Kolmekymppiset tokakertalaiset LOKAKUUSSA

Huh, olettepas te olleet ihanan aktiivisia sitten viime visiitin...:wave:

Ensimmäiseksi Citrukselle syvä osanottoni ja voimia.

Ja Kvartille myös jaksamista tuskaiseen odotteluun. Vaikka jokainen päivä on ihan varmasti liikaa, niitä ei pahimmassa tapauksessakaan ole montaa jäljellä. Ja onneksi olet päässyt usein seuraamaan vauvan vointia.

Kakkosen odotuksen "laimeudesta" olitte kirjoitelleet... Niin meilläkin meni odotus siinä sivussa ja vasta ihan loppumetreillä järjestettiin pinnis ja pesin vaatteet jne. Mutta kyllä ne tunteet heräs ihan heti kun sain nyytin syliin. Esikoisesta meni pidempään ennen kuin tuntui edes siltä että on äiti. Nyt säälittää ihan hirmuisesti kun joutuu joskus "huudattamaan" vauvaa kun on pakko laittaa esikoinen esim. päikkäreille. Tänäänkin ravasin sitterille nappaamaan pojan välillä syliin kun huusi täyttä kurkkua. Mutta huuto jatkui heti kun laskin takaisin ja menin pukemaan toista. Voi tätä valtavaa riittämättömyyden tunnetta... Muutenkin mieli on kyllä paljon enemmän sekaisin kuin ykkösestä ja ensimmäiset pari viikkoa vollotin milloin mistäkin. Nyt alkaa pikkuhiljaa onneksi tasaantua. Muutenkin on ehkä jotenkin jopa helpompaa kun ollaan kolmistaan ja tulee omat rutiinit päiviin. Toki osin on rankempaa, mutta en edes yritä tehdä juuri mitään kotitöitä vaan keskityn lasten hoitamiseen ja esikoisen päikkyjen aikaan otetaan poitsun kanssa yhteiset sylipäikyt, joilla yritän korvata edes vähän sitä että kakkosta tulee väkisinkin syliteltyä vähemmän. Ja aamupäivällä taas käydään leikkipuistossa, jolloin vauva nukkuu vaunuissa niin saan keskityttyä vain isosiskon kanssa touhuamiseen. Mutta netissä pyörimiseen ei vaan sitten tunnu jäävän yhtään aikaa...: /

Mukavia viikonloppuja kaikille!

v ja poika huomenna 3 vkoa

 

Jaksamista, Kvartti! On niin vaikea ymmärtää tuollaista kidutusta, kun vauvakin on jo reilusti myöhässä. Vähemmästäkin masentuu ja suuttuu. Toivotaan nopeaa ja "helppoa" synnystä, sitten kun sen aika vihdoin tulee. :hug:

Itselläni pahinta synytyksessä oli juuri se, ettei kukaan auttanut. Lääkäri vaan toistuvasti kielsi kalvojen puhkaisun minua koskaan edes tapaamatta. Lupa tuli vasta kolmen tuskissaan valvotun yön jälkeen ja silloinkin, koska vauvalle tuli sykkeen laskuja. Ikinä ei selitetty, mikä oli syynä. Olinkin ihan poikki jo ennen kuin pääsin ponnistamaan. Ja siitä se valvominen vasta alkoi.

Kalvojen puhkaisu on paljon luonnollisempi tapa nopauttaa synnytystä kuin lääkkeet eikä siitä ole vauvalle haittaa. Ainakin näin sanoi gynekologiksi erikoistuva lääkäriystäväni, jolta yritin jälkikäteen kysellä, mikäköhän minun rääkkäykseeni oli syynä. Hän sanoi, ettei ymmärrä. No, se siitä tällä erää.

Oksensin muuten aamulla kadulle. :ashamed: Enpä paljon vilkuillut ympärilleni, että kuka ehkä näki. Luulin aluksi, että vaan yskin, mutta tulikin oksu. On tämä odotus ihanaa!

Pössi ja Tessu 14+0

 

No saatiinhan se Myyrä-tyttö viimein maailmaan! (FB vakoilua) Onnea Kvartti koko perheelle!

 

No niin Tyttö siis syntyi viimein perjantaina 8.10. klo 16.45 :heart:
Painoa oli pienistä arvioista huolimatta 3908g ja pituutta 52cm, ihan kunnon kokoinen typykkä siis. Synnytys oli ihan käsittämättömän nopea, käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, siitä 1,5h eteenpäin alkoivat supistukset ja siitä 1h45min myöhemmin oli neiti syntynyt! Meinasi kiire tulla vähän kaikille.

Palailen tarkemmalla kertomuksella myöhemmin, nyt menen laittamaan isompaa neitiä nukkumaan, äitiä on kuulemma ollut ikävä. Onneksi jouduttiin olemaan sairaalassa vain kaksi yötä, oli ihanaa päästä kotiin!

Kvartti, Helmi ja Elsa

 

:flower: Paljon onnea Kvartille ja koko Elsa-myyrän perheelle! :heart: Onpa tosiaan ollut nopeaa toimintaa, sitten kun tositoimiin pääsitte! Kaikki taisi sujua hienosti, kun kerta olette jo kotiutuneet

Toivottavasti nukkuminen onnistuu nyt paremmin, ehkä ei ihan joka paikkaa enää niin kolota... Meinasin muuten jo joskus aiemmin kysyä, josko Myyrän nimeksi tulee Elsa

Omia ja muita juttuja sit vähän myöhemmin :wave:

Piki 17+2

 

Onnea Kvartti ja koko perhe!!! Ihanaa, että saitte nyytin jo kotiin Ja hienoa, että synnytys oli nopea. Tulehan aina meitä informoimaan, että miten pienen ja taaperon kanssa menee. Elsa on kyllä ihana nimi <3

 

Jospa sitä nyt hetimmiten raportoisi tuon synnytyksen, minineiti nukkuu ja isompi on isin kanssa puistossa

Soitin siis perjantaiaamuna Kättärille ja anelin pääsyä lääkärille, kolmannella itkuisella puhelulla sitten suostuivat ottamaan mut samalle päivälle, ekaksi sain ajan maanantaille, toisella puhelulla lauantaille ja sitten kolmannella pääsin heti. Olo oli oikeasti sellainen, että itku tuli saman tien kun ajattelinkin että mies lähtee töihin ja mä jään kinkkaamaan Helmin kanssa kahdestaan kotiin, edellisenä yönä en enää päässyt itekseni sängyssä kääntymään vaan piti herättää mies auttamaan että pääsin vessaan, jalka ei kantanut enää yhtään.

Meidät otti vastaan ihana lääkäri, joka oli sitä mieltä että jos vain vapaa sali löytyy niin kalvot puhkaistaan, kohdunsuu oli jo siinä vaiheessa sen neljä senttiä auki ja pehmeä ja vauva oikeassa tarjonnassa alhaalla. Sali löytyi Haikaranpesän puolelta (onneksi käytiin ne valmennukset viime kerralla!) ja päästiin sinne. Kalvot puhkaistiin 13.30, jonka jälkeen makoilin käyrillä tunnin verran ja odoteltiin supistuksia. Sanoivat, että jos ei 15.30 mennessä ala niin laitetaan oksitosiinitippa. Sain luvan lähteä kävelylle ja lähdettiin sitten viereiselle osastolle katsomaan miehen siskon edellisenä yönä syntynyttä vauvaa heart. Siellä vieraillessa sitten alkoi kolmen aikaan tuntumaan vähän kipeämpiä supistuksia ja mentiin takaisin saliin puoli neljäksi, ajattelin että jos ottavat hetken sitä supistuskäyrää niin nähdään että tarviinko sitä oksitosiinia. Supistukset olivat kipeitä, mutta ihan hyvin pärjäsin ilman kivunlievitystä, jotenkin sain itseni rentoutettua aina supistuksen tullessa, istuin keinutuolissa ja hengittelin. Tippaa ei laitettu. Siinä keinutellessa kun oli mennyt puolisen tuntia, alkoi olla olo että ehkä jotain lievitystä voisi ottaa, supistusten väli oli 2-3 minuuttia. Kätilö kyseli että haluanko puudutuksen, mutta olin sitä mieltä että ei laiteta sitä vielä, joten menin suihkuun. Hetken aikaa se auttoikin, mutta vähän ajan päästä supistus ei enää tuntunut kunnolla loppuvan vaan kivuntunne vain heikkeni hetkeksi, joten pyydettiin kätilö takaisin ja lupasi tilata puudutuksen heti kun on tarkistanut tilanteen.

Kohdunsuu olikin kokonaan avautunut eikä reunaa ollut enää jäljellä, joten käsky kävi käydä jakkaralle (olin toivonut sitä etukäteen itse) ja alkaa ponnistaa. En voinut uskoa että nyt oltiin jo tuossa vaiheessa, anelin puudutusta mutta kätilö sanoi ettei sitä enää saa laittaa ja että kipu on nopeammin ohi ponnistamalla, koska vauva syntyy. Näin sitten kävi, ponnistusvaiheen pituudeksi merkittiin 10 minuuttia, tyttö oli ulkona 16.45. Ponnistaesssa tuli hetkeksi kova paniikki, en meinannut uskaltaa tehdä mitään, jotenkin se koko tilanne tuli niin yhtäkkiä. Itkin vaan miestä auttamaan ja anelin jotain kivunlievitystä. Onneksi kätilö ja mies saivat mut tajuamaan että eipä siinä oikein vaihtoehtoja ollut. Lisäksi kätilö laittoi sen oksitosiinin siinä vaiheessa tulemaan, joten ponnistamisen tarve kävi sellaiseksi ettei sitä tarvinnut paljon enää miettiä. Vauva syntyi käsittämättömän helposti noin neljällä supistuksella, uskon että siitä jakkaralla olosta oli iso apu!

Koko synnytys oli siis ohi niin nopeasti että siinä vauva rinnalla sitten mietin että kuka tämän nyt tänne toi Mua ei missään vaiheessa mielestäni sattunut niin paljon kun viime kerrasta muistelin, vaikka tosiaan edes panadolia en ehtinyt saamaan, ja viimeksi oli kaikki mahdolliset puudukkeet käytössä. Tikkejä ei tullut, joku pieni asfaltti-ihottuma kuulemma vain. Ja peräpukama, joka on nyt jo melkein poissa. Kipeintä ottaa edelleen tuohon selkään, toivottavasti se hermo ei ole pysyvästi vaurioitunut vaan paranisi pian. Tänään kyllä tuntuu vähän paremmalta kuin eilen, joten eiköhän se tuosta kohta. Jälkisupistuksiin olen syönyt särkylääkettä, ne on olleet nyt pahempia kun viimeksi ja tuntuvat ikävimmin imettäessä.

Vauva on aivan ihana, rauhallinen kaveri, lähinnä syönyt ja nukkunut vaan. Yötkin on menneet tähän mennessä ihan kivasti, viime yönä söi kaksi kertaa ja nukahdettiin kummallakin kerralla kumpikin siihen.

Isosiskolla näyttää olevan vähän vaikeaa, toisaalta on tosi kiinnostunut vauvasta, toisaalta hokee välillä että "vauva pois" ja kiukuttelee. Vaikeaa näyttää olevan varsinkin silloin kun tajuaa että mä jään vauvan kanssa kotiin ja hän lähtee isin kanssa ulos. Toivotaan että tasoittuu lähiaikoina, onneksi mies on nyt kolme viikkoa kotona, eli on sitten aikaa enemmän antaa kummallekin typykälle. Ja kun saisin tämän selän sellaiseksi että pääsisin liikkumaan taas niin voisin sitten mennä Helmin kanssa kahdestaan ulos. Yön Helmi nukkui ihme kyllä keskeytyksettä, oltiin varauduttu yöherätyksiin isomman(kin) toimesta. Aamulla kyllä heti ekana sängystä kuului "vauva", eli mielessä tuo asia nyt tietenkin vahvasti on. Eikä se kai mikään ihme ole.

Nyt soittelen neuvolaan ja alan laittaa jotain pöperöä, kohta varmaan ulkoilijat tulevat sisään.

Jaksamista odotteluun kaikille, enköhän mä täällä pyöri tästä eteenkin päin jos vaan aikaa vähän riittää! Pinon päivityksen kyllä kuitenkin luovutan mielelläni jollekin, kuka ilmoittautuu?

Kaikkea hyvää :heart:
Kvartti, Helmi 1v7kk ja Elsa 2,5vrk

 

Oikein paljon onnea Kvartti, pikku Elsa, isosisko Helmi ja isä! :heart:

 

Johan Elsa tuli kovalla rytinällä Onneksi ottivat sut sitten sisään heti. Mitä sä tykkäsit siitä jakkarasta? Oliko sen avulla mukavampi synnyttää? Toivotaan, että saat selän kuntoon pian! Ja tietty, että isosisko hyväksyy pikkusiskon. Lähtikö sulla maito tulemaan yhtä nopeasti kuin viimeksi? Paljon kysymyksiä =)

 

Paljon onnea, Kvartti ja koko perhe! Potra tyttö. :flower: Toivon itsekin melko nopeaa synnytystä, mutta kivunlievityksellä. Hyvä, että pääsitte myös pian kotiin.

Toivottavasti isosisko hyväksyy uuden vauvan pian. Eihän se helppoa pienelle ole, kun tulee kilpailija, joka vie alussa lähes kaiken äidin huomion maratonimetyksineen ynnä muineen. Toivottavasti ehdit palstailla jatkossakin. Kvartti, Vetku ja Novelle ovat olleet pitkälti tämän palstan kantavia voimia, ja nyt Vetkukin on hiljentynyt vauvan hoitoon. Mistäs saataisiin uusia kirjoittajia?

Minäkin toivoin viimeksi synnytysjakkaraa, mutta en lopulta saanut sitä käyttää enkä olisi ehkä jaksanutkaan, kun olin jo niin poikki. Taidanpa toivoa sitä uudestaan.

 

Tosi paljon onnea Kvartin koko perheelle!! :heart: Ja tsemppiä arkeen kahden neidin kanssa

Mä soittelin tänään niitä tuloksia siitä parvorokosta ja ne oli negatiiviset. Eli tällä kertaa ei ainakaan napsahtanut Mutta mä en ole sitä koskaan aikaisemmin sairastanut, eli on tietty vaara, että sen saa jostain muualta kun sitä nyt täällä meidän kotikaupungissa on esiintynyt kai joitakin tapauksia. Mutta luottavaisin mielin olen ja kaippa sitä nyt ihan normisti voi tuonne ihmisten ilmoillekin lähteä. En nyt oikein tän enempää jaksa kirjoitella, on ollut vähän huolta ja murhetta nyt mukana (ei onneksi raskaudessa ) ja tuo poikakin on ollut kipeänä vaikkakin jo nyt parempi. Mut on niin zombiefiilis, ettei nyt jaksa kirjoitella.

Niisku 15+6

 

Niisku, onneksi ei ollut parvorokkoa! Eipä sitä voi loppuviimeksi tosiaan muuta kuin luottaa vain siihen, että ei rokkoa tulekaan. Ikävää, että sullakin on huolta ja murhetta. Onneksi raskaudessa ei ole kuitenkaan mitään. Voimia lähettelen entiselle lenkkikaverille

 

Ihania uutisia Kvartti, tosi paljon onnea koko perheelle! Ihanan nopea oli sinunkin synnytys, hyvä juttu kun sen odottelu oli niin tuskaa. Toivottavasti isosisko hyväksyy nopeasti tulokkaan, niin se asia ei turhaan verottaisi sun voimia. Meillä auttoi todennäköisesti se, että tyttö oli pitkään isin hoidossa jo aikanaan kun olin töissä, niin ollaan ehkä enemmän tasavertaisia hoitajina. Toistaiseksi ei tosiaan ole ollut muuta kiukkua kuin jo aiemminkin esiintyneitä esiuhmakohtauksia, jotka menee ohi yhtä nopeasti kuin tuleekin. Vauva ottaa hyvin jo kontaktia, ja isosisko on innoissaan kun vauva katselee hänen touhujaan. Sylittelee, paijailee, pusuttelee ja miettii, että hän on isosko ja vauva pikkuvei'i. :heart:

Viikonloppuna oli vieraita ja pihatalkoot, mutta nyt sentään ehdin käydä lukemassa kuulumiset. Nyt pitää taas mennä laittamaan isommalle iltapalaa ja pitämään pienemmälle tissibaaria auki.

Vetku ja pikkuiset

 

Täällä taas, joku ihme levottomuus niin ettei malta unille mennä..

Sasha ja Pössi, se jakkara oli musta aivan mahtava. Olin toivonut sitä myös jo viime kerralla, mutta koska synnytin eri sairaalassa ei sitä mun toivetta ollut tiedossa hetken tullen ja muutenkin uskoisin että olin silloin niin väsynyt että se sänky tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Nyt oli sitten ihan toisin ja vaikka itse vähän siinä kieltelinkin sitten kun ponnistuskäsky tuli niin kätilö oli kovana ja sanoi että tule nyt edes kokeilemaan tätä kun kerran olet sitä toivonut. Onneksi menin, siinä tuli heti itsestään tarpeeksi leveä haara-asento eikä vauva mennyt kertaakaan ponnistusten välillä takaisinpäin vaan liukui suht helposti painovoiman avulla ulos. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

Maitoa tuntuu tulevan taas helposti, vauvaa tosin pitää vähän herätellä syömään, on kovin väsynyt. En muista oliko esikoinenkin ekoina päivinä noin väsynyt, taisi olla mutta kun me oltiin sairaalassa kauemmin niin sitä ei varmaan huomannut. Elsa ei myöskään ollut heti alussa samanlainen tissimagneetti kun Helmi aikoinaan, yöllä mun on pitänyt laittaa valoa että olen saanut ohjattua rinnan suuhun oikein. Nyt alkaa jo sujumaan vähän paremmin. Ja maitokakkaakin on jo tullut, joten näyttäisi menevän läpi asti tuota maitoa.

Kiva kuulla Vetku, että teillä on isompi jo noin kivasti vauvan kanssa. Uskon että meilläkin tilanne kyllä rauhoittuu, eikä se nyt varsinaisesti paha ole ollutkaan, Helmi on vaan reagoinut omalla tavallaan. Helmi on ollut paljon myös isän kanssa, mutta nyt kun ollaan kuitenkin oltu viikot kaksin kotona niin on näköjään taas alkanut vähän äidin tytöksi. Eiköhän tuo totu vauvaan tässä lähiaikoina, pitää vaan muistaa huomioida isompaakin. Tänään mulla meinasi itku päästä kun katsoin Helmiä kun on se vielä kuitenkin niin pieni vaikka näyttää lähes aikuiselta vauvan vieressä.

 

Kvartti, sehän olikin sitten varsin sujuva synnytys! Onnea vielä kerran! Nopeasti pääsitte kotiinkin tutustumaan Elsaan. Onhan se varmasti iso muutos koko perheelle, Helmi mukaan lukien. Vauva laittaa totutut kuviot enemmän tai vähemmän uusiksi väistämättä. Jakkaralla ponnistaminen tuntuu ajatuksena ihan toimivalta synnytystavalta; saa sitä painovoima-apua samalla. Katsotaan, josko olis itsekin mahdollisuus tällä kertaa sitä kokeilla.

Meitä on tosiaan aika pieni porukka tällä palstalla, joten käykäähän vaan jatkossakin ahkerasti kirjottelemassa Kvartti ja Vetku. Taisi mennä se suurin kakkosbuumi ohi nyt, kun ei ole uusia ilmoittautunut vähään aikaan, mutta eiköhän sieltä vielä muitakin tule mukaan tässä kuukausien kuluessa.

Niisku, onpa hyvä että vältyit parvo-rokolta. Eikä varmaan kannata tosiaan kotiin linnoittautua. Raskausaika taitaa olla aina niin täynnä riskejä, ettei voi kuin toivoa parasta. No, toki voi välttää niitä riskiruokia jne. mutta lopulta vaan uskoa ja toivoa, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.

Kehittelen täällä kanssa jotain pientä parisuhdekriisiä. Ei mitään kauhean vakavaa, mutta alkaa vaan ottaa päähän jotkut asiat, ja olis varmaan aika pitää pieni keskustelutuokio. Meillä on ollut sitkeää flunssaa toki myös, josta kaikki kärsivät, ja on tullut nukuttua pitkään huonosti, joten se vaikuttaa tietysti mun ajatuksiin ja mielialaan. Toivoisin vaan, että mies menisi vihdoin lääkäriin ja hoitaisi itsensä kuntoon. On nimittäin sen verran kauan yskinyt niin, että tuntuu keuhkot kohta lentävän pihalle, että jotain apua siihen jo tarttis. En jaksais enää yhtään yötä kuunnella sitä (kyllä, se kuuluu, vaikka nukutaan jo lähes vakituisesti eri kerroksissa!) ja hoitaa samalla Ekin kitinöitä kaiket yöt. Lisäksi olen varmaan raskauden ja huonojen yöunien takia itse muuttumassa lähes kokonaan täysin bitch-tyyppiseksi nalkuttavaksi akaksi, jota ei varmaan kukaan jaksa kauaa kuunnella. Äh, pitäis jotenkin päästä tästä nyt yli ja eteenpäin. Toivotaan, että vaikkapa ensi viikon syysloma auttais asiaa. Ollaan silloin kaikki kotona ja jää aikaa enemmän olla yhdessä koko perhe.

 

Vetku, isosisko kuulostaa hyvin sopeutuneen rooliinsa Oliko teillä jotain niksiä siihen, että miten isosisko hyväksyi uuden vauvan?

Kvartti, täytynee kokeilla sitä jakkaraa. Siitä on lukenut nyt niin paljon hyviä kommentteja. Kiva, että imetys lähti käyntiin hyvin.

Meillä oli ihan karsea yö. Vissiin taas hampaita tulossa ja huutoa riitti koko yöksi. Eikä kelvannut kuin äiti... Silmät ristissä oltiin sitten aamupäivä, mutta kummasti virkisti äitiä ja poikaa melkein 3h päikkärit Ärsyttää, kun tää huusholli on kuin pommin jäljiltä. Onneksi on tulossa minun äiteeni käymään melkein viikoksi. Jos sais hiukka lepoa ja apua kodinhoitoon. Oon jo paljon enemmän toimintakykyisempi masennuksen jälkeen, mutta vielä puuttuu puhtia.

Niisku, tuliko muuten sun esikoisellesi sitä atooppista ihoa? Niklaksella on, mutta yksi kaveri sanoi mulle, että hänen pojillaan oli samanlaiset läiskät ja syynä oli ruoka-allergia. Pitää vissiin varata lääkärille aika.

Novelle, ootko sanonut miehelle, että menis jo sinne lääkäriin? Ei tuollainen ole kenellekään hyväksi. Ja pitäis sun saada nukuttua. Ihanaa, että saatte olla viikko yhdessä koko perhe. Ottakaa ajasta kaikki irti, kuten varmasti teettekin =)

 

SASHA, joo kyllä mä tuossa toissa yönä melko tiukkaan sävyyn totesin miehelle, että voisi mennä jo lääkäriin, että saatais kaikki yörauha. Ja JES, se oli vihdoin eilen käynyt työterveydessä ja sai yskänlääkettä. Ei ollut mitään tulehdusta keuhkoissa/keuhkoputkissa kai havaittavissa, eli jostain syystä vain sitkeä yskä. Ja Ekillä ikävä kyllä on myös, mutta ei se sentään ihan kaiken aikaa yksi, lähinnä tulee yöllä yksi pidempi yskäkohtaus ja sitten päivisin, jos juoksee tai muuten touhuaa kovasti, alkaa yksittää. Jos ei se Ekin yskäkin ala tällä viikolla parantua, täytyy ainakin soittaa terveyskeskukseen ja kysellä, olisko jo aika tulla lääkärille vai kokeillaanko jotan ilman reseptiä saatavaa yskänlääkettä ensin.

 

Novelle jaksamista flunssan, väsymyksen ja ärsytyksen keskelle. Kyllä mulla ainakin on kausia, jolloin tulee oltua ihan noita ja valitettua kaikesta, vaikka mies ei tekisi juuri mitään eri lailla. Mutta kannatan ehdottomasti rakentavaa keskustelua, se puhdistaa aina ilmaa!

Sasha, mitään vinkkiä ei sinänsä ole, kun en tiedä oliko mistään mitään varsinaista apua, mutta mies otti jo ennen synnytystä pääasiassa kontolleen tytön iltatoimet, kun ite olen nyt usein illalla syötöissä kiinni. Lisäksi juteltiin paljon tytön kanssa vauvan tulosta ja korostettiin että tykätään yhtä lailla masuvauvasta ja tytöstä. Synnytyksen jälkeen meillä oli paljon tytölle tärkeää lähipiiriä kyläilemässä ja touhuamassa hänen kanssaan, enkä usko että niin huomasi että olin alussa poissa ja kiinni vauvassa. Sitten kun vaan pystyttiin, jätin vauvaa aina välillä miehen hoitoon ja tehtiin tytön kanssa jotain kivaa ja katseltiin hänen vauvakuviaan, joissa häntä syötetään ja sylitellään paljon. Niistä ihan ykkönen oli kuitenkin kuva isosta pallomasusta, mutta en tiedä tajusiko että hän oli siellä sisällä vai oliko vaan "hassu masu", kuten neiti sen ilmaisi. En tosiaan tiedä oliko mistään mitään apua vai onko tyttö vaan luonteeltaan sopeutuva.

Kvartille kovasti jaksamisia pikkuvauvan kanssa. Meillä kärsitään jonkin verran ilmavaivoista, toivottavasti säästytte niiltä.

Nyt pienemmälle ähisijälle vaippaa vaihtamaan...

 

Samalta kuulostaa Vetku noi teidän "esivalmistelut", mitä itsekin ollaan esikoista varten tehty. Nyt vaikuttaisikin täälläkin jo vähän paremmalta, vauva ei kiinnosta Helmiä enää ihan koko aikaa eikä ole siinä repimässä ja haluamassa sitä syliin. Ollaan annettu pitää kyllä sylissä, mutta kun silmiä olisi niin kiva vähän tökkiä... H ei kyllä ainakaan mun mielestä tajua kuvista (vaikka niitä mielellään katsookin) että se vauva niissä kuvissa on hän itse. Ollaan kesästä saakka näytetty ahkerasti noita kuvia ja aina vaan niissä on "vauva". Mutta eiköhän tuo totu siskoon, paljon parempaan suuntaan ollaan jo näinä muutamana päivänä menty. Eilen tosin tuli aivan järkyttävä riita kun olin lähdössä Helmin kanssa kahdestaan ulos, on selvästi vähän vihainen mulle ja kiukuttelee mulle enemmän kun isälleen. Jouduttiin sitten tulemaan takas sisään, rauhoittumaan ja sitten lähdettiin uudestaan paremmalla onnella.

Vauvan kanssa on mennyt ihan mainiosti, vähän on tänään ollut nyt sellaista mahavaivaa, että nukkuisi mielellään pystyasennossa sylissä. Toivotaan ettei tulisi kovia vatsanväänteitä.

Sitä liinaa oon nyt kokeillut kahdesti ja ei kyllä luonnistu! Pitää vielä harjoitella, uskon että se kyllä toimii (toivon ainakin!) mutta vaatii näköjään vähän vaivaa. Manducaa kokeilin tänään ja itseasiassa se tuntui aika hyvältä. Siinä lukee että 3500g ylöspäin, mutta tosi pieneltä tuo vielä siinä tuntui. Ehkä parin viikon päästä on parempi, asento kyllä vaikutti hyvältä kun juuri siinä asennossa vauva on nyt viihtynyt nukkumassa.

Iltapäivällä on neuvola, saa nähdä paljonko on painoa tullut takaisin. Kakkaa ainakin tuntuu riittävän ja tissit on valtavat, joten läpi näyttäisi maitoa menevän

Jaksamista Novelle kiukkuoloon, toivottavasti saatte ilman puhdistettua!

Kvartti ja tytöt

 

Kvartti: Nopeastihan se Helmi on alkanut tottua vauvaan. Tuo kiukuttelu kuulostaa aika samalta kuin mitä meillä oli silloin, kun Eki alotti päiväkodissa. Eiköhän se ole ihan hyvä merkki, että lapsi uskaltaa ilmaista tunteensa ja protestoida ja kertoa sillä tavalla, että nyt tämä tilanne harmittaa. Siitä pääsee sitten taas eteenpäin kun saa harminsa purettua.

Voi, muistan vielä nuo alkuajat vatsavaivoineen. Harmi Vetku, että teilläkin on niitä tullut. Mutta jos ei sentään mitään varsinaista koliikkia ilmaannu, niin kyllähän noista vähitellen pääsee. Jonkun aikaa voi olla sitä sylissä pitämisen tarvetta kyllästymisee astikin, joten toivotaan, että menisi nopeasti ohi.

Liinan sidonnan kanssa voi tosiaan olla jonkin verran harjottelemista, että sen saa asettumaan niin, ettei heti löysty. Mä en oikein koskaan oppinut kiskomaan huggista tarpeeksi kireälle, vaan aina se alkoi pian roikkua liian alhaalla, kun laitoin Ekin siihen. Mutta kyllä se varmasti onnistuu, jos jaksaa sitkeästi harjotella.

On täällä jo parempi ilmapiiri taas kotona. Mies sai tosiaan yskänlääkettä, joka tuntuisi rauhottaneen yskää tehokkaasti. Nyt vaan sitten on itselläni se flunssa, hahhah. Eki sen sijaan ei enää viime yönä juurikaan yskinyt onneksi. Jospa me pian tästä kaikki toivuttaisiin taas.

Huomenna oliskin Eki:n 2-v hammashoitolan vuoro. Siellä kai tarkistetaan, onko suussa sitä reikiintymistä aiheuttavaa bakteeria, vai onko onnistuttu välttämään sen tartuttaminen. Ens viikolla onkin sitten Ekin synttärit. Me pidetään juhlia vasta seuraavana viikonloppuna eli vähän jälkikäteen. Mutta 2-vuotiskuvaan pitäisi kanssa saada aikaiseksi varata aikaa ensi viikolla. Kiva kun sattuu olemaan syysloma samalla viikolla, niin ehtii kaikkea järjestellä ja vielä leipoakin. On myös Ekin neuvola taas pitkästä aikaa ja mun neuvola myös. Kaikenlaista pientä ohjelmaa siis tiedossa lomaviikolla.

 

Tervehdys.

Mielenkiintoista kuulla noista mustasukkaisuusjutuista. Täytyykin alkaa vähän esitoimenpiteisiin. Ei niistä ainakaan haittaa ole. Varmaankin esikon mustasukkaisuus on vähän ailahtelevaista. Ensin tulee shokki ja sitten hyväksyminen, mutta takapakkiakin varmasti. En tiedä, paljonko tuo meidän napero ymmärtää, mutta on kerrottu, että äidillä on mahassa vauva. Joskus kuukausi sitten hän nosti paitansa ylös, taputti masua ja sanoi "vauva". Eli jotain on varmaan mennyt jakeluun.

Paljonko teidän esikoiset puhuvat? Meillä on käytössä tosi paljon sanoja, en pysy yhtään laskuissa, pitkälti yli sata, veikkaisin. Pari kahden sanan lausetta on tullut, mutta olivatkohan ne vahinkoja, en tiedä. Hyvältä näyttää. Kun saisi tuon vielä pois vaipoista ennen kevättä, mutta siinä asiassa ei ole tapahtunut edistystä puoleen vuoteen. Pissoja saadaan pottaan päivittäin ja joskus kakkojakin, mutta vaippa on ihan välttämätön. Ilmeisesti ei osaa pidättää vieläkään yhtään, vaan pissailee n. 20 minuutin välein.

Kiva, että Novellella menee jo paremmin. Pienen lapsen kanssa väsymystä. ärstystä ja kyllästymistä esiintyy aika ajoin, mutta sitten menee taas paremmin.

Taidan loupua toivosta, että enää ehtisin töihin ennen kevättä ja annan päiväkotipaikan pois. Ahdistaa tämä pakkokotiäitiys välillä ihan älyttömästi eikä mies voi mitenkään ymmärtää, miltä se tuntuu. Välillä tuntuu, että pää räjähtää ja se tietysti vie odotuksen iloa aika tehokkaasti. Vähintään neljä vuotta putkeen kotona! Ja minä kun aina ajattelin, etten varmasti ole edes kolmea. Ja miten minä enää ikinä koskaan pääsen takaisin työelämään tämän jälkeen? Mehän ajattelimme juuri pitää taukoa vauvan yrityksestä, kun työt meni alta, mutta sitten tulikin plussa. Ei todellakaan aina mene asiat niin kuin toivoisi, mutta onneksi olen tiennyt sen ennenkin. Elämän suunnittelemisesta nyt on turha edes puhua, ei elämää ja vauvoja voi suunnitella. Anteeksi tilitys, ette te varmaan voi auttaa.

Liinan sitomisesta vielä. Meillä oli pikkuvauvalle trikooliina ja kyllä sen oppi sitomaan lopulta. Pitää vaan laittaa rohkeasti tosi kireälle, yksi tuttu sanoi, että yhtä kireälle kuin t-paita ja vasta sitten vauva sisään. Trikoinen on ehkä helpompi, muttei käy isommalle vauvalle. Aioin hommata liinan Tessullekin, edellinen oli vain lainassa.

Uusi viikko taas ja mammahousut jalassa sen kunniaksi.

Pössi 15+1

 

Huh, meillä pukkasi nyt sitten vauvalle flunssaa. On se jotenkin niin inhottavaa kun pieni ei saa kunnolla henkeä. Suolatipat ja niistäjä helpottavat kyllä onneksi oloa, ja lisäksi näyttäisi että disflatyl-tipat auttoivat masuvaivoihin. Tänään on ollut jo paljon parempi päivä ja yökin meni edellisen yön hulinan jälkeen suorastaan huipusti. Säälitti kovasti pikkuinen kun heräsi huutamaan suoraa huutoa parin tunnin välein. Ilmeisesti nenän tukkoisuus aiheutti sen, että ilmaa meni kovasti vatsaan. Mutta nyt kaikki on jo paremmin.

Meillä otettiin vähän takapakkia tuossa sopeutumisessa, kun pari päivää kanniskeltiin poikaa lähes koko ajan kun oli hereillä, eikä oikein tahtonut jäädä nukkumaan muualle kuin vaunuihin. Niinpä tyttö sitten pariin otteeseen toimitti, että vauva pois sylistä ja hän tilalle. Pientä kiljumista ja ylimääräistä kiukuttelua oli myös havaittavissa. Ja kyllähän se vauvan itku rassasi varmaan häntäkin, vaikka kovasti yritettiin selittää, että vauvaa sattuu vatsaan ja siksi itkee. Tänään on sitten taas ollut enemmän näkyvissä sitä huolehtivaista isosiskoa, joskaan ei enää ole koko ajan kurkkimassa pikkuveljeä, vaan keskittyy taas enemmän omiin leikkeihinsä.

Kvartti, mä jouduin esikoisen kanssa luovuttamaan trikooliinan suhteen, kun sen joutui sitomaan niin monelle kierrokselle, että tytöllä oli kamalan kuuma siellä vaikka ei olisi ollut juuri mitään päällä. Nyt kanniskelen poikaa välillä puuvillaisen rengasliinan ja välillä babybjörnin rintarepun kanssa. Molemmista tykkään kun ovat niin nopeita laittaa. Mutta ei noilla kummallakaan pitkään viitti kantaa, kunnollinen liina olisi siihen varmasti parempi. Tai sitten se manduca, eikö sulla ollut sekin? Hauskaa muuten, että teillä on tehty samoja juttuja kuin meilläkin, vaikka meillä ainakin on menty ihan maalaisjärjellä. Neuvolassa kitisinkin, kun missään ei tunnu olevan samanlaisia opuksia pienellä ikäerolla kakkosta odottaville kuin mitä esikoista odottaessa oli pilvin pimein saatavilla... Huolehdin muuten tiukasti myös siitä, etten ollut sairaalassa vauva sylissä kun sisko tuli isin kanssa ekaa kertaa vierailulle, vaan halasin ja suukotin ensin tytön ja sitten mentiin yhdessä katsomaan sängyllä makoilevaa vauvaa.

Pössi, ei meilläkään ollut mitenkään tarkkaan suunniteltu kakkonen näin lyhyellä ikäerolla, vaan tuli jos oli tullakseen. Mies olikin plussan jälkeen lähinnä kauhuissaan, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan oli meillä se positiivisemmin odotukseen suhtautuva. Enkä minäkään olisi ehtinyt olla töissä välissä lasten ollenkaan, jos ei hän olisi halunnut jäädä vanhenpain+hoitovapaalle. Mutta ei näitä asioita tosiaan voi suunnitella, ja eiköhän ne työkuviotkin sitten aikanaan järjesty.

Vetku ja lapsukaiset

 

Pitäisikin ruveta hyvissä ajoin miettimään ja kirjaamaan ylös noita kaikkia mahdollisia keinoja välttää esikoisen mustasukkaisuutta. Tottahan sitä väistämättä ilmenee, mutta jos jotenkin suht kivuttomaksi voisi tehdä asian Ekillekin, niin helpottaisihan se. Ja varmasti siinä tulee ja menee monelaisia vaiheita. Alkuun saattaa muistaa kiinnittää huomiota moneen juttuun, mutta kun tulee se arki vastaan vatsakipuineen ja muine mutkineen, ilman muuta tulee takapakkia välillä. Siispä: rauhallinen ensikohtaaminen sairaalassa, isän hoito riittävän tutuksi esikoiselle jo etukäteen, jokin lahja vauvalta esikoiselle, kun vauva tulee kotiin yms. Mitäs näitä nyt on jo tullut esille?

Pössi, voi surkeus, ettei ne työkuviot nyt ottaneet järjestyäkseen. En yhtään ihmettele, jos pää meinaa hajota, kun mieli olisi tehnyt jo töihin välillä. Ei ole tämä yleinen talouden tilannekaan paras mahdollinen, jotta mistä vaan milloin vaan voisi löytää mielekästä työtä. Voisitko keksiä työn sijaan jonkun uuden harrastuksen tälle syksyllä, joka piristäisi vähän?

Itsellä on käynyt jo myös mielessä, että pitäisi keksiä joku oma uusi juttu, jota voisi harrastaa sitten kun jään taas kotiin. Eihän siinä alkuun kovin paljon ehdi ja jaksakaan, mutta joku pieni oma asia (riittävän liikunnan lisäksi) voisi olla mulle tarpeen, jotta pysyis pää kasassa vähän paremmin kuin viimeksi. Lähinnä sen pitäisi olla jotain pientä pään vaivaa kuten pöytälaatikkokirjoittamista, jonkun kevyen kurssin suorittaminen tms. Ei oikein viitsis kuitenkaan työkavereille soitella ja kysellä ajankohtaisista pulmista! Mielellään tänne töihin kuitenkin ottaa etäisyyttä sen vanhempain vapaan aikana, siltä varalta, että joutuu taas kerran palaaman tähän samaan hommaan joskus tulevaisuudessa, kun ei muutakaan löydy. Tää homma on jo niin nähty, että olisi korkea aika siirtyä jonnekin muualle.

Eki on tänään 2v! On siitä vauvasta jo tullut niin iso poika, ja kuitenkin se on vielä niin pieni...

Meillä alkaa nyt kai vihdoin flunssaputki helpottaa. Aletaan kaikki jo voida paremmin ja nyt on pari yötä nukuttukin jo huomattavasti rauhallisemmin. Huomenna alkaa mullakin loma, pojat ne on koko viikon kotosalla. Unikeot nukkuivat tänäänkin sen kunniaksi melkein klo 7 asti =) Siihen aikaan mun piti jo startata autolla kohti työpaikkaa.

Novelle 19+1

 

Missäs kaikki ovat?

Kävin toista lasta toivovien palstalla toivottamassa kaikki tervetulleiksi tälle palstalle, sitten kun plussaavat. Jospa saataisiin uusia kirjoittajia.

 

Novelle ehtikin väliin. Paljon, paljon onnea Ekille! Meidänkin pitää varmaan järjestää isommat synttärit kuin viime vuonna, mutta joulu kyllä sotkee kuvioita pahasti. Sinulla taitaa olla kohta rakenneultra. Meinaatteko kysyä sukupuolta?

Miten te muut, tiedättekö sukupuolen tai onko jokin aavistus? Minulla on ihan tyttöolo. Mahdollisuudet ovat tietysti ihan 50:60, mutta siltä vaan tuntuu. Tai sitten se on vain sitä, että toivon tyttöä. Tämä tytön/pojan-toivomiskysymys on ihan klassinen täyden sodan aihe mammapalstoilla, mutta toivottavasti ette pahastu minun toiveestani. On sanomattakin selvää, että poika on ihan yhtä rakas. Toinen klassikkohan on se "ihan sama, kumpi on, kunhan on terve". Hirveä riita tulee, vaikka kaikki tarkoittavat hyvää. Enpä noita keskusteluja enää luekaan. Minusta meillä on täällä kuitenkin ollut hyvä henki. Kiitos siitä, tytöt!

Joku harrastus voisi olla kiva. Liikuntaa tarvitsisin kyllä enemmän ja varsinkin aerobista, kun napero ei oikein vaunulenkeistä enää perusta ja alkaa olla liukasta pyöräilyn kannalta. Hölkkää taas ei kestä poliv ja uimareissuun menee helposti kaksi tuntia. Vaikeaa on...

Kiva, että vetkulla ja Novellella alkaa flunssakin helpottaa! Me olemme kaikki kolma säilyneet koko syksyn terveinä naperon nuhaa lukuun ottamatta (koputtaa puuta). Ja nuhaahan ei lasketa, kun ei se onneksi mennyt tällä kertaa korviinkaan.

Hyviä vointeja!