Nyt tulee sitten puhtaasti poliittinen viesti. Ei sisällä raskausjuttuja, joten voi jättää väliinkin. Tämä ei ole polittinen foorumi, joten tämä saa olla viimeinen viesti tätä laatua.
Kelan systeemit eivät ole täydellisiä tai aukottomia, siitä varmaankin olemme kaikki samaa mieltä. Itse kuitenkin olen kohtuullisen tyytyväinen, enkä sanoisi, että tuet ovat ihan perseestä. Olen mieluummin mieheni kuin yhteiskunnan elättinä, vaikka systeemiä itsekin hyödynnänkin.
Minulla on tuttava, joka ei 33-vuotisen elämänsä aikana ole nähnyt tarpeelliseksi mennä töihin tai opiskelemaan, vaan on valinnut sossun luukulla lonnimisen. Onneksi tapaamme yleennsä vain kerran vuodessa, koska minulta meinaa katketa verisuoni päästä, kun kyrsii niin paljon. Kuitenkaan hänenkään tukiaan mielestäni ei voi poistaa, koska hänellä on isätön lapsi, jonka ei mielestäni pidä kärsiä kohtuuttomasti äitinsä valinnoista. Tuttavapariskunnan työssäkäyvä mies puolestaan oli kirjoilla isänsä luona ja nainen nosti asumistukia ja yksinhuoltajakorotuksia ja voitte uskoa, että kyrsi sekin. Kelassa ei epäilty mitään vaikka tämä "yksinhuoltaja" sai jo kolmannen lapsen samalla miehelle. Lopulta he menivät naimisiin ja huijaus loppui siihen.
Näitä tarinoita tietävät kaikki. Kuitenkin työttömien enemmistö on ihan oikeasti työhaluisia eikä kaikki pitäisi minusta kurjistaa liiaksi. Heissä on myös vajaakuntoisia, jotka tarvitsisivat enemmän tukea työllistymiseensä tai jotka voisivat siirtyä sairaseläkkeelle. Vuosia jatkunut työttömyys ajaa ihmisen todelliseen ahdinkoon, varsinkin jos asuu yksin tai jos molemmat ovat työttömiä. Edelleen kortistossa on ihmisiä, jotka menettivät työnsä jo 90-luvun laman aikana.
Kotiäitiys/-vanhemmuus puolestaan on väliaikainen, vapaaehtoinen valinta. Soisin toki yksinhuoltajille suuremman kotihoidontuen, mutta vanhempien enemmistölle ensisijainen motiivi ei ole raha, jolloin suuremmat tuet menevät "hukkaan" (toivottavasti ette ymmärrä tätä tahallanne väärin). Jatkossa eläkkeet ja terveydenhuolto vievät yhä suuremman osan verovaroista, joten pitää ihan oikeasti miettiä, mihin rahat riittävät. Kotihoidontukeenkin saa jo nyt ansiosidonnaista hoitolisää ja minimiäityispäivärahalla olevat saavat tehdä myös töitä äitiysloman aikana.
Tunnen vain yhden äidin, joka olisi kotona pidempään, jos tuet olisivat suurempia. Enemmistö yksinkertaisesti haluaa mennä töihin, kuten minäkin haluaisin. Tuttavapiirini enemmistö on käynyt amk:n tai yliopiston, mutta joukossa on paljon myös pelkän peruskoulun käyneitä tai muita "duunareita", joten ihan täysin vääristynyt kuva minulle ei välttämättä ole. Tämän palstan kirjoittajista suurin osa käy töissä. Oliko teillä taloudellinen pakko?
Kelan systeemit eivät ole täydellisiä tai aukottomia, siitä varmaankin olemme kaikki samaa mieltä. Itse kuitenkin olen kohtuullisen tyytyväinen, enkä sanoisi, että tuet ovat ihan perseestä. Olen mieluummin mieheni kuin yhteiskunnan elättinä, vaikka systeemiä itsekin hyödynnänkin.
Minulla on tuttava, joka ei 33-vuotisen elämänsä aikana ole nähnyt tarpeelliseksi mennä töihin tai opiskelemaan, vaan on valinnut sossun luukulla lonnimisen. Onneksi tapaamme yleennsä vain kerran vuodessa, koska minulta meinaa katketa verisuoni päästä, kun kyrsii niin paljon. Kuitenkaan hänenkään tukiaan mielestäni ei voi poistaa, koska hänellä on isätön lapsi, jonka ei mielestäni pidä kärsiä kohtuuttomasti äitinsä valinnoista. Tuttavapariskunnan työssäkäyvä mies puolestaan oli kirjoilla isänsä luona ja nainen nosti asumistukia ja yksinhuoltajakorotuksia ja voitte uskoa, että kyrsi sekin. Kelassa ei epäilty mitään vaikka tämä "yksinhuoltaja" sai jo kolmannen lapsen samalla miehelle. Lopulta he menivät naimisiin ja huijaus loppui siihen.
Näitä tarinoita tietävät kaikki. Kuitenkin työttömien enemmistö on ihan oikeasti työhaluisia eikä kaikki pitäisi minusta kurjistaa liiaksi. Heissä on myös vajaakuntoisia, jotka tarvitsisivat enemmän tukea työllistymiseensä tai jotka voisivat siirtyä sairaseläkkeelle. Vuosia jatkunut työttömyys ajaa ihmisen todelliseen ahdinkoon, varsinkin jos asuu yksin tai jos molemmat ovat työttömiä. Edelleen kortistossa on ihmisiä, jotka menettivät työnsä jo 90-luvun laman aikana.
Kotiäitiys/-vanhemmuus puolestaan on väliaikainen, vapaaehtoinen valinta. Soisin toki yksinhuoltajille suuremman kotihoidontuen, mutta vanhempien enemmistölle ensisijainen motiivi ei ole raha, jolloin suuremmat tuet menevät "hukkaan" (toivottavasti ette ymmärrä tätä tahallanne väärin). Jatkossa eläkkeet ja terveydenhuolto vievät yhä suuremman osan verovaroista, joten pitää ihan oikeasti miettiä, mihin rahat riittävät. Kotihoidontukeenkin saa jo nyt ansiosidonnaista hoitolisää ja minimiäityispäivärahalla olevat saavat tehdä myös töitä äitiysloman aikana.
Tunnen vain yhden äidin, joka olisi kotona pidempään, jos tuet olisivat suurempia. Enemmistö yksinkertaisesti haluaa mennä töihin, kuten minäkin haluaisin. Tuttavapiirini enemmistö on käynyt amk:n tai yliopiston, mutta joukossa on paljon myös pelkän peruskoulun käyneitä tai muita "duunareita", joten ihan täysin vääristynyt kuva minulle ei välttämättä ole. Tämän palstan kirjoittajista suurin osa käy töissä. Oliko teillä taloudellinen pakko?