Mitä mieltä: mies chattaa Facebook-kaverin kanssa..

[ymmärrän hyvin]

ymmärrän täysin ap:n pahan olon ja loukkaantumisen, monesakin suhtessa, mutta varsinkin kun miehesi on pettänyt sinua. en hyväksyisi montakaan asiaa noista kertomistasi jutuista, isommista ja pienemmistä.valitettavasti vaan en osaa neuvoa sinua. tätä se yletön vapaamielisyys parisuhteessa saa aikaan. tahdon itsekin uskoa näin, että jossain on mies joka ymmärtää kuinka parisuhteessa eletään. joku olikin tässä ketjussa sellaisen löytänyt. onnea vain hänelle!kaikkia ei onnista yhtä hyvin ja ymmärrän että kaikista ei ole toimimaan niin"järkevästi" että se on kerrasta poikki. se ei ole helppoa jos siinä on monia huomioonotettavia tekijöitä mukana. mutta elämä on tosi raskasta, kun yrittää tarpoa eteenpäin epäluottamuksen suossa. epäoikeudenmukaisimmalta tuntuu vaatia luottamusta toiselta, jos sen on itse vienyt. ja raivostuttavinta on syyllistäminen vainoharhaiseksi toista, jos kerran itse on toisen sellaiseksi tehnyt!!!!!

 

[Mies]

Löysää sitä nutturaa tai erotkaa ihan suosiolla. Eihän tuossa sun kyttäämisessä ole mitään järkeä. Jos et voi olla kyttäämättä ja koko ajan epäilemättä niin mitä järkeä asua edes yhdessä.

 

[Mina]

Kerro miehelle ihan suoraan miltä susta tuntuu. Voit sanoa, että itsekin tiedät ettei ole mitään järkeä olla mustasukkainen, mutta et nyt tällä hetkellä vielä osaa olla olematta vaikka kovasti yrität.

 

[ymmärrän hyvin]

tuota, miten nuo aiemmat pettämiset ym. on selvitetty?onko mies ihan aidosti mennyt itseensä ja ollut pahoillaan?luottamus on siitä mielenkiintoinen juttu, että täydellisenä se tuskin koskaan tulee takaisin. jossain tilanteessa voi myös päästä riittävään luottamuksen tasoon, jossa voi elää.ja mokannut henkilö joutuu ottamaan sen huomioon sitten tulevaisuudessa. samankaltaiset tilanteet herättää ne kurjat tunteet uudelleen.luottamustahan voi korjata vain OLEMALLA JATKOSSA TÄYDEN LUOTTAMUKSEN ARVOINEN.pienemmätkin asiat tuhoaa sitten helposti kaiken.valitettavasti.

 

[ymmärrän hyvin]

vielä sen verran sanoisin, että mun mielestä ketään ei voi, ei itseään eikä toista, pakottaa luottamaan. puhumatta voi olla epäilyksistään toiselle, mutta se on musta aika huolestuttavaa, jos joutuu patoamaan pelot ja epäilykset sisälleen. se on myös tosi epäedullista toista kohtaan. siinä kun omassa mielessään kehittelee kaikenlaista, niin voi tulla aivan vääriin johtopäätöksiin. avoimuus miesten kanssa vain ei aina toimi. voikai se olla joskus toisinpäinkin. parhaiten tuollaiseta epärehellisyydestä ja uskottomuudesta voi selvitä puhumalla ja jankuttamalla tarpeeksi kauan. lopulta huomaa ettei enää ole tarvetta puhua.edellytys on tietysti se, että mies kykenee keskutelemaan asiallisesti ja tarpeeksi paljon ja on täyden luottamuksen arvoinen.