Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Tämä keskustelu on ollut hyvää luettavaa. Mursin 5vk sitten kaksi luuta, pohje-ja sääriluun. Nilkka leikattiin, ruuvattiin ja "huoltoaukollinen" kipsi jalkaan. Siinä sitten hoideltiin haavaa ja rakkuloita. 2 viikon päästä kisi vaihtuo umpikipsiin, mutta sehän ei passannut jalalle... haaava alkoi vuotamaan ja vuoti läpi kipsistä. Kipsi vaihdettiin 5 päivän päästä ns. avattavaan kipsiin, jonka sain pois suihkussakäynnin ajaksi.Varata sai vain tukemiseen, eli ei juuri mitenkään. Haava parantui nätisti ja nilkka pysyi oikeassa asennossa 10 pv, jolloin oli kipsin poisto kokonaan.
Nyt on harjoiteltu kipsitöntä elämää 3 pv. Ei ole helppoa ei.
Nilkka liikkuu kivutta ylös ja alas pikkusen, varpaat liikkuu, mutta kävely ei luonnistu. Pää ei luota siihen, ettäjalalle voi ja pitää pystyä varaamaan... No ehkä helpompaa päivä päivältä enempi.
Tuntuu, että itse vain masentuu, kun mikään ei onnistu.
2 vk sais nyt keppejen kanssa liikkua, sen jälkeen toinen pitäisi jättää pois... äivät vaan kuluu liian nopeaan
On tässä kuitenkin jotain positiivistäkin, kipuilua ei ole .

 

Hei! Minä mursin nilkkani 20.12.2010. Weber B, levy + 6 ruuvia
Ruuvit ja levy otettiin pois 30.1.2012
Nyt olen terve

Kärsivällisyyttä vain, silloin menee oikeaan suuntaan kun huominen päivä on helpompi kuin tämä päivä.
Nilkkamurtumissa ei tahdo vuosikaan riittää täydelliseen paranemiseen, pitää vain jaksaa kuntouttaa itseään

Ammattiapu (fysioterapia) leikkauksen jälkeen on kaiken a/o. Ja pitää muistaa liikkua siten kun pystyy. Pelkkä lepo parantaa vamman hitaammin.

Kävely heti kipsin jälkeen on lähes mahdotonta. Lenkkari jalkaan, silloin on helpompaa.

Ei hyödytä tehdä aikatauluja, ainoastaan nilkka on sen tehnyt, mutta ei kerro muille

Tsemppiä!

T. VesKu

 

Olen seuraillut tätä viestiä aika ajoin yli vuoden, kiitos kirjoittajille.
Itsellä paha nilkkamurtuma 03/2011, jolloin leikattiin ja ruuvailtiin molemmilta puolilta. 05/2011 kipsi pois. Kesän nilkutin vielä tosi pahasti ja jalka oli kuin koivuhalko. Kesällä uiminen ja kävely oli sopivin liikunta.

Nilkkanivel oireili tulehtumalla ja kortisonia on pistetty kaikkiaan 3 kertaa. Syksyllä pystyin kuitenkin jatkamaan varovasti kuntojumppaa ja zumbaa. Nilkka oli kyllä tosi jäykkä, mutta notkistui näissä pikkuhiljaa. Talvella pystyin hiihtämään ajoittain.
Lopputalvella nilkkanivel oireili taas pahasti ja ruuvien kohdat olivat kipeät ja painoivat kaikkiin kenkiin ja monoihin. 05/2012 nilkkanivel puhdistettiin tähystämällä ja ruuvit ja levy poistettiin.
Ja nyt parhaillaan 3 viikon sairaslomalla ja toipilaana siitä. Sen vaikutuksesta ei voi vielä sanoa, mutta Veskun kertoma antaa toivoa paremmasta.
Kärsivällisyyttä tämä on kyllä vaatinut ja en ole viihtynyt sohvalla yhtään vaikka elämän ruuhkavuosia viettäneenä iltaopiskelijana joskus toivoin saavani olla tekemättä mitään.

 

Hei!

Vaikka sinun vamma oli pahempi kuin minulla, on sinun tarinassasi paljon tuttua.

Ruuvien ja rautojen poisto auttoi minua todella paljon koska oikeastaan sen jälkeen on nilkka ruvennut paranemaan kunnolla.

Nilkan jäykkyys on enää hyvin pieni ongelma ja siihen auttaa kummasti se että pistää jalkaan hetkeksi hieman puristavan sukan (esim marketin juoksusukka jossa hieman vartta). En tiedä että mistä ko. ilmiö johtuu mutta se auttaa.

Tähän asti olen jumpannut nilkkaa aika paljon mutta en juuri enää.
Joskus istun lenkin jälkeen jalkaterien päälle matolla siten että molemmat nilkat saa riittävästi ojennusliikettä.

Itse pidin ruuvien poiston jälkeen kuukauden sairasloman, pari viikkoa kävelin aluksia keppien kanssa.
Vajaan 3 kk:n päästä ruuvien poiston jälkeen juoksin maratonin Saksassa.

Elämä jatkuu!

T. VesKu

 

Kyllä tämä tästä, kunhan ei kiirehdi liikoja. Seuraava päivä on eilistä parempi.
Tämän hetken huolenaihe: juhlia tiedossa, mistä kengät ? Jos ei muuta, pitää ukon siro 46 sandaali mallata hilseilevään kauniiseen silosääreen

Pitää vaan luottaa itteesä, kun liikuskelee, ja ajatusta peliin. Varata voi yhä "helpommin" ja jopa tenavat huomauttavat: äiti sähän kävelet !
Pakasteeseen on tullu leivottua vierasvaraa vähän joka päivä, jos vaikka joku piipahtas kahvilla. Heh, musta tullu pullantuoksuinen äiti...

Sairaalastakin tuli taas hoitopalautteet ja jumppaohjeet. Samoja liikkeitä olenkin heti kipsin poiston jälkeen jumpaillu, pohjekkin alkaa saamaan entisiä mittojaan samoin reisi.

Veskulle kiitosta kannustavista kirjoituksista
Jadessalle tsemppiä, kyllä me vielä noustaan

 

Tiedoksi kaikille että nilkkamurtuman ja siitä hitaasti paranemisen muistaa koko loppuikänsä.

Siihen liittyy erilaisia ajanjaksoja kuten pitkä sairasloma, ystävien lukumäärän laskenta, paranemisen hitaus, kuntoutus, henkinen muutos, vertaistuen etsintä, jne.

Siihen liittyy myös se ettei mitään voi aikatauluttaa. Vain nilkka tietää sen.

Siihen littyy myös ilonhetkiä.
- muistan kun kävelin eteisessä maton päästä päähän.
-Muistan itse kun kävelin keittiön pöydän ympäri, melkein itkin ilosta.
-Muistan kun juoksin maratonin 8 kk kaatumisen jälkeen, itkin ilosta

Siihen liittyy myös oppimista.
-Liiukkaita kelejä pelkään loppuikäni

Tsemppiä yritän antaa nyt 'perässä tulijoille'.
Kun olen itse saanut arvokasta apua, sitä nyt muille jaettakoon.

On tämä elämä sitten upeaa mutta mieleen se jäi.

T. VesKu

 

Vajaa 3 viikkoa ja tasan vuosi täynnä nilkan murtumasta (14.6.2011).
Nilkasta on tullut käyttökelpoinen, mutta niin kuin arvelinkin 100%:sesti se ei varmaankaan koskaan ole entisensä. Nilkan toimivuus on melko hyvä. 90-95%. Pitkiä matkoja ei voi kävellä ilman turvotusta ja iltasärkyä. Nilkkatukea käytän töissä aina. Kosmeettisesti nilkka jäi paksuksi ja kehräsluun kohdalla on "vuori" eli kaikki varrelliset jalkineet eivät enää käy.

Voimat meni jalasta-> en pysty nostamaan sitä "aidan yli" ja tasapainoa sillä ei ole esim. yhdellä jalalla seisomiseen. Juoksemaan en oikein pysty. Pyöräily ei haittaa.

Talvella mulla oli liukuesteet, sillä pelkään katumista yli kaiken, vaikka kesällä onnettomuuteni tapahtuikin.

Voin kuitenkin liikkua OMILLA JALOILLA, mitä osaa arvostaa tosi paljon. Pääsen portaat ylös ja alas. voin ajaa autoa ja siis pyörää. Normaali liikkuminen siis onnistuu, mutta joskus tulee "ongelmia" nilkan jäykkyyden vuoksi, vaikka jäykkyys ei muuten suuremmin haittaa, koska se on melko lievää.

Rippijuhlissa olin viime kesänä kera kipsin ja ihan "törkeästi" urheilusandaaleissa, sillä se mahtui ainoastaan kipsin kanssa jalkaan.
Korkokengät olen heivannut täysin. Matalaa korkoa, max 3 cm, pystyn juuri ja juuri käyttämään, mutta lenkkitossu on edelleen paras jalkine.

Viime kesä meni kipsi jalassa ja nyt voin vihdoinkin taas nauttia kesästä. Kaipaan kyllä siltä kohdin "kipsiaikaa", kun oli kerrankin aikaa lukea (10 kirjaa), katsoa elokuvia ja surffata netissä hyvällä omalla tunnolla.

Oli se silti yhtä juhlaa, kun KIPSIN sai jalastaan pois! Toivottavasti en ikinä sellaiseen enää joudu.

T. toivo elää

p.s levy ja ruuvit ovat vielä jalassa ja kuulemma pysyvätkin, elleivät ala vaivata =D

 

Pitkästä aikaa löysin taas tämän palstan, olen kyllä kirjoitellut toisella sivustolla toisella nim tammikuusta alkaen.
Murtumat tuli siis jo 11.1....kuten edellisillä sivuilla olen kertonut,

Edelleen ollaan saikulla, luutuminen ihan ok, mutta nilkka kipuilee ja turpoilee. Ortopedi kirj viimeksi, että mahdollisesti myös rustovaurioita ja toipuminen pahasti kesken ja voi kestää ad. 12 kk:tta ja mahd. jää jälkivaivoja joita hoidetaan sitten oireiden ja tarpeen mukaan. Lausunto meni siis työterv lääkärille.

Olin pari ivikkoa sitten viikon ilman keppejä ja jalkapöytä kipeytyi ja sain kepit taas takaisin!

Saikkua vielä kesäkuun lopulle, sitten kesäloma, ja heinäkuun lopulla tilanteen uudelleen katsaus.

Onhan tämä liikkuminen jo huomattavasti helpompaa kuin talvella, mutta nilkka on kömpelö, ei kestä epätasaista maastoa, mahd kuoppia tai kivetysten kallistumista. Koko ajan varon kaatumista, se on kuin iskostunut takaraivoon, tiedä enään johtuuko se nilkan jäykkyydestä vai psyykkeestä. Uudelleen kaatuminen on pahinta mitä voisin kuvitella tapahtuvan.

Ei sitä vaan olisi voinut tammikuussa uskoa mihin yksi kaatuminen voi johtaa!!!!!!!!!!!

 

Kontrolliröntgen ja lekuri ensi viikolla - kauhukseni laskin että 6. viikko tulee silloin täyteen. Tempaako ne kertaheitolla walkerkengän ja kepit pois??? En ole uskaltanut varata koko painoa jalalle, vaikka tiedän ohjeet. Nilkka kipuilee heti kun sille yrttää painoa laskea, samoin pohkeessa viiltää. Olen siis tässä asiassa n. 2 vkoa jäljessä. APUA! Lääkärin oon nähny vaan 2n vkon kohdalla ja nyt sitten vko:lla 6. En kyllä selviä ilman walkwria enkä varsinkaan keppejä.

 

10.11 murtumat ja nyt ollut työkokeilussa kohta 2 viikkoa, 4 t/pvä. Sisäkehränen kipuilee, turpoilee, ja ruuvien päät pullistuvat ikävästi ulospäin laihoista nilkoistani. Enskuussa ortopedi ja mahd ajanvaraus ruuvien poistoon, jota työterveyslääkäri suositteli.

Ei niistä kepeistä voi erota allakan mukaan, itse kepittelin vielä kesäkuussa, lopun aikaa yhdellä. Kovin on yksilöllistä se parantuminen ja vammojen laadut.

Olis mukavaa kuulla Veskusta, että miten se ruuvien poisto sujui ja tuliko kipsi uudestaan ja pitkäkin saikku!

 

Korjaus, murtumat 11.1, ei siis 11.

 

[QUOTE="piipa";26771288]Korjaus, murtumat 11.1, ei siis 11.[/QUOTE]

Mulla 15.1 ja töihin menin toukokuun alussa. kesäkuu kesäloma ja nyt taas töissä koht kuukauden.

Työterv.lääk. ja ortopedi laittoi ehdoksi konttorihommia, mut on tullu muutaki tehtyä..

Tasasella kävelyä ja esim. koneiden hoitoa, mut ei mitään kiipeilyä. Välillä vähän särkee mut en tarvi särkylääkettä eikä turvotusta.

Välillä kyl tulee nilkutettuu ,jos kävelly vähän enemmän..

 

Kysymys Veskulle ja muille joilta on otettu levy ja ruuvit pois

Mitä tapahtuu kun ruuvit ja levy otetaan pois? Keppien kanssa kävelyä jonkin aikaa! Tuetaanko nilkkaa mitenkään vai onko "kepittely" ainoa rajoittava tekijä? Itsellä reilu vuosi levy ja ruuvit, ruuvit molemmilla puolilla nilkkaa. Nyt alkaa riittää, haluan nilkkani takaisin, eihän tämä ole menoa haitannut mutta hidastanut kylläkin toisinaan..

Kiitos Veskulle hyvästä tsemppauksesta sekä kesän jatkoa kaikille "nilkasta kärsiville" toivottelee,
Eräs yllättäen liukastunut

 

Heips,
Kuten aiemmin kirjottelin niin toukokuussa poistettiin ruuvit ja rauta. Niiteillä kiinnitetyt Leikkuuhaavat melkein yhtä isot kuin alkuperäiset, mutta vain siteet päällä. Kepeillä kävelin muutaman päivän. Sairaslomalla aika pitkään n. 5 viikkoa, enimmäkseen Seisoma/kävely työ.
Haavat kun parani, niin aloin pikkuhiljaa liikkua kesä-heinäkuussa. Elokuun alussa rämmin jo hillasuolla ja mustikkametsässä.Ja nyt aloittanu jumppaa ja kuntosalia. Ja hyvin kestää.
Nyt toisaan tuntuu kuin olis saanut uuden nilkan, niin paljon auttoi ruuvien ja raudan poisto. Ehdottomasti kannatti poistaa, erityisesti ne sisäsyrjän ruuvien kannat painoi ja vaivasi ja ärtyi koko ajan. Niihin ei kestäny aiemmin osua mikään. Ja nyt tuntuu että liikekään ei ole enää läheskään niin rajoittunut. Turpoilukin väheni huomattavasti/loppui.
Olen saanut fysioterapiassa LPG-hoitoa, eli imurullausta. Sitä voisi suositella turvonneesta nilkasta/jalasta kärsiville, jos vaan haavanseutu kestää.
Mukavaa syksyä kaikille ja tsemppiä! Vaikka ottaa päähän, niin kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa!
-Jadessa-

 

Liukastuin mökillä märällä kalliolla 2.6.2012. Töölön sairaalassa makasin 29 vrk. Nilkka operoitiin ja nilkkaan titaanilevy ja 14 ruuvia. Jouduttiin tekemään ihonsiirto nilkan avohaavaan ja tikkejä poistettaessa löytyi kaksi avoreikää joista näkyi titaanilevy. Saraalassa olo vain pitkittyi. Kotiin pääsin heinäkuun alussa kipsin ja ison mustan monon kanssa. Minulla oli myös pyörätuoli apuna kotona ja tietysti kyynärkepit. Nyt tiistaina 28.8. sain jättää kipsin ja monon Töölöön. Nyt on omat kengät kummassakin jalassa ja kävelyharjoitukset jatkuvat. Varon edelleenkin astumasta vasemmalla jalallani kunnolla koska pelkään, että tulee taas takapakkia. Otab rauhallisesti ja varovasti. Ortopedi sanoi, että voi viedä vuodenkin ennenkuin jalka on ns. normaali. Päivä kerrallaan. Rautaa on nilkassa ja sitä ei tarvitse ottaa koskaan pois jos ei ala vaivaamaan.

 

Keskiviikkona poistettin nilkasta ruuvit ja levy. Nilkkani murtui puoli vuotta sitten ja tänä aikana en voinut kunnolla kävellä, koska ruuvit ja levy aiheuttivat järjetöntä tuskaa. Nyt tuntuu siltä, että kaikki kivut jäi leikkaussaliin ja kävely kepeillä tuntuu helpolta. Suosittelen materiaalin poistoa, jos vähänkään on niistä haittaa.

 

Ortopedi meinasi, että jalan toiminnan vajavuudet johtuisivat heikoista lihaksista; en pääse vammajalalla ( yksistään) päkiälle, ei onnistu varpailla kävely, ja vielä rappujen alastulo vaikeaa.
Aloitetttiin uudestaan fysioterapia ja siellä todettiin sama juttu, jostain syystä määrätyt liikkeet eivät onnistu, vaikka nilkka muuten jo ok ja ei jäykkyyttä.
Ortopedi heitti pallon mulle, että soitan sitten jos haluan sisäkehräsen pulteista eroon, mutta sanoi myös ettei se takaa yhtään sitä, että nilkka toimisi sitten paremmin.
Pohjeluun levyt ja ruuvit eivät vaivaa lainkaan.

Eli nyt vaan sitä jumppaa ja fysiota ja tilanteen seuraamista.

 

Mulla näkyi sillon 15.1-12 tapaturman tapahtuessa et nivelpinnassa pykälä. Pitäis mennä nyt vuoden lopussa kuvaukseen. Jos ei ole muuttunut niin tulee kuulemma kulumaa. En tiedä jatkotoimenpiteistä mitään. Kävellessä kipuilee mut ei turvotusta eikä ruuvien ja "raudan" kohdalla tunnu kipua kosketellessa. En saa lenkkeilä vaan normaali kävelyä tasaisella.

 

Mulla jo kohta kolme vuotta vanha Weber B-murtuma jalassa, joka silloin korjattu levyllä ja ruuveilla. Tähän asti jalka ollut suht ok, nyt kuitenkin haavan kohdalla kipeä patti, joka punottaa. Voisikohan joku ruuvi olla löystynyt ja ärsyttänyt kudosta aloitetettuani lenkkeilyn...?

 

On ollut lohdullista lukea muiden kokemuksia. Samoja ratoja kulkee omat ajatukset...

Minun nilkkani murtui 15.9 jääkiekkoa pelatessa kolmesta kohdasta. Ensimmäinen päivystävä lääkäri sanoi nilkan olevan aivan palasina. Varovasti kun kysyin olisiko pahemminkin voinut käydä, hänen mielestään ei, kun ei ollut enempää niveliä joita ylittää. Leikkaussuunnitelman tehneellä lääkärillä taas oli selvät sävelet ja hän sai murtuman tuntumaan pieneltä ja simppeliltä

Levyä ja ruuvia on leikkauksen yhteydessä laittettu, määristä ei minulla tietoa. Kipsin vaihto on ensiviikolla ja samalla nuokin varmaan tarkentuu. Jännittää onko luutuminen alkanut ja onko kaikki muutenkin kunnossa. Uuden kipsin kanssa osapainovarauksella jatketaan ja kuudella viikolla pitäisi jo astella reippaasti ilman keppejä. Siinäkin mielessä jännittää tuleva reissu, kun kestää monta tuntia. En ole täällä kotonakaan jaksanut olla niin kauan pystyssä saati jalkaa alaspäin roikottaa. Pitää varmaan alkaa treenata.

Missä vaiheessa olette vähentäneet/lopettaneet kipulääkityksen? Itse olen ottanut 3x burana 600mg+parasetamol 500g. Vähensin yhden parac. ja vaihdoin yhden buranan 400mg niin johan alkoi särkeä Seuraavaksi ajattelin vähentää pelkkää buranaa (puolittaa). Täällä kotona pyörii vilkas yksivuotias, joten puolikkaiden säilytys pitää olla varmassa tallessa. Innostus vähentämiseen varmaan laantuu, jos varauslupa sitä kipua lisää :/

Hohhoijaa! On tää tosiaan tylsää... kuin pahaa unta! Plääh!

Jadessa: Kauanko sinulla oli ruuvit ym. ennenkuin ne poistettiin?


T: Seuraava potilas

 

On ollut lohdullista lukea muiden kokemuksia. Samoja ratoja kulkee omat ajatukset...

Minun nilkkani murtui 15.9 jääkiekkoa pelatessa kolmesta kohdasta. Ensimmäinen päivystävä lääkäri sanoi nilkan olevan aivan palasina. Varovasti kun kysyin olisiko pahemminkin voinut käydä, hänen mielestään ei, kun ei ollut enempää niveliä joita ylittää. Leikkaussuunnitelman tehneellä lääkärillä taas oli selvät sävelet ja hän sai murtuman tuntumaan pieneltä ja simppeliltä

Levyä ja ruuvia on leikkauksen yhteydessä laittettu, määristä ei minulla tietoa. Kipsin vaihto on ensiviikolla ja samalla nuokin varmaan tarkentuu. Jännittää onko luutuminen alkanut ja onko kaikki muutenkin kunnossa. Uuden kipsin kanssa osapainovarauksella jatketaan ja kuudella viikolla pitäisi jo astella reippaasti ilman keppejä. Siinäkin mielessä jännittää tuleva reissu, kun kestää monta tuntia. En ole täällä kotonakaan jaksanut olla niin kauan pystyssä saati jalkaa alaspäin roikottaa. Pitää varmaan alkaa treenata.

Missä vaiheessa olette vähentäneet/lopettaneet kipulääkityksen? Itse olen ottanut 3x burana 600mg+parasetamol 500g. Vähensin yhden parac. ja vaihdoin yhden buranan 400mg niin johan alkoi särkeä Seuraavaksi ajattelin vähentää pelkkää buranaa (puolittaa). Täällä kotona pyörii vilkas yksivuotias, joten puolikkaiden säilytys pitää olla varmassa tallessa. Innostus vähentämiseen varmaan laantuu, jos varauslupa sitä kipua lisää :/

Hohhoijaa! On tää tosiaan tylsää... kuin pahaa unta! Plääh!

Jadessa: Kauanko sinulla oli ruuvit ym. ennenkuin ne poistettiin?


T: Seuraava potilas

Minä en käyttänyt särkylääkkeitä kuin vähän aikaa, viikon verran suunnilleen. Minulta ei olla aikeissa poistaa metallilevyjä ja ruuveja ollenkaan, jos ne eivät ala vaivata, oletan että se tarkoittaisi, että tulisi kipuja, joku ruuvi löystyisi (heh, muuallakin kuin päässä) tai muuta vaivaa. Nyt ovat olleet kaksi vuotta ja nyt alkaa olla tilanne se, ettei murtumaa enää muista ja jalkaa varo. Olen vastikään alkanut juostakin. En juossut koskaan ennen, mutta nyt olen uskaltautunut kokeilemaan ja ainakin tasaisella alustalla se onnistuu, mikäli vain kunto kestää. Jaksamista toipumiseen!
t:sirpaleisen murtuman hommannut ja siitä toipunut

 

Itselläni 9.2. luksoitunut avomurtuma, jonka ensihoitja reponoi ambulansissa. Itselläni parasta aikaa oli se, kun oli kipsi jalassa. Särkyä ei juuri ollenkaan ja en allergian vuoksi voi lääkkeitä käyttääkään. Kipsin poiston jälkeen pari viikkoa meni ihan ok, mutta sen jälkeen osa luun irtopaloista alkoi vaivata ja keho hylki metalleja. Ruuvit ja levy poistettiin puolen vuoden kohdalla, mikä auttoi siihen kipuun, mutta nyt jalalla ei juuri voi kävellä ja olen menossa magneettikuvaukseen ja katotaan sit mitä tuhoa nilkan sisällä on. Todennäköisesti olen onnistunut saamaan hermovaurion, joten tulevaisuudesta ei anneta takuita. Kohta olen ollut kahdeksan kuukautta saikulla, joskin kesäkuussa yritin olla pari viikkoa töissä. Ainoa ohje uusille nilkkamurtuma potilaille sanoisin, että liikkua ja jumppaa pitää tehdä kivun sallimissa rajoissa, että jalan lihakset pysyis toimintakunnossa.

 

Voi tätä elämää

Toiset päivät on parempia ja toiset taas huonompia. Järki sanoo, et saan olla tyytyväinen, jos vielä pystyn kävelemään ja toimimaan normaalista. Toinen ääni huutaa; haluan kävellä, haluan juosta, haluan zumbaan, haluan lasten kanssa touhuta, haluan sitä ja tätä ja kuun taivaalta Tänään on se huono päivä Tällähetkellä ei lämmitä yhtään, et voin liikkua kahden vuoden kuluttua... siihen on iäisyys. Yritän elää ja nähdä seuraavan neljän viikon päähän, jolloin saan (toivon mukaan!) kipsin pois! Sekin on jo tarpeeksi kaukana

Koitan iloita siitä, että täällä on hiljaista ja ihmiset saaneet pitää terveet nilkkansa.

 

Huonoja päiviä tulee ja menee, niinkuin hyviäkin. Itse olen veivannut tän homnan kanssa 8 kuukautta ja tänään olin fyssarilla ja kaikki meni päin p:tä. Mutta tästä on vain nousu eteenpäin, joten ei kait pidä lannistusa. Jännittää tuleva magneettikuvaus ja mitä nilkka on syönyt sisäänsä. Toki suurimmalla osalla nilkkamurtuma potilaista kaikki menee hyvin, vaikka itsellä kaikki vaikeudet tuli. Joten seuraava potilas, päivä on huomennakin.

 

Minulla kului noin vuosi ylimääräisen rihkaman kanssa (levy+6ruuvia+2 pitkää ruuvia toisella puolen). Sitten vaadin niitä poistettaviksi. Kaikilla ne eivät vaivaa, mutta itsellä tuntuu, että olisin saanut vanhan ehyen nilkan takaisin. Nyt olen liikkunut pari kuukautta enemmän ja kovemmin kuin vuosiin. Pitää kai ottaa takas se tylsä sohvalla loikoilu. Joskus pientä turvotusta nilkassa kovan rasituksen jälkeen, mut ei kipua. Pääsin varovasti liikunnan pariin n. 5kk kuluttua onnettomuudesta. Mutta kipuilu ja turpoaminen ja niveltulehdukset kortisonipiikkeineen jatkui ruuvien poistoon saakka.
Tsemppiä kaikille nilkoille!