Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Pääsit kuitenkin kotiin vaikka sullakin ilmeisesti paljon portaita. Kuinka menit ne ylös jos et sauvojen ksnssa? Minun on ensin opittava sauvoilla kävely ja portaiden meno ennen kuin lähettävät kotiin. Tylsää tämä sairaalassa makoilu.

 

Hei, olipas pitkä ketju ja paljon asiaa, Kaikkea en ehtinyt lukea mutta kirjoitan tähän oman tarinani.

Kaaduin viikko sitten tunturin rinteessä ja mursin nilkkani. Kaatuminen tapahtui alastullessa ja kaaduin selälleni niin, että nilkka taittui kunnolla. Kävelin kaatumisen jälkeen kivuliaasti autolle noin 2 km matkan. Onneksi vaellussauvat olivat mukana.

Suihkun jälkeen menin sohvalle lepäämään. Nilkka alkoi siinä turvota ja kipeytyä pahasti eikä se kestänyt varata painoa ollenkaan. Tyttökaveri tuli mökille muutaman tunnin päästä ja laittoi nilkkaan kylmäkääreen ja siteen.

Lähin lääkäriasema oli yli 200 km päässä joten lääkäriin ei enää samana iltana päässyt. Seuraava yö meni sängyllä maaten jokseenkin unettomana. Nilkka ei sinänsä ollut kipeä liikkumattomana, mutta pienikin nilkan sivuttaiskääntö aiheutti kipua.

Seuraavana päivänä pääsin Levin Pihlajalinnassa lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tarkasti nilkan ja nilkasta otetttiin rtg. Diagnoosi oli ulkokehräksen murtuma Weber-B luokituksella. Lääkäri totesi kuitenkin nilkan stabiiliksi, joten ensidiagnoosin perusteella leikkausta ei tarvita.

Mukaani Pihjalalinnasta sai kyynärsauvat ja Walker-ortoosin. Jatkoimme viettämään lomaamme pieneen lappilaiseen maalaiskylään ja täällä on nyt oltu viikko ortoosin ja keppien kanssa. Olen nukkunut ortoosi jalassa ja ortoosin olen poistanut vain suihkussa, jossa olen käynyt säiden takia joka ilta. Olen yrittänyt välttää suihkussa kipeää jalkaani enkä ole varannut sille painoa, mutta silti mietityttää kannattaako suihkussa käydä nyt ollenkaan. Nämä helteet kun loppuis nopeasti!

Ylihuomenna olisi paluu kotiin. Samalle illalle on varattu aika ortopedille, joka tekee nilkasta uuden kliinisen arvion ja ehkä myös uusi rtg voi olla tarpeen.

Olen vasta toipumisen alkuvaiheessa. Olen vähän kauhistuneenakin lukenut ihmisten kokemuksia nilkkamurtumista täällä. Voi olla pitkä ja vaikea tie edessä ennenkuin saan nilkan kuntoon.

Ikää minulla on 40 ja olen kohtalaisen liikunnallinen. Se tässä eniten harmittaa, että liikkumisen saa unohtaa moneksi viikoksi ja esim. juoksulenkit varmaan pidemmäksikin aikaa. Tykkään juosta intervalli-sprinttejä jotka ovat nilkalle erityisen vaativia. Saankohan heittää tälle harrastukselle hyvästit loppuiäksi?

Toki se lohduttaa, että ainakaan yleislääkärin mukaan leikkausta ei tarvita, mikä lyhentää toipumisaikaa. Mutta odotan kuitenkin keskiviikon ortopedin mielipiteen asiasta. Aika paljon jo jännittää se vastaanotto!

Tsemppiä kaikille saman vamman kanssa taisteleville!

 

Hei. Olen lukenut koko ketjun 2011 asti ja varmaan vertaistukea toipumisessa tarvitaan. Kurja kuulla vph78 että olet satuttanut itsesi erämaassa. Varmaan olet jo varannut ajan ortopedille tarkempaa arviota varten. Tsemppiä epätietoisuutyeen ja toivottavasti saat parhaan mahdollisen hoidon. VesKu tsemppasi upeasti tiimiläisiä ja itsekin haluan uskoa että jokainen päivä vie kohti toipumista. Odotan vaan että pääsen vesijuoksemaan ja kintuille liikettä!

Mulla murtui sääriluun alaosa 10.6 .pirstaleisesti ja sain leikkauksessa levyn ja x määrä ruuveja. Ens viikon kontrollissa kysyn määrää. Olen vielä hipaisu-raajanpainrauksella ja syyskuussa pitäis päästä kahdelle jalalle. Rasittaa mutta ei tässä muuta voi kuin könytä eteenpäin.
Tsemppiä helteessä taivaltaville raajarikoille

 

Tilannepäivitys. Ulkokehräsluun Weber-B tyypin murtuma tapahtui minulle 16.7. Toissa päivänä kävin ensimmäisessä kontrollissa ortopedin luona. Hän teki kliinisen tutkimuksen ja nilkasta otettiin rtg-kuva.

Ortopedin diagnoosi oli positiivinen. Jopa luutumista on hänen mukaansa alkanut tapahtua tässä ajassa.Kepeillä ja ortoosilla mennään seuraavat 2-4 viikkoa. Juoksukunnossa olisin ortopedin arvion mukaan 8-12 viikossa.

Elämä ortoosin kanssa on ollut näillä helteillä hyvin haastavaa. Tilasin kotiini ilmalämpöpumpun kartotuskäynnin ja asennuksen ensi viikolle. Toivottavasti rivarin ulkoseinässä on riittävästi tilaa sille häkkyrälle. Helpottaisi elämää kovasti!

Sain hoitavalta ortopedilta luvan vaihtaa raskas ortoosi kevyempään nilkkatukeen yöksi. Viime yönä en sitä uskaltanut vielä tehdä, koska jotenkin tuntui hirveältä jättää murtuneen nilkan jalkaterä kokonaan "vapaaksi". Loistavaa olisi jos voisi nukkua ilman ortoosia, mutta pelkään että teen nilkalle siinä samalla vahinkoa. Ortopedilta saatu lupa tuntui minusta rohkealta kun tapaturmasta ei ole vielä edes kahta viikkoa. Pitäisikö vain luottaa lääkäriin tässä?

 

Tilannepäivitystä. Ulkokehräksen murtumasta on kulunut nyt 34 päivää. Pääsin tällä viikolla eroon ortoosista ja siirryin kevyeen nilkkatukeen ja lenkkikenkään puolipainovarauksella. Olen yrittänyt tehdä melko ahkerasti lenkkejä aiemmin ortoosin ja nyt nilkkatuen kanssa. Välillä olen kulkenut yhdellä sauvalla, mutta useimmiten kuitenkin kahdella. Siirtyminen pois ortoosista nilkkatukeen oli alussa aika haastavaa, koska ortoosin sisällä laiskistuneet ja kiristyneet lihakset, nivelet ja jänteet joutuivat taas töihin. Varsinkin akillesjänne ja jalkaterän päällä oleva nivel (joka vastaa jalkaterän taittamisesta alaspäin) ovat olleet erittäin jäykkänä. Kipeän nilkan liikkuvuus verrattuna terveeseen nilkkaan oli myös aivan onneton, mutta olen tehnyt nyt reilun viikon verran joka päivä 4-5 kertaa nilkan taivutusharjoituksia, ja kipeän nilkan liikkuvuus on kyllä jonkin verran parantunut, vaikka eroa terveeseen nilkkaan on vielä tuntuvasti. Ensi keskiviikkona on aika ortopedilla ja röntgen jossa tarkastetaan onko nilkka luutunut. Tarkoitus olisi pyytää ortopedilta lähete fysioterapeutille ja aloittaa vesikävely ja uintiharjoitukset heti kun saan luvan varata koko painon nilkalle. Itse murtumakohdassa ei kipua ole tuntunut aikoihin, joten toivottavasti se olisi jo luutunut.

 

Hei! Trimalleoli murtuma koettuna. Heinäkuun alussa liukastuin vaellusreissulla. Seuraavana aamuna nilkka leikattiin ja rtg kuvissa näkyy nyt sivuilla kaksi rautaa ja takakolmiossa kolmiorauta. Ruuveja riittää...
Leikkaushaavat eivät meinanneet mennä kiinni ja niiden lopulta parannuttua, haavahakasten poiston jälkeen toinen haava aukesi pienesti. Onneksi ei tulehtunut. Avokipsillä aloitettiin ja umpikipsi saatiin laitettua aikataulusta oletettua myöhemmin. Varaukset 3+2+1. Nyt 6 viikkoa leikkauksesta ja kipsi poistettu juuri. Tunne, että minulla on puujalka. Kävely ei onnistu ilman keppejä, nilkka todella jäykkä. Pelko, että nilkka ei kestä on kova. Raudat tai joku ruuvi tuntuu liikkeessä. Ortopedi totesi, että jalka on hyvin parantunut, onneksi, sairaslomaa 9.9 saakka, ft lähete 5 kertaa pyynnöstäni, ei jatkokontrolleja.
Tietenkin olen onnellinen, että kipua ei juuri ole levossa, mutta liikkeessä on, sekä turvotusta. Kuuluu asiaan. Mutta jotenkin jäin ihan tyhjän päälle. Ei mitään kuntoutusohjeita, eikä lisätietoja.
Soitin yksityiselle ft:lle ja aika nyt sinne. Ortopedi sanoi, että tosi pahat murtumathan sinulla on.
Miten teillä muilla on jatkohoito suunniteltu?
Kaikenkaikkiaan tämä on ollut henkisesti raskasta. Tiedän, että tästä voi toipua hyvinkin, pitkä kuntoutus edessä, mutta samalla pelottaa niin vietävästi.

 

Hei vaan! Mun nilkka murtui nyt 18.8. Leikattiin maanantaina 20.8. Kipsi 4vkoa ja saan varata heti kivun sallimissa rajoissa. Multa katkesi 3 luuta joista yksi oli 5 kohtaa poikki.
Kotona olen ja pikkuhiljaa vähän varaten keppien avulla kävelen. Jalka on turvinnut ja kipeä. Kotityöt jää tekemättä ja henkisesti en ole näin alamaissa ollut. On tämä kauheaa.
Kiva kuitenkin lukea selviytymistarinoita. Saikkua 21.10 asti.

 

Hei! Googlella löytyi tämä vanha ketju. Hauskaa että tuorettakin vertaistukea on tänne ilmaantunut. Sain heinäkuussa nilkkamurtuman useamman viikon ulkomaanreissulla lahjakkaasti heti menomatkalla. Weber A ulkokehräs, eli helpommasta päästä eikä tarvetta leikata. Kikkailin jotenkuten sillä määränpäähän kun kesti astumisen taivuttamatta, mutta sitten piti mennä paikalliseen päivystykseen ja kuvista selvisi että murtumahan siellä.

Hoitokäytännöt ilmeisesti hieman eroavat täkäläisestä ja kielimuuristakin johtuen en tiedä oliko hoitohenkilökunnalle ihan selvää että sillä paketoinnilla ja ohjeistuksella mennään seuraavat kolme viikkoa. Sain avokipsin (tai sitä muovia tms. keveämpää materiaalia) ja ohjeistuksen että ei saa varata painoa.

Siispä kepeillä ja yhdellä jalalla pomppien ensimmäiset 3 viikkoa, otti käsiin ja ennen kaikkea päähän ja hikistä hommaa reilun 30 asteen keleissä. Sen verran sovelsin että pikkuhiljaa istuessa annoin jalan nojata maahan omalla painollaan sen aikaa kun tuntui kestävän. Paluumatka vaati hieman järjestelyjä, lentokentällä kärräiltiin pyörätuolissa kentän tarjoaman avustajan voimin (matkustin yksin).

Palattuani menin saman tien tsekkaukseen vakuutusyhtiön sairaalassa. Kuvissa näkyi edelleen selvä rako, liekö sitten niin että se heppoisempi tuki ei pitänyt tarpeeksi liikkumatta sitä murtumakohtaa. Tuli uusi kunnon "paketti" ja 3 viikkoa jatkoaikaa (yhteensä 6), mutta heti lupa astella täydellä varauksella. Kävelykipsi oli ihan juhlaa ja heti helpotti kun pääsi paremmin liikkeelle. Toki helpotti myös se että kotona oli puoliso auttelemassa. Kepit jäivät ensimmäisten päivien jälkeen, ulkosalla liikenteessä käytän edelleen yhtä keppiä tukena kulkuvälineissä, portaissa tai epätasaisella alustalla.

Ensimmäiset viikot kotosalla menivät iisisti lähinnä sohvalla Netflixin parissa liikkumiset lähikortteleihin rajoittuen, mutta sitten loppui loma ja aloin köpötellä työn merkeissä muutamia tuhansia askelia päivässä (2-3km) kännykkämittauksella. Parin aktiivisemman päivän päätteeksi saattoi tulla enemmän turvotusta ja vähän kipua.

Kipsi poistettiin pari päivää sitten. Jonkin verran oli vielä turvotusta ja arkuutta ja taivutusyritys sattui melko lailla että ei se varmaan ihan luutunut vielä ole. Uusia kuvia ei otettu, ei kuulemma tarpeen. Se oli vähän pettymyskin että sieltä ei kovin ehjä jalka vielä kuoriutunut kun kipsin kanssa tuntui jo normaalimmalta. Lääkäri sanoi että parin päivän päästä pitäisi olla selkeästi vetreämpi ja kehotti ottamaan iisisti aluksi. Helpommin sanottu kuin tehty kun en oikein kotonakaan tahdo pysyä paikoillaan. Kun nilkka ei jäykkyydestä huolimatta ollut kovin kivulias, taisin sitten innostua liikaa steppailemaan ympäriinsä pari ensimmäistä päivää. Tämä sitten kostautui ja nilkka kipeytyi, toivottavasti en ole saanut vahinkoa aikaiseksi.

Se on vähän erikoista, että missään vaiheessa en ole saanut sairaslomaa. Liekö johtunut siitä että että Suomeen palatessa hoitamassa oli vakuutusyhtiön lääkäri (matkavakuutuksen piikkiin) ja teen pääosin istumatyötä. Toisaalta näin yrittäjänä se sairasloma ei taloudellisesti olisi kauhean kannattavaakaan ja työtahdin säätely helpompaa, että en niin innokkaasti ollut sitä myöskään sitten pyytämässä. Silti hieman ihmetyttää.

Ei ollut puhetta jatkokontrolleista. Kysyin mistä tietää pitääkö huolestua paranemisesta ja kuulemma jos vielä 3kk jälkeen on kipeä niin sitten. Fysioterapiaan sain lähetteen kun muistutin että siitä oli puhetta edellisellä käynnillä. Siitä se kuntoutus toivottavasti lähtee käyntiin. Kärsivällisyys on koetuksella kun ei pysty tekemään kaikkea mitä haluaa, mutta näistä muiden kertomuksista näkee että paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Täytyy tässä muistutella itseä että vähällä pääsin (ja koputtaa puuta).

Tsemppiä toipumiseen!

 

Minulta päivitystä. Pirstalainen vasemman säären alaosan murtuma 10.6.18 paranee hitaasti. Sääreen laitettiin laatta ja ainakin 14 ruuvia. Varaukset 6+9+3. Ranteet eivät kestäneet menoa kyynärsauvoilla, ja kun sain rollaattorin niin se helpotti erityisesti keittiöhommia, kun istuen pystyi vapauttamaan molemmat kädet. Yes! Vieläkin käytän rollaa kun asianpesukone vaatii tyhjennystä.

31.7. sain luvan vesijuoksuun ja nilkan liikutteluun. Nilkka on kyllä uskomattoman jäykkä. Ft lähetteen sain 2+10 kertaan ja viime viikon ensimmäisellä ft-kerralla paranneltiin kipeytynyttä jalkaterää. Yritän nyt lähteä lisäämään nilkan liikkuvuutta, jotta kävelyharjoitukset helpottuisivat, vaikka kuminauhalla vetää jalkaterää ylös ja alas. Minkälaisia harjoitteita olette muut tehneet? Vieläkin koipi turpoilee ja vähän tummuu jos olen liikaa pystyssä, mutta turvotus kyllä koko ajan vähenee. Erityisesti jalka tykkää vesijuoksusta, kun veden paine on tukemassa.

Kipsiä joudun pitämään vielä 9.9.saakka ja samalla pääsen täyspainovaraukseen. Nyt on kohta 2 viikkoa harjoittelua puolivarauksella enkä pääse millään kahdesta sauvasta eroon. Onnistun könkkäämään kun sauva on kipeän jalan puolella, mutta kai se pitäisi olla terveellä puolella. Yhden sauvan kanssa liikkuminen helpottaisi elämää kovasti, varsinkin kun töihin menen vielä osavarauksella ensi viikolla.
Hieman kummastelen että Komura ja Heinänilkka eivät ole saaneet kontrolliaikaa. Kuntoutusohjeita ei kyllä lääkärin vastaanotolla minullekaan herunut ja ft -lähete pyynnöstä (Töölö).

Torstaina aion lähteä ensimmäisen kerran bussilla fyssarille. Samalla tulee testattua miten jalka kestää töihin menon ensi viikolla. Harmi kun autoni on manuaalivaihteinen, miehen automaatilla olen huristellut asioita aina silloin tällöin.

Tsemppiä kaikille jalkavaivaisille. Kyllä se arki alkaa viikko viikolta sujua, vaikka alku onkin uskomattoman kömpelöä.

 

Jäi edellisestä postauksesta nimimerkki pois. Huomasin että minun 1. kontrollissa sain ohjeen että "kipuja ei saa tulla". Siksi olen lisännyt tosi varovasti painoa kipeälle jalalle. Onko teillä muilla varotuksia kivusta? Yksi kontrolli on vielä n. 3 kk kaatumisesta. Toivottavasti silloin on jo murtuma täysin luutunut, niin kuin oppikirjojen mukaan kai pitäisi

 

Jäi edellisestä postauksesta nimimerkki pois. Huomasin että minun 1. kontrollissa sain ohjeen että "kipuja ei saa tulla". Siksi olen lisännyt tosi varovasti painoa kipeälle jalalle. Onko teillä muilla varotuksia kivusta? Yksi kontrolli on vielä n. 3 kk kaatumisesta. Toivottavasti silloin on jo murtuma täysin luutunut, niin kuin oppikirjojen mukaan kai pitäisi

Mitä tapahtui kun sun jalka hajosi pirstaleisesti?

 

Mitä tapahtui kun sun jalka hajosi pirstaleisesti?

Hups. Jäi kertomatta että olin ihan tavallisella lenkillä koiran kanssa metsäpolulla. Jalka jäi kiinni pudonneeseen isoon oksaan. Kävi tosi huono tuuri että kaaduin just jalan päälle. Nilkka vääntyi virheasentoon ja pohjeluukin murtui niinkuin tällaisissa casessa usein käy . Hellekesässä olen ollut tosi tyytyväinen että meillä on ilmalämpöpumppu

 

Hups. Jäi kertomatta että olin ihan tavallisella lenkillä koiran kanssa metsäpolulla. Jalka jäi kiinni pudonneeseen isoon oksaan. Kävi tosi huono tuuri että kaaduin just jalan päälle. Nilkka vääntyi virheasentoon ja pohjeluukin murtui niinkuin tällaisissa casessa usein käy . Hellekesässä olen ollut tosi tyytyväinen että meillä on ilmalämpöpumppu

No olipas pieni asia joka sai aikaan ison vahingon. Paranemisia.

 

Tilannepäivitystä ja kun Amir kyselit vertailun vuoksi kipuasiasta ja jumppaohjeista.

Kivusta ei juuri ollut puhetta, mutta sain käsityksen että voi vaivata pitempäänkin, jos kerran vasta 3kk jälkeen on syytä huoleen. Toisaalta en pahemmin niitä kokenut alkuviikkojen jälkeen ja lääkäri oli aika lailla sillä linjalla että liikkeelle ja töihin vaan.

Fyssarin kanssa oli ensimmäinen kerta perjantaina kun kipsi poistettiin tiistaina. Kävely sujui kuulemma ihan ok paranemisen vaiheeseen nähden vaikka vähän ontumista vielä on. Sain ohjeet pohkeen vahvistamiseen jumppakuminauhan avulla ja pari venytysliikettä kehon painoa käyttäen. Niin että sattua ei saa, kiristystä tai paineen tunnetta vaan, ja "pumppaamalla" edestakaisin ennemmin kuin pitkä jatkuva venytys. Lisäksi pikku kävelylenkkejä ja lyhyen aikaa kuntopyöräilyä ilman vastusta. Seuraavalla kerralla sitten lisää liikkeitä.

Turvotusta on koko ajan vähemmän, kipuja jonkin verran etenkin jos on pitempään jaloillaan. Kylmää ja kohoa muutaman kerran päivässä ja istumatyössäkin nostan välillä jalan ylös. Kävellessä joudun vielä keskittymään liikerataan kun lihakset on heikentyneet ja jalka jäykkä. Yllättäen kipua tuntuu eniten päkiässä joka ei (tietääkseni) murtunut, liekö sitten kipsin aiheuttamaa heikkoutta/jäykkyyttä. Fyssarin mukaan voi tulla "kaikenlaisia tuntemuksia" kun vähän valitin aristamisesta ja katsotaan tarkemmin jos vaivaa vielä ensi käynnillä. Aamuisin on melko pökkelö, liikkeessä vetreytyy.

Olen mennyt ilman keppiä jo ulkona kävellessä ja bussimatkojakin. Portaat alaspäin tuottavat vielä hankaluuksia kun nilkka ei taivu tarpeeksi. Tänään menin ensimmäistä kertaa liukuportaissa, aiemmin en uskaltanut kun en ollut varma ehdinkö astua pois tarpeeksi ripeästi. Pieniä voittoja

Hienoa että olet saanut apuvälineitä. Rollaattorista itsekin haaveilin, mutta kun akuutein vaihe meni ulkomailla niin tarjonta oli rajallinen.

 

Kiitos vinkeistä. Kokeilen varovasti tuota pumppausta. Minun viimeinen allasjumppani taisi olla liian raju kun kummallisesti nilkka kipeytyi vaikka sääri on leikattu. Unelmoin jo kipsistä pääsemisestä ja ihan ehdasta kävelemisestä, vaikka sitten jäykistellen. Aion kysyä saisinko yöksi jättää kipsin ja siirtyä nilkkatukeen, oisihan tuo kevyempää nukkua. Huomasin että lakanakin kuluu karheasta kipsistä.

 

Miten nopeasti murtumasta ja kipsin pois ottamisesta olette aloittaneet vesijuoksun ja pidemmät kävelylenkit?

 

Murtuma 10.6., leikkaus 14.6. ja altaaseen kontrollin jälkeen kevyelle harjoittelulle 1.8. Aloitin vain 5 min testauksella miten koipi jaksaa ja lisäsin sitten joka kerta lisää aikaa. Nyt menen n 45 min kerrallaan mutta varovainen pitää olla. Vesi on yllättävän hyvä vastus. Tsemppiä harjoitteluun!

 

Miten nopeasti murtumasta ja kipsin pois ottamisesta olette aloittaneet vesijuoksun ja pidemmät kävelylenkit?

Tämä on varmasti yksilöllistä riippuen murtuman laadusta, onko operoitu jne. Mulla murtuma helpommasta päästä, ei leikkausta.

Murtumasta on kulunut muutaman päivän päästä 2kk (11.7.) ja kipsin poistosta 18 päivää (21.8.). Eilen fyssari kehotti aloittamaan vesijuoksutreenin ja lisäämään säännöllisemmäksi kuntopyöräilyä (päivittäin lyhyitä pätkiä). Eli nyt suuntaan altaaseen kokeilemaan.

Kävelyä pitää vielä säännöstellä kun jalka oireilee. Kävelyä tähän asti enimmillään reilu km kerralla putkeen, innokkaimpana päivänä tuli yhteensä 10000 askelta (reilu 7km) ja se oli liikaa. Sellainen sopiva päiväsaldo joka ei tuota tuskaa tuntuu olevan 2-3km sisältäen ihan kaikki, työmatkat kauppareissut ja roskapussin viemiset. Kärsivällisyys on koetteilla!

 

Päivitystä: kokovaraus 13.9. mutta jalka kipeytyi kovasti edellisellä viikonloppuna. Ruuvinkohdat tulehtuivat hieman ja pidin pari päivää koipea täyslevossa. Viikko sitten vimeisesvi kontrollissa onneksi luutuminen on edennyt ja aloin kulkea jo yhdellä sauvalla. Tänään tunnen itseni voittajaksi kun luovuin sauvoista kokonaan . Kävely on kipeää ja hidasta mikä turhauttaa, mutta melkein tunnen miten jäykistyneet lihakset jo alkavat antaa periksi ja tulee askel askeleelta lisää voimaa. Teen paljon allasjumppaa ja aloitin kuntopyöräilyn ja useita kertoja päivässä fyssarin ohjeen mukaan nilkan venytystä: vedä istuen jalkaa 90 asteen kulmassa kohti kehon keskiosaa. Parasta on pumppaava liike. Sitä voi tehdä missä vain! Wau ja yes! Tsemppiä ja uskoa muutokseen!

 

Päivitystä täältäkin. Näköjään on lievempikin murtuma pitkäaikaisempi riesa kuin alunperin oletin. Kun en malttanut tai tajunnut lisätä rasitusta asteittain, niin nyt on sitten jalkapöydässä joku rasitusmurtuman esiaste.
Tahtia piti hidastaa, ottaa taas keppiä naapurikorttelia pitemmille kävelymatkoille keventämään ja ylipäätään karsia arkikävelemisiä minimiin. Kävely kun tuottaa tärähdyksiä. Kuntopyöräilyä ja vesijuoksua pitäisi sitten jaksaa senkin edestä.

Viikko lepokuuria takana ja tuntuu selvästi paremmalta jo. Viiden viikon päästä kontrolli ja siihen asti hissutellen. Kipsin poistosta nyt 7 viikkoa.

Hyvänä uutisena sentään liikelaajuus on parantunut selvästi. Kävely sujuu enimmäkseen ontumatta ja hyvänä päivänä jopa portaat alaspäin.
Venyttelyrutiineista jos lipsuu, se tuntuu heti.

Investoin apuvälineisiin ja erikoisliikkeestä hommattu kompressiosukka selvästi auttaa rankempina päivinä tukemaan ja pitämään turvotusta loitolla jos käppäilyä ei voi välttää. Samoin silikonipehmuste päkiän alla vaimentaa kivasti. Istumatyössä edelleen heitän jalkaa koholle välillä.

Vesijuoksu tekee hyvää, vaikka uimahallille meno ja se kaikki pukeutumis-suihku-kuivattelurumba tuntuu vähän työläältä. Uskalsin myös tehdä ensimmäisen pikku kokeilupätkän ulkopyöräilyä kun tähän asti on mennyt kuntopyörällä. Kohta tulee talviliukkaat eikä välttämättä enää uskalla.

Täytyy tässä jaksaa uskoa, että jalka tästä aikanaan normalisoituu ja vielä pystyy tekemään ja menemään totuttuun tahtiin. Voin vaan kuvitella mitä kuntoutusprosessi on hankalamman murtuman ja/tai operaation jälkeen. Tsemppiä Amirille ja muille!

 

En lukenut koko ketjua läpi. 2010 kaaduin kotona ja nilkka murtui kolmesta kohtaa. Leikattiin heti, sain levyn ja muistaakseni 10 ruuvia. Laitettiin kotiin irrotettavan kipsin ja keppien kanssa. Kotona alkoi toisen jalan polvikin vaivata tosi paljon, kipeä ja turvoksissa. Sairaalassa ei oltu huomattu, että sekin on murtunut. Polvi leikattiin tähystyksessä jossain vaiheessa. Olin pitkään pyörätuolissa, jonka jälkeen rollaattorilla ja lopuksi kepeillä. Jossain vaiheessa poistettiin se yksi ruuvi nilkasta. Vaikka tapahtumasta on jo näin pitkä aika, kumpikaan jalka ei ole kunnossa. Polvesta puuttuu eturistiside ja nilkka turpoaa, jäykistyy ja särkee edelleen kovasti. Kyykkyyn en voi mennä ja juosta en voi. Eturistiside leikkaukseen en pääse kuin ehkä yksityisellä, mutta siihen ei ole varaa.

 

Hola olen Arjaana ja uusi täällä.
Nilkkaani laitettiin 2010 keinonivel ja nyt lääkärini on sitä mieltä että se pitäisi purkaa ja luuduttaa.
Haluaisinkin tietoja onko kenellekkään tehty vastaavaa?

 

Hei!

Monet tuntuvat käyvän vesijuoksemassa, vaikka kävely ei vielä normaalisti onnistuisi. Kysymykseni kuuluu: miten pääsette liukkailla lattioilla altaaseen asti? Kepithän ei pidä uimahallin lattioilla lainkaan...

 

Hei!

Monet tuntuvat käyvän vesijuoksemassa, vaikka kävely ei vielä normaalisti onnistuisi. Kysymykseni kuuluu: miten pääsette liukkailla lattioilla altaaseen asti? Kepithän ei pidä uimahallin lattioilla lainkaan...

Ei varmaankaan ole altaaseen asiaa vielä siinä vaiheessa jos ei suihkuun ja altaalle ilman keppejä suoriudu. Varovasti köpötellen.

Yleensä ensin toki pitää saada kipsi pois, ja siinä vaiheessa kun se on poistettu pitäisi jalan jo kestää täyttä varaamista ilman keppiä. Omalla kohdallani kevensin kepeillä pitemmillä kävelymatkoilla ulkona alkuun, mutta kyllä ne tarvittavat askeleet uimahallissa sai otettua ihan ilman. Liukkaus kieltämättä vähän jännitti, mutta tarvittaessa laitteista kiinni.

Kun ei ole kokemusta noista pois otettavista walkereista, en tiedä miten niiden kanssa menetellään eli voiko käydä altaalla jo ennen paketista poistamistakin.

Kyllähän toisaalta uimahallissa käy pyörätuolilla liikkuvaa ja rollaattoria tarvitsevaakin että kai sitten tarvittaessa avustaja tai apuväline mukana.

Pistetään nyt vielä alkuperäiseenkin kysymykseen päivitys: rasitusvamma-hidasteista huolimatta lääkäriltä tuli lupa käyttää jalkaa normaalisti monipuoliseen liikkumiseen n. 4kk haaverista ja siinä kohtaa kävelyssä ei enää huomannut mitään ontumista. Omalla kohdalla luutumista hitaampaa on ollut nivelsiteiden paraneminen. Nyt kohta puoli vuotta haaverista ja edelleen huomaa jos ei tule jumpattua eikä liikeradat ennallaan. Kävely sujuu pitkiäkin matkoja ja juoksuaskeliakin saa otettua, mutta pikku pyrähdyksiä pitempään en ole vielä uskaltautunut hölkätä.

 

Tätä palstaa on kyllä ollut lohdullista lukea! Mursin 7.1. kaatumalla oikeasta nilkastani nivelhaarukan ja samassa rytäkässä sain vasempaan jalkaan jalkaterän murtuman. Nilkkamurtumaa arvuuteltiin hetken onko stabiili vai ei, mutta todettiin olevan, eli halkaistulla saappaalla on mennyt.

Ensimmäisen viikon en saanut varata nilkkamurtumajalalle ollenkaan, ja liikkuminen vasemmalla jalalla kyynärsauvojen varassaoli kivuliasta, koska en saanut jalkaterän murtumaani murtumaani mitään tukea tai kivunlievitystä.

Toisen viikon kontrollikäynnillä sain ortopediltä luvan varata painoa oikealle jalalle kivun rajoissa ja olen siitä lähtien kävellyt täyspainovarauksella sauvojen kanssa ilman minkäänlaista kipua, mikä lienee positiivinen merkki. Sisällä olen kävellyt ilman sauvoja. Ortopedi lupasi, että nilkka saadaan vielä hyvään kuntoon (olen 18-vuotias, joten ikä varmaan auttaa myös asiaan).

Nyt enää alle viikko kipsin kanssa, jos nivelhaarukka luutunut. Jännittää, ja toivon tietenkin sormet ristissä parasta. Mietityttää, kuinka jäykkä nilkka tulee kipsinpoiston jälkeen olemaan ja kykenenkö innostuksestani huolimatta ottamaan alun hyvin rauhassa...