Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

sori etten ole käynyt ilmoittautumassa edes, mutta hommaa, ja mielekästä sellaista, on ollut tosi paljon, ja nyt eilisestä asti sitten migreeni päällä joten veto aivan poissa.

piinis kohta lopuillaan, maanantaina on verikoe ja tulokset sitten tiistaina. oireita ei ole suuntaan eikä toiseen, vannon vaikka että nega tulee.. tisseissä on aina ennen tuntunut, mutta nyt ei mitään eikä missään, ärsyttää jo nuo lugetkin.. mihin lie positiivisuus kadonnut, mutta ehkä se sitten seuraavaan hoitoon saadaan jostain esille kaivettua(millon se sitten on, en tiedä vielä, nyt ,kohta vai joskus).

mutta taas on palattava hommiin jotka ei näin kevään myötä kyllä pääse loppumaan, moron

 

Kun on noin käsittämättömän upea kelikin, päätin alkaa odottaa vappua.
Mitäs teillä on suunnitteilla sen varalle? Itse harkitsen vakavasti piknikkiä Ulliksella
Helsingissä hyvässä seurassa B)

Kiitos spermavalistuksestanne! Kuulkaas rakkaat, olin silloin torstaina ihan hurja ja lähdin ajelemaan pikavauhtia miestäni tapaamaan. Niin sitten päädyttiin illanistumisen jälkeen hänen hotelliinsa, jossa yövyin ja suoritimme pakolliset kylvöt! Tekisi mieli vannoa, että nyt loppui kaikenlainen pakkotahtinen rakastelu. Että jatkossa kiitos vain sellaisia konsteja ja hoitoja, joissa ei tarvitse itse väkisin vääntää. Siis putkitushommat kutsuvat. :snotty:

Kesä, voihan samalla ihmisellä olla aivan erilaiset oireet tai oireettomuudet eri raskauksissa eikös vaan? Eipä siis vielä hätäillä tulosta jookos... mutta varmasti ISO piina siellä meneillään. Että jättitsemmpiä sulle!

Miru, tilanneraporttia? Ja anteeksi, en tarkoittanut edellisessä viestissä ohittaa sun huoltasi vähäoireisuudesta. Kyllähän mä tiedän, ettei se auta kun sanotaan tuohon tyyliin, että "Nauti nyt oireettomuudesta, vielä kerkeet kärsiä tarpeeksi huonosta olosta." Tarkoitus oli rohkaista, mutta tuo ei ehkä ollut toimivin tapa. Toivon sydämestäni, että hermosi kestävät ultraan asti ja saat vihdoin kuulla oman / omien pienten sydämenlyönnit!!!!!!

Millaisissa tunnelmissa Enni vietät viikonloppua? Anna auringon lämmittää mieltä ja masua ja etenkin siellä kyydissä olevia. Toivottavasti teillä miehesi kanssa on ollut jo parempi tunnelma.

Kummi, joko olet toipunut??!!
Ihan hurjaksi äityi sun olo kyllä. Pikaistakin pikaisempia paranemisia ystävä :flower:

Mullakin alkaa olla jo sellainen fiilis, että treffataan koska vaan!
Voikaahan hyvin!
Kuulutaan taas pian Sisuttaret! (Hehe, yritän tässä kehitellä meille lyhyttä ja ytimekästä nimeä...)

 

Täälläkin tekee mieli jo ruveta laskemaan öitä vappuun...Keli on tosi houkuttava ja paranee ilmeisesti vain ensi viikolla.

Kyllä sulla Ade on ollut vauhtia torstaina ! Ei voi ainakaan yrittämättä jättämisestä enää syyttää. Ja tuo illallistaminen, hotelli jne. kuulosti muutenkin erittäin mukavalta. Siitä innostuneena päätin, että lähdetään miehen kanssa vapunpäivänä vanhaan opiskelukaupunkiini yöksi ja illalliselle ja...Kiitos vinkistä! Piristystä tähän nyt tarvitaankin.. Vappuaaton suhteen ei ole vielä kummempia suunnitelmia, tylsää...

Tunnistan Ade myös itse erittäin hyvin tuon väkisin yrittämisen "ankeuden"; onneksi putkitus- ym. vaihtoehtoja on olemassa. Tai pitäisi puhua tietysti mahdollisuuksista! Tuskin kukaan meistä olisi kovin puutunut tuohon luomumenetelmäänkään, jos sitä ei tarvitsisi päivittäin tiettyyn aikaan kierrosta harrastaa...

Olo on ollut tänään ehkä millin verran parempi, mutta ei uskalla toivoa vielä parantumista ainakaan ääneen, kun muutaman kerran on jo viikolla tullut takapakkia...Maanantai jo vähän jännittää...

Voi jee, Kesällä on kyllä vielä jännittävämmät hetket tulossa tiistaina. Entä milloin Ennillä on pp:t täynnä?

Mirulle toivon minäkin aurinkoisia päiviä ja paljon tekemistä vapun toiselle puolelle asti.

Sisuttaret ei kuulosta hullummalta....tosin juuri nyt sellaista ominaisuutta en itsessäni näe . Entäpä lapselliset lapsettomat :/ ? No ei tosissaan...

 

Mukavaa viikonloppua.
KESÄlle peukut pystyssä ja muille jännääjile myös.

Tällää on uusi yritys polkastu käyntiin vasten lääkärin ohjeita. Eilen molemmilla oli sellanen olo, että nyt saa riittää tämä odottelu, tehdään se mitä tehtävissä on. Todellisia toiveita on kuitenkin turha nostatella kun kerran vikaa on aikas paljo siellä sun täällä meissä molemmissa, en edes tiedä onko kropan hormoonitoiminta missä jamassa, mutta pakkohan sitä on yrittää.
Antoiko teille lääkäri jotain ohjeita keskenmenon jälkeiseen elämään?

Kontrollikin lähenee, verikokeeseen meen ensi viikolla ja kovasti odotan että HCG olis jo hävinnyt. Uskoisin että kaikki on ok. Ajattelin myös investoida tulevaa kiertoa varten digiovulaatiotestiin. Kokeilen ensin kuinka se toimii ja sitten tulevaa PASia varten olenkin jo pro senkin käytössä. Koskaan en O-testiin ole plussaa saanut, olishan se kiva jos vika olisikin ollut testeissä eikä minussa, mutta toisin taitaa olla.

ADE ekstremereissu oli kyllä aika luettavaa, huh. Meillä kanssa toi väkisintoiminta ei toimi vois sanoa juurikaan, saapa nähdä kuinka tässä jatkossa käy... Toivotaan että teillä vaiva palkitaan.

Ihanaa, kesä tulee!! Aurinko paistaa ja saa syödä jätskiä koska on kuuma. Talvivaatteet pitäisi jonnekin taas tunkea. Pelokkain mielin kokeilen kesävaatteita, sopiikohan ne edes päälle. No jos ei sovi laitetaan kaappi uusiksi. Mikäs sen rauhoittavampaa kuin shoppailu

Auringonpaistetta ja plussia ensi viikolle :wave:

 

Heips kaikille. Ihanaa kun täällä on näin monia piristäviä kirjoituksia!

Kesällä on tosiaan iso-piina päällä, ja tekemistäkin siellä riittää!

Ei oo vappu-suunnitelmia täällä. Meidän muutamat ystävät on reissussa ja loput onkin sitten pienten lasten kanssa jossain muissa kuvioissa. Itsekään en ole jaksanut olla aktiivinen. Toivottavasti olis kuitenkin hyvät ilmat, niin vois ainakin ulkoilla, jos ei sitten jaksa muutoin vappu-humuun mennä näine piinoineen.

Adella on ollut kyllä vauhti päällä, ihan mahtavaa! Eipähän tarvitse sitten jossitella, ettette yrittäneet riittävästi. =)

Kiva, että Kummillakin pahimmat hetket alkaa olla takana, ja toivon todella että siellä pysyvät!

Meillä valitettavasti on ollut tosi vaikeeta miehen kanssa. En ymmärrä yhtään, tuntuu että sillä on jotain patoutunutta vihaa mua kohtaan. Ja kuulemma ei usko tässä onnistumiseenkaan ollenkaan. Oon kyllä ollut tosi ahdistunut ja ennen kaikkea ihmeissäni. Ymmärtäisin jos oltaisin piinailun loppuvaiheessa, mutta vastahan tässä tehtiin siirto! Yritin kaikkeni, etten olisi lähtenyt riitelyyn mukaan, mutta jotenkin koen myös tulleeni väärin kohdelluksi, niin en sitten pystynyt hillitsemään. Nyt se riitely kaduttaa tietenkin erityisesti, kun tietää, että onnistuminen hoidoissa on niin pienestä kiinni muutenkin, että ei tollanen raivoaminen ja ahdistuminen varmaan hyvää tee. Tapasin kuitenkin kaveria ja se helpotti onneksi vähän oloa. Yritän nyt tästä eteenpäin vain pysytellä poissa sen ukon tieltä.

Pieni Enkeli, meillä keskenmenon jälkeen ei annettu mitään ihmeempiä ohjeita, kun hcg laski melko nopeasti ja kaikki oli ikään kuin taas ennallaan sanottiin, että voi alkaa taas yrittämään jos siltä tuntuu.

Kyllä niissä ovistesteissä on eroja, joten kannattaa ainakin kokeilla sitä digiä. Jotkut suosittelevat, että voi testata pari kertaa päivässäkin, jos ei muuten meinaa löytyä.

Mukavaa viikonlopun jatko ja aurinkoa!

Enni, pp3 (VASTA)

 

Täällä täti hukassa ja nega tikussa. :| siirryn taustailemaan ja sitä pirun tätiä metsästää.

 

Moi taas, armahaiset nettiystäväni!

Tsemppi ensin Pigletille, jospa viiva tikkuun vielä tulisi. Ja jos ei, voimia ja rentouttavaa (?) taustailua. Välillä se varmaan onkin ihan paikallaan...

Pieni Enkeli: ohjeita km:n jälkeen ei meille juuri annettu. Ultrassa kävin nappuloiden oton jälkeen n. 3 viikon päästä, jolloin todettiin, että kohtu on tyhjentynyt ja kaikki "ok". Lääkäri muistaakseni mutisi jotain, että yhden kierron voi pitää taukoa, jos siltä tuntuu, muttei mitään sen tarkempaa. Ei sitten pidetty . Voimia myös teille. Ja jos siltä tuntuu, että olo ja fiilis paranee sillä, että uutta raskautta rupeaa pian yrittämään, ei se voi kovin huono suunnitelma olla.

Olen pahoillani, Enni, että teillä on ollut vaikeaa. En osaa oikein lohduttaa mutta :hug: :hug: täältä kuitenkin. Onhan nämä hoidot todella raskaita psyykkisestikin sekä miehelle että naiselle. Ehkä miehesi suree ja stressaa jo etukäteen mahdollista epäonnistumista, joka sitten realisoituu riitelynä tms? Huomaan ainakin itsessäni, että vaikka asiat olisivat joskus kuinka mallillaan tahansa, sitä panikoi jo tulevaisuuden takia, rähjää ja suhtautuu pessimistisesti kaikkeen..ettei ainakaan niin kovin korkealta putoaisi. Ja suoraan sanottuna en usko, että riitely voisi tässä vaiheessa tehdä solun jakaantumiselle yhtään mitään haittaa. Se elänee tällä hetkellä ihan omaa elämäänsä. Tärkeämpää on ilmaista/tunnistaa tunteensa kuin yrittää niitä haudata.

ON: P.at tässä mitään paranemista vieläkään ole tapahtunut. Hyvä, ettei lääkäri tänään mulle suuttunut, kun kerroin, mitä oireita mahdollisesti synarelasta olen saanut....Sen aineen käyttö lopetettiin saman tien ja jatketaan nyt ensin puregonilla (keskiviikosta alkaen) ja ilmeiseti orgalutran jarruna ensi viikon alussa. Saikku senkuin vain jatkuu ja (lääkäri)täti pelotteli vielä, että jos verikokeissa (kalium, natrium tms.) on jotain kuivumiseen viittaavaa, niin osastolle vaan tippaan. Vappuani en kyllä suosiolla siellä vietä |O . Onneksi synarela oli muuten tehnyt tehtävänsä, munasarjat uinuivat siellä kauniisti . Hieman erikoiselta tämä mun reaktio kyllä kuulostaa, kun ei kuulemma 20 vuoteen ole tällaista eteen tullut....

Mutta nyt lepäilemään :wave: !

 

Huhuu Sisuttaret!

Kesä olit tänään verikokeessa? Koska saat huomenna tulokset??! Täällä jo odotellaan malttamattomana uutisiasi! Ja peukut kipeinä!!

Kummi, eipä olleet sun sivuoireet sitten aivan standardivaivoja, huh huh!! Tekee kyllä pahaa ajatella, mitä olet saanut kärsiä siellä nainen. Eikä, et kyllä nyt joudu minnekään sairaalasänkyyn vapuksi. Joten nyt paranemisia!! Onneksi sait edes jotain hyviäkin uutisia (Synarela).

Piglet, kurjaa, ettei plussaa näy, mutta tätikin on kateissa. Toivotaan tilanteen ratkeavan pian! Tulehan kertoilemaan.

Enni, Vähän sama kävi mielessä kuin Kummilla tuon miehesi suhteen. Ehkei se viha Ennikulta ole niinkään sua kohtaan vaan piinaavaa, hoovetin ja veemäisen raskasta tilannetta kohtaan!!! Voisikohan sua auttaa hitusen sellainen ajatus, että sun miehesi voimakas reagointi kertoo ehkä myös siitä, että asia on hänelle todella tärkeä ja pistää noin paljon tunteita liikenteeseen?!

Enkeli siitä vaan etenemään hommassa, jos on sellainen olo. Kysyit ohjeista keskenmenon jälkeen. En saanut kovastikaan ohjeita ja kaikkihan meni joka tapauksessa pepulleen, kuten voit vaikka lukaista ekan sivun tilityksestäni. Jos suinkin mahdollista, pyydä ultraus vaikka HCG olis hävinnyt!!

Miruska? Missäs menet?

(.) Vieläkin hymyilyttää viime viikon kaahailu miehen luokse. Huh, kyllä väsytti kun heräsin seuraavana aamuna klo 5.15 ja lähdin kohti työpaikkaa noin 150 km:n päähän...Kuten joku totesi, ainakin on yritetty. On tämä neljän viikon sykli kyllä jo aika tuttu ja piinallinen: Ensin odotellaan ovista, jonka bongaamisesta syntyy riemu. Sitten pakkokylvöjä välillä paremmissa, välissä huonommissa fiiliksissä. Seuraavaksi mahdollisesti joukko erinäisiä nipistelyjä, nälätyksiä, heikotuksia ja muita takuuvarmoja raskausoireita, jotka lopulta osoittautuvat clomioireiksi. Sitten joko tikulla nega tai uusi uljas kierto käynnistyy. Ja taas vajotaan pohjalle. Miten ihmisen mieli voikin olla niin raskaana ja sitten niin ei-raskaana muutaman päivän välein. Aika skitsoa. :kieh:

 

Tere!
Voi Kummi, onpa se lääke nyt kurjat olot saanut aikaiseksi, ihan kun ei ois muutenkin rasittavaa! Toivottavasti nyt pääset pahasta olosta eroon! Ja kiitos kun ajattelet ettei olla riitelyllä pilattu koko hommaa. Lääkäri viimeks sanoi, että epäonnistuminen johtuu yleisimmin alkiosta eikä siitä mitä on tai ei ole tehnyt! Olin sen jo ehtinyt kaiken keskellä kuitenkin unohtaa!
Ade, tää on todella skitsoa menoa! Mä kans luulen hetkittäin olevani raskaana, vaikka mitään oireita ei ole! Kohta taas vajoan pohjalle, kun en voi uskoa vähääkään että olisin raskaana! Hullua, miten nää tunteet vaihtuu tähän väliä!
Täällä kanssa kaivataan Kesää ja Mirua sekä kaikkia muita kohtalotovereita!

 

Heippa kullanmurut!

Olen ollut laiska kirjoittamaan. Päivät meni viikonloppuna ulkona pihahommissa ja illalla sitä ei ihmeempiä iltasatuja tarvittukaan, kun jo sänkyyn kaaduin. Väsymystä, täysin tolkuttoman loputonta nälkää ja herkkyyttä. Aamuisin pahoinvointia, kuvotusta, ällötystä. Aika perusoireet ilmeisesti. Vielä viikko tätä odottelua "epätietoisuudessa" ja sitten selviää, onko ja mitä matkassa.

Enni, toi sun kuvaama tilanne kuule kolahti täällä ja voin sanoa, että samoja kriisejä ollaan käyty läpi. On ollut jaksoja, jolloin mies on tuntunut omasta mielestä jopa kylmältä minua kohtaan ja erityisesti ne on sijoittuneet piinapäiviin. Nyt kun olen oppinut ymmärtämään ja tuntemaan miestäkin paremmin, se on juuri kuten Kummi sanoi. Hän yrittää vähentää sitä pudotusta, pitää realismia pelissä (ihan liiaksikin), koska tietää kuinka minä putoan..ja hän mukanani, koska olen hänelle niin valtavan tärkeä. Todella rankkojen riitojen ja välillä jopa "se on loppu"-tyyppisesti päätyneiden taisteluiden jälkeen ollaan kuitenkin tultu ihan eri tasolle. En tiedä, mikä siinä ennen muuta on ollut avainasemassa - ehkä tällaiset kriisit vain pitää käydä läpi ja kumpikin kun yrittää selviytyä omalla tyylillään ja samalla pitäisi vielä parisuhdekin pysyä kasassa, on siinä kertaheitolla kenelle tahansa liikaa kannettavaa. Halaus :hug:

Kummi, voi itku mitä olet käynyt läpi. Sait sitten kunnian olla 20 vuoteen ensimmäinen tappaus. Hieman kyseenalainen kunnia, mutta toivotaan, että Puregon onki sitten ihan toista maata. Joko pääsit harjoittelemaan pistoshommia? Eihän ollut niin kamalaa kuin voisi etukäteen kuvitella?

Ade, meillä nuo romanttiset "kylvömatkat" on kyllä vuosien saatossa tulleet tutuiksi. Monesti vielä niin,että mies olen lähtenyt töiden jälkeen junalla vaikka Turkuun. Hengaillut illan, kun mies on vienyt asiakkaita ulos syömään ja yrittänyt väkisin pitää itseäni hereillä hotellihuoneen nukuttavan ihanilla sängyillä, kunnes pitäisikin sitten tehdä ihan jotain muuta kuin nukkua... työkaverit ovat ihailleet, voi että kun te viitsitte järjestää tuollaisia ihania romanttisia juttuja - hah, tietäisivätpä vaan! Ja on se niin totta mitä tuossa ihmettelit tästä neljän viikon syklistä. Ehkä ihmeellisintä on se, ettei ihminen "opi" vaan kaikki samat tuntemukset, aprikoinnit, toivo, pettymys, suru, kirveen heittäminen kaivoon toistuvat. Toisaalta taas lohdullista, että aina se uusi toivo herää ja antaa voimia jatkaa.

Kesälle hurjasti peukkuja täältäkin!!! Tulethan kertomaan uutiset meille kun suinkin kykenet!

Enkeli, meille annettiin ohjeeksi odottaa yksi kierto. Eikä oikein fiiliskään olisi vielä antanut myöden aiemmin. Toki jälkitarkastus, ultra ja verikoe olivat ne ehdottomat selvitettävät ennen yritystä. Mutta omaan tuntemukseen on hyvä luottaa myös ja jos siltä tuntuu niin siitä vaan. Toivotan onnea, että toipuminen on sujunut hyvin ja suotuisat olosuhteet uuden elämän alulle olisi olemassa.

|O uni tulee jo pikkuhiljaa. Iltapesulle ja sänkyyn, mars!

 

Hip, vointi paranee koko ajan...H.tin lääkkeet minkä tekivät. Toivottavasti pysyvät nyt myös siellä pippurin kasvumaisemien suunnalla. Ei ollut verikokeissa myöskään kuivumisen merkkejä, joten vappua kohti nenä punaisena kotona B) . Huomenna ajattelin jopa rohkeasti mennä töihin hakemaan lomafiilistä .

Itse asiassa piti ruveta tiedustelemaan tuota piikitysasiaa. Sain siis eilen ohjeet ja kynän (tuttu pistoskynä, samanlainen kuin sukulaistytyön insuliinikynä, jolla olen joskus joutunut häntä pistämään), olivat ihan selkeät. Mutta unohdin jo tietenkin, pitikö siitä injektionestepullosta (siis Puregon) ottaa suoja tms. irti ennen kuin sen laittaa kynään...? Että ainetta varmasti tulee ?

 

:attn: hcg alle 3, ei edes kiinittymisyritystä.... sen oli tuntuinen olokin, mutta perjantaina taas uusi suunnittelukäynti.. millonkohan sitä osaa lopettaa..?
Kivaa kuitenkin että nyt voi viettää hieman kostean vapun, tosin työn äärellä, mutta onnistuu ne hommat pienessä sievässäkin...
ei tarvii puregon-pullosta ottaa mitään suojia pois, senkun tuikkaat sen kynään, muistat vaan yhden napsun verran pyöräyttää sitä annosmittaa, näet että ainetta sitten tulee.. niissä on aina ylimäärästä ainetta ampullissa, riittää ruiskasta hyvin joka neulalle..

nyty lypsylle..

 

Voivoi Kesä :'( , :hug: :hug: !
Onneksi sun asenteesi vaikuttaa kuitenkin olevan aika kohdallaan, ts. vappua odotellessa . Ja uusi suunnittelukäynti vie varmaan lisäksi ajatuksia jo eteenpäin.

Höh, mulle ei sanottu mitään, että siitä pitäisi ottaa "napsun verran pois"...???

 

Aurinkoista vappua, siskot B) !
Mökki kutsuu....

 

Aurinkoista Vappua kaikille myös täältä!! nauttikaa, rentoutukaa, unohtakaa nämä kuviot vähäksi aikaa. :heart:

Kesälle ISO :hug: seuraavalla kerralla sitten, eikö niin. Voimia sinne ja rentouttavaa hieman kosteampaa vappua

 

Tulipas hieman pidempi kirjoitusbreikki tuossa, mutta täällä ollaan!
Vappu tuli juhlittua perusteellisesti ja siitä onkin nyt heikkoa oloa kropassa
havaittavissa... Onneksi tänään on vapaapäivä... Muutoin kyllä on ollut aivan
tavallinen olo, ei mitään clomien hämääviä jälkiefektejä tällä kertaa.

Kuinkas vappu sujui itse kullakin?

Kesä, sinä näköjään tunsit oman kroppasi, kun aavistelit negaa. Olen pahoillani. Hienoa, että sulla on voimia jatkaa eteenpäin kuin se kuuluisi mummo lumessa! Mitäs suunnitelmia teitte lääkärissä?!
Miten Kummin piikittely on sujunut? TOIVOTTAVASTI et ole joutunut kärsimään enää kammottavista sivuvaikutuksista. Milloinkas menet ultraamaan muniksia? Mökkivappu kuulosti ihanalta!
Enni-piinailija?! Miten menee? Ulkoilitkos vappuna, kuten suunnittelit?
Entäs Miru ja pikkuiset? Eikös SE ultra ole ihan muutaman päivän päästä?!

Ihanaa, viikonloppu alkaa. Nyt tämä tytsi lähtee kampaajalle.
Kuullaan taas!!!

 

vappu on taas juhlittu ja täytyy sanoa, että hyvin epäperinteisesti. Ainoa perinteinen asia oli tolkuton "krapula" vapunpäivän brunssilla, eipä oikein ruoka maistunut. Täällä siis pikkuinen/-set kovasti taitavat kasvaa ja oireet sen mukaiset. Ei päästetä helpolla..mutta sitä saa mitä tilaa. Ultra tosiaan maanantaina - oireista huolimatta, kyllä pelottaa ja jännittää kovasti, kuinka käy..

Tulkaahan muutkin kertoilemaan kuulumisistanne :wave:
Adelle rentouttavaa vapaapäivää!

 

Heippa vaan toverit!

Kesä, pahoittelut negasta! Hienoa kuitenkin että katsot jo eteenpäin ja mietit tulevaa. Voimia siihen tarvitaan, ja niitä sinulle lähettelen!

Täällä vappu sujui hyvin rauhallisesti, vähän käytiin kaupungilla haistelemassa aurinkoista vapputunnelmaa ja kyläiltiin. Tähän asti mua ei oo hirveesti haitannut, että oon joutunut hoitojen takia kieltäytymään alkoholi-pitoisista juomista, mutta nyt kun tosiaan joulukuun alusta asti oon syljeskellyt pääasiallisesti lasiin joka tilanteessa, niin alkaa jo vähän kismittämään. Nytkin siis liikuskelin autolla ja käytin sitä tekosyynä, kun en muutakuin haistanut mitä lasissa kulloinkin on. Eli olen Adeliini sinulle vähän kateellinen, kun juhlit vappua, niin kuin asiaan oikeasti kuuluukin!

Täällä kanssa jännitetään Kummin muniksia ja toivotaan, että vointi on ollut hyvä ja olet päässytä nauttimaan mökkeilystä. Sain muuten kauhean paniikin itselleni nyt niistä kilpirauhasarvoista, huomasin että olit kanssa käynyt kirjoittamassa siihen pinoon. Aionkin nyt ottaa tänään yhteyttä klinikalle ja/tai työterveyslääkäriin sekä pyytää että ottavat multa ne vasta-ainearvot myös, joista voi lukemani perusteella sitten päätellä, että onko sitä vajaatoimintaa oikeasti vaiko eikö! Olen tähän asti ajatellut, etten ala penkomaan näitä asioita oman mielenrauhan takia, vaan yritän luottaa hoitaviin lääkäreihin, mutta toisaalta nyt harmittaa etten itse ole aiemmin kiinnittänyt näihin arvoihin mitään huomiota ja vaatinut lisätutkimuksia! Yritän nyt vielä takoa päähäni, että panikoin turhia, mutta huonolla menestyksellä. :headwall:

Miru, toivottavasti siellä on vointi pysynyt hyvänä. Otahan iisisti siellä haravan varressa, jookos? Koska pääsetkään ultraan? Varmaan hermostuttavaa, mutta ultran jälkeen sitten voitkin alkaa nauttimaan raskaudesta täysin rinnoin! Ja sehän taitaa tuoda vielä ekstra-jännitystä, että onko siellä yksi vai kaksi tarranut kiinni! :heart:

Itsellä ei ole niin mitään oireita, jossain vaiheessa mahassa tuntui jotain pientä, mutta se kaikki on jo hävinnyt taivaan tuuliin! Eli lugetkaan ei näin pienellä annostuksella enää saa mitään pingotusta aikaan... Jos uskallan ajattelin että testaisin jo sunnuntaina, jolloin on kulunut 2 viikkoa oviksesta, vaikka virallinen testipäivä olis vasta keskiviikko. Haluan nähdä, onko mitään kiinnittymistä edes yrittänyt tapahtua. Kyllä menee aika hitaasti, jäin etätöihin kun toimistolla on niin hiljaista, että tuntuisi tyhmältä istua siellä yksin. Toisaalta nyt täällä kotona töiden teosta ei meinaa tulla mitään, kun mielessä pyörii vain tämä yksi ja sama piinailu!

Pitänee tästä palata töiden kimppuun, mutta kohta varmaan taas täällä hermoilemassa. :kieh:

 

Enni, sama meininki täälläkin! Teen töitä etänä. Eli: 15 min työjuttuja, joku pieni napostelu, kaksplussan sivujen tsekkaus, sohvalla 10 minuuttia pahoivoinnista toipumiseen ja sitten taas uusi kierros. Kovasti sinulle hermoja ja toivoa näihin viimeisiin piinapäiviin. Muistathan, että olin varsin oireeton itsekin noina päivinä ja niin on ollut moni muukin plussannut, riippumatta oliko kyseessä tuoresiirto vai pas. Lueskelin uteliaisuudesta tuota kilpirauhaspinoa ja aivan uskomattomalta kuulostaa, jos asiat todella noin ovat ja useita hoitoja on ihmisillä viety läpi korkeista arvoista huolimatta.

Tsemppiä!

 

Miru, täällä taas! Kyllä on tuottavaa tää meikäläisen työn teko. Nyt vähän huono omatunto, kun ei saa oikein mitää aikaan. Kollegat varmaan luulee, että oon niin krapulassa, etten sen takia pääse töihin :ashamed:. Onko siellä oikein halittu pönttöä, vai onko pahoinvointi enemmän heikotusta?



Joo se kilpirauhasasia alkoi mua vaivaamaan toden teolla. Vaikka mitään selkeitä oireita mulla ei siihen viitaten KAIT ole. Eli paino ja kuukautiset pysyneet normaaleina, mitä nyt viimeksi tietty kierto venähti, ja joskus vuoto on aika runsasta. Jo ennen tätä lapsettomuutta, mulla on ollut masentuneisuutta, itkuisuutta ja saamattomuutta, ja sen takia luulin, että mulla olis ollut hormoniarvot jotenkin pielessä, mutta kun ne sitten mitattiin, sanottiin vain että ihan ok ne ovat. OIreita vajaatoiminnassa ovat myös väsymys, muistamattomuus ja hitaus, ja niitäkin mulla on ollu aina ajoittain. Ei kuitenkaan sillä tasolla, että ne olis haitannut muuta elämää. On tää kyllä sellasta salapoliisin hommaa!

Nyt taitaa kyllä työt olla tältä päivältä paketissa. Lähden kohta tuulettumaan pihalle ja kauppaan ja postiin. Ja EHKÄ apteekkiin. Ei kyllä ihme, jos tässä kohta alkaa kiloja tulla lisää kun käyn koko ajan ruokakaupassa ja ostan ihan liikaa kaikkea, joita sitten on pakko syödä!

 

enpä taas ole koneelle kerennyt, nytkin pitäis kyllä laskuja laittaa maksuun, mutta tulin pyörähtään ensin täällä.

Juu, tulee nyt sitten kesätauko näihin hoitoihin ja ehtii taas tulla vuosi täyteen yritystä.. jotenka varmaan nyt jään hiukka taka-alalle, jo ihan vaan tän työn paljoudenkin takia.. yritän käydä kurkkimassa aina kun vaan ehdin teidän kuulumisia, mutten varmaan ehdi joka kerta puumerkkiä pyöräytään, mukavaa kesää , pärjäilkää!

 

Tervehdys! En olekaan tänne pitkään aikaan puumerkkiä jättänyt, noin viikkoon siis.

KESÄ, pelkään pahoin, että meilläkin hoidot jatkuu vasta kesälomien jälkeen, vielä 3 pitkää kuukautta siis pitää odotella ennen kuin pääsee edes piinailemaan. Mukavaa kesää teille.

Tänään on pinna ollut todella kireällä. Odotan malttamattomana tätin saapumista, mutta mitään ei tapahdu säryistä ja jomotuksista huolimatta. Samanlaista tuhrua kuin ennen kma on ollut nyt jo pari päivää, mutta siinäpä se. Viikkoko tässä pitää vielä odotella, pöh. Ensi viikolla toivon lääkäriltä myös kommenttia siihen, missä mennään hormonitoiminnan suhteen, jospa se jotain ultralaitteillaan näkisi ja osaisi kertoa kauanko tässä vielä pitää odottaa.

Koskaan ei tunnu olevan hyvä just nyt juuri näin, aina pitää odotta jotain. Mahtaa olla pahemman kerran vikaa allekirjoittaneen korvien välissä.

 

Heissuli rakkaat sisuttaret!
Menen ihan kohta ulos aurinkoon talotalkoisiimme terassia öljyämään,
mutta oli pakko tulla tänne eka pistäytymään!

Kesä, tulee kyllä ikävä sua... käyhän välillä tosiaan moikkaamassa! Tärkeintä tietty on, että nautit kesästä ja annat sekä kropan että mielen levätä. Jospa saisimme joskus syksyllä sellaisen tapaamisen aikaiseksi, että ennättäisit maatalon kiireiltä mukaan.

Enkeli, oikeassa olet tuossa odottelussa. Sitä tämä on mitä suurimmissa määrin. Voi kun osaisikin lopettaa ikuisen seuraavan etapin odotuksen ja keskittyä tähän hetkeen. välillä jopa onnistun psyykkaamaan itseni siihen, mutta sitten iskee taas jokin aikataulutusstressi.
Voimia kamu!!

Enni, sinä taisit harkita testaamista tänään?! Jännitän täällä kanssasi kovasti. Tulethan tuomaan uutiset ja jakamaan tunnelmat jookos? Toivon NIIN kovasti teille plussaa. :attn:

Onkos Kummi palaillut vappuhumusta? Mitenkäs sun hormonihumut? Kuulumisia kaipaillaan..!

Mirunen, onko sulla ultra aamulla? Nuppu ja Papu siellä jo odottelevat. Voin vain kuvitella tunnelmiasi ja ajatuksiasi tänään... Voi Miru, olet ajatuksissa!!

Keli on kuin satukirjasta.
Sinänsä mukavaa, mutta meillä on suuri stressi ja suru meneillään, kun ollaan päätymässä talon myymiseen. Ihan käytännön juttujen vuoksi, joista suurin on raha. Mutta jotenkin tän talon mukana menee osa täyttymättömistä unelmista.... vierashuoneesta ei tullut lastenhuonetta ja niin edelleen. Toisaalta on vapauttavaa pystyä tekemään päätöksiä, raskaitakin. Ja ovatpa ajatukset vähän muualla kuin lapsettomuudessa.
Mutta nyt kyllä aion mennä ulos nauttimaan arskasta ja halaan teitä kaikkia oikein kovasti.

Ja eiköhän lyötäisi joku treffiajankohta lukkoon?? Minäpä ehdotan: tiistai 20.5., keskiviikko 21.5. tai torstai 22.5.? Toivottavasti mukana on kovasti limun juojia silloin

 

Ade, kiva kuulla sinusta! Tuo talon myyminen vaan kuulosti kovin surulliselta..nyyh. Jos minun pitäisi lähteä tästä talosta, joka osa minua, tuntuisi ihan kauhealta. Eihän se elämä siihen lopu ja parempi tehdä päätöksiä kuin kärsiä tekemättömistä päätöksistä.

PIkaisesti nyt vaan omaa napaa ja takaisin pihalle - sieltä ei voi olla pois!

Eilen aamulla alkoi ruskea vuoto, jota kesti koko eilisen päivän. Vähäistä, mutta tippui kuitenkin ihan pönttöön asti vessakäynneillä. Alavatsa on hieman aristava, mutta kunnon kipuja ei ole. Tänään tuhrua tulee vessapaperiin enää - ainakin toistaiseksi. Olen siis hyvin pelokkaissa tunnelmissa menossa huomiseen ultraan. Toiveikas olo on vaihtunut sellaiseen - niin, miksi muka voisin onnistua tälläkään kertaa, eikai se voi niin helpolla mennä..- realismiin. Nyt yritän nauttia tuosta uskomattomasta kesästä ja saada pientä lohtua nähdessäni pihan vihertävän ja kukkien kasvavan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Kesä, mukavaa kesää ja hoitotaukoa sinulle! Käyhän aina välillä päivittämässä kuulumisiasi, jotta pysymme ajan tasalla!

Pieni Enkeli, totta on, että tuntuu välillä siltä, että se elämä jatkuu ympärillä, mutta itsellä se on jatkuvaa odottelua ja sellaista "normaalia" elämää ei edes tunnista... :hug: Toivottavasti saat lääkäriltä ensi viikolla hyviä uutisia!

Adeliini, voi teitä! On varmasti haikeaa luopua omasta talosta ja kodista. Koti on kuitenkin siellä missä te olette, taloja ja asuntoja tulee ja menee :hug:. Oletteko katsasteneet jo uutta tilalle, ja aiotteko pysytellä samoilla seuduilla missä nyt olette? MInulle sopisi Aden ehdottamista päivistä ti tai to!

Voi Miru, voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Kyllä ne vuodot ois saaneet jäädä tulematta, vaikka todennäköisesti ovatkin jotain harmitonta ja tyypillistä alkuraskauden vuotoa! Toivottavasti mitään kipuja ei ainakaan ole. :hug: myös sinne ja mielen rauhaa roppakaupalla. Pidän niin peukkuja, että teillä olisi siellä kaikki hyvin ja pienet siellä köllöttelevät huomenna sydämet sykkien :heart: .

En sitten uskaltanutkaan testata tänään, tai olisin ehkä uskaltanut jos testi olisi poltellut kaapista, mutta jostain kumman syystä en sitä ole apteekista vieläkään hakenut. Olen ollut niin tohkeissani tästä kesä-säästä, ja olen pyrkinyt siitä nauttimaan niin intensiivisesti että en muka ehtinyt eilen apteekkiin. Tuntemuksia ei ole ollut minkäänlaisia, eikä mitään tuhrua edes, ja fiiliskin on pysynyt yllättävän hyvänä, kunnes tänään aamuyöstä heräsin vatsakramppeihin, jotka tuntuivat kunnon kuukautiskivuilta. Olin sitten aivan varma, että tässä se nyt on ja vuoto varmasti alkaa. Ei kuitenkaan vielä ole alkanut. Jouduin sitten hetken sinniteltyäni ottamaan yhden Panadolin, kun kivut tuntuivat niin kovilta, epätoivo alkoi vallata meltä, lisäksi halusin päästä ulos ja aurinkoon. Sillä ne pahimmat kivut hellittivät, mutta edelleen maha on kipeä samaan tapaan kuin ennen kuukautisia. Kummaa on se, että yleensä ne kivut tulevat vuodon kanssa tai ainakin tuhrutus alkaa. Tänäänhän mulla ois varmaan normikierrossa menkat alkaneet, mutta ilmeisesti luget nyt pitää sen vuodon sitten poissa. En varmaan testaa vielä huomennakaan, koska töissä on niin täysi päivä, ja mieskin oli sitä mieltä että testataan vasta tiistaina. Plussaan en kyllä uskalla uskoa..

Ihanaa aurinkoista päivää kaikesta huolimatta, ja lähetän vielä ryhmähalauksen siltä varalta, että Kummikin ehtisi tänne päivittämään kuulumisiaan! :hug: :hug: :hug: :hug: