Meillä ostan vain tiettyjä merkkejä, joiden tiedän olevan kestäviä, mieleisiä ja vaikkakin sitten hiukan kalliimpia. Tämä vain oma mielipiteeni tästä.

Kyllähän lapsen voi kasvattaa niin, että kotoa ei löydy leluja, kirjoja, askarteluvälineitä, sisustustavaroita, viihde-elektroniikkaa jne. Mutta siitä voidaan olla montaa mieltä, onko se oikeasti lapsen parhaaksi.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27520387]No minä kyllä aika paljon kierrätän, eli vanhat lahjat esim. on hyvä laittaa huuto.nettiin tai vastaaviin jakamaan toisille iloa [/QUOTE]
Meilläkin kierrätettiin leluja, mutta vasta sitten, kun niiden tarve lakkasi. En antanut tyttären nukkeja pois sen vuoksi, että seuraavana jouluna tulisi uudet nuket. Tai nukkekotia, nukenvaunuja jne. Sitäpaitsi juuri kierrättämisen ansiota oli, että esim mun kuopuksella oli jo ennen omia joululahjojaan läjäpäin siskoni pojalta perittyjä leluja.

Omassa lapsuudessani lahjoja oli paljon vähemmän ja niitä tulikin yleensä vain omilta vanhemmilta. Mummolta tuli villasukat ja kummilta joku muu paketti. Synttäreinä sain lahjan vain omilta vanhemmiltani. Omien lasteni kohdalla tilanne oli toinen ja lahjoja tuli niin jouluna kuin synttärinäkin yli kymmeneltä ihmiseltä. Jouluisin vielä niin, että enemmän kuin yksi paketti yhdeltä ihmiseltä. Yhtenä jouluna nauroinkin vanhemmilleni, kun kyselivät lasteni joululahjatoiveita, että isompi asunto voisi olla ihan jees

 

["vieras"]

Meillä annetaan lahjoja PALJON. Lapsille ja aikuisillekin. Eikä se syö tunnelmaa yhtään, päinvastoin, lahjojen jakaminen, avaaminen ja ihailu on osa meidän joulutunnelmaa

Talossa talon tavalla.

Meillä ei itse "lahjavuori" syö tunnelmaa, mutta kylläkin lasten (varsinkin) pienimpien väsymys, kiukuttelu, riitely jne., kun jännitys on tehnyt tehävänsä ja voimat loppuu ennen kun lahjoista on saatu edes puolia avattua. Tämä on nimittäin tapahtunut joka vuosi, vaikka lahjoja ei ole ollut edes paljoa (about viisi pakettia per lapsi, aikuisilla vain pari pakettia per henkilö).

Viime jouluna yritin vähentää tätä meidän perheen "lahjaavausstressiä", sillä että kokosimme kaikki lelut valmiiksi, eli paketista tuli lelu yhdessä koossa eikä tuhannen palasina. Lisäksi annoimme yhdet paketit lapsille jo aamulla ja lahjojen avaaminen ajotettiin iltapäivään. Siitä huolimatta lapset väsähtivät, eli lahjoja oli edelleen liikaa.

Toki lasten kasvaessa voi tavat taas muuttua, mutta nyt meillä mennään eteenpäin näin.

 

[Madicken04]

En ymmärrä miksi tästäkin on tehtävä joku kilpailu jossa voittajana on se ainoa oikea tapa viettää joulua. Noin huippuna säälitellään 4v lasta joka erehtyy olemaan iloinen ja kiitollinen saamastaan mörkö-käsipyyhkeestä eikä tajua edes katkeroitua kun kuulee mitä leluja päiväkotikaverit ovat saaneet...

Niin kuin Mummeliisa on useampaan otteeseen kirjoittanut, kullakin perheellä on omat tapansa ja pääasia että ovat itse niihin tyytyväisiä ja viettävät noin mukavan joulun. Miksi samalla pitää kokea naapurin erilainen tapa huonompana?

 

["vieras"]

En ymmärrä miksi tästäkin on tehtävä joku kilpailu jossa voittajana on se ainoa oikea tapa viettää joulua. Noin huippuna säälitellään 4v lasta joka erehtyy olemaan iloinen ja kiitollinen saamastaan mörkö-käsipyyhkeestä eikä tajua edes katkeroitua kun kuulee mitä leluja päiväkotikaverit ovat saaneet...

Niin kuin Mummeliisa on useampaan otteeseen kirjoittanut, kullakin perheellä on omat tapansa ja pääasia että ovat itse niihin tyytyväisiä ja viettävät noin mukavan joulun. Miksi samalla pitää kokea naapurin erilainen tapa huonompana?

No näin juuri!

 

["vieras"]

Meilläkin kierrätettiin leluja, mutta vasta sitten, kun niiden tarve lakkasi. En antanut tyttären nukkeja pois sen vuoksi, että seuraavana jouluna tulisi uudet nuket. Tai nukkekotia, nukenvaunuja jne. Sitäpaitsi juuri kierrättämisen ansiota oli, että esim mun kuopuksella oli jo ennen omia joululahjojaan läjäpäin siskoni pojalta perittyjä leluja.

Omassa lapsuudessani lahjoja oli paljon vähemmän ja niitä tulikin yleensä vain omilta vanhemmilta. Mummolta tuli villasukat ja kummilta joku muu paketti. Synttäreinä sain lahjan vain omilta vanhemmiltani. Omien lasteni kohdalla tilanne oli toinen ja lahjoja tuli niin jouluna kuin synttärinäkin yli kymmeneltä ihmiseltä. Jouluisin vielä niin, että enemmän kuin yksi paketti yhdeltä ihmiseltä. Yhtenä jouluna nauroinkin vanhemmilleni, kun kyselivät lasteni joululahjatoiveita, että isompi asunto voisi olla ihan jees

No en minäkään nyt niitä leluja pois anna, mitä lapset käyttävät! Mutta ostan siltikin joka joulu jotain uutta, on niitä muitakin leluja kuin nuket

Meillä on aina ollut paljon lahjoja lapsena, vaikka minäkään en enää mikään nuori ole enkä todellakaan rikkaasta perheestä. Vuoden pihistelyn jälkeen vanhemmat halusivat tarjota jouluna yltäkylläisyyttä, eli jouluna ei säästelty ja se oli ja on edelleenkin mun lempiaikani vuodesta

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";27520634]Talossa talon tavalla.

Meillä ei itse "lahjavuori" syö tunnelmaa, mutta kylläkin lasten (varsinkin) pienimpien väsymys, kiukuttelu, riitely jne., kun jännitys on tehnyt tehävänsä ja voimat loppuu ennen kun lahjoista on saatu edes puolia avattua. Tämä on nimittäin tapahtunut joka vuosi, vaikka lahjoja ei ole ollut edes paljoa (about viisi pakettia per lapsi, aikuisilla vain pari pakettia per henkilö).

Viime jouluna yritin vähentää tätä meidän perheen "lahjaavausstressiä", sillä että kokosimme kaikki lelut valmiiksi, eli paketista tuli lelu yhdessä koossa eikä tuhannen palasina. Lisäksi annoimme yhdet paketit lapsille jo aamulla ja lahjojen avaaminen ajotettiin iltapäivään. Siitä huolimatta lapset väsähtivät, eli lahjoja oli edelleen liikaa.

Toki lasten kasvaessa voi tavat taas muuttua, mutta nyt meillä mennään eteenpäin näin.[/QUOTE]
Meidän lasten 'kestävyys' on aina ollut huippuluokkaa tässä asiassa; aamulla kotona avaavat kymmenkunta pakettia ja illemmalla isovanhempien luona parisenkymmentä, eikä yhtenäkään jouluna ole iskenyt stressi, kiukku, väsymys.

Jos olisi, niin tapoja oltaisiin varmasti muutettu, jotta mukava leppoisa joulutunnelma pysyisi

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27520452]Materian jumalointia? Eettiset syyt? Voi tsiisus, kyllä menee joillakin nyt pikkuisen överiksi...

Saahan sitä itselleen selittää, mitä haluaa, mutta en ole kuullut kyllä kenenkään lapsen traumatisoituneen sen takia, että on saanut lapsena joululahjaksi leluja [/QUOTE]

No täällä yksi, joskin "traumatisoitua" on ehkä liian rankka sana... Muistan hyvin, kuinka lapsena saatoimme saada about 30 lahjaa per lapsi eikä se loppupelissä niin kivaa ollut niitä availla. Tämän takia pyrin kohtuullistamaan omien lapsien lahjamääriä.

 

[Keskitie]

[QUOTE="vieras";27520522]Kyllähän lapsen voi kasvattaa niin, että kotoa ei löydy leluja, kirjoja, askarteluvälineitä, sisustustavaroita, viihde-elektroniikkaa jne. Mutta siitä voidaan olla montaa mieltä, onko se oikeasti lapsen parhaaksi.[/QUOTE]

Jotenkin tulee mieleen että lasta voi kasvattaa muutenkin kuin antamalla tälle vain välttämättömät tavarat lahjana ja täten saada kiitolliseksi vähään. Eiköhän näitä "lahjattomia" lapsia ole tarpeeksi maailmassa. Lapselle ei voi maailman raakaa totuutta paljastaa sen kaikessa kauheudessaan, se täytyy tulla vähitellen iän kartuttua. Kohtuutta ja kultaista keskitietä ei mielestäni voi liikaa korostaa asiassa kuin asiassa.

Ennemmin lähtisin lapsen kanssa tekemään vaikka hyväntekeväisyyttä, lapsi saisi ostaa lahjoja/antaa lelujaan muille lapsille esim. läheiseen lastenkotiin tai vastaavaa. Tai ottaisi kummilapsen tai mitä kaikkea vaihtoehtoja nykyään onkaan avustamiseen.

 

["vieras"]

Meidän lasten 'kestävyys' on aina ollut huippuluokkaa tässä asiassa

Hauskasti sanottu! Lapsilla on/ei ole hyvä "turnauskestävyys" jouluisin... Taidanpa alkaa lainaamaan tätä eteenpäin, jos käy.

 

[Vaimo-Rakas]

Meillä kyllä ei lahjat ole se asian ydin eikä aaton kohokohta. Meillä se ei ole varallisuudesta kiinni, mutta emme osta lapsillemme suurta määrää lahjoja. Yhdet omat ja yhden yhteisen. Loput lahjat tulevat sukulaisilta ja kummeilta. Me vanhemmat vaihdamme lahjat myös keskenämme. Hirveää tuhlausta työntää rahaa tarpeettomaan krääsään kuitenkaan säkkitolkulla.
Varmaan sitten kun lapset ovat isompia, annetaan heidän toivoa esim. kolme lahjaa per lapsi.

Meillä se tunnelma kyllä syntyy ruuista, yhdessä olosta, joulun musiikista, joulusaunasta.... Lämpimästä tunnelmasta. Tänä vuonna vietämme joulun pelkästään oman perheen kesken, aiomme lämmittää rantasaunan ja laittaa jätkänkynttilät ja roihut palamaan. Illalla vietämme aikaa takkatulen ääressä. Joulun tunnelma ei ole lahjoista kiinni mutta täyttä lahjattomuuttakaan en ymmärrä. Joulu on kuitenkin myös antamisen juhlaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27520656]No en minäkään nyt niitä leluja pois anna, mitä lapset käyttävät! Mutta ostan siltikin joka joulu jotain uutta, on niitä muitakin leluja kuin nuket

Meillä on aina ollut paljon lahjoja lapsena, vaikka minäkään en enää mikään nuori ole enkä todellakaan rikkaasta perheestä. Vuoden pihistelyn jälkeen vanhemmat halusivat tarjota jouluna yltäkylläisyyttä, eli jouluna ei säästelty ja se oli ja on edelleenkin mun lempiaikani vuodesta [/QUOTE]
Kyllä mä tuon ymmärrän. Ja niinkuin sanoin, omat lapseni saivat aikoinaan läjäpäin lahjoja. Tyttö on syntynyt 80-luvun puolivälissä ja silloin elettiin varsinaista kulutusjuhlaa, joten jo 3-vuotias saattoi saada kevyesti 50 joululahjaa. Ja asuttiin kaksiossa Mun oli pakko antaa tytölle oma huone ja siirtyä itse olohuoneeseen, koska pikkuneidin lelumäärä ei olisi muutoin mahtunut minnekään.

Ongelmia syntyikin oikeastaan vasta sitten, kun lapsella nk oli jo kaikkea. Joka joulu piti taas keksiä niin itse kuin kyselijöille taas 20-30 lahjaideaa. Ja samalla miettiä, mihin edellisvuotiset joululahjat saisi mahdutettua. Kun lapselta itseltään kysyi, saisiko sen ja sen kaapin perällä yli puoli vuotta olleen lelun antaa pois, niin leluhan oli lapselle taas kuin uusi eikä sitä tietenkään saanut antaa pois. Esikoinen on asunut omillaan jo pian 6 vuotta ja mulla on edelleenkin yksi vaatekaapillinen lasteni pehmoleluja

Ja niinkuin sanoin, niin jos mulla olisi nyt pieniä lapsia, haluaisin joululahjojen menevän ihan toisin. Mieluummin vaikka yhdessä isovanhempien ja kummien kanssa nukkekoti kuin että yksi ostaa nukkekodin, toinen siihen sähköt, kolmas kalusteet, neljäs nuket, viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes jotain muuta. Eikä kaikilta leluja!!! Muuten kävisi taas niinkuin meillä kävi, että lapsilla oli jo ennen eskari-ikää kaikki lelut, mitä ikinä vaan tarvitsivat.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27518777]Sori nyt vaan, mutta 4-vuotias saa äidiltään lahjaksi käsipyyhkeen? Voi helvetti, oikeasti! Sääliksi käy lasta,.[/QUOTE]

Voisin hyvin ostaa meidänkin 4veelle käsipyyhkeen, vaikka pikku myy sellaisen. Lapsilla on vessassa omat käsipyyhkeet ja se on kyllä tarkkaa millainen kuva pyyhkeestä löytyy.

Täksi jouluksi ostan jonkun yhteisen lautapelin, esim. logiikkalinnan ja vaatteita mitä muutenkin kevääksi tarvitaan, eli paitoja, housuja yms. Mun lapseni on tähän asti ainakin ollut kovin onnellinen kun saa jotakin uutta, eli uskoisin että kiva joulu noista tulee.

Lisäksi herkkuja sekä mummo ja ukki, niin mitä lapselta puuttuisi?

 

["..."]

Tätä ei varmasti saisi myöntää, mutta mielestäni lahjat ovat melkeinpä parasta joulussa... ja ikää on jo reilusti päälle kolmenkympin. Tykkään ostaa lahjoja ja etenkin jos löytää jotain tosi kivaa, mistä tietää toisen ilahtuvan, niin on itsekin ihan täpinöissään. Ja vielä enemmän tykkään tietysti itse saada lahjoja, mikäs sen mukavampaa.

 

["hmmm"]

Taitaa monella vanhemmalla olla kiinni siitä ettei raaskita ostaa lapselle mitä hän haluaa. itselle sitten jää hyvin rahaa ostaa muotikännyköitä ja kalliita vaatteita, kampaajakäyntejä yms mihin itseriittoiset vanhemmat nyt rahansa pistävät..

 

[juu ei]

No joo, emme ole ihmisiä siitä materialisimmasta päästä, kun palstaa lukee. Silti varsinkin kuopukselle olisi suuri pettymys jos ei saisi lahjoja.

Lahjat ovat tärkeitä. Näin se vaan menee. Mulle itselleni ei niinkään, lapsille kyllä. ja itseäkin ilahduttaa kyllä jos joku muistaa.

Meillä on lapset joskus vähän pettyneet, kun lahjoja ei tule paljon. Vain muutamia. Varsinkin kun kuopus jossain vaiheessa ajatteli että joulupukki voi tehdä mitä vain eikä sille maksa mikään mitään. Eli kun kirjoitti pitkän listan, niin ajatteli että saa kaiken. Joulupukilta.
Toisaalta lahjat ovat ihania, toisaalta hirvittää se lelu ja romumäärä. (en ole kauppias, en osaa myydä, en tingata jne)

 

[Vaimo-Rakas]

Minä olen ns. rikkaasta perheestä. Mutta ei meitä lapsia hukutettu jouluna leluihin. Tai muutenkaan. Niiden Levistenkin eteen sai aika tinkaan haravoida.
Minäkin voisin ihan hyvin kääräistä pyyhkeen lapsen pakettiin. Viime jouluna tytöt saivatkin hupulliset saunapyyhkeet ja ne ovatkin olleet rakkaita ja tärkeitä heille. Miksei käyttötavaraakin voisi laittaa pakettiin? Jos minä nyt ennen joulua ostelen lapsille vaatetta, hiuspinnejä tms, niin toki ne pakettiin käärin joulua odottamaan.

Muistan omasta lapsuudesta nuo pyyhkeet, yöpuvut, pussilakanasetit ja muut mieleisinä lahjoina, ihan pienenä jo. Se on varmaan se juttu miten missäkin lapsille opetetaan ja miten. Eikä se kulje käsi kädessä varallisuuden kanssa.

Minustakin on hyvä että lapset oppivat arvostamaan saamaansa, minua puistattaa mukulat jotka repivät lahjaröykkiön antimia auki ilman että edes pysähtyy tutkimaan mitä paketti sisälsi.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="hmmm";27520951]Taitaa monella vanhemmalla olla kiinni siitä ettei raaskita ostaa lapselle mitä hän haluaa. itselle sitten jää hyvin rahaa ostaa muotikännyköitä ja kalliita vaatteita, kampaajakäyntejä yms mihin itseriittoiset vanhemmat nyt rahansa pistävät..[/QUOTE]

Tai sitten ne jotka pitäytyvät yhdessä tai kahdessa lahjassa, käyttävät niihin enemmän rahaa kuin joku toinen kahteenkymmeneen?
Ja monia muitakin tapoja on?

 

["30v"]

No joo mä muistan vieläkin mitä en saanut lahjaksi lapsena vaikka toivoin. Kyse ei ollut edes mistään suurista toiveista. kaikenlaista pikkukrääsää sain ja kyllä vitutti kun kaverit sai aina parempia. Lahjoja verrattiin jo ala-asteella että mitä kukin sai ja vieläkin muksut niitä vertailee. Kyllä saa varsinkin teini-ikäiset kuulla niin armotonta kommenttia jos ei ole jouluna saanut mitää isompaa tai jos ei ylipäänsä saa mitään tietäisittepä vaan.Koulumaailma on kova ja siellä arvotetaan materialistisesti tovereita. Jo ihan pienestä.