Kommentoi olenko hankala nainen joka vaatii liikaa?

[ap]

No ala säkin koskettamaan miestä silleen.

Sanot että noniin jamppa, nyt hellitään ja alat nipistellä, raapia, purra ja vähän mukiloida. Laula vaikka sitä "näin mä sua hellin" vai mites se meni?

Annat samalla mitalla takas ja sitten loukkaannut, jos se valittaa.

Näin olen yrittänyt tehdä jo pitkään. Siis tosiaan unohtu mainita että tämä oli suhteen alun strategia kun homma tuli ongelmalliseksi eikä puhe tehonnut. En vaan fyysisesti onnistu koska mies on niin vahva. Nappaa molemmat käteni omaan yhteen käteensä ja toisella tekee sitten minulle sen "oikein luvalla" mitä minä aioin tehdä tälle. Eli ronkkii ja mies nauttii. Tällaisista tilanteista on tullut pari oikein mehevää riitää. Ja oon sanonut "Miksi sä saat tehdä näin mulle mutta mä en sulle?" mutta toinen vaan naureskelee ja lyö homman leikiksi taas kerran.

Olen 27 ja suhteessa 3 vuotta.

 

[Rukoilijasirkka]

No ala säkin koskettamaan miestä silleen.

Sanot että noniin jamppa, nyt hellitään ja alat nipistellä, raapia, purra ja vähän mukiloida. Laula vaikka sitä "näin mä sua hellin" vai mites se meni?

Annat samalla mitalla takas ja sitten loukkaannut, jos se valittaa.

Näin olen yrittänyt tehdä jo pitkään. Siis tosiaan unohtu mainita että tämä oli suhteen alun strategia kun homma tuli ongelmalliseksi eikä puhe tehonnut. En vaan fyysisesti onnistu koska mies on niin vahva. Nappaa molemmat käteni omaan yhteen käteensä ja toisella tekee sitten minulle sen "oikein luvalla" mitä minä aioin tehdä tälle. Eli ronkkii ja mies nauttii. Tällaisista tilanteista on tullut pari oikein mehevää riitää. Ja oon sanonut "Miksi sä saat tehdä näin mulle mutta mä en sulle?" mutta toinen vaan naureskelee ja lyö homman leikiksi taas kerran.

Olen 27 ja suhteessa 3 vuotta.

Onko se sun mies ihan normaaliälyinen? Kun ei siltä kuulosta. Sun ei oo pakko olla sen kanssa.

 

[vieras]

Sori vaan, mutta hyi helv... miten kukaan voi olla tuollaisen ukon kanssa? Se tekee sulle mitä tykkää, ja sä annat sen tehdä niin.

 

[-Jonttu-]

Näin olen yrittänyt tehdä jo pitkään. Siis tosiaan unohtu mainita että tämä oli suhteen alun strategia kun homma tuli ongelmalliseksi eikä puhe tehonnut. En vaan fyysisesti onnistu koska mies on niin vahva. Nappaa molemmat käteni omaan yhteen käteensä ja toisella tekee sitten minulle sen "oikein luvalla" mitä minä aioin tehdä tälle. Eli ronkkii ja mies nauttii. Tällaisista tilanteista on tullut pari oikein mehevää riitää. Ja oon sanonut "Miksi sä saat tehdä näin mulle mutta mä en sulle?" mutta toinen vaan naureskelee ja lyö homman leikiksi taas kerran.

Olen 27 ja suhteessa 3 vuotta.

Mulla mies ei varsinaisesti ronki tms, mutta minä menetän hermoni heti, jos "lukitsee" käteni omiinsa. En vain pidä siitä tunteesta, että olen jumissa. Yleensä mies tekee noin jos esim. yrittää kutittaa minua.

Tuo käsien "lukitseminen" aiheuttaa minussa sen, että suutun ja revin käsiäni niin kauan että saan ne irti.

 

[kuulostaa sairaalta]

No ala säkin koskettamaan miestä silleen.

Sanot että noniin jamppa, nyt hellitään ja alat nipistellä, raapia, purra ja vähän mukiloida. Laula vaikka sitä "näin mä sua hellin" vai mites se meni?

Annat samalla mitalla takas ja sitten loukkaannut, jos se valittaa.

Näin olen yrittänyt tehdä jo pitkään. Siis tosiaan unohtu mainita että tämä oli suhteen alun strategia kun homma tuli ongelmalliseksi eikä puhe tehonnut. En vaan fyysisesti onnistu koska mies on niin vahva. Nappaa molemmat käteni omaan yhteen käteensä ja toisella tekee sitten minulle sen "oikein luvalla" mitä minä aioin tehdä tälle. Eli ronkkii ja mies nauttii. Tällaisista tilanteista on tullut pari oikein mehevää riitää. Ja oon sanonut "Miksi sä saat tehdä näin mulle mutta mä en sulle?" mutta toinen vaan naureskelee ja lyö homman leikiksi taas kerran.

Olen 27 ja suhteessa 3 vuotta.

Eli sun miehesi loukkaa sua fyysisesti alistamalla. Mieti haluatko tuollaista puolisoa, joka ei kunnioita sinua eikä ilmeisesti kuuntelekaan. Älä alistu!

 

[mä]

En kyllä antaisi itseäni kohdeltavan noin. Mies ei ehkä oikeasti ymmärrä tekevänsä mitään väärää. Kerro mistä pidät ja mistä et. Jos ei siltikään mene jakeluun, niin sitten vaan kourimaan muita naisia. Ei meinaan taida olla jonoksi asti tuolla käyöksellä...

 

[hui]

Älä kysele, että "Miksi sä saat tehdä näin mulle mutta mä en sulle?" vaan sano että IRTI TAI TÄMÄ SUHDE LOPPUU TÄHÄN.

 

[vieras]

No ala säkin koskettamaan miestä silleen.

Sanot että noniin jamppa, nyt hellitään ja alat nipistellä, raapia, purra ja vähän mukiloida. Laula vaikka sitä "näin mä sua hellin" vai mites se meni?

Annat samalla mitalla takas ja sitten loukkaannut, jos se valittaa.

Näin olen yrittänyt tehdä jo pitkään. Siis tosiaan unohtu mainita että tämä oli suhteen alun strategia kun homma tuli ongelmalliseksi eikä puhe tehonnut. En vaan fyysisesti onnistu koska mies on niin vahva. Nappaa molemmat käteni omaan yhteen käteensä ja toisella tekee sitten minulle sen "oikein luvalla" mitä minä aioin tehdä tälle. Eli ronkkii ja mies nauttii. Tällaisista tilanteista on tullut pari oikein mehevää riitää. Ja oon sanonut "Miksi sä saat tehdä näin mulle mutta mä en sulle?" mutta toinen vaan naureskelee ja lyö homman leikiksi taas kerran.

Olen 27 ja suhteessa 3 vuotta.

Onko se sun mies ihan normaaliälyinen? Kun ei siltä kuulosta. Sun ei oo pakko olla sen kanssa.

Peesi tälle...

 

[Ehkä miehen vaihto olisi paikaallaan]

Tuo kysymyksesi otsikossa on huolestuttava. Eikö mielestäsi sinulla ole oikeus määrätä miten sinuun kosketaan? Olet yrittänyt hyvällä ja pahalla ja huumorilla, eikä mies HALUA tajuta. Hän tajuaa kyllä, usko pois vain. Hän ei vaan kunnioita sinua.

 

[ap]

Mies ei ehkä oikeasti ymmärrä tekevänsä mitään väärää.

Mä luulen että tästä on ehkä kyse Noi satuttamisjututkin, kyllä se niitä aina pyytää anteeksi kun sanon. Tuntuu ettei se vaan tajua. Sitä mä kyselenkin että mitä mä teen? Miten menee perille.

On se ihan normaalijärkinen, vastuullinen työ, hoitelee osakeasioita/finansseja ym. älyä vaativia juttuja.

Musta on kyllä pitkään näissä jutuissa tuntunut nimenomaan alistetulta en vaan ole oikein tiedostanut sitä tunnetta sanaksi asti. Mahtaakohan mies ajatella tätä juttua siltä kannalta ja nauttia? Tällainen tuli mieleen mutta toisaalta uskon vahvasti vaan että se on sitä ettei se vaan tajua tekevänsä väärin. Ehkä en vaan ole räjähtänyt tarpeeksi pahasti vielä. Siis ihan oikein tosi, tosi, tosi pahasti.

Ei kai tämä puhumalla parane. Kiitos siitä että niin moni on sitä mieltä ettei tämä ole vaan mun pääongelma. Lähden äitienpäivävierailulle ja lomalle tänään viikoksi niin saan sulatella näitä juttuja ilman miestä. Luulen että kun palaan ja on ollut etäisyyttä niin voisin saada pari vakavaa sanaa sanottua ennen kuin mies ehtii lyödä leikiksi asiat. Ehkä tulen tänne kertomaan miten meni. Kiitos teille.

 

[Rukoilijasirkka]

Multa olis tullut jo turpaan tossa vaiheessa. :/

 

[minna]

Mies ei ehkä oikeasti ymmärrä tekevänsä mitään väärää.

Mä luulen että tästä on ehkä kyse Noi satuttamisjututkin, kyllä se niitä aina pyytää anteeksi kun sanon. Tuntuu ettei se vaan tajua. Sitä mä kyselenkin että mitä mä teen? Miten menee perille.

On se ihan normaalijärkinen, vastuullinen työ, hoitelee osakeasioita/finansseja ym. älyä vaativia juttuja.

Musta on kyllä pitkään näissä jutuissa tuntunut nimenomaan alistetulta en vaan ole oikein tiedostanut sitä tunnetta sanaksi asti. Mahtaakohan mies ajatella tätä juttua siltä kannalta ja nauttia? Tällainen tuli mieleen mutta toisaalta uskon vahvasti vaan että se on sitä ettei se vaan tajua tekevänsä väärin. Ehkä en vaan ole räjähtänyt tarpeeksi pahasti vielä. Siis ihan oikein tosi, tosi, tosi pahasti.

Ei kai tämä puhumalla parane. Kiitos siitä että niin moni on sitä mieltä ettei tämä ole vaan mun pääongelma. Lähden äitienpäivävierailulle ja lomalle tänään viikoksi niin saan sulatella näitä juttuja ilman miestä. Luulen että kun palaan ja on ollut etäisyyttä niin voisin saada pari vakavaa sanaa sanottua ennen kuin mies ehtii lyödä leikiksi asiat. Ehkä tulen tänne kertomaan miten meni. Kiitos teille.

Kyllä miehesi tajuaa, hän on vain päättänyt olla tajuamatta. Saa ilmeisesti jotain nautintoa tuollaisesta. Sun pitää vaan laittaa kova kovaa vastaan, jos haluat olla hänen kanssaan. Voi olla että suhteenne ei sitten enää kestä, kun et suostu enää alistumaan, mutta jos itse olet onneton tilanteessa, niin ehkä niin on parempi. Toivon kaikkea hyvää!

 

[PEESI]

Tuo kysymyksesi otsikossa on huolestuttava. Eikö mielestäsi sinulla ole oikeus määrätä miten sinuun kosketaan? Olet yrittänyt hyvällä ja pahalla ja huumorilla, eikä mies HALUA tajuta. Hän tajuaa kyllä, usko pois vain. Hän ei vaan kunnioita sinua.

PEESI!!!!

 

[ok]

Mulle tulee ihan väkivaltainen olo, kun luen sun juttuja. Mikä kusipää! Jos ei kunnioitusta tai kykyä asettua toisen asemaan ja kohdella naistaan kunnioittavasti riitä, eikä halua opetella, niin paras olisi heivata sellainen mies. Kun et kerran halua, niin sitten vaan yrität puhua.

Ai että suuttuu, kun katsot hänen haaroihinsa? Ota siitä mukerosta valokuva ja tee voodoonukke.

 

[hmmm]

en tiedä onko teillä lapsia, luin ketjun läpi pikaisesti, mutta jos on tai on suunnitteilla, muista että jos hän ei osaa olla sinua kohtaan hellä, kuinka hän on sitä lapsilleen. Ja millaisen mallin tuollainen mies antaisi naisen kohtelusta lapsilleen. Olen samaa mieltä kuin muutkin täällä, että kova kovaa vastaan, sen verran kova varoitus miehelle keinolla millä hyvänsä, että ymmärtää olevan tosi kyseessä. Tai sitten etsit toisen, sinua kunnioittavan miehen, et ole ansainnut tuollaista kohtelua!

 

[ap]

Niin. Olen lueskellut läheisriippuvuudesta ja osa siitä sopii minuun hyvin. En ole ihan totaalikynnysmatto mutta näköjään mulla on omien rajojen kanssa ja sen kanssa mikä on normaalia aika hakemista. Lapsuudenolot vaikuttaa kaiketi mussa vahvasti, isä oli hallitseva, etäinen vanhanaikainen isä jota äiti ja me lapset pelkäsimme. Ei ollut fyysistä väkivaltaa eikä kovasti verbaalistakaan mutta isä hallitsi ja me vikistiin... Kotona aina hyvin painostava tunnelma... Ei ollut hyviä miehen malleja perheessä, ei veljiä, ei poikia ystävinä ja seurustelun aloitin myöhään vaikka naaman puolesta olisin voinut aloittaa aikaisemminkin... Tiedostan tämän kaiken ja siksi mun pitääkin kysellä näin mikä on normaalia ja oonko ihan sekaisin. Ja samalla tämä on naurettavaa koska olen aina arvostanut itseäni paljon ja vannoin etten ikinä alistu samaan kuin äitini! Ja tähän olen ajelehtinut! Eikä ole lapsia ja joskus oikein tajuan että älä edes ajattele niitä tämän miehen kanssa! Sitten toisinaan taas tuntuu että kaikki on hyvin. Sitten taas ei... On mulla näköjään näitä omiakin pääongelmia siis.

 

[ok]

Niin. Olen lueskellut läheisriippuvuudesta ja osa siitä sopii minuun hyvin. En ole ihan totaalikynnysmatto mutta näköjään mulla on omien rajojen kanssa ja sen kanssa mikä on normaalia aika hakemista. Lapsuudenolot vaikuttaa kaiketi mussa vahvasti, isä oli hallitseva, etäinen vanhanaikainen isä jota äiti ja me lapset pelkäsimme. Ei ollut fyysistä väkivaltaa eikä kovasti verbaalistakaan mutta isä hallitsi ja me vikistiin... Kotona aina hyvin painostava tunnelma... Ei ollut hyviä miehen malleja perheessä, ei veljiä, ei poikia ystävinä ja seurustelun aloitin myöhään vaikka naaman puolesta olisin voinut aloittaa aikaisemminkin... Tiedostan tämän kaiken ja siksi mun pitääkin kysellä näin mikä on normaalia ja oonko ihan sekaisin. Ja samalla tämä on naurettavaa koska olen aina arvostanut itseäni paljon ja vannoin etten ikinä alistu samaan kuin äitini! Ja tähän olen ajelehtinut! Eikä ole lapsia ja joskus oikein tajuan että älä edes ajattele niitä tämän miehen kanssa! Sitten toisinaan taas tuntuu että kaikki on hyvin. Sitten taas ei... On mulla näköjään näitä omiakin pääongelmia siis.

Varo sitten, että ongelmat ei seuraa uuteen suhteeseen, jos eroat.. Tsemppiä nyt, oikeasti. Noin ei voi jatkua.

 

[iki]

No juu, ei nyt ihan normaalilta parisuhteelta kuulosta tuo teidän kuvionne. Vakavan keskustelun paikka tosiaankin. Mutta et sä yksinäsi saa asioita kuntoon, miehen pitää myös tehdä oma osansa. Ja jos mies ei suostu edes puhumaan asiasta, niin minkäs teet. Sen tiedän, että itse en tuollaisessa suhteessa viihtyisi.