Kotiäidin aivosumu -mokia taas pinoon!

minen ees muista näitä "kotiäitimokia" mitä tulee tehtyä,mut mullon aina ollu tosi huono suuntavaisto ja muutettiin muutama vuos takaperin yhteen kaupunginosaan missä olin kyllä penskasta asti liikkunu -mut en autolla ikinä..lähin sit käymään kaupassa yksin autolla ja takasin tullessa ajoin auton väärälle pihalle,siinä ihmettelin ja loppujen lopuks jouduin miehelle soittaan et tulee ettiin mut...ja oltiin asuttu jo kk siellä :ashamed:

 

Mie olen monta kertaa kutsunu miun poikaa joko meiän kollikissan tai pojan nallen nimellä :ashamed:
Tänään juttelin miun pojalle (2kk) kutsuen sitä kokoajan sen serkun nimellä... "Äiti laittaa ****:n kapaloon". 3v. serkkupoika katteli vieressä vähän hämmentyneenä, että pitääkö tässä iässä vielä kapaloon joutua

 

Pari iltaa sitten kirjoitin lapun jossa luki "Tässä on sinulle vettä jos tulee yöllä jano" ja vein sen ja mukin 2,5v tyttöni huoneeseen pöydälle! =) Yöllä heräsin ja tajusin että hitto, eihän tyttö osaa lukea kyllä nauratti itteä yöllä!

 

Käskin siskoni käydä ostamassa mulle kaksi pakkausta pyyhkeitä. Yks pakkaus maksoi 10 euroa. No, se oli ostanu, ne oli sitten erilaisia kuin olin tarkottanu mutta saman hintaisia. Mun piti MONTA kertaa kysyä, että paljonko mun pitää sille niistä maksaa. Oli niin vaikea tajuta, että saman verran ne maksaa vaikka olivatkin erilaisia. Tunsin itseni täydelliseksi pönttöpääksi. :ashamed:

 

Menin kauppaan (tais olla ihan neidin vauva-aikaa) väsyneenä ja meidän kaupassa oli sellainen nuori tyttö myyjänä joka oli ihan vain pari päivää tuuraamassa tai jotain ja hän sitte sanoi summan ja mä annan electronin hälle käteen ja tämä alkaa höylää korttia ja kattoo sitä korttia ja mua pitkään. Sitten kysyy et "mitä mä tällä teen" ja minä et "miten niin" ja otin kortin siltä niin se oli kelakortti :ashamed:

 

Ajelin sitten eräänä harmaana aamuna autollani kohti silloista opinahjoani... yht'äkkiä havahduin ajettuani semmoset 15 km jo, että mitä hitsiä, mukulat istuu takapenkillä vaikka piti hoitoon viedä. Kysyin sitten pöllähtäneenä viel, että miks te ette mitään sanoneet vaikka mä vaan ajelen kohti Turkua? He siihen sit vaan silmät kirkkaina: Ei me voida äiti tietää mihin sää meit olet viemäs! :ashamed:

 

Mulla raskaus aikana monesti oli aivaimet yön ovessa ja levyt jäi aina päälle ja potut palo kattilaan, muutaman kattilan sain siihen kuntoon että huh huh. Yleensäkin leipomukset tahto palaa aina.

 

tää ei oo tota sumua, mutta kuitenkin.
Mulla on koira aina vapaana lenkillä(silloin kun mennään noita mettäteitä pitkin), koira mennä pompottaa jossain mun takana. Muutaman kerran olen kääntynyt katsomaan taakse, missä koira luuraa ja karjunut koiraa nimeltä, enkä ole yhtään huomannut että koira on juuri samalla kun käännyn, tullut viereen ja seisoo siinä ja katselee mua ihmeissään, että mitä mä huudan.

 

Pari iltaa sitten kirjoitin lapun jossa luki "Tässä on sinulle vettä jos tulee yöllä jano" ja vein sen ja mukin 2,5v tyttöni huoneeseen pöydälle! =) Yöllä heräsin ja tajusin että hitto, eihän tyttö osaa lukea kyllä nauratti itteä yöllä!

KYllä repes!

 

Tää ei kyllä taida olla aivosumua, vaan jotain ihan muuta... Mutta, viikko sitten mun isä oli käymässä ja seistiin tuolla eteisessä juttelemassa. Mulla oli jalassa sellaset kotihousut, missä on todella pitkät ja leveät lahkeet. Minä siinä vaihdoin painoa jalalta toiselle enkä ollenkaan huomannut, että seisoin toisen lahkeen päällä. Jotenkin siinä sitten onnistuin kaatumaan paikallani! Siis en liikkunut mihinkään suuntaan, mutta mätkähdin vaan lattialle... luulen, että se johtui niistä housuista, mutta en oo varma Ei meinannut tulla naurusta loppua, ei mulla eikä isällä...

 

En oo kotiäiti, mutta kuitenkin...
Jokupäivä kauheessa kiireessä heitin lohilaatikon uunii, et se kerkeis valmistuu ennen kuin mies tulee töistä. Siinä sitten kerkeisin vielä hakee kopallisen puita ja lenkittää koiran, ni päästäs syömään heti kun mies on kotona. Liiterissä oli semmonen olo, et jotain on jääny tekemättä. Vein puukopan kuistille ja lähdin koiran kans lenkille ja oli vaan semmonen olo, et jotain on tekemättä. Olin koiran kans noin kilsan päässä ku päässäni syttyi lamppu: emmää laittanu sitä kermaa lainkaan sinne laatikkoon!!!
Ja eiku juoksujalkaa koiran kans kotio (ja sitä saa aina kantaa kotiinpäin) ja kermat kehiin. Kyllä siitä silti ihan syötävää tuli .

 

---

 

Meinasin just pari viikkoa sit laittaa kuukauden ikäisen vauvan isosiskonsa syöttötuoliin, kunnes tajusin mitä olin tekemässä :ashamed:

 

Mulla menee jatkuvasti väärät levyt hellasta päälle, sit siinä ihmettelen et miks esim. makaroonivesi ei kiehu tai haisee palaneelta... usein olen myös sulattanut muoviastioita hellan levylle. Kerran myös vedenkeittimen... Se oli jäänyt hellanpäälle ja ruokaatehdessäni laitoin tapani mukaan väärän kevyn päälle ja se oli sen keittimen loppu. Ei muuten lähteny kovin helpolla levystä irti. Isäntä kyselee välillä vieläkin et ootko viimeaikoina keitelly vedenkeittimiä... )B Välilä pelottaa tää huolimatomuus, onneks ei oo käyny pahasti vielä.

 

Mä avasin eilen tiskikoneen vielä kun se oli käynnis. Ihana vesisuihku lensi pitkin naamaa ja vaatteita..

 

kahvilan tiskillä mies kysyi paperita ja rupesin niitä sitten siinä kaivelemaan. ei meinannut löytyä ja myyjäkin rupesi turhautumaan. ajan säästämiseksi se pääti luottaa mun sanaan ja kysyi että no minkä ikäinen sä olet? vastasin että 18, vaikka ikää oli reippaasti päälle, jotenkin piti kai sanoa että yli 18. samalla sekunnilla löytyi kassin pohjalta henkkaritkin jotka vetäisin tiskille rivakalla otteella. niiden mukana tuli sitten tietysti kassissa pyörinet nylonsukkikset joihin oli tarttunut hieno kokoelma kuulakärkikyniä ja sen sellaista. myyjä yritti napata henkkarini, mutta tajusin juuri sanoneeni olevani 18vuotias ja kiskaisin passin takaisin ettei mokani tulisi ilmi. kyllähän sitä ihmisen pitäisi oma ikänsä muistaa. sain kuitenkin sen varran outoja katseita että nolona ojensin paperini myyjälle ja otin vastaan kummaksuvat mulkaisut oikean ikäni selvitessä.

äitini aikoinaan matkusti bussilla kaupungista toiseen kun minä ja kaksoisveljeni olimme vauvoja. jäätyään pysäkillään järkytys oli suuri hänen tajuttuaan että mukana oli kyllä kaikki kassit ja laukut mutta vain yksi vauva. onneksi ystävällinen bussikuski huomasi unohtuneen lapsen ja teki uukkarin ennen kuin mitään ehti sattua.

 

Nosto

 

Mä oon kutsunut tytärtämme mieheni nimellä ja miestäni tyttäremme nimellä =)

 

minä olen joskus väsyksissäni yrittänyt tunkea vaippapussia postilaatikkoon roskiksen sijaan. Eka ajatus mikä mieleen tuli, oli soittaa jätefirman pojat tyhjentämään roskis kun on niin täynnä. Äiti oli vähä väsynyt...ittekseni kihertelin ku hoksasin asian todellisen laidan..

 

Ostokset unohtunu monesti kaupan parkkipaikalle, kun laitan aina muksut ekana autoon. Mies vain joka kerta tuumaa että pääasia että lapset muistit tuoda.

 

Löysin kukkienkastelukannun jääkaapista. Unohdin pankkikortin tunnusluvun pikapankilla. Puhuttelen lapsia toistensa nimillä jne.

 

Käyn kaupassa vauvan (nyt 5 kk) kanssa rattailla ja toisella kädellä sitten vedän perässä sellaista pitkäkahvaista ostoskoria jossa on pyörät alla. Yhtenä päivänä neiti oli tosi itkuinen kun mentiin kauppaan ja hyssyttelin häntä vähän väliä. Jossain vaiheessa huuto yltyi tosi kovaksi ja minä heijaan vimmatusti rattaita ja juttelen: "kohta mennään kotiin, ihan kohta mennään..." kunnes tajuan että rattaat jääny jo edellisen hyllyrivin luo ja heijaan ankarasti sitä pyörällistä ostoskoria jonkun sedän katsellessa pikkasen pitkään... No tyttökin rauhoittui sitten kun äiti taas löytyi...

 

Kesällä allergia vaivasi ja silmätippoja aamulla laittamaan vessaan peilin eteen, ihmettelin kun kirveleli niin perhanasti ja ajattelin että ei osunu kunnolla ja uudestaan tiputin ja kirvely oli vaan kamala silmä oli kuin tulessa sitten jo älysin kattoa mitä tiputin. Olin laittanut removaxia, korviin tarkoittoitettua vaikkujen pehmitys ainetta. Punotti sitten silmä koko päivän.

 

Olin markkinoilla ja alue sivusi juna-asemaa. Sitten kun näin junan, hihkaisin iloisena "Katsokaa, tuolta tulee juna!" ja osoitin vielä sormella junaa.
Lähellä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan, ja tajusin että pikkupojat olivatkin kotona.. :ashamed:

 

Olen ajellut autolla pitkin motaria niin, että katolla on ollut erinäisiä lastentarvikkeita, esim. muutama vuosi sitten katolla oli esikoisen kengät ja tänä kesänä kuopuksen aurinkolasit saivat tuuletusta...Kaikki tavarat ovat pysyneet katolla ja olleet ehjiä.

Sitten mulla on tapana maksaa kortilla kaupassa ja joskus kun onkin käteistä ja olen jo maksanut sillä ostokset, niin siinä sitten tyhmänä odottelen kynä kädessä kuittia allekirjoitettavaksi..