Kolmekymppiset TOKAkertalaiset JOULUKUUSSA

Olittepa te taas olleet ahkeria ! Paljon juttua pitää koittaa muistaa kommentoida kaikkiin mihin oli tarkoituski .

Aivan ensiksi Vadelmaunelmalle onnea! Lämmittää mieltä ja sydäntä, että teillä pitkän odotuksen jälkeen on odotus käynnissä! Onnea nyt viimeisille viikoille vielä ja koita ottaa mahdollisimman rauhassa loppuaika .

Piipillä ja Hazelilla alkaa olla tosiaan jännittävät paikat jo käsillä .

Ja Pössille voimia noiden oksentelujen kanssa. Ikävä homma, että jatkuneet koko raskauden ajan!

Noista painoarvioista... Meillä molemmat pojat arvioitiin alle lopullisen painon. Esikko oli kuulemma alle 3,5kg (syntyessään melkein 4kg) ja nuorempi korkeintaan kolme kilonen pieni vauva (painoi 3,6kg). Tosin samassa paikassa arvioitiin ystävän kaksi vauvaa isohkoiksi ja hiukan alle kolme kilosia sitten lopulta tuli.

Pottailuista, meillä jätettiin loppu kesästä vaipat pois. Jätettiin vain laittamatta ja jos nähtiin että pissahätä oli niin kannustettiin potalle (varmaan pöljän näköstä kun isä ja äiti hihkuu vieressä, että hyvä hyvä M nyt on hätä, mene koittaan tulisko jotain pottaan ). Muutaman kerran on tullu vahinko mutta ei olla sitä sen kummemmin noteerattu siivottu pois vain. Nyt on jo pidemmän aikaa osannut ite sanoa että pissattaa tai jos ollaan kotona niin menee omatoimisesti potalle tarvittaessa. Tuo toimi meillä, mutta luulen että jos alkaa näyttään että vaipattomuudesta huolimatta ei ala potalla käymään niin kannattaa se potta tosiaan laittaa vähäksi aikaa jäähylle ja koittaa uudestaan vähän ajan kuluttua.

Enään muutama päivä np-ultraan .

Varmaan jäi suurin osa jutuista nyt kommentoimatta, mutta pitää palata paremmalla ajalla takas. Nyt ei muuta kuin rauhallista joulun aikaa mammoille!

 

Tulin vain pikaisesti toivottamaan teille kaikille mahtaville mammoille oikein hyvää joulua!:xmas:

 

Joulusta selvitty suurin piirtein selväjärkisenä. Esikoinen sai sen verran paketteja, että jäi vielä joulupäivällekin aukaistavaa. Mutta ihan innoissaan oli kyllä pukista ja paketeista. Tosin pukin vierailu jännitti pientä niin, että joutui hakemaan rohkaisua ihan äitin sylistä asti, mutta uskaltautui sitten kuitenkin hakemaan lahjan pukin kädestä. Ja oli se äitikin ollut kilttinä, kun sai kaikenlaista kivaa ja tarpeellista.

Kvartti onpas jännä että sun kierto käynnistyi noin nopeasti! Mulla oli viimeeksi poissa 11kk, vaikka en enää 7 kk jälkeen imettänyt kuin iltaisin. Toivottavasti nytkin pysyy poissa. Yhtään ei ole ikävä...

Apua, meillä pudotellaan katolta lunta, täytyy mennä katsomaan ettei mene pojan päälle!

Muoks. Ei mennyt kun pieni oli katoksen suojissa, mutta heräsi kuitenkin ääniin. Tyttö jäi eilen mummilleen yöksi (ekaa kertaa siellä) ja mies hakee hänet vasta töistä tulleessaan. On kyllä oudon hiljaista ja rauhallista. Ihan kivaa vaihtelua, vaikka eilen tuli kyllä itku kun ajeltiin kotiin kolmistaan. Hirmuisen reipas neiti, vilkutteli vaan että menkää jo. En viitsi soitella perään, mutta toivottavasti kaikki on sujunut hyvin.

Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!

 

Tulin taas kertomaan kuulumisia, kun en nyt ole saanut aikaiseksi kirjoitella muuten. Eli täällä on ollut aika rankka loppuvuosi, kun eräällä läheisellä on syöpäepäily päällä ja siitä odotellaan uutisia hetkenä minä hyvänsä. Takana on siis erilaiset tutkimukset ja leikkauskin, jossa sitten varmistuu asian oikea laita. Lisäksi meillä on tämä talon etsiminen käynyt kuumana ja tietenkin muuton valmistelu sinne väliaikaiseen vuokrakämppään. Se kämppä on aika masentava, siellä haisee tupakka tai joku muu hirveä eikä siitä päässyt eroon edes kunnon siivouksella. Nyt olenkin yksin tehnyt sitten muuttoa viimeiset viikot, kun mies on koko ajan töissä ja iltaisin ei tietenkään jaksa pakkailla. Onneksi aika hyvällä mallilla alkaa pakkailut olemaan, mutta niin ne pitää ollakin, kun viikonloppuna sitten muutetaan. Muuttoporukka meillä on supistunut ihan minimiin, ja tänään tuli taas takapakkia, kun yksi varma kortti ilmoitti olevansa kovassa kuumeessa. Ehkä se ehtii mennä ohi viikonloppuun mennessä, ei auta kuin toivoa parasta.

Raskauden osalta tilanne on myös vähän hankala. Supisteluita on tullut ja tuolla kohdunsuulla oli pari viikkoa sitten liikkumisen yhteydessä aika paljon tuntemuksia. Ensi viikolla on onneksi lääkärineuvola, joten siellä sitten tarkemmin nähdään tilanne. Perjantaina olen menossa sokerirasitukseen ja siinä samalla otetaan sitten maksa-arvot sen hepatoosin epäilyn vuoksi. Mulla on alkanut jalkapohjia kutisemaan viimeisten päivien aikana ja saattaa siis olla, että kärsin tässäkin raskaudessa tuosta hepatoosista. Viime raskaudessa siitä ei niin haittaa ollutkaan, kun tuli vasta niin myöhäisillä viikoilla ja poika syntyi itsekseen jo hyvissä ajoin. Mutta nyt on vähän huonosti vielä noita viikkoja kasassa, että toivon tosissaan, ettei kyse ole tuosta hepatoosista. Mut ens viikolla ollaan senkin suhteen jo paljon viisaampia.

Sorry kun en jaksa nyt kommentoida muiden tilanteita. Hyvää vuoden vaihdetta kaikille ja katsotaan taas koska pääsen palailemaan netin ääreen...

Niisku 27+0

 

Pikaisesti päivitystä tännekkin .

Aivan ensin voimia Niiskulle. Turhan paljon ikäviä asioita sattunu yhdelle ajankohdalle, tai no eipä noille läheisen syöpäepäilyille tule ikinä olemaankaan hyvää aikaa . Toivottavasti on väärä hälytys kuten myös sinun hepatoosi epäily...

Meillä täällä ollaan taas kerran sairaina. Nyt ollaan flunssassa pojat ja minä. Miehellä tuo selkä on mennyt vain pahempaan suuntaan. Eli 2 kärtyistä lasta ja 2 väsynyttä vanhempaa :/.

Tänään oli np-ultra. Yksin sinne jouduin lopulta menemään kun ei pojille löytynyt hoitopaikkaa siksi ajaksi. Kaikki oli hyvin. Sielä se pikkunen illisteli ja poukkoili. La tarkentui taas hiukan ja nyt siis lopulliseksi tuli 10.7.

Miten Ada? Eikös sinulla ollut se uä tänään kans?

 

Voimia Niiskunenälle kurjien uuyisten ja muuttohässäkän keskelle :hug:! Toivottavasti saatte hyviä uutisia ja asuntoasiat järjestyvät pian!

Me oltiin tänään ultrassa ja sieltä löytyi kuin löytyikin pikkuihminen :heart: n. 14 mm pituinen .
La olisi nyt sitten 12.8. ja sairaala Kätilöopisto (kos).

t.Ada 7+4

 

Nannalle onnea!!!!!!! Oltiinkin samaan aikaan asialla :wave:

 

Jaksamista Niiskulle! Toivottavasti hepatoosiepäily on väärä ja uusi kotikin löytyy pian.

Nannalle ja Adalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. Toivottavasti pahoinvointikin hellittää. Noista minun oksenteluistani vielä, että tosiaan ei ole jaktuvaa pahoinvointia, vaan sellaisia spontaaneja oksenteluja. Tulee äkkiä ja sitten helpottaa. Paha olo tulee kyllä, jos syö liikaa sokeria tai muuta hiilihydraattia, mutta sokeri on pahin.

Täällä sitä vaan lomaillaan. Alkaa olla jo vähän tylsääkin, mutta tuleepahan levättyä kunnolla. Huomenna ukon kanssa alennusmyynteihin. Mitähän tekemistä sitä keksisi kaksivuotiaan kanssa loppuviikoksi?

Myöhästyneet synttärionnittelut vielä Sashan naperolle! Pidittekö juhlia?

 

Minä täällä kurkkimassa. Kunpa pääsisin tänne ketjuun taas "virallisesti" mukaan!

Vadelmaunelma, aivan ihania uutisia! Olen miettinytkin, mitä sinulle kuuluu! <3 Onnea paljon <3 ja onnellista odotusta (peloista huolimatta)!

 

Mäkin toivon, että Citrus pääsee pian mukaan odottelemaan :heart:! Onko sun kierto jo asettunut? Sähän voit kuumeilla täällä meidän kanssa! Itse ainakin vähän kaipailin kuumeiluketjua tuossa taannoin

No onneksi Pössillä ei enää ole jatkuvaa pahoinvointia, vaikka kurja vaiva tuokin! Mä olen vähän/paljon siipi maassa tämän jatkuvan pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa! Ennen raskaaksi tuloa olin kuukauden kovassa flunssassa joka vaihtui suoraan alkuraskauden oireiluksi. Tuntuu, etten mä ole pitkään aikaan jaksanut tehdä yhtään mitään tekemisen ilosta, vaan väkisin puuskuttaen. Olen jopa miettinyt, onko musta vaan tullut laiska ihminen, että nyt se laiskuus sitten iski lähes 32 vuoiden jälkeen. Ja sekin vähän mietityttää, että miten näin laiska ihminen voi hoitaa kahta lasta,kun just ja just jaksaa hoitaa yhtä. Jos en tietäisi olevani raskaana, olisin varma, että olen masentunut. Ja saattaahan hormonit vähän niinkin vaikuttaa... olen yrittänyt pitää tämän mölinän sisälläni, sillä lapsi on lahja jne jne, mutta ehkä sen sanominen kuitenkin auttaa :ashamed:

 

Citrus kuumeilemaan vain tänne seuraksi . Toivottavasti pääset nopsaan tuonne joukon jatkoksi!

Adalle onnea ultrakuulumisista ja :hug: sitten samaan syssyyn masennuksen poikasesta. Ne hormoonit tosiaan voi vaikuttaa. Kuulemma ei ole edes mitenkään harvinaista että niin tapahtuu.

Tämä flunssa on jotain ihan hirveää! Pari päivää olin jo ihan hyvillä oloin oksentamattakin niin eiköhän se alkanu nyt taas kun ryvittää koko ajan niin paljon että siinä samalla hoituu sitte tuo toinenki asia:kieh:.

 

Onnittelut Nannalle ja Adalle ultrista! Ihanaa että kaikki kunnossa! :heart:

Ja toivottavasti Citrus pääset pian taas listalle

Ada, mulla on ollut nyt E:n syntymän jälkeen välillä tuollaisia mielialoja, tuntuu että koko ajan väsyttää ja jos ei itse ole sairaana niin joku muu on ja taas valvotaan. Välillä olen oikein onnellinen ja sitten välillä taas oikein onneton. Huomasin että jo se, että itse tiedostaa sen ja ikäänkuin hyväksyy että välillä surettaa ilman syytäkin, auttoi ainakin vähän. Mulla kyllä meni pari viikkoa sitten hermo mun äitiin kun itkin puhelimessa että en jaksa niin sieltä tulee kommenttia että "Tuohan on aivan naurettavaa, aikuinen ihminen, etkö sinä ole yhtään onnellinen kun sinulla on niin ihanat tytöt?" Ei paljon lohduttanut Sanoin sitten että mähän olisinkin varmasti ensimmäinen äiti joka masentuu synnytyksen jälkeen. Oli sitten soittanut mun siskolle, joka huolestuneena soitteli että onko kaikki kunnossa... Huoh! Nyt siis toki taas ollut parempi mieli, mulla näköjään tuo mieliala on ihan suoraan verrannollinen unen määrään. Ja välillä tosiaan kaipaisi vaan niitä rohkaisevia sanoja eikä mitään analyysia tai varsinkaan syyttelyä.

Mutta aivan rakastunut olen kyllä nyt tuohon pieneen neitiin :heart: Örisee ja sätkii jo kovasti, kädet menevät suuhun mutta vielä ei ota leluista kiinni eikä käänny. Seurustelee selvästi, hymyilee paljon ja on aika lungi tapaus muutenkin. Yöt menee pääasiassa yhdellä syötöllä, nyt on tosin taas nuhaa eli on syönyt useammin kun ei ilmeisesti saa syötyä ihan yhtä hyvin tai sitten herää tukkoiseen nenään ja vaatii ruokaa.

H:n kanssa unillemeno on helpottunut, vieläkin on pientä vääntöä, mutta kohtuuden rajoissa sentään. Ei oo tarvinnut enää 80 kertaa palauttaa. Istutaan yleensä jonkin aikaa vieressä, mutta esim tänään en pystynyt kun oli itsellä kova nälkä ja laitettava ruokaa ja E oli hereillä ja halusi seurustella. Palautin ehkä neidin sitten n. 5 kertaa jonka jälkeen nukahti. Huh, onneksi se taistelu on ohi, se oli aika kamalaa!

No nyt E alkoikin nukahtaa tuohon lattialle joten vein sänkyyn. Menen itsekin kun H vielä nukkuu.

Jaksamista kaikille pahoinvointien, väsymysten ja uhmisten kanssa!

Kvartti ja tytöt 1v10kk ja 2,5kk

 

Viimeisiä päiviä tätä vuotta vielä...

Niisku, jopas teillä on kaikenlaista murhetta kasaantunut. Syöpäepäily lähipiirissä vetää varmasti mietteliääksi. Toivottavasti hepatoosista ei olisi sulla kysymys, ja supistelutkin rauhottuisi vielä.

Ada ja Nanna, onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Moikka citrus, saahan täällä käydä kurkkimassa ja kuumeilemassa oikein mielellään. :wave: Toivottavasti liityt taas pian joukon jatkoksi.

Kvartti, mulla on ihan sama, että huonot yöunet vaikuttaa tosi selvästi mielialaan. Ja tämä pimeä vuodenaika oli mulle kaikkein pahin, kun Eki oli pieni. Oli jonkinasteisia masennusoireita silloin havaittavissa, mutta kevään myötä olo alkoi helpottua vähitellen. Toivon kovasti, että nyt kevätvauvan kanssa olisi vähän virkeämpi olo. Hyvä että Helmi menee taas jo helpommin nukkumaan.

Ada, kyllä varmasti ne hormoonit voi teettää kaikenlaista. Ja ihan ymmärrettäähän se on, jos ensin on ollut pitkään flunssaa ja siihen perään laitetaan alkuraskauden oireet, että alkaa jo kyllästyttää kaikki vetämättömyys. Muutama viikko, niin pääset sinne keskiraskauden puolelle. Eiköhän olo siitä ala piristyä.

Eiköhän se mieli virkisty kaikilla taas, kun lähdetään kevättä kohti, ja voi ruveta odottelemaan päivän pitenemistä, auringonpaistetta ja keväthankia.

Mulla oli eilen se toinen sokerirasituskoe. Ei ole kuulunut mitään neuvolasta, eli ehkä ne tulokset oli normaalit. En ole jaksanut soitella itse ja kysellä. Tänään kävin sitten piristykseksi kampaajalla ja sainkin vähän uutta ilmettä =)

Hyvää vuodenvaihdetta!

 

Hello mammuskat! Tulin vain pikaisesti toivottamaan teille oikein ihanaa uutta vuotta! Ensi vuonna sitten poksutaan oikein urakalla Iski flunssa ihan todenteolla. Toivottavasti menis jo ohi! Lähden huomenna esikoisen kanssa kotiseuruulle E-Pohjanmaalle. Ehkä sitten saa sairastaa, kun on apujoukkoja. Mies on nyt aamusta myöhään yöhön töissä, että ei voi auttaa yhtään. Kyllä tukiverkosta olis hirmuisesti hyötyä...

 

Jaksamista Adalle. Yritä antaa itsellesi lupa "laiskotella", jos siltä tuntuu. Varmaan on hormonitkin sekaisin. Minullakin oli alkuraskaus tosi vaikeaa työttömyyden ja muun takia ja itketti ja väsytti ja oksetti ja kaikin puolin kurjaa, mutta olo on tasaantunut. Tuskinpa tästä tulee yhtä seesteistä kuin esikoisen odotus, mutta parenpaan päin on menty ekan kolmanneksn jälkeen.

Aika tyly kommentti Kvartin äidiltä. Varmaan meidän vauva-aikoinamme ei oltu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kuultukaan. Nykyään saa sentään puhua asioista. Eikös baby bluesiakin oli melkein neljällä viidestä? Toivottavasti ei kehity kunnon masennukseksi. kunnon yöunet tekevät välillä ihmeitä.

Voimia kaikille väsyneille ja sairastuneille pikaista paranemista! Citrukselle plussatuulia.

Minulla on kuulkaa kerrankin hyviä uutisia. Meillä on nimittäin koko viikon asunut joku vieras lapsi, joka vain kikattelee koko päivän. Aivan ihana päivänsäde. :heart: Vaikuttaa vaihdokkaalta. Missä on meidän oma pikku äkäpussi? Taas olen saanut vahvistusta siihen, mikä jo tiesinkin eli että tuo napero rakastaa rutiineja. Jouluna ja synttärinä oli liikaa hösäämistä ja ihmisiä, mutta nyt on oltu kolmisin koko viikko ja käyty puistossa aamuisin, niin kuin asiaan kuuluu. Vähän jännittää, kuinka menee, kun varasin muksulle ja itselle matkan Tanskaan muksun kummitädin luo helmikuun alussa. Viime kesän italianmatka oli sen verran heikko menestys, ettei olla matkalla kuin su-ke eli 2,5 päivää perillä. En jaksu kuunnella sitä huutoa, kun ei ole mieskään tukena. Vaikka onhan tuo jo isompi ja voi vaikka päiväunetkin jättää väliin kokonaan, jos ei matkalla onnistu nukkuminen juuri silloin kuin pitäisi.

Oikein onnellista uutta vuotta kaikille äideille, vauvoille ja isommille lapsille! Isille myös!

Pössi ja Tessu 26+1 (taas uusi viikko, en ymmärrä...)

 

Hyvää tätä vuotta kaikki mammat. Ei taida olla vielä tammikuun pinoa, vai enkö vain huomannut. Moni muukin näyttää olevan flunssassa. Olen ollut kipeenä pari viikkoa, mutta nyt tuntuu, että helpottaisi. Toivottavasti, sillä ei haluaisi mennä synnytykseen puolikuntoisena.

Niiskulle: :hug: Toivottavasti syöpä- ja hepatoosiepäilyt osoittautuvat turhiksi. Ja saisitte muuttoapuja. Jaksamista myös muille noiden pahoinvointien ja sairastelujen kanssa. Ada: Itsekin olen miettinyt, että miten ihmeellä jaksan kahta hoitaa, kun välillä (usein) tuntuu, että yhdessä olisi kylliksi. Tuntuu kamalalta uutta vauvaa kohtaan. KÖ: Mun äiti olisi varmaan kommentoinut tuohon jaksamiseen, että "no enhän minä sille oikein mitään voi" ja lopettanut puhelun. Silloin kun S oli pieni ja olin uupunut siihen itkuun ja valvomiseen, niin mun äiti ei oikeastaan edes soitellut meille kysyäkseen kuulumisia. Ja jos soitti ja kuuli vauvan äänen, niin lopetti heti, vaikka mieheni olisi ollut siinä hoitamassa vauvaa. Vähän harmitti, että mitään sympatiaa/apua ei saanut sieltä taholta.

Hazel 36+6

 

Nyt on TAMMIKUUN pino pystyssä. Jatketaan siis siellä :wave: