Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Nyt vasta bongasin tämän keskustelun - "ihanaa" lukea, että kohtalotovereita löytyy, vaikka ei näitä riesoja tietty kenellekään toivoisi... Itse liukastuin joulukuussa 2010 sillä seurauksella, että sain pirstaleisen trimalleolaarimurtuman nilkkaani. Makasin 8 päivää Töölössä, nilkka leikattiin kahdesti. Syndesmoosiruuvi poistetiin pari kuukautta leikkausten jälkeen, mutta loput raudat (titaanilevy ja kymmenkunta ruuvia) ovat vielä nilkassa lähes kaksi vuotta tapaturman jälkeen. Jalka on melko normaali, mutta kipeytyy välillä rasituksessa ja on joskus vähän jäykkä ja turvonnut. Ulkosyrjän ruuvit pitävät nilkan koko ajan vähän mustelmilla. Lisäksi leikattu nilkka on ihan silmin havaittavasti paksumpi kuin terve nilkka. Tietääkö kukaan, onko rautojen poistolle jotain takarajaa? Vähän hirvittää ajatus taas yhdestä leikkauksesta... Vamma oli niin paha, että en olisi ikinä uskonut jalan toipuvan näin hyvään kuntoon ja nyt pelottaa, että rautojen poisto voisi tuoda takapakkia. Toisaalta taas tiedän, että jalka ei ikinä tunnu täysin normaalilta näillä metallimäärillä.

 

Huomioin ketjua lukiessani sitä miten vaarallista kävely on. Olisikohan viranomaisten syytä kiinnittää huomiota jalankulkijoiden kenkien riittävään urasyvyyteen?

 

Ainakaan omalla kohdallani kenkien urasyvyydellä ei ollut mitään merkitystä, ainoa mikä olisi pelastanut kaatumiselta olisi olleet ns. mummopiikit, jotka ovatkin nykyään tiukasti jalassa talvisin...

 

Ruuvit ja levyt jätetään nilkkaan, jos niistä ei ole haittaa. Itselläni ne poistettiin 6 kk leikkauksesta, joka taas on lyhin aika, että ne voi poistaa. Leikkaus kesti puudutuksineen noin tunnin ja aluksi kävellään muutama päivä keppien kanssa ja jonkin verran jalka kramppasi alkuunsa. Just sain MRI tuloksia ja nilkasta jänne kokonaan poikki ja lisukkeena kaatuessa tullut kolmiomurtuma luutuu vieläkin ja jalkapöytä on tunnoton ja kolme varvasta myöskin. Seuraavaksi hermorata tutkimukseen ja saikku jatkuu edelleenn, onhan sitä jo ollut yli 8 kk. Eiköhän tästä nilkasta vielä joskus tule käyttökelponen.

 

[QUOTE="vieras";27380145]Huomioin ketjua lukiessani sitä miten vaarallista kävely on. Olisikohan viranomaisten syytä kiinnittää huomiota jalankulkijoiden kenkien riittävään urasyvyyteen?[/QUOTE]

Minä putosin portaissa, muovipinnoiteltuissa, kumipohjakengillä. En vieläkään tiedä, kuinka se oikein tapahtui, astuinko harhaan vai mitä.

 

Minäkään en tajua kuinka otin ilmalennon, joskin kaupan parkkis oli peilijäässä ja sit sitä vaan huomaa, että turvallaahan sitä on. Nyt kammottaa tulevat pakkaskelit, joten pitäisköhän sitä hommata lätkä maalivahdin vermeet, ainakin vaimentais pudotusta.

 

Kiitokset tsemppauksista!

Elämä näyttää kohdallani jo valoisammalta! Viimeinen kipsausviikko alkoi tänään. Kokopainovarauksella ilman keppejä painellaan etiäppäin

Ruuvitar, sun tilanne kuulostaa aika sietämättömältä Jotenkin tilanteeseen vaan sopeutuu... vaikka eihän tässä vaihtoehtoja taida olla! Nuo pirstaleiset murtumat taitaa olla kaikkein pahimpia Minuakin jännitti onko jalassa kenties jotain muutakin hajalla, mutta sen näkee sitten jatkossa... Yleisempää lienee, se että luun murtuma suojelee muita osia. Kuulostaa hurjalta, että 8kuukautta meni tuon asian selviämiseen!!

Mulla on sellainen aavistus, et ruuvit poistetaan! Mm. luistimet hiertää kehräsistä muutenkin. Vakuutus korvaa hoitokulut kolmenvuoden sisällä, joten en aio jäädä ihmettelemään minkälaista riesaa ruuveista on esim 3,5vuoden kuluttua!

Terveisin seuraava potilas

ps. maalivahdin tamineet ei välttämättä suojaa, kun minunkin nilkka murtui pelaajan varusteissa

 

Lohdullinen viestiketju, joslin kaikille toivoisin terveet jalat. Itsellä viime keväänä onnettomuudessa syntynyt vaikea nilkan avomurtuma, joka nyt uudestaan leikattu (viime viikolla) puutteelisen luutumisen vuoksi.
Nyt sitten odotellaan, josko luutumista tapahtuisi.
Onneksi aika kuluu kivuttomasti, mutta kyllä tämä ihan työstä käy, kun miettii, miten ajan saisi kulumaan : /

 

Lohdullinen viestiketju, joskin kaikille toivoisin terveet jalat. Itsellä viime keväänä onnettomuudessa syntynyt vaikea nilkan avomurtuma, joka nyt uudestaan leikattu (viime viikolla) puutteellisen luutumisen vuoksi.
Nyt sitten odotellaan, josko luutumista tapahtuisi.
Onneksi aika kuluu kivuttomasti, mutta kyllä tämä ihan työstä käy, kun miettii, miten ajan saisi kulumaan : /

 

Mun tapauksessa ortopedin vaihto auttoi lisätutkimuksiin pääsyn. Jos lääkäri ei ota kantaa, ei muutä kun vaihtoon. Mun mielestä sitten kun kipsi on kokonaan pois ja tuntuu, että sittenkään ei kaikki ole ok, niin kannattaa päättäväisesti valittaa oireista. Itse kuuntelin sitä samaa nauhaa, että on niin vähän aikaa leikkauksesta.

 

Hei kaikki entiset ja uudet kohtalotoverit!

Minä kaaduin joulun alla 2010.

Ruuvit ja rauta otettiin nilkastani pois tammikuun lopussa 2012 ja kas kummaa, jalka rupesi paranemaan selvästi lisää.

Hampurissa juoksin huhtikuussa maratonin, 27 km:n kohdalla rupesi nilkkaa hieman jomottamaan mutta annoin mennä vaan

Elokuussa juoksin Helsinki maratonin, ei jomottanut enää

Pian olen lähdössä juoksemaan Aasiasta Eurooppaan (maraton Istanbulissa). Kovassa vaihdissa hieman riskiä koska jalka tahtoo puutua. Jotain pientä kireyttä jalkapohjassa mutta jumppa auttaa

Yleisesti ottaen, sellaisina päivinä, jolloin en liiku, nilkka tuntuu jäykemmältä mutta siihen auttaa kompressiosukka. Liikunnasta nilkkani tykkää.

Ei tämä vaiva enää elämää rajoita. Ruuvit sensijaan rajoitti koska pitkävartisen kengän pitäminen jalassa oli todella vaikeaa.

On lahja että olen saanut terveen jalan. Kun tie on liukas, muistan olla varovainen

Nämä vaivat paranee hyvin hitaasti mutta aina taaperramme teenpäin, muistakaa huumorin kukkaset

Tsemppiä kaikille!

T. VesKu

 

Heissan!

Hiljainen ketju (onneksi)!

Kiitos Vesku kuulumisista! Mukava aina lukea onnistumisia, niistä kun tulee varmaan harvemmin kirjoiteltua!

Itselläni on kipsin poistosta reilu viikko. Jalka oli heti paljon parempi kuin oletin ja kävely lenkkarin kanssa sujui melko kivuttomasti. Suurimmat ongelmat ovat nilkan jäykkyys (koukistus) ja kävelyssä varpainen (ison) ponnistus jää vajaaksi. Sydesmoosiruuvin poisto viikon päästä. Uskon, toivon ja luulen, että se helpottaa kummasti toipumista. Fysioterapia on päässyt hyvään vauhtiin ja usko topimuseen on tosi hyvä!. KYllä tämä tästä!

Mulla on lisäksi sisäkehräsessä 2 ruuvia ja pohjeluussa levy+6ruuvia. Oliko se 6kk, kun ne voidaan poistaa? Kaikki kerralla? Ja tosissaanko jopa 4vkoa sairaslomaa?

Tsemppiä kohtalotovereille ja erityisesti sinulle Ruuvitar!

Riksumi36

 

Ruuvit ja levy voidaan poistaa aikaisintaa 6 kk kohdalla, toki niistä pitää olla haittaa, muuten yleensä ne poistetaan vuoden kuluttua. Mulla kroppa hylki materiaalia ja ne poistettiin 6 kk kohdalla. Toimenpide kesti puudutuksineen noin tunnin. Muutama päivä mennään keppien kanssa ja sitten tuntemusten mukaan kävelyä. Tikit poistetaan kahden viikon kuluttua eli kuukauden keissi siitä tulee, joskin mulla vastoinkäymiset jatkuu edelleen ja MRI:ssä todettiin jänteen olevan kokonaan poikki ja ensi viikolla hermoratatutkimukseen, koska jalkapöytä on kokonaan tunnoton lisättyna parilla varpaalla. Kävellä pitää kuitenkin kivuista huolimatta ja vesikävely on hyvä.

 

kiitos Ruuvitar! Jos olisin ottanut silmän käteen, niin olisin voinut lukea saman vastauksen pari riviä ylempää Miten ihmeessä tuota ei huomattu/ osattu epäillä jo aikaisemmin? Pitääkö sinun opetella eloa katkenneen jänteen kanssa vai yritetäänkö sitä vielä korjata? Ei kuulosta hyvälle Melko positiivisia sun viestit kuitenkin on! Hurjasti tsemppiä ja jaksamista!

Oman nilkan kuulumisia: Pahin turvotus taitaa olla historiaa. Tuollaista lentosukkaa pidän, kun tuntuu hieman turvotusta pitävän poissa. Fyssarin avulla liikeradat on pikkuhiljaa palautumassa. Nyt onkin sitten jo ihan uusia murheita. Sisäkehräsen toinen ruuvinpää painaa. On arka, kirvelee ja koskea siihen ei saa! Varrellisen kengän kanssa ulkokehräsen kohdalla painaa levyn kulma. Samassa kohdassa muljuu/napsuu muutamissa jumppaliikkeissä kuten nilkan ojennuksissa Ei varsinaisesti satu, mutta tuntuu ikävältä. Esim autoa ajaessa jalka vaistomaisesti nousee kytkimeltä kun "muljahdus" tulee En tykkää!!

Pakko koittaa vaan normaalia elämää. Ei tää tästä taida sen kummemmaksi mennä. Plääh!

Seuraava potilas

 

Joopa joo, eilen olin hermoratatutkimuksessa ja ei tutkivalta lääkäriltä paljon tietoa herunnut. Sen verran sain lypsettyä, että nilkan jossain hermoissa on jotain häikkää ja pohjelihas ei tuu vieläkään mukaan. Kuulemma ortopedi sit kertoilee lisää, joten saapi sit jännittää ens viikkoon, onko jotain mikä selittäis, että paraneminen on näin hidasta ja tuskallista. Yritän kuitenkin kävellä kivusta ja ontumisesta huolimatta ja käyn kolme kertaa viikossa vesikävelemässä, mutta edistymistä ei oo havaittavissa. Kiitos hyvälle fyssarille, joka viikoittain jaksaa kannustaa.

Mulla levy ja ruuvit alko myös aikaisessa vaiheessa hankaamaan. Samoin nilkan poksuilu ja paukahtelu jatkuu edelleen, mutta ei oo kuulemma vaarallista.

Periksi ei anneta vaan treenataan kinttujamme kivusta ja poksahtelusta huolimatta.

 

tai ainakin tekisi mieli!!!

Laitoin kir.polille sähköpostia tuosta napsumisesta... Lääkäri sieltä soitteli ja tuumasi, et se kuulostaa olevan jänne joka siellä paukkuu pois paikoiltaa Sille pitäisi myös tehdä jotain... Asiaan palataan joulukuun alussa syndesmoosiruuvin poiston yhetydessä!

Olin ajatellut ottaa lapset pois päiväkodista ensiviikolla ja jatkaa "normaalia arkea"... Mitähän tästäkin sopasta vielä syntyy...

Oliko sulla Ruuvitar alunperin minkälainen murtuma, jotenkin muistelisin et pirstaleinen?? Tosin oon lukenut kymmeniä nilkkatarinoita viimekuukausien aikan, joten en luota muistiini pätkääkään! Voiko noille hermoradoille tehdä jotain (jos niissä on häikkää?tai siis ilmeiseti on). Kyllä on salatiedettä ja minusta on outoa etteivät lekurit voi sanoa asioita ääneen!! Jos ei ole ihan varma tai on muutamia vaihtoehtoja tms. niin kyllä minä ainakin potilaana haluaisin sen kuulla (ennemmin kuin sitä epämääräistä mutinaaa).

Jaksamista!

Seuraava potilas

 

Mulla nilkka oli luksaatiossa ja ambulansissa tehtiin reponointi (nykästiin luut kohilleen). Kaaduin oikealle kyljelle ja oikea nilkka vääntynyt ympäri vasemman nilkan päälle ja iho oli reippaasti venynyt. En tiedä, kuinka sain itseni noin solmuun. Ilmeisesti tossa vaiheessa FTA jänne mennyt kokonaan poikki. Tällä hetkellä sisäkehrän puoli ei taivu oikealle vaan menee lukkoon. Se varmaan estää, että nilkka ei pääse nyrjähtämään, koska ulkokehrä tuntuu löysältä. Ens viikolla, kun saan hermoratatutkimuksen tulokset, niin sitten kaiketi saan tietää leikataanko jänne ja onko hermoissa (myös päässä) jotain leikattavaa. Mulla oli pirtstaleita ja nilkan takana kolmiomurtuma, joka MRI:iin mukaan on vielä luutumassa. Tavallaan toivois, että jänne leikattais, muuten jatkossa nilkka pääsee muljahtelemaan ja siitähän ei sit hyvää seuraa.

Kannattaa hiillostaa lääkäriä, koska heille tää on jokapäiväistä pullaa, mutta meille tää on kuitenkin totista totta ja ei voi tietää, mikä on normaalia parantumiseen kuuluvaa kipua ym.

 

Mua alkaa aina nolottaan, kun alan kitistä tästä mun nilkasta (joka kuitenkin aika hyvin pelittää ja on melko tuore vamma vielä). Sulla ruuvitar on varmasti epätoivoisempi tilanne, jos vamman laadusta voi tällaisia johtopäätöksiä vetää...

Itse olen kyllä niin hermoheikko.. ehkä lähinnä lasten vuoksi. Neiti 4v. ei jaksaisi päiväkotia enää yhtään Aamut kirkuu, kun ei halua lähteä. Päivät hoidossa menee hyvin ja illat taas on ihan hirviö-riiviö-kauhukakara Ihan normi reaktiot siis, mut olisin halunnut pitää lapset kotona, kun siihen on mahdollisuus. Odotan sitä päivää, että arki alkaa rullata "normaalisti". Alunperin olin asettanut tavoitteeksi, et joulu on takaraja. Onhan siihen vielä matkaa!

Menen torstaina yksityiselle. Jännittää, kun ei voi yhtään tietää mikä on "tuomio". Pitääkö tehdä jotain vai ei ja kuinka kiireellisesti. Toisaalta, jos otan lapset hoidosta en halua heitä sinne enää takaisin laittaa.

Kyllä muuten ärsyttää, kun jossain vaiheessa kysyin Jorvissa, et mitähän muuta sieltä jalasta on tapaturman yhteydessä hajonnut. Mulle vastattiin, et silloin kun luu antaa periski niin muut säilyvät... diipadaapa juu. Nyt kun tuo jänne on vaivannut olen miettinyt, et onhan se varmaan joutunut venymään myös nilkan taipuessa... tai en minå tiedä :/ Jään odottelemaan torstaita.

Jaksamisia!

 

Onhan tää elo semmosta eloonjäämis leiriä, mutta mulla on varmaan aivojen tilalla nippu kuminauhoja. Kyllähän tämmöset murtumat koettelee, mutta pitää vaan porskuttaa eteenpäin, vaikka välillä tuntuu, että ystävät ei soittele, oliskohan taas tullut nilkasta liikaa avauduttua, mutta asia on kuitenkin itsellä 24/7 läsnä. Itse lopetin parantumiselle aikarajan asettamisen juhannuksen jälkeen ja meen päivä kerrallaan. Kokeilin kesäkuussä olla osasairaspäivärahalla pari viikkoa töissä ja huonosti kävi, joten nyt hoidan parantumisen loppuun asti. Jaksamisia !

 

Nyt on sitten hermoratatutkimus tehty ja useita hermovaurioita todettiin. Nyt vain ootellaan koska hermosärky helpottaa, saattaa menna 1-2 vuotta, jos sittenkään loppuu. Tässä vaiheessa katkennutta jännettä ja hermoja ei leikata, saattaa mennä huonommaksi. Näillä eväillä mennään. Miten seuraavan potilaan tutkimukset etenevät?

 

kaaduin 30.12.2012 ja tuli ulkokehräken murtuma. Kipsi ollut nyt jalassa 2 viikoa ja 4 olis vielä edessä leikkaukseen ei laitettu vaikka rajatapaus onkin. jännittää kans vähän että millasta se kävely sitten kipsinpoiston jälkeen on...

 

Kipsi kun poistettiin, niin se oli kuin ankan kävelyä ja kädet pyöri kuin tuuliviiri. Muutaman lähdön jälkeen kävely sujui ihan ok, joskin tuntui, että kipsin kanssa viimeiset kaksi viikkoa kun käveli se oli jotenkin varmempaa ja tuntui turvallisemmalta. Tsemppiä!

 

Minulla ei ole suoranaisesti nilkan murtumaa, vaan ihan senteistä oli kiinni ettei olisi ollut nilkka. Minulla todettiin siis sääriluun alaosan murtuma, kaatumisen & rappusista puotamisen seurauksena, tarkemmin ottaen takakolmio murtui, lähti siis ihan irti. Tämä tapahtui helmikuun alussa. Jalka leikattiin ja sinne pistettiin pari ruuvia. Kipsi oli 6 viikkoa. Kipsin poistosta on aikaa nyt n.6 viikkoa.
Palasin tällä viikolla takaisin töihin ja taisi olla virhe. Jalka on kuin tulessa. Särkee ja sattuu ihan hirveästi, en koko kipsi aikana juurikaan syönyt lääkkeitä, mutta nyt on pakko vetää lääkkeiden voimalla. Tuo jalka on nyt koko ajan todella turvonnut ja kuuma, murtumakohdan lisäksi särkee etenkin kantapää ja jalkapohjat.
Terve jalkakin on ruvennut nyt kipeytymään ja iltaisin on sekin turvonnut.
En pääse töissä juurikaan istumaan/lepuuttamaan tuota kipeää jalkaa. Kotona kun istun työpäivän jälkeen 5min. paikallaan ehtii tuo jalka jo siinä ajassa jäykistymään niin paljon ettei meinaa kävelemään päästä.

Onko tämä siis normaalia vai voiko tuolla nyt olla joku pahemmin vialla? Oli kuitenkin pari viikkoa tosi hyvä ennen töihin menoa, ei ollut kipeä eikä mitään ongelmia liikkua tai nilkan jäykistymisiä. Mielellään en jäisi takaisin saikulle, kun ei nuo kelan rahat mieltä tai taloa juurikaan lämmitä..

 

Hei Elli!
Kerroit että jalka oli jo aika hyvä kaksi viikkoa ennen töihin menoa.

Näyttää siis siltä että paraneminen on vielä kesken ja se työ mitä teet, rasittaa jalkaa vielä liikaa.
Ehkä pitäisi siis jatkaa vielä sairaslomaa ja keskittyä jalan kuntouttamiseen nimeenomaan jalan ehdoilla (ei työnantajan ehdoilla)

Näistä vaivoista paraneminen vie aikansa.
Minun kaatumisesta jo reilut 3 vuotta.
Vieläkin käyn tarvittaessa fysioterapeutilla.
Ongelmana ei juuri enää nilkka mutta siitä heijastui rasituksia lantio/selkäalueelle. Hoidetaan nekin kuntoon

Tsemppiä ja jaksamista .... joskus kannattaa ottaa asekel taaksepäin
T. Vescu

 

Luin tätä palstaa kipsiaikanani ja ajattelin nyt kirjoittaa omasta näkökulmastani. Minulta murtui ulkokehräs toukokuun 2013 alussa, murtuma oli hyväasentoinen joten leikkausta ei tarvittu ja tilanne oli alusta alkaen sikäli helpompi kuin monilla muilla tänne kirjoittaneilla. Kipsiaika normaalin 6 viikkoa, 2+2+2 varaussysteemillä. Elämä kipsin kanssa oli ensimmäisen kahden viikon jälkeen ihan ok, tärkeimmät apuvälineet olivat pyörillä kulkeva toimistotuoli keittiöaskareissa ja suihkujakkara. Asun hissittömän talon neljännessä kerroksessa, joten ulos ei ollut aluksi asiaa. Onneksi en asu yksin, joten toinen hoiti kaupassakäynnit puolestani.

Ensimmäisen viikon jälkeen jalkaa ei juuri särkenyt, joten pääsin helpolla. Täällä on kirjoitettu paljon nilkan jumppaamisesta kipsin poiston jälkeen, mutta haluaisin painottaa koko jalan jumppaamista jo kipsiaikana. Sain jumppaohjeet kipsattaessa ja tein liikkeitä säntillisesti monta sarjaa päivässä, ja uskon että se auttoi nopeampaan kuntoutumiseen. Reisilihas pysyy toimintakykyisenä ja verenkierto paranee myös nilkassa. Kannattaa myös jännittää ja rentouttaa pohjelihasta mahdollisimman paljon.

Koska kaikki meni niin hyvin, säikähdin kun kipsi otettiin pois. Jalka oli kipeä ja arka, pohjelihas kapea ja punapilkkuisen ihottuman peitossa. Jalkapohjan kipeytymiselle Crocsit tai vastaavat olivat hyvät sisäkengät, helppo vetää jalkaan.

Pyöräilyä suosittelen. Lähdin pyöräilemään samana päivänä, kun kipsi poistettiin. Pyöräily vahvistaa jalan lihaksia rasittamatta kuitenkaan nilkkaa ja antaa tunteen siitä, että on jälleen vapaa ja "liikenteessä" Kävely on toki kaikkein tärkeintä, kannattaa kävellä kivun rajoissa niin paljon kuin mahdollista. Joku kirjoitti, että epätasainen maasto on pahaksi, minun nilkalleni metsäpolut ovat sopineet paremmin kuin kova asfaltti. Olen myös huomannut saman kuin monet muut, liikkumattomuus (varsinkin istuminen) turvottaa nilkkaa, liikkuminen ei.

Kipsin poistosta on nyt viisi viikkoa, kipuja ei ole. Jalka väsyy helposti, jolloin alan vähän ontua (kipeän jalan askel jää lyhyemmäksi). Tähän pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota, ettei ontuminen jää päälle. Nilkka toki turpoaa edelleen, mutta palautuu yön aikana normaaliksi.

Onhan tämäkin ollut eräänlainen kokemus Toivon mukaan nilkka kuntoutuu kokonaan entiselleen.

Tsemppiä ja paranemista kaikille!