Kuinka moni oikeasti ajattelee, että lapsille jouluna riittää yhdessäolo ja tunnelma?

["vieras"]

Muistan kun kaveri yläasteella kertoi joululoman jälkeen että oli paras joulu ikinä,ensimmäinen joulu kun isä ei ollut kännissä riehumassa ja saivat äidin kanssa katsoa rauhassa telkkaria ja syödä herkkuja.

 

[lucifer]

[QUOTE="vieras";27519443]Meillä onneksi kavereita ei voisi vähempää kiinnostaa, milloin ostetaan lapsille lahjoja [/QUOTE]itsekään en ymmärrä niitä vanhempia ja lapsia jotka kyttää ja vahtaa toisten saamisia ja lahjomisia. tärkeintä on että jokainen on itse tyytyväinen tyyliinsä elää, oli se sitten köyhä tai rikas=)

 

[Keittiönoita]

Ei se lahjojen määrä vaan laatu. Ja nyt en tarkoita laadulla hintaa vaan sitä, että lahjasta olisi lapselle iloa vielä seuraavana kesänäkin. Mielellään vielä pidempäänkin. Mä totesin aikoinaan omien lasteni kohdalla, että varsin moni joululahjaksi saatu lelu jäi unholaan jo ennen pääsiäistä.

 

["vieras"]

Mitä sen pitäisi sitten saada? Turhia leluja jotka unohtuu valtaosa viimeistään parin viikon päästä?

No tuo on vähän sama asia kuin antaisi vanhukselle lahjaksi rullalaudan.. jos ei halua kahta euroa enempää käyttää joululahjoihin niin saahan sillä jo vaikka värityskirjan. Käsipyyhe.. laps parka. Seuraavana jouluna varmaan vessapaperia.

 

["lahja"]

Lahjat ON se tunnelma Aamulla tulee piirretyt, käydään pulkkailemassa ja haudoilla. Saunotaan jo iltapäivällä ja syödään hyvin ja pitkään. Mutta koko päivän ne lapset odottaa niitä lahjoja.. MEillä saavat toistakymmentä per nenä. leluja ja vaatteita, pelejä ja askartelu tarvikkeita. Aattoilta ja pitkät joulupyhät tunnelmaa luo se että ei ole kiire kaupoille, ei töihin. Leikitään uusilla leluilla ja askarrelaan ja pelataan porukalla. Lahjat ei ole koskaan sulkenut pois hyvää joulutunnelmaa. Pakettien avaaminen on lapsesta ihan sika jännää. Saan itsekkin paketteja siskolta, äidiltä, anopilta ja mieheltä. Se tunne mahanpohjassa ku aukoo pakettia ja miettii mitä sieltä saa....Se on parasta ja lasten ilmeet kun paketista tulee jotain jota on hartaasti toivonut..

 

["määmää"]

Omana loppukaneettinani voisin todeta, että toiset meistä tykkää että on ohjelmoitua tekemistä tiedossa läpi aaton, toiset nauttivat siinä hetkessä olemisesta, kesti se hetki kaksi tai neljä tuntia - tai koko päivän.

Kyllä meilläkin käydään saunassa, käydään joulukirkossa, syödään moneen otteeseen, ulkoillaan, koristellaan aattoaamuna kuusi, julistetaan joulurauha jne jne. mutta kertaakaan koko piiiitkän elämäni aikana mun mieleeni ei ole tullut että lahjojen avaaminen olisi jotenkin "pois muusta tekemisestä" Enkä kyllä ymmärrä tätäkään, että pienet ei jaksa montaa tuntia olla lahjanavaussessiossa : no miksi ne on? Onko kyse tilan puutteesta vai mistä, ettei pikkuväki voisi tehdä jotain muuta silloin? Meillä ainakin ihan pienimmät mutustelee hetken niitä lahjanarujaan ( ) ja sitten touhuavat kaikkea mahdollista mitä muulloinkin. Isommat "pienet" ovat sitten äärettömän kärsivällisiä nähtävästi koska iloitsevat omista ja toistensa lahjoista ilman kiireen kierääkään tai kyllästymistä Meillä koko aattoilta on yhtä soljuvaa aikaa, jolloin nautitaan ja tehdään mitä kukin haluaa tehdä.

 

["pim"]

kuten synttärit, juhannus, pääsiäinen, loppiainen, uusivuosi....:saint:

Jepjep, tavaraa, tavaraa. Lahjoja ei ehkä ostella muutoin kuin jouluna ja syntymäpäivinä, mutta tavaraa on tarjolla joka käänteessä: Halloweenina ja pääsiäisenä pitäisi saada karkkeja ja naamiaisasuja, uutena vuotena pitäisi ostaa ilotulitteita, jokaiselle kekkerille on omat krääsäkoristeensa... Tämä on ihan tietoinen elämäntapavalinta: Meillä ei tavara ole pääasiassa. Juhlien tarkoituksena on seurata luonnon kiertokulkua. Syntymä, kasvaminen, rinnasta vieroittuminen, aikuistuminen, rakkaus & kuolema jokaisen ihmisen kohdalla henkilökohtaisesti, vuodenaikojen muutos taas seuraa kalenteria: Keväällä luonnon uudelleensyntyminen, riehaantuminen ja kevätpäiväntasaus, kesällä valon juhlaa juhannuksena, syksyllä sadonkorjuun ja yhteisöllisyyden juhlia ja syyspäiväntasaus, talvella rakkauden, lämmön ja pimeyden juhlia.

Meillä on iso suku ja synttäreitä sun muita juhlia on paljon. Jos jokainen saisi tavaravuoren joka synttäreillä ja vielä joulunakin, niin hukkuisimme tavaroihin. Olemme valinneet toisen tien. Emme halua rasittaa luontoa sen enempää kuin mitä jo nyt rasitamme. Emme halua rasittaa kukkaroitammekaan; käytämme rahan tärkeämpiin tarkoituksiin kuin tavaran haalimiseen. Mieluummin se raha menee hyväntekeväisyyteen tai ihan oman perheen arjen vahvistamiseen. Emme missään nimessä ole täydellisiä ja tämä on aika uutta meille, vasta 5-6 vuotta sitten havahduimme suuren tragedian kohdatessa perhettämme, että mikä tässä elämässä on tärkeintä. Mutta suunta on oikea ja oma lapseni syntyi tragedian jälkeen, ja on kasvanut koko elämänsä sen ajatuksen kanssa, että tavara ei ole kovinkaan tärkeää.

 

["vieras"]

Ei se lahjojen määrä vaan laatu. Ja nyt en tarkoita laadulla hintaa vaan sitä, että lahjasta olisi lapselle iloa vielä seuraavana kesänäkin. Mielellään vielä pidempäänkin. Mä totesin aikoinaan omien lasteni kohdalla, että varsin moni joululahjaksi saatu lelu jäi unholaan jo ennen pääsiäistä.

Totta. Me päätettiin että tänä jouluna kolme pakettia per lapsi mutta ne on hartaasti toivottuja. Sukulaiset lahjoo sit minkä lahjoo. Tarpeeks monena vuonna olen lappanut krääsää jätesäkkeihin ja kiikuttanut lähimmälle lähetyskirpparille.

 

["vieras"]

Mä ymmärrän mitä aloittaja hakee takaa, vaikka vähän ehkä huonosti selitti asiansa. Täällä palstalla ainakin törmää siihen ajatukseen, että jos lapsi saa paljon lahjoja niin sillon joulussa ei ole tärkeää kiireetön yhdessäolo ja joulun tunnelma vaan lahjat ja lapsista tulee ahneita ja itsekkäitä kakaroita, joiden pitää saada 18-vuotislahjaksi oma suihkukone.

Mä luulen, että kyse on ihan puolustusreaktiosta, kuten köyhän tai rankan elämän ihailussa ylipäätänsä. Kun itse on joutunut sitä elämään, herää halu puolustella, että itse asiassa se onkin ainoa oikea tapa elää. Näin se ei tunnu itsestä niin pahalta kun voi selitellä, että näin sen pitääkin mennä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="lahja";27519479]Lahjat ON se tunnelma Aamulla tulee piirretyt, käydään pulkkailemassa ja haudoilla. Saunotaan jo iltapäivällä ja syödään hyvin ja pitkään. Mutta koko päivän ne lapset odottaa niitä lahjoja.. MEillä saavat toistakymmentä per nenä. leluja ja vaatteita, pelejä ja askartelu tarvikkeita. Aattoilta ja pitkät joulupyhät tunnelmaa luo se että ei ole kiire kaupoille, ei töihin. Leikitään uusilla leluilla ja askarrelaan ja pelataan porukalla. Lahjat ei ole koskaan sulkenut pois hyvää joulutunnelmaa. Pakettien avaaminen on lapsesta ihan sika jännää. Saan itsekkin paketteja siskolta, äidiltä, anopilta ja mieheltä. Se tunne mahanpohjassa ku aukoo pakettia ja miettii mitä sieltä saa....Se on parasta ja lasten ilmeet kun paketista tulee jotain jota on hartaasti toivonut..[/QUOTE]

Tässä hyvin ilmaistu se että eri ihmisille eri jutut tärkeitä - ja niin on hyvä.
Meillä lahjat eivät ole "se tunnelma" mutta minusta ihan ok jos jollekin toiselle on.

 

["pim"]

[QUOTE="vieras";27519475]No tuo on vähän sama asia kuin antaisi vanhukselle lahjaksi rullalaudan.. jos ei halua kahta euroa enempää käyttää joululahjoihin niin saahan sillä jo vaikka värityskirjan. Käsipyyhe.. laps parka. Seuraavana jouluna varmaan vessapaperia.[/QUOTE]

Lapsi käyttää kyseistä pyyhettä yhä päivittäin ja saa iloita siitä joka päivä. Harkitsin lahjaa pitkään, kyseessä ei ollut se, etteikö minulla olisi varaa ostaa tavaraa. Kyllä rahaa riittää jos sitä haluaa tuollaiseen pistää. Mutta minä ostin jotain josta on lapselle sekä iloa että hyötyä monen vuoden ajan.

 

[Mrs Bean]

[QUOTE="vieras";27519508]Mä ymmärrän mitä aloittaja hakee takaa, vaikka vähän ehkä huonosti selitti asiansa. Täällä palstalla ainakin törmää siihen ajatukseen, että jos lapsi saa paljon lahjoja niin sillon joulussa ei ole tärkeää kiireetön yhdessäolo ja joulun tunnelma vaan lahjat ja lapsista tulee ahneita ja itsekkäitä kakaroita, joiden pitää saada 18-vuotislahjaksi oma suihkukone.

Mä luulen, että kyse on ihan puolustusreaktiosta, kuten köyhän tai rankan elämän ihailussa ylipäätänsä. Kun itse on joutunut sitä elämään, herää halu puolustella, että itse asiassa se onkin ainoa oikea tapa elää. Näin se ei tunnu itsestä niin pahalta kun voi selitellä, että näin sen pitääkin mennä.[/QUOTE]

Varmaankin aika pitkälle näin. Tummennettuun osaan sen verran, että halu puolustella useimmiten herää siitä että joku ensin arvostelee, joten uskoisin ison syyn asiaan olevan sen että parempiosaiset herkästi arvostelee ja vähättelee vähemmän saaneita.

 

[vvvv]

En jaksanut kokonaan selata ketjua, mutta ihmetyttää että miksi aina näissä ketjuissa pidetään lelujen ostoa jotenkin kamalana. Ei kaikki lelut todellakaan ole krääsää. Ja meillä ainakin leikitään päivittäin noilla olemassa olevilla leluilla. Ja kun joku lelu alkaa jäämään vähäiselle huomiolle, laitetaan se kaappiin jemmaan. Sitten otetaan se esim muutaman kuukauden jälkeen uudestaan esille ja lelu on kuin uusi. Jos lelu menettää kokonaan kiinnostuksensa, sen voi laittaa kiertoon.

Ehdottomasti leluja lapsille jouluna

 

[vvvv]

Leluja saa myös uudenveroisena kirpputorilta. Olen ostanut tuolle meidän 2 v:lle esim muistipelin eurolla, palapelejä eurolla, kirjoja eurolla... Eli reilusti alle kymppi mennyt ja lapsi saa jouluna leluja, ikätasoaan vastaavia ja uudenveroisia.

 

["vieras"]

Minustakin on outoa, että lelut mielletään heti krääsäksi. Mitä krääsää on esim. Legot? Päinvastoin, opettavat lasta keskittymään ja rakentamaan vaikeitakin juttuja, oppii koordinaatiota, oppii tekemään itse jotain käsillään. Myös erilaiset pelit ja muut kehittävät lasta samalla kun lapset saavat iloa uuden oppimisesta ja leikeistä.

Tietty käsipyyhkeestäkin voi tehdä halutessaan nuken, mutta miksi pitäis jos on mahdollista ostaa se oikea nukke? Tekeekö se nuken hinta sitten siitä pyyhkeestä paremman lahjan?

 

[BootyPeppi]

Mun lapset on 18v, 12v ja 3v. Isompien kanssa on käyty valtavasti keskusteluita siitä millainen on täydellisin joulu. Ja kyllä nuo isommat ainakin ovat aina toitottaneet samaa virttä, että ruoka, ystävät, perhe, lastenohjelmat, yhdessäolo on niitä kaikkein tärkeimpiä. Ja se juuri se lahja jota on kaikkein eniten toivonut. Listoja meillä tehdään mutta ensimmäisenä laitetaan listaan se joka on pakko saada ei haittaa ettei mitään muuta saisi. Viime vuonna SE lahja tuolla pojalla oli äidin neuloma huppari ja tytöllä läjä villasukkia. Toki saavat ihan liikaa lahjoja tuon lisäksi mutta nuo oli ne jotka mieltä eniten lämmitti.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27519946]Minustakin on outoa, että lelut mielletään heti krääsäksi. Mitä krääsää on esim. Legot? Päinvastoin, opettavat lasta keskittymään ja rakentamaan vaikeitakin juttuja, oppii koordinaatiota, oppii tekemään itse jotain käsillään. Myös erilaiset pelit ja muut kehittävät lasta samalla kun lapset saavat iloa uuden oppimisesta ja leikeistä.

Tietty käsipyyhkeestäkin voi tehdä halutessaan nuken, mutta miksi pitäis jos on mahdollista ostaa se oikea nukke? Tekeekö se nuken hinta sitten siitä pyyhkeestä paremman lahjan?[/QUOTE]
Mä ajattelen asian niin, että jos sillä lapsella on jo nukke, niin montako vauvanukkea lapsella pitää olla? Legoista olen kanssasi samaa mieltä, koska niitä voi yhdistää edellisiin legoihin. Samoin jos lapsi saa vaikkapa nukkekodin, niin sitä voi sitten seuraavina jouluina ja synttäreinä täydentää ostamalla seuraavaan nukkekodin huoneeseen huonekaluja jne. Kirjat on mun mielestäni hyviä lahjoja, samoin piirustus- ja askartelutarvikkeet.

 

["vieras"]

Mä ajattelen asian niin, että jos sillä lapsella on jo nukke, niin montako vauvanukkea lapsella pitää olla? Legoista olen kanssasi samaa mieltä, koska niitä voi yhdistää edellisiin legoihin. Samoin jos lapsi saa vaikkapa nukkekodin, niin sitä voi sitten seuraavina jouluina ja synttäreinä täydentää ostamalla seuraavaan nukkekodin huoneeseen huonekaluja jne. Kirjat on mun mielestäni hyviä lahjoja, samoin piirustus- ja askartelutarvikkeet.

Eli lapsi saa 4-vuotiaana joululahjaksi nuken ja sillä nukella on sitten pärjättävä siihen asti, että on isompana varaa ostaa se oma nukke?

Meillä leluilla kyllä leikitään niin paljon, että ne menevät jossain vaiheessa rikki. Myöskin nuken ominaisuudet muuttuvat; 2-vuotiaalle riittää pehmeä mollamaija, 6-vuotias voi jo haluta muita ominaisuuksia.

Mutta joo, kukin tyylillään. Itse en vain ole koskaan miettinyt lahjojen määrän olevan mikään ongelma, kun se ei itsellekään ole mikään ongelma. Ikää minulla nyt 35 ja edelleenkin tulee joka joulu yli 10 lahjaa... Ei ne lahjat silti pelkästään sitä joulua tee, mutta en voisi kyllä kuvitella joulua niitä ilmankaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="pim";27519517]Lapsi käyttää kyseistä pyyhettä yhä päivittäin ja saa iloita siitä joka päivä. Harkitsin lahjaa pitkään, kyseessä ei ollut se, etteikö minulla olisi varaa ostaa tavaraa. Kyllä rahaa riittää jos sitä haluaa tuollaiseen pistää. Mutta minä ostin jotain josta on lapselle sekä iloa että hyötyä monen vuoden ajan.[/QUOTE]

Mä muuten luulen, että sun lapses muistaa ton mörköpyyhkeen tosiaankin vuosien ajan. Mutta ei välttämättä ihan niin kuin sinä ajattelet hänen sitä muistelevan.

 

["vieras"]

Meillä ihanne on kolme-viisi lahjaa per lapsi ja yksi lahja per aikuinen.
Niiden avaamiseen menee se kolmisen tuntia.
Avataan siis vuorotellen.

Mikä olisi ihanne koristeiden määrässä teillä, kuinka monta lyhdettä jne. Entäpä joulupöydässä, mikä ihanne alkupalojen määrässä, kuinka montaa sorttia?
Entäpä lumikerros jouluaaton iltana, mikä olisi ihanne, entä säätila
Kuinka monta eri lautapeliä on ihanne, entä yhden pelin kesto? Viekö Monopoly tai shakki liian pitkän ajan peliä kohti?

Mietitkö paljon ihanteita. Petytkö pahoin, jos ihanteet jäävät tavoittamattomiin vai onko se juuri se pyrkiminen, matka, joka on siinä se juttu?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";27520126]Eli lapsi saa 4-vuotiaana joululahjaksi nuken ja sillä nukella on sitten pärjättävä siihen asti, että on isompana varaa ostaa se oma nukke?

Meillä leluilla kyllä leikitään niin paljon, että ne menevät jossain vaiheessa rikki. Myöskin nuken ominaisuudet muuttuvat; 2-vuotiaalle riittää pehmeä mollamaija, 6-vuotias voi jo haluta muita ominaisuuksia.

Mutta joo, kukin tyylillään. Itse en vain ole koskaan miettinyt lahjojen määrän olevan mikään ongelma, kun se ei itsellekään ole mikään ongelma. Ikää minulla nyt 35 ja edelleenkin tulee joka joulu yli 10 lahjaa... Ei ne lahjat silti pelkästään sitä joulua tee, mutta en voisi kyllä kuvitella joulua niitä ilmankaan.[/QUOTE]

Varmasti riippuu paljon siitäkin, kuinka monelta ihmiseltä lapsi saa lahjoja, minkä kokoisessa asunnossa asuu ja paljonko lasten huoneissa on kaappitilaa. Mä katson aikaa taaksepäin, koska lapseni ovat jo aikuisia, ja kieltämättä kauhistuttaa, että jouduin jo 5-6 -vuotiaiden kohdalla miettimään, mitä hankkisin lapselle joululahjaksi ja mitä vastaisin sukulaisten kyselyihin, mitä lapsilleni lahjaksi. Kun tytöllä oli jo nuket, nukensängyt, leikkikeittiöt, nukenvaunut, nukenrattaat, nukenastiastot, nukkekodit, Barbien talot jne jne, pojalla parkkitalot, ritarilinnat, autoradat, radio-ohjattavat autot jne jne Jos olisin nyt pienten lasten äiti, toimisin joululahjojen suhteen aivan eri tavalla kuin 20 vuotta sitten.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";27520177]Mikä olisi ihanne koristeiden määrässä teillä, kuinka monta lyhdettä jne. Entäpä joulupöydässä, mikä ihanne alkupalojen määrässä, kuinka montaa sorttia?
Entäpä lumikerros jouluaaton iltana, mikä olisi ihanne, entä säätila
Kuinka monta eri lautapeliä on ihanne, entä yhden pelin kesto? Viekö Monopoly tai shakki liian pitkän ajan peliä kohti?

Mietitkö paljon ihanteita. Petytkö pahoin, jos ihanteet jäävät tavoittamattomiin vai onko se juuri se pyrkiminen, matka, joka on siinä se juttu?[/QUOTE]

Ihanne on aina se mikä toimii parhaiten nimenomaan siinä vaiheessa.
Eli esim. lahjaihanne oli joitain vuosia sitten isompi - kun avaajia oli vähemmän.
Koristeihanne on se, mikä miellyttää silmää eniten.
Lyhtyihanne on "mahdollisimman suuri määrä" koska perinteisesti annamme niitä lahjaksi.
Lautapeli-ihannemäärä on sellainen missä kaikille on jotain todella mieluista mutta silti pelit mahdollista säilyttää ilman että vievät kohtuuttomasti tilaa.
Pelinkestoihanne on sellainen joka juuri silloin pelaavia eniten miellyttää.

Ja kyllä minä joskus mietin "ihanteita" vaikken ehkä juuri tuolla sanalla.
Esim ruokaa laittaessani pyrin siihen että sitä on riittävästi kaikille syöjille, mutta ei niin paljon että pitää lopulta heittää jotain pois. Aamulla noustessani pyrin nousemaan niin aikaisin että ehdin tehdä kaikki aamuksi suunnitteelmani hommat, mutta en niin aikaisin että joutuisin tinkimään yöunestani tai odottelemaan pitkään kimppakyytiä töihin. Tänään kirjoitettu työjuttu hipoo ihannetta jos tyydyttää pomoa, ihmistä, josta juttu on kirjoitettu ja lukijoita.
Jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="lahja";27519479]Lahjat ON se tunnelma Aamulla tulee piirretyt, käydään pulkkailemassa ja haudoilla. Saunotaan jo iltapäivällä ja syödään hyvin ja pitkään. Mutta koko päivän ne lapset odottaa niitä lahjoja.. MEillä saavat toistakymmentä per nenä. leluja ja vaatteita, pelejä ja askartelu tarvikkeita. Aattoilta ja pitkät joulupyhät tunnelmaa luo se että ei ole kiire kaupoille, ei töihin. Leikitään uusilla leluilla ja askarrelaan ja pelataan porukalla. Lahjat ei ole koskaan sulkenut pois hyvää joulutunnelmaa. Pakettien avaaminen on lapsesta ihan sika jännää. Saan itsekkin paketteja siskolta, äidiltä, anopilta ja mieheltä. Se tunne mahanpohjassa ku aukoo pakettia ja miettii mitä sieltä saa....Se on parasta ja lasten ilmeet kun paketista tulee jotain jota on hartaasti toivonut..[/QUOTE]

Mulle myös lapsena ehdottomasti aaton ja joulun kohokohta oli lahjat.
Eikä siinä ole minun mielestä mitään hävettävää. Toisaalta silloin ei ollut sitä roinaa ja rompetta siinä määrin, mitä nykyään monilla, ehkä siksikin lahjat tuntuivat enemmän lahjoilta. (Ei nyt enää aikuisena, olen päässyt vaiheeseen, jossa kiireettömyys ja ruoka "tekevät" joulun tunnelman)

 

[fortunate]

[QUOTE="vieras";27520129]Mä muuten luulen, että sun lapses muistaa ton mörköpyyhkeen tosiaankin vuosien ajan. Mutta ei välttämättä ihan niin kuin sinä ajattelet hänen sitä muistelevan.[/QUOTE]

Mistäs sä voit tietää, vaikka se pyyhe olisi lapselle tärkeä kun on oma ja muistaisi aina vessareissuilla mainita pyyhkivänsä kätensä OMAAN pyyhkeeseen?

Ei kaikkia lapsia kasvateta materian jumalointiin, ja jotkut ovat persoonaltaankin vaatimattomia.
Jokainen saa toki lahjoa miten haluaa, mutta kyllä mua oksettaa jo eettisistäkin syistä.

 

["vieras"]

Mistäs sä voit tietää, vaikka se pyyhe olisi lapselle tärkeä kun on oma ja muistaisi aina vessareissuilla mainita pyyhkivänsä kätensä OMAAN pyyhkeeseen?

Ei kaikkia lapsia kasvateta materian jumalointiin, ja jotkut ovat persoonaltaankin vaatimattomia.
Jokainen saa toki lahjoa miten haluaa, mutta kyllä mua oksettaa jo eettisistäkin syistä.

Mitä nämä eettiset syyt ovat? "Kuluttaminen on saatanasta"? Onko lahjominen siis okei, jos lahjat on itse tehtyjä tai ne ei ole materiaa vaan vaikka elämyksiä tai paikallisilta pienyrittäjiltä ostettuja?