Aika rajujakin tarinoita voi lukea täältä. Ehkä otos on hiukan valikoitunut, koska todennäköisemmin varmaan kirjoittavat ne, joiden toipumisessa on ollut ongelmia. Oma toipumiseni oli aika ongelmaton ja olen siitä todella tyytyväinen ja kiitollinen saamastani hoidosta. Toivottavasti tämä antaa hiukan toivoa, niille jotka aprikoi omaa tulevaa toipumistaan.
Nilkkani murtui pallopelissä kaatumisen surauksena siten, että ulkokehräseen tuli Weber-B -tason murtuma ja sisäpuolelta meni nivelsiteet rikki. Nilkasta tuli epästabiili eli sivusuunnassa klonksuva. Ensiapuna menin lääkärikeskukseen, jossa nilkka tutkittiin ja josta sain lähetteen kirurgian polille seuraavaksi aamuksi. Lääkärikeskuksesta sain myös ortoosin/Walker-kengän, jolla nilkan sai pidettyä yhdessä asennossa. Polilla tehtiin uudet tutkimukset ja todettiin, että leikattava on, koska nilkka ei parane pelkällä kipsaamisella. Turvotus kuitenkin esti leikkaamisen heti, joten sovimme uuden ajan viikon kuluttua käynnistä, jotta turvotus ehtii laskeutua.
Viikko vierähti jalkaa kohoasennossa pitäen ja hankalalla liikkumisella keppien kanssa vieden kipeää nilkkaa ilmassa. Viimein leikkauspäivä koitti, ja pääsin selkäydinpuudutuksen jälkeen operoitavaksi. Nilkkaan tuli teräslevy ja kahdeksan ruuvia. Seuraavana päivänä pääsin kotiin avattava kevytkipsi jalassa.
Leikkaushaava parani hyvin ja sitä auttoi paljon se, että saatoin irroittaa kipsin ja antaa haavan tuulettua pitkiä aikoja päivässä. Sohvalla jalka kohollaan makoillen. Samoin suihkuttelu ja varivainen rasvaus muualta kuin haavan kohdalta auttoi pitämään ihon kunnossa. Kevytkipsi on ihan ylivoimaisen hyvä tässä ja liikkumisen kannalta paljon parempi kuin kömpelö ortoosi.
Suurempia kipuja minulla ei ollut koko aikana lukuun ottamatta leikkauksen jälkeistä yötä. Oikeastaan kaikkien kipulääkkeiden käytön saatoin lopettaa viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin buranaa tai parasetamoliakaan en tarvinnut enää nukkuakseni öitä kunnolla puhumattakaan panacodista.
Saamiani jumppaohjeita noudatin huolellisesti. Ensimmäisen kahden viikon aikana jalalle sai varata vain vähän, joten liikkuminen oli hiukan raskasta. Yritin kuitenkin ulkoilla ja vähintään mennä korttelin ympäri kerran päivässä. Kahdella seuraavalla viikolla – puolipainovarauksella – liikkuminen paranikin jo merkittävästi ja ulkoilulenkkeihin tuli enemmän mittaa. Sitä seuraavan kahden viikon aikana – kokopainovarauksella ja ilman sauvoja – kävelin jo tuhansia askeleita päivässä. En mitenkään keskittynyt mittaamaan askelia, mutta kun kännykässäni oli automaattinen askelmittaus, saatoin todeta, että joinain päivinä olin kävellyt jopa yli 8000 askelta. Loppuajasta myös kävelin täysin normaalin näköisesti. Kevytkipsi alkoi tässä vaiheessa jo osoittamaan pieniä hajoamisen merkkejä: selvästi se oli kulunut kovasta käytöstä.
Sitten koitti se päivä, kun minun nilkkani todettiin täysin parantuneeksi ja saatoin heittää kipsin roskiin. Kokeilin heti syvää kyykkyä, joka kertoo hyvin sen, onko nilkassa liikerajoitusta. Ihan kyykkyyn en uskaltanut puristaa, mutta jo saman päivän iltana se onnistui. Toki selvä liikerajoitus nilkassa tuntui myös. Kävely tuntui aluksi aika jännältä, mutta se sujui ihan normaalin näköisesti. Nilkan kuntouttamista varten ostin tasapainolaudan, jota käytänkin aamuin illoin. Kokeilin kuntosalilla toista mallia kuin kuin omani ja totesin, että oma parempi lautani on pyöreäpohjainen, jolloin siinä on hyvä alkuvakavuus, mutta se menee jyrkkään kulmaan, mikä auttaa liikeratojen palauttamisessa. Kuntosalin lauta oli teräväpohjaisena hutera eikä kallistunut riittävästi.
Tätä kirjoittaessani olen ollut kuusi päivää ilman kipsiä ja aina en edes muista murtunutta nilkkaa. Liikeradat alkavat olla aika lähellä samat kuin "terveessä" jalassa, mutta aion vielä jumpata nilkkaa säännöllisesti. Toisinaan jalka kyllä turpoaa iltaan mennessä, mikä mutta hommasin muutaman parin lentosukkia, joilla tuota voi helpottaa. Laskimosuoniston täydellinen palautuminen kaiketi vie hyvin pitkän ajan. Juoksuaskelia en ole vielä kovin montaa ottanut, mutta kävely on reipastahtisenakin aivan normaalia. Teräslevy ei sen kummemmin tunnu jalassa. Saapa nähdä tuleeko "ilmapuntariefekti" esille myöhemmin.
